Olen selvinnyt hengissä suhteesta, jossa puoliso petti. Hartaasti ja monta vuotta.
Nyt olen löytänyt itselleni kumppanin, jota on myös petetty aiemmassa suhteessaan. Kaiken oppineena ja tietävänä kävi kuitenkin niin, että petin puolisoani, mutta vain menneisyyden taakan alla ja ajattelemattomuuttani.
Kadun kuin hirvi, en tosiaankaan toista erhettäni enää koskaan ja sain nyt edellisen suhteen päätökseen, eli totesin nykyisen ainoaksi oikeaksi.
Kaduttaa, ottaa päähän ja hävettää. Pitääkö tästä kertoa nykyiselle puolisolle, jotta suhde perustuisi luottamukselle? Tiedän, että jos kerron, suhde loppuu siihen.
Kerronko?!
Nyt olen löytänyt itselleni kumppanin, jota on myös petetty aiemmassa suhteessaan. Kaiken oppineena ja tietävänä kävi kuitenkin niin, että petin puolisoani, mutta vain menneisyyden taakan alla ja ajattelemattomuuttani.
Kadun kuin hirvi, en tosiaankaan toista erhettäni enää koskaan ja sain nyt edellisen suhteen päätökseen, eli totesin nykyisen ainoaksi oikeaksi.
Kaduttaa, ottaa päähän ja hävettää. Pitääkö tästä kertoa nykyiselle puolisolle, jotta suhde perustuisi luottamukselle? Tiedän, että jos kerron, suhde loppuu siihen.
Kerronko?!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Älä kerro hänelle. Kärsi ja kärvistele itseksesi, siinä on varmasti tarpeeksi "rangaistusta" sinulle, jos niin haluat asiaa ajatella.
Ihmiset pettävät puolisoitaan, vaikka heillä ei olisi pienintäkään aikomusta jättää vakituista elämänkumppaniaan. Jos näin on sinun kohdallasi ja jos pystyt elämään itsesi ja petoksesi kanssa, älä tuhoa suhdettasi kertomalla pettämisestä.
jos haluat että liitto on onnellinen niin siihen kuuluu että kaikki salaisuudet kerrotaan. Ei tule jatkossa toimimaan jos jätät kertomatta. Kyl se selviää kun kerrot ja puhutte asiasta. Muuten homma ei toimi ja vaivaa sua ikuisuuden. Anteeksi pitää oppia antamaan..
Sulla on velvollisuus kertoa. Mieheni jäi kuukausi sitten kiinni pettämisestä ja sain tietää toisaalta. Paljon mielummin olisin kuullut sen häneltä itseltään. Voin kertoa, että kaikkien salailujen ja valheiden jälkeen on tuhannesti vaikeampaa yrittää uskoa ihmiseen. Valhe vain rumentaa tehtyä petosta entisestään. Jos kerrot, sinusta jää ehkä jotain jäljelle hänen silmissään. Ennemmin tai myöhemmin hän sen kuitenkin saa tietää.. Eikä sulla ole oikeutta päättää hänen puolestaan onko hän suhteessa ihmisen kanssa joka on pettänyt. Jos et kerro, tavallaan päätät..
älä kerro, koska pari suhteessa ei kannata kertoa kaikkea mitä katuu, se riittää että kadut mitä olet tehnyt. mutta sanon että on niin h**vetin vaikeaa elää sen kanssa, minäkin petin miestäni vuosi sitten eikä hän ole saanut tietää, mutta itse pelkään koko ajan että asia tulee ilmi. mutta mieluummin niin että minä kadun kuin etttä menettäisin mieheni kokonaan jonkun typerän hairahduksen takia. olemme onnellisia, jos olisin kertonut asian ja hän olisi antanut anteeksi, hän kuitenkin katsoisi minua joka päivä oudosti, rakkautemme ei olisi samanlaista kuin nyt. älä kerro jos todella välität.
Ole rehellinen ja kerro. Menetät ehkä hänet mutta suhteenne ei tule toimimaan sitten ainakaan jos se perustuu valheelle. Jos et ole rehellinen, se voi ajaa sinut epärehellisyyden kierteeseen. Ihminen on sellainen. Saatat ajatella tilaisuuden tullen että mikäs siinä vaikka tekisin sen uudelleen, eihän kumppanini ole saanut edellisistä kerroistakaan tietää.
Itse jäin kiinni pettämisestä. Olen naimisissa ja meillä on pienet lapset. Myös "suhteen" vastapuoli on perheellinen. Kumpikin halusi vain pientä piristystä arkeen ja olosuhteiden vuoksi emme edes tapailleet kovin usein. Meilit ja tekstarit tietysti suihkivat välillämme turhankin usein ja kiihkeinä. Ja minä idiootti romantikko en poistanut niitä... Mieheni alkoi aavistella ja tutki puhelimeni sekä spostini, eikä sen jälkeen paljon seliteltävää ollut.
Tästä on nyt pari päivää ja mieheni on ollut työmatkalla, joten emme ole paljon ehtineet asiasta keskustella. Kumpikin on tahollaan ajatellut ja viettänyt unettomia öitä, minä onneksi olen voinut jutella ystävien (ymmärtävien) kanssa. Päällepäin avioliitossamme ei ole ollut vikaa, mutta ehkäpä tämä jotain kertoo. Vähän olemme mieheni kanssa keskustelleet, mutta eipä hän tietenkään minua usko vaikka rehellisesti olen hänen kysymyksiinsä vastannut. "Suhde" ei ole ollut kiihkeä seksi- eikä myöskään rakkaussuhde. Olemme vain viihtyneet toistemme seurassa, tunteneet 10 vuotta ilman aikaisempaa ihastumista. "Arjen piristys" ei ole oikea vastaus mieheni kysymykseen vaikka sitä se on todellisuudessa ollut. En voi kieltää etteikö seksi olisi ollut myös mielessä, mutta olosuhteiden vuoksi siitä ei ole tullut mitään.
Olen jo varautunut henkisesti pahimpaan eli avioeroon ja lasten jäämiseen isänsä luo. Ihastumista en kadu, kiinnijäämistä kyllä. Mieheni uhkasi myös ottaa yhteyttä petettyyn vaimoon, mutta ei ainakaan vielä ole sitä tehnyt (eli kenties ihastukseni pääsee kuin koira veräjästä). Tiedän, että jos mieheni päättää vielä yrittää kanssani ei suhteemme varmasti koskaan ole entisellään. Tämän kiirastulen jälkeen tiedän varmasti olevani loppuelämäni uskollinen.
Mutta oli se vaan suloista niin kauan kuin sitä kesti...
Kommentteja, pliis!