heipä hei!kirjoitan tässä viimeinkin jo vuosia jatkuneesta ongelmastani eli hermoilevasta ja ylistressaavasta luonteestani.tästä kärsimme kaikki sekä minä itse että perheeni.saatan saada aivan pikkuriikkisen epäkohdan tai ongelman paisumaan sellaisiin mittakaavoihin että siitä pahimmassa tapauksessa kuulee naapuritkin(kerrostalossa kun asutaan).korotan ääneni,kiroilen,tuskailen ja paisuttelen asiaa niin että se loppujen lopuksi menee aivan naurettavuuksiin.olen tarkka,suorastaan perfektionisti joten omissa visioissani esim.kodin pitäisi olla lähes kaiken aikaa tiptop mutta sehän on mahdotonta kun on kaksi puuhailevaa ja leikkivää muksua.pahinta on että räjähtäessäni kiukuttelen ja kiljun myös lapsiraasuillekin.kun olen aikani"raivonnut",olen jälkeenpäin todella katuvainen ja surullinen siitä että olen vauhkoamisellani loukannut elämäni rakkaimpia ihmisiä ja usein mietinkin että hyvä jumala,tuo kiukkuileva ja kärttilevä äidinmallihan voi siirtyä lapsiinkin kun he kasvavat aikuisikään.olen niin monenmonta kertaa päättänyt että nyt saa hermoilu loppua ja muutama aika onkin mennyt leppoisasti kunnes iso herne on taas mennyt nenään!syön vitamiineja,käyn 2-3 krt/viikossa kuntosalilla joten sitä puolta tulee hoidettua kohtalaisesti(liikunnan tosin pitäisi hillitä hermojakin...)ulkoilu jää vähäiseksi kun olen päivät töissä,viikonloppuisin sitten ulkoillaan.olen kuullut jostain lääkkeestä millä olisi rauhoittava vaikutus tällaistakin tapausta ajatellen,olisiko tuo se viimeinen oljenkorsi vai mitä hyvät ihmiset neuvoisitte,onko olemassa esim.joitain kursseja tms.missä opeteltaisiin itsehillintää ja stressinsietokykyä???kärsin kaikenlisäksi sydämentykytyksestä(ylim.johtorata)joten pelkään myös stressaamisen vaikutuksista siihen.löytyykö kohtalotovereita,kertokaa kokemuksianne hyvät ihmiset!
stressi on pelkoni!!!
desperate
2200
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
keskuksessa varmaan tosi hyvä ja helppo kikka , jolla saa sen meneen ohi, ja pysyvästi!!!
Mulla on sama mä stressaan kanssa älyttömästi, ja teen kärpäsestä härkää. Mua saattaa jokin pikkua sia stressata ihan kauheesti etten esimerkiksi pysty nukkumaan ennen ku se on selvä tai hoidettu. Mä olen kanssa perfektionisti joka kohdistuu muhun itseeni. Haluan aina saavuttaa jotakin asioita ja sitku joskus saavutan niin en ole tyytyväinen tai ajattelen olisi pitänyt suorittautua paremmin kuten harrastuksissani ja opiskelussa. Ja mulla on hirveesti rutiineja jota pitä suorittaa päivässä. Onko sulla sama?? Nyt ku en vamman vuoksi voi harrastaa liikuntaa nii paljon kuin normaalisti niin olen hirveä raivohullu ja huudan läheisilleni.