Niin se väkivalta sitten toistui, niin kuin pelkäsin. Mieheni sai uuden raivarin, haukkui, sylki naamalle ja tönäisi niin, että niskat venähtivät. Onneksi en osunut mihinkään ja saanut pahempia vammoja. Asuin viikon verran tilapäisesti ystävillä. Nyt olen taas kotona. Tapauksesta on pari viikkoa. Mieheni on hakenut itselleen apua. Tiedän, että muutos ei tapahdu hetkessä. Väitää kovasti katuvansa ja rakastavansa jne. ja niin varmaan ehkä tekeekin... Pelko vaan ei silti poistu. Haluaisin uskoa, että seuraavaa kertaa ei enää tule, mutta tuskin niin on. Pahinta on kun ei enää voi luottaa. Huokaus. Miksi vielä rakastan ihmistä joka on minulle paha?
Väkivaltaa (ko?)!
Omppu
71047
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Itse elän pelossa. Ukko ei ole lyönyt, mutta repinyt hiuksista ja muutaman kerran puristanut kurkusta.Hän käyttäytyy pelottavasti. Itse en tiedä mitä teen ja ei ole helppoa elää tässä suhteessa...Kun osaisi vain päättää. Ukko on luvannut että toista kertaa ei tule, mutta aina se on seurannut. Nyt olen päättänyt että en jatka suhdetta jos ukko ei mene johonkin terapiaan.Se on jämpti.Ja ymmärrän täysin tunteen että ei voi luottaa, minä tiedän sen tunteen. Ei ole helppoa elää kun pitää pelätä tekemisiään sen pelossa että toinen hermostuu.
Mitä teit jotta sait tuollaisen reaktion aikaan miehessäsi? Tuskin hän nyt itsestään noin raivostui kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Sitten kannattaa miettiä että voisiko sitä omaa käytöstä miettiä uudemman kerran jottei tule tuollaista riitaa. Löitkö esimerkiksi itse ensin tai kävit muuten käsiksi? Provosoitko itse suutuspäissäsi tahallasi mahdollisimman ilkeästi? Ja jos tämän pohdinnan jälkeen miehen käytös edelleen tuntuu kohtuuttomalta ja mielestäsi siihen ei ollut minkäänlaista syytä niin sitten jätä se ukko ajoissa.
Ja mielestäni tässä pohdinnassa kannattaa nyt hetkeksi unohtaa se sormi pystyssä mentaliteetti että "väkivalta on aina väärin" - onhan se mutta väkivaltaa se on henkinenkin väkivalta, ainakin minun mielestä.
En ole tätä palstaa aiemmin lukenut, kunhan satuin näkemään otsikon etusivulla ja päätin kommentoida... Mistää mitään tiedä mutta näin mää ajattelen...
VÄkivalta ei ole hyväksyttävää oli toisen käytös millaista tahansa.Ehkä puhut noin kun olet itse säästynyt väkivallalta, mutta jos joku ihminen on väkivaltainen, hän kyllä keksii aina uuden syyn köytökseensä. Ja ihan sama mitä toinen sanoo niin ei kyllä ole hyväksyttävää. Itse en ole ikinä haukkunut ukkoa, mutta silti hän käy käsiksi.Milloin on niin mustasukkainen(ilman syytä, puhun vaikka jonkun kanssa), milloin huudan hänelle, pakko siis käyttää väkivaltaa, milloin hän suuttuu kun valitan vaikka alkoholin käytöstä..syitä löytyy aina..Kannattaa miettiä tuota pääkoppasi sisältöä kun kehtaat sanoa että väkivalta on sen uhrin vika...voi hurja...
Syitähän löytyy... samoin kuin niiden innokkaita etsijöitä! Erosin muutama viikko sitten väkivaltaisesta ukosta, jonka äiti nyt päätti hyökätä kimppuuni syyttelevin tekstiviestein. Ihan kuin tässä ei tarpeeksi muuten olisi kelailtavaa... Saa kuulla olevansa "narttu" ja "niin ärsyttävä pikku nilkki, että sietääkin saada turpiinsa"...!
Ennustaja oli kuulemma ex-anopinkokelaalle kertonut totuuden siitä, mikä edellisen "välikohtauksen" aiheutti: minä itse, ärsyttävällä käyttäytymiselläni. Ja tähän väkivaltaisen luuserin väkivaltaiseen luuseri-äitiin menee täydestä kaikki mitä ennustaja (tai näkijä tai mikä sitten liekään titteliltään) sanoo. Pidä siinä sitten kiinni omista oikeuksistasi ja siitä totuudesta jota väkivaltainen luuseriäijä ei edes muista, ja jota ei siis ole voinut väkivaltaiselle luuseri-äidilleen kertoa.
Onnellinen tuntuu äiti olevan siitä, että suhde päättyi. Toisaalta ei mitään väliä mitä kukaan sen hullun suvun jäsenistä minusta ajattelee, toisaalta taas pistää vihaksi, että ulkopuoliset asiaan sekaantuvat, varsinkaan noin väärin perustein. Näin kuitenkin itse paremmin kuin tämä "näkijä". Ainut, joka siihen todella uskoo taidan olla minä itse.
Vihaksi pistää...!! Kuka täällä omasta elämästään päättää ja päätöksestään vastaa? Minäkö vai skitsahtanut ex-anoppikokelas vai 50 egee tunnissa höynäyttävä "näkijä"...???!!!
En lyönyt..en haukkunut. Ihan oli "tavallinen" riita, erimielisyys yhdestä asiasta. Ukko vieritti syyt niskoilleni ja alkoi riehumaan. Syytti, että oon pilannu koko päivän. Itse yritin olla rauhallinen ja lopettaa(koska arvelin ettei hyvä seuraa), mitä nyt pakosta itkin kun pelkäsin. Ihan sama se on mitä tekee, ku toinen vaan sattuu suuttuun. Kun lähdin toiseen huoneeseen ja vedin oven kiinni, mies tuli perässä ja tönäs selästä kumoon.. no mitä mä tätä sulle selitän, kun et selvästikään tajua.
MIIMUNEN, viesti ei ollut sinulle tarkoitettu, anteeksi väärän nimimerkin käyttö.
lyöntiä mitä tahansa muttei kiinnikäymistä niin miehen lyöminen on kerrasta tehtävä loppu.
Yleensä ne jotka lyö niin myös käyttävät törkeää henkistä väkivaltaa viemällä naiselta identiteetinja murtamalla heidän mielensä palasiksi.
Jotenoli provosointi sitten kummasta tahansa lähtösin niin sen EI pidä päätyyä niin että käsiksi käydään.
Tosiasia myös että jos nainen on verbaalisesti vavempi riidoissa niin heikko mies turvautuu väkivaltaan.
En todellakaan pidä siitä että ajatellaan miten sai sellaisen reaktion aikaan miehessä? Väkivalta ei kuulu parisuhteeseen missään muodossa! EIkä kummaltakaan pulisolta.
Mies joka lyö niin se tulee lyömään jatkossakin. Mitä pidemmälle suhde etenee niin sen herkemmin mies lyö ja lopulta siihen ei tarvita muuta kuinettä miehellä on jokin asia huonosti niin se puretaan kumppaniin.
Mies joka lyö on sairas ja heikko mieleltään.