Eli siis jos asut miesystäväsi omistamassa asunnossa niin maksatko siitä jotain miehellesi kuinkapaljon)? Ja miten muuten hoidatte raha-asiat???
Meillä mä asun nykyisin miesystäväni omistamassa asunnossa( ollaan asuttu siinä n. vuosi ja sitä ennen asuin puolivuotta omassa vuokra-asunnossa, jolloin mies oli aina mun luona, mut ei virallisesti asunu siinä). Sovittiin kun muutettiin yhteen että mun ei tarvitse maksaa asumisesta mitään muuta kuin oma vesi ja sähkö.
Noh, mut nykyään mieheni on ruvennut käyttäytyy oudosti.... Ei todellakaan tunnut kivalta kun aina riitatilanteissa se olen mä joka sää lähteä asunnosta, mies ei jaksa pahemmin osallistua siivoomiseen ja kun siitä sanoin niin tokas vaan et se on hänen asunto ja etten mä saa siellä määrätä mitään ja et mun pitäis olla tyytyväinen et saan asua siellä..
Olis kiva kuulla miten muilla on asiat..
Meillä mä asun nykyisin miesystäväni omistamassa asunnossa( ollaan asuttu siinä n. vuosi ja sitä ennen asuin puolivuotta omassa vuokra-asunnossa, jolloin mies oli aina mun luona, mut ei virallisesti asunu siinä). Sovittiin kun muutettiin yhteen että mun ei tarvitse maksaa asumisesta mitään muuta kuin oma vesi ja sähkö.
Noh, mut nykyään mieheni on ruvennut käyttäytyy oudosti.... Ei todellakaan tunnut kivalta kun aina riitatilanteissa se olen mä joka sää lähteä asunnosta, mies ei jaksa pahemmin osallistua siivoomiseen ja kun siitä sanoin niin tokas vaan et se on hänen asunto ja etten mä saa siellä määrätä mitään ja et mun pitäis olla tyytyväinen et saan asua siellä..
Olis kiva kuulla miten muilla on asiat..
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minä asun myöskin mieheni omistamassa asunnossa. Asuin aiemmin vuokralla, mutta koska muutenkin vietin kaikki yöni miehen luona, hän pyysi minua muuttamaan luokseen.
Muuton jälkeen on hänelle ollut itsestään selvyys, että "asunto on myös minun". Eli se on meidän yhteinen koti ja piste. Minä olin aluksi asenteella, että sinunhan tämä asunto on, mutta jääräpää haluaa, että kaikki on yhteistä. Tietenkään eron sattuessa en kämpästä saisi (enkä kyllä vaatisikaan) mitään, mutta nyt mennään näin.
Ollaan myös aloittamassa oman talon rakennusprojektia, jolloin asunnosta saatava voitto tulee molempien eduksi uutta yhteistä lainaa haettaessa.
asuntolaina on miehen,mutta mä maksan sitten muita kuluja,eli sähkö,vesi,yhtiövastike..mitä näitä nyt on..eli asumiskuluja menee aika tasan molemmille..ja hyvin on näin toimeen tultu..
että muuten maksetaan noita asumiskuluja sen mukaan, kummalla sattuu rahaa olemaan. Yleisesti ottaen kuitenkin menee niin, että minä hoidan meidän ruokataloutta ym. ja makselen sähkö-, puhelin-, netti- ym. laskut, mies vastikkeen.
Ja kotiorjaksi en minäkään suostu, onneksi tuo ukko on 10 vuotta asunut omassa taloudessa, ettei ole ihan peukalo keskellä kämmentä noissa kotitöissä ja niitä myös käskemättä ja mukisematta tekee. =)
Kieltämättä tulee aikalailla siipeilijä-fiilis. Olen itse opiskelija ja meillä mies maksaa asumiskulut (eipä mun "palkkatulot" niihin riittäisikään...). Ensi kesä tietty menee töiden parissa ja silloin toki maksan yhtiövastikkeen ja laskut. Ihan oman itseni vuoksi. Mies aina toitottaa, että mikä on mun on myös sun, mutta aina se on takaraivossa, että ilmaiseksi asun toisen kämpässä. Tosin koen "maksavani" asumisesta hieman sillä, että teen sapuskat ja kaikki kotityöt ja ukkeli on vapautettu niistä.
Jos on "siipeilijä-fiilis", niin mikä kumma sut siellä miehen luona oikein pitää? Muutat vaan omaan kämppään ja hoidat omat raha-asiasi. Synttärilahjoja voit tietysti ottaa vastaan (edellyttäen, että olet ostanut miehellesi suunnilleen samanarvoisen syntymäpäivälahjan viimeksi)
Suoraan sanottuna sinulla on hieman outo käsitys yhteistaloudesta/avoliitosta/perhe-elämästä. Jos tilanne olisi toisinpäin, vaatisit varmaankin mieheltäsi vuokraa.
En todellakaan vaatisi mieheltäni vuokraa, jos itselläni olisi omistusaunto, jossa asuisimme. Minua vaan häiritsee pahasti se, että mies maksaa sekä lainanlyhennyksen ja yhtiövastikkeen sekä suurimman osan laskuista.
Mutta todellakaan ei häiritse niin paljoa, että muuttaisin sen takia erilleen miehestäni. En koe järkevänä, että naimisissa olevat ihmiset asuisivat samalla paikkakunnalla erikseen :D Ainakaan omalla kohdallani.
Minä myös muutin miehen omistamaan asuntoon ja tämänhetkisen elämäntilanteeni takia mies kustantaa lähes kaiken elämiseni. Minulla on vain yksi pieni osa-aikatyö ja kuukausiansioni ovat noin 150€. Mies taas ansaitsee hyvin. (Olen raskaana, enkä siksi edes yritä enää hakea muuta työtä.)
Itse pidän tätä vielä puolen vuoden jälkeenkin enemmän miehen asuntona kuin omanani, vaikka hän näkee tämän jo täysin yhteisenä kotina. Raha on yhteistä ja saan osallistua sisustamiseen täysipainoisesti. Myöhemmin, muutaman vuoden sisään alkanemme rakentaa omaa taloa ja se todennäköisesti lähtee yhteisellä lainalla käyntiin.
Meillä ei riidellessä nouse asia esiin, koska emme riitele. En usko riitelyyn ollenkaan keinona selvitellä erimielisyyksiä ja luonteemme sopivat sinänsä yhteen, että kaikki on puhumalla selvitetty.
Minäkin muutin miehen asuntoon. Maksan yhtiövastikkeen ja sähkö sekä vesi maksetaan puoliksi. Vakuutusmaksu asunnosta maksetaan myös puoliksi. Minusta tuo on ihan reilua.
Siivous, ruuanlaitto ym. ym. kuuluu molemmille. En ole mikään kotiorja ;)
Kiva kuulla miten asiat on muilla...
Itsekin olen opiskelija, eikä siis tulot ole suuria.
Tuntuu vaan nykyään et olen miehelle ennemkinkin joku kotiapulainen, kotona se käy vaan syömässä/paskalla/pelaamassa pleikkaria/ vaihtamassa reenikamppeet ja odottaa et mä teen kaikki kotityöt...tuntuu vaan nykyään et mul ei muuhun jää enää aikaakaan.
Mä olen heti alusta alkaen pitänyt asuntoa munkin kotina ja mun kalusteita siellä enimmäkseen onkin, mut mieheni ei taida sit olla samaa mieltä.
Ja sit mies vielä sanos (kun koitin asiasta jutella) et hän saa tehdä omassa asunnossaan mitä haluaa ja et mun pitäis vaan olla tyytyväinen..
Hohhoijjaaa...
Tiedän, että ratkaisu olisi aika radikaali, mutta muuta pois siksi ajaksi, että tilanne hieman "tasaantuu", esim. tuloja sen verran, että voitte ostaa yhteisen asunnon (erillisillä lainoilla). Tai pelkkä kotiapulaisen katoaminenkin saattaa auttaa miestäsi tajuamaan asioiden todellisen tilan.
Minä maksan veden, puolet sähköstä, puolet yhtiövastikkeesta, puolet nettilaskusta, kaikki sapuskat ostetaan puokkiin, välillä tietysti tulee ostettua omilla rahoilla kaikki ruuat mutta mitäs väliä sillä on?:) Ja mieheni tietysti maksaa lainaa sitten..
Hyvin tää näin menee eikä oo tullut mitään kinaa mistään maksuista, hyvä niin:)
Meillä tästä on vasta keskustellut. Aluksi olin ihan innoissani, mutta nyt vähän epäröin. Asun vuokrakämpässä, joka on Helsingin vuokratasoon nähden halpa ja varsinkin sen sijainnin huomioiden. Miehen asuntoon kyllä mahtuisin, mutta tavarani eivät. Minun siis pitäisi käytännössä myydä huonekaluni, jotta sinne mahtuisin. Mieskään ei tahdo yhdestäänkään omasta luopua, jotta tilaa tehtäisiin kamoilleni.
Kun enemmän mietin tätä, niin huono diili. Entä jos meneekin suhde pieleen. Mulla ei ole sen jälkeen asuntoa, eikä irtaimistoa ja miehen elämä jatkuu samaan tahtiin. Pitäis kai riskiä olla vähän molemmin puolin. Kun enemmän vielä mietin, niin tämä on myös vähän tylyä miehenkin puolelta. Voisihan hänkin yrittää nähdä tätä minun kannaltani. Lisäksi minun pitäisi maksaa puolet asumiskuluista hänen mielestään eli puolet lainakuluista, vastikkeesta jne. Varaa minulla tähän olisi, mutta en ole sitä mieltä, että se olisi oikein. Asuntohan kerryttää vain miehen varallisuutta - ei minun.
Sen jo olen päättänyt, että näillä ehdoilla en hänen asuntoonsa muuta. Tämä on saanut minut kuitenkin epäilemään koko suhdetta, vaikka tähän mennessä olen luullut tämän olevan sitä oikeaa. Nyt en ole niinkään varma. Seurusteltu ollaan jo kohta 2v ja ei mitään teinejäkään olla. Itse olen 26 ja mies pari vuotta vanhempi.
Olenkohan ihan hullu?
Siis mitä ihmettä? Miehesi haluaa että sinä maksat myös HÄNEN lainaansa pois vai? Se on mielestäni reilua että sinä maksat puolet vastikkeesta, mutta se ei että sinä joutuisit maksamaan puolet lainasta!
Vähän outoa käytöstä kyllä mieheltäsi, ei suostu luopumaan mistään tavaroista että sinun tavaroitasi mahtuisi sinne,(eikä niistä tarvisi oikeastaan luopua, onhan jossain varmaan häkkivarasto tai vastaava) jos kerran olet sinne muuttamassa, pitäähän nyt tavarat mahtua kunnolla esim.kaappeihin ym. ettei ne loju ympäri asuntoa.
Oudolta vaikuttaa, mieti vielä ennen kuin teet lopullisia päätöksiä:)
Minä muutin kanssa joulukuussa mieheni asuntoon. Asumiskustannukset ovat n. 1200 euroa kuukaudessa. Laina on miehen joten en halua siihen sekaantua, eikä hänkään halunnut niin. Minä osallistun kuukaudessa 400 eurolla asumiskuluihin, muusta minun ei sitten tarvitse huolehtia, hän hoitaa lainansa sekä vastikkeet, sähköt vedet , vakuutukset, netin, kanavapaketit ym ym. mutta onhan hänen tulonsakin lähes kaksinkertaiset omiini verrattuna. omia laskuja mulla ei sitten olekaan kuin joitain lehtiä ja luottokortti, sekä opimtolainan maksut =) .. Ruuat menee niin, että se maksaa joka käy kaupassa, pyrimme makselemaan vähän niinkuin vuorotellen, mutta ei siitä mitään kirjaa pidetä. Huvin menee, ikinä ei tule rahasta riitaa. Ja mikäs sen ärsyttävämpää onkaan kuin siitä aiheesta tapella.
Minä omistan talon(paperilla), maksan sähköt, vedet, vakuutukset, kiinteistöveron, kaikki laskut, suurimman osan ruoasta...kyllä kumppani kuitenkjin osallistuu maksuihin yhtä velvollisuuden tuntoisesti tilanteen mukaan.
Molemmat olemme töissä ja tuloni on reilusti yli 2x suuremmat kumppanin tuloja, joten kaiken velvollisuusmaksujen jälkeen meille jää vielä rahaa humpuukiin, joten ei valittamista.
Meille kaikki on yhteistä, vaikka paperilla asia on nimetty toisin, eikä se asuntokaan ole kuin läjä maatuvaa romua, joka pitää lämpimänä ja kuivana asuvaiset.