Tämä tosissaan on niin tuiki tavallinen tarina, mutta juuri siksi kirjoitankin tänne, saman kokeneet osaavat varmasti neuvoa :)
Eli mitä tehdä kun oma mies ei enää käyttäydy minua kohtaan kuin ennen. Tulee tunne että olen hänelle ennemminkin ystävä, kuin nainen ja rakastaja? Saan paljon hellyyttä ja huomiota, kaikki on erinomaisesti. MUTTA en muista koska viimeksi mieheni olisi KOSKETTANUT minua. Enkä tarkoita vain seksuaalisessa mielessä, vaan koskettanut muutenkin, ei kutitellut tai läpsinyt jne.
Tilanne on todella ikävä..en tiedä mitä tulisi tehdä. Mieheni mielestä ongelmaa ei ole, mutta kuin sitten on mahdollista että minusta tuntuu tältä?! Vai enkö ole vain tarpeeksi selkeästi osannut ilmaista tunteitani`!?
Toivottavasti joku ihana voisi antaa asiallista kommenttia...olisi helpottava tietää että on muitakin :)
Eli mitä tehdä kun oma mies ei enää käyttäydy minua kohtaan kuin ennen. Tulee tunne että olen hänelle ennemminkin ystävä, kuin nainen ja rakastaja? Saan paljon hellyyttä ja huomiota, kaikki on erinomaisesti. MUTTA en muista koska viimeksi mieheni olisi KOSKETTANUT minua. Enkä tarkoita vain seksuaalisessa mielessä, vaan koskettanut muutenkin, ei kutitellut tai läpsinyt jne.
Tilanne on todella ikävä..en tiedä mitä tulisi tehdä. Mieheni mielestä ongelmaa ei ole, mutta kuin sitten on mahdollista että minusta tuntuu tältä?! Vai enkö ole vain tarpeeksi selkeästi osannut ilmaista tunteitani`!?
Toivottavasti joku ihana voisi antaa asiallista kommenttia...olisi helpottava tietää että on muitakin :)
Vastaukset 5
Vanhimmat
Minulla oli aika sama tilanne ex:n kanssa. Meillä se johtui ihan siitä, että tunsin häntä kohtaan pelkkää kaveruutta, en muuta.
Loppujen lopuksi sitten erosimme.
Oletteko olleet kauan yhdessä? Selväähän se on, että pidemmässä suhteessa tunteet vähän viilenee.
Nyt olen seurustellut nykyisen avokkini kanssa 1,5 vuotta ja "koskettelemme" toisiamme tosi paljon! Halaillaan ja hän läpsii minua persuuksille ;) Tai hän käy suukottamassa minua ohimennessään kun katson tv:tä.
Saa nähdä muuttuuko tuo ajastaan.. Ehkä miehet ei niin arvosta tuollaisia pieniä asioita. Eivät tajua kuinka tärkeitä ne on naisille.
Ei, ei...nyt käsitit väärin...saan toki paljonkin haleja, suukkoja ja läpsyttelyä pyllylle...mutta en sitä jotakin...tuntuu että se kaikki tulee tottumuksesta ja on enemmänkin sellasta...hmm...en osaa sanoa... mä en tajua tätä, ehkä vika on mussa, jos mä en enää "syty"..
En ole ihana, mutta kommentoin silti.
Mikä on suhteessanne muuttunut? Onko mies ennen kosketellut, muutoinkin kuin seksuaalisesti?
Jos on, jokin muu asia on pielessä, jokin, mitä ei saa puhumalla selvitettyä.
Oletko muuttunut jollakin tavoin, joko ulkoisesti tai käytökseltäsi?
Itse asiassa oletan, että valtaosa suomalaisista miehistä vierastaa koskettelua, ainakin meikäläisen ikäpolvesta.
Mikäli miehesi ei kuulu tähän kategoriaan, on syyt jossain ihan muualla.
Meillä tilanne oli samanlainen, kunnes pamahdin yksi kerta, kun oletinmieheni koskettavan minua vain pyrkimyksenään "päästä pukille" ;)
Annoin tulla tekstiä oikein kunnolla - ensin. Sitten rauhoituin ja jatkoimme keskustelua toisen vierellä olosta, kosketuksesta, tuntemisesta...ja kaikki asiat on nyt jo läpikin käyty.
Kriisissä olimme muutenkin, mutta nyt valoa on taas paljon!=)
Kosketuskesta selvisi se, että itse suhtauduin koskemiseen tilanteissa eritavalla ja mieheni ei tiennyt, että näin oli. Hän oli monesti tullut lähelleni toiseenaan hyvänä pito, silitys ja hellyys - joita hänkin minulle yritti ja tahtoi antaa. Mutta en osannut antaa niitä tarvittavasti takaisin, koska emme "puhuneet samaa kieltä".
Puhu kumppanisi kanssa - kerro. Uskallan väittää, että ainakin selvitäminen avaa silmänne, toinen toisenne ajatuksista ja toiveista. Silloin on joku pohja mistä jatkaa.
Kiitoksia vastauksista! :) Niinhän se on..puhuminen on ainoa keino. Mutta voi että kun pelottaa, pelkään miehen käsittävän kaiken täysin väärin..! hän on hyvin äkkipikainen jääräpäinen luonne, ja voi hyvinkin olla että ottaisi asian täysin itseensä ja ei suostuisi puhumaan, periaatteella "no lähde sitten kävelemään jos ei miellytä!" Mutta eipä kai tässä auta kuin kerätä rohkeutta ja yrittää! KIITOS :)