olen seurustellut poikaystäväni kanssa nyt reilun vuoden. niitä tavanomaisia riidan aiheita alkoi tulemaan puolen vuoden seurustelun jälkeen, mikä toki asiaan kuuluukin. viime aikoina olen kuitenkin alkanut miettimään asetelmaa riidan aikana. poikaystäväni kiihtyy suuttuessaan, ja saattaa sanoa loukkaavia asioita hyvinkin kärkkäästi. minusta hänellä on tietyssä määrin oikeus siihen, kunhan asiat selvitetään kiihtymyksen jälkeen -mielestäni hänellä vain on sellainen tapa riidellä.
itse taas usein enemmänkin petyn, ahdistun ja masennun, kuin suutun ja kiihdyn. ongelmaksi on tullut, että poikaystäväni ei tunnu voivan hyväksyä tapaani. tuntuu, että tunteeni ovat aina jollain tapaa vääriä ja kiellettyjä, enkä saisi loukkaantua asioista joita hän ei pidä minään. lähinnä kai kaipaisin teidän muiden kommentteja, käykö teillä samalla tavalla? mies vain vetäytyy omiin oloihinsa eikä tahdo puhua asiasta. minä sitten itken ja valvon öitä ja yritän kanavoida pahan oloni muualle. ei kai tämän näinkään pitäisi jatkua =/
itse taas usein enemmänkin petyn, ahdistun ja masennun, kuin suutun ja kiihdyn. ongelmaksi on tullut, että poikaystäväni ei tunnu voivan hyväksyä tapaani. tuntuu, että tunteeni ovat aina jollain tapaa vääriä ja kiellettyjä, enkä saisi loukkaantua asioista joita hän ei pidä minään. lähinnä kai kaipaisin teidän muiden kommentteja, käykö teillä samalla tavalla? mies vain vetäytyy omiin oloihinsa eikä tahdo puhua asiasta. minä sitten itken ja valvon öitä ja yritän kanavoida pahan oloni muualle. ei kai tämän näinkään pitäisi jatkua =/
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä sulla on täysi oikeus kokea pahaa oloa, mutta kannattais olla tietoinen pahan olon syistä. Onko kaikki seurausta kumppanin käytöksestä vai onko taustalla jotain lapsuudentraumoja, joita projisoi kumppaniin (esim. odottaa tämän käyttäytyvän tietyllä tavalla ja loukkaantuu kun näin ei käykään).
Tälläiset kommentit että "sä et voi tuntea noin" on silkkaa pötyä ja luultavasti manipuloivaa sellaista. Ehkä suhteenne on taantunut risteävien transaktioden peliksi jos riitanne noudattavat aina samaa kaavaa.
voi voi, reilun vuoden... sulla on vielä niin paljon edessä. kun tietäsit.
kuin mustasukkaisuuden kanssa; ihminen monesti joko suuttuu tai sitten masentuu. Eli jompikumpi ääripää. Sama siis pätee yleensä myös riitelyyn.
Puhutkohan samasta miehestä, eli minun exästäni?
Reilu vuosi sitten me erottiin, tai mä hänet lopulta jätin. Ihan sama tilanne, hän kärkäs haukkumaan ja loukkaamaan ja erittäin äkkipikainen. Minä sisäänpäin vetäytyvä, loukkaantuva ja yöt itkevä.
Exän mielestä ei olisi saanut loukkaantua hänen kärkkäistä sanoistaa, heh.
Voin kertoa jo etukäteen ettei tule mitään. Tarpeeksi kauan kun "kärsit" niin lopulta itse haluat erota ja jätät miehen. Nythän se ilkeä haukkuminen vain syö itsetuntoasi koko ajan.
Kyllästyt siihen ja minäkin voin sanoa sinulle suoraan, että sinua odottaa jossain parempi, lempeämpi ja rauhallisempi mies! Tunteesi eivät todellakaan ole vääriä (exäni myös haukkui mun tunteita ja väitti että pitäs olla samanlainen sukkelasanainen kuin se) vaan olet ihan oma itsesi semmoisena kuin olet. Ja ansaitset ihmisen joka arvostaa sinua tuommoisena!
Tsemppiä ja voimia!