Sinkku-kakkosten kommentteja lukiessa on tullut mieleen, että onko sinkut "vapautettu" hyvistä käytöstavoista, moraalisesta vastuusta, yhteiskuntamme yleisistä arvoperusteista?
Ihmetyttää, että 99% tämän palstan sinkku-kakkosista on sitä mieltä, että he eivät tee MITÄÄN väärää ollessaan suhteessa varattuun. Eli sinkku-kakkonen hyväksyy uskottomuuden, sinkku kakkonen hyväksyy egoismin, sinkku-kakkonen hyväksyy suhteet varattuihin jne. Sinkku-kakkosen on hyväksyttävä em. asiat, jos ei kerta tee mitään väärää.
Onko siis sinkku-kakkonen "vapautettu" kirjoittamattomista ja kirjoitetuista normeista? Silläkö perusteella, että sinkku ei joudu elämässään huomioimaan muita, koska itse elää yksin..? Mutta onhan sinkku yhteiskunnan jäsen. Sinkku odottaa ja vaatii, että häntä kohdellaan kunnioittavasti, yhtä arvokkaana ihmisenä kuin muitakin. Että häntä ei saa teoilla tai sanoilla loukata.
Sinkku-kakkonen vaalii myös ajatusta, että mihin tahansa tekoon hän osallistuu, niin vastuu teosta ja seurauksista on aina muilla kuin itsellään. Että muut ikään kuin päättävät mitä sinkku tekee ja siten kantavat myös vastuun sinkun teoista. Mutta mitä järkeä on silloin sinkku-kakkosen toitottaa omaa vapauttaan..? Vapautta ei ole ilman vastuuta ja vastuunottaminen tuo vapauden.
Ei se mitään, jos näin on. Mutta silloin kohtuudella voi olettaa, että samaa logiikkaa varattu (petetty) voi hyödyntää kohdatessaan sinkku-kakkosen. Varattu (petetty) siis elää eri "säädyssä" kuin sinkku ja hänen ei siis tarvitse välittää sinkun säännöistä tai noudattaa niitä. Varatun (petetyn) kannattaa vain jankuttaa - kuten sinkku-kakkonen - että ei hän tee mitään väärää.
Vai miksi sinkku-kakkonen näkee häneen kohdistuvien tekojen varattujen (petettyjen) taholta olevan väärin? Eihän varattu (petetty) ole mitään hänelle luvannut. Ja jos ajatus on se, että sinkku-kakkonen ei tee mitään väärää, niin silloinhan varattu (petetty) ei ole myöskään missään oikea-väärä -suhteessa sinkkuun. Varatun (petetyn) hyökkäys sinkku-kakkoseen ei ole pettämistä, kuten ei sinkku-kakkonenkaan pettänyt varattua (petettyä)..
Mutta miksi sinkku-kakkonen vaatii, että häntä on kohdeltava eri säännöin kuin muita? Entä jos sinkku-kakkonen on itse varattu joskus? Itseään ja omaa toimintaansa sinkku-kakkosena hän ei voi koskaan kieltää, joten varattunakin hän on "sinkku-kakkosen" logiikalla vasustettu.
Onko yhteiskunnassamme muita ryhmiä, jotka oikeuttavat itselleen vastuuvapauden moraalista, arvoista, käytöstavoista ja normeista sivilisäädyn perusteella? Itselleni ei tule mieleen muuta yhtä äänekästä ryhmää kuin sinkku-kakkoset. Mutta mistä syystä? Siitäkö, että suurin osa ihmisistä ymmärtää, että ei sivilisääty tuo erivapauksia? Vai siitä, että ymmärrämme sinkku-kakkosten selittelyjen olevan vain oman pahan olon lievittämistä?
Ihmetyttää, että 99% tämän palstan sinkku-kakkosista on sitä mieltä, että he eivät tee MITÄÄN väärää ollessaan suhteessa varattuun. Eli sinkku-kakkonen hyväksyy uskottomuuden, sinkku kakkonen hyväksyy egoismin, sinkku-kakkonen hyväksyy suhteet varattuihin jne. Sinkku-kakkosen on hyväksyttävä em. asiat, jos ei kerta tee mitään väärää.
Onko siis sinkku-kakkonen "vapautettu" kirjoittamattomista ja kirjoitetuista normeista? Silläkö perusteella, että sinkku ei joudu elämässään huomioimaan muita, koska itse elää yksin..? Mutta onhan sinkku yhteiskunnan jäsen. Sinkku odottaa ja vaatii, että häntä kohdellaan kunnioittavasti, yhtä arvokkaana ihmisenä kuin muitakin. Että häntä ei saa teoilla tai sanoilla loukata.
Sinkku-kakkonen vaalii myös ajatusta, että mihin tahansa tekoon hän osallistuu, niin vastuu teosta ja seurauksista on aina muilla kuin itsellään. Että muut ikään kuin päättävät mitä sinkku tekee ja siten kantavat myös vastuun sinkun teoista. Mutta mitä järkeä on silloin sinkku-kakkosen toitottaa omaa vapauttaan..? Vapautta ei ole ilman vastuuta ja vastuunottaminen tuo vapauden.
Ei se mitään, jos näin on. Mutta silloin kohtuudella voi olettaa, että samaa logiikkaa varattu (petetty) voi hyödyntää kohdatessaan sinkku-kakkosen. Varattu (petetty) siis elää eri "säädyssä" kuin sinkku ja hänen ei siis tarvitse välittää sinkun säännöistä tai noudattaa niitä. Varatun (petetyn) kannattaa vain jankuttaa - kuten sinkku-kakkonen - että ei hän tee mitään väärää.
Vai miksi sinkku-kakkonen näkee häneen kohdistuvien tekojen varattujen (petettyjen) taholta olevan väärin? Eihän varattu (petetty) ole mitään hänelle luvannut. Ja jos ajatus on se, että sinkku-kakkonen ei tee mitään väärää, niin silloinhan varattu (petetty) ei ole myöskään missään oikea-väärä -suhteessa sinkkuun. Varatun (petetyn) hyökkäys sinkku-kakkoseen ei ole pettämistä, kuten ei sinkku-kakkonenkaan pettänyt varattua (petettyä)..
Mutta miksi sinkku-kakkonen vaatii, että häntä on kohdeltava eri säännöin kuin muita? Entä jos sinkku-kakkonen on itse varattu joskus? Itseään ja omaa toimintaansa sinkku-kakkosena hän ei voi koskaan kieltää, joten varattunakin hän on "sinkku-kakkosen" logiikalla vasustettu.
Onko yhteiskunnassamme muita ryhmiä, jotka oikeuttavat itselleen vastuuvapauden moraalista, arvoista, käytöstavoista ja normeista sivilisäädyn perusteella? Itselleni ei tule mieleen muuta yhtä äänekästä ryhmää kuin sinkku-kakkoset. Mutta mistä syystä? Siitäkö, että suurin osa ihmisistä ymmärtää, että ei sivilisääty tuo erivapauksia? Vai siitä, että ymmärrämme sinkku-kakkosten selittelyjen olevan vain oman pahan olon lievittämistä?
Vastaukset 141
Vanhimmat
.
Itse olen se ykkönen ja mieheni vehtasi pikkukakkosensa kanssa. Silloin vihasin molempia yhtä katkerasti. Nykyään naurattaa ajatuskin kun viitsin silloin vihata heitä, niin säälittäviä loppujen lopuksi olivat molemmat. En tässä viitsi puhua sen enempää asiasta.
Mutta kyllä teki gutaa saada tietää että ovat eronneet tätä nykyä. Eipä pikkukakkonen olisi sitä voinut silloin mitenkään aavistaa. Se parhaiten nauraa joka viimeksi nauraa!
Mutta ainahan rikolliset kin selittävät tekojensa oikeutuksen.Vastuun kantaminen ON NIIN VAIKEAA.
eip oo laissa kielletty olemasta kakkonen. mitä rikollista siis siinä on? eläinrääkkäys on rikos, perheväkivalta on rikollista jne jne mutta suhteseen alkaminen ja perheen mahdollinen rikkominen ei ole.
että myös HENKINEN väkivalta on rikos esim avioliitossa.
eli jos kakkonen tietoisesti alkaa suhteeseen naimisissa olevaan henkilöön, niin silloinhan se on henkistä väkivaltaa tätä petettyä kohtaan.
siis siinä vaiheessa jos/ja kun petetty saa tietää asiasta.
et turhaan nää kakkoset sit ruikuttaa jos saa niskaansa paskaa tältä petetyltä.
ai niin, eihän se käy, että heitä kohdellaan kaltoin (siis sun mielestä)
kyllä aikuinen tietää, että jos laittaa perseensä tulikuumalle liedelle, niin persehän siinä palaa.
tällä mä meinaan sitä, että ei kaikkea oo kijoitettu lakikirjoihin. tervettä järkeä ja moraalia saa käyttää. pettäjillä ja kakkosilla ei vaan tunnu oikein olevan kumpaakaan.
Tuosta sun kommentista saa sen käsityksen,että voisit tappaakin jopa jatkuvasti,muttet tee sitä kun lakiin on kirjoitettu, että tappaminen on rikos. Oletko täysin aivoton? Elämässä on todella paljon asioita, joissa on kirjoittamaton laki. Useimmat ihmiset onneksi tietävät että mikä on soveliasta ja mikä ei.
Tosiaankin, joillekin näyttää olevan "hyvä elämä" sitä, että ei tee niitä asioita, joille on rikoslaissa säädetty sanktio.
Mitäköhän tapahtuisi, jos yksi päivä elettäisiin ilman niitä arvoja, normeja ja moraalisia velvotteita, joista ei ole olemassa rangaistusta? Voisi moni muistaa yllättäen yllättävän monta asiaa, joita ei saanutkaan tehdä vaikka se ei rikollista ollutkaan..
ytimen eli vastuun ja vapauden rajonen etsinnän. Olet ehdottomasti oikeassa, hieno kirjoitus
ohhoh, eipä voi kun ihailla! Sanoit asiat suoraan ja selkeästi... ihan hiljaiseksi vetää.
Hyviä kysymyksiä ja erittäin aiheellisia!
Mutta miksi sinkku-kakkoset ei vastaa? Kun heiltä suoraan kysytään.. Jos olisit saman stoorin kirjoittanut olettamuksin, tavallaan stereotypioiden, niin ryöpytyksen olisit saanut. Huomasiko sinkku-kakkonen ongelmia ajettelussaan? Vai vaatisiko vastaukset todella sitä vastuunottamista teoistaan, valinnoistaan?
Miettinyt olen joskus, että mikä on se VÄÄRÄ, mistä sinkku-kakkoset kokevat heitä syytettävän petettyjen taholta? Ja ajattelevatko he todella, että syytökset on epäoikeudenmukaisia, perättömiä?
Eihän tuossa ollu päätä eikä häntää. Aloittaja (eli siis petetty aviovaimo) oli yrittäny saada psygologisesti terävän kirjoituksen sinkkukakkosten moraalista. Metsään meni. Hän kuvittelee tuon kirjoituksensa perusteella tietävän mitä sinkkukakkoset arvoista ja moraalista ajattelevat. Jokainen voi katsoa ensin peiliin kun puhuu em. asioista. Miten jokapäiväisessä elämässään toteutta niitä arvoja ja moraaliaan, kanssakäymisessään toisia ihmisiä ja asioita kohtaan. Nämä petetyt rouvat kun tuntuvat olevan niin vitun viisaita ihmisten analysoinnissa, että voi voi. Ja kannattaisi miettiä ennemmin sen pettäjän moraalia ja arvoja, sekä arvoja ja käytöstä kotonaan ja kysyä itseltään miksi se toinen pettää ja miten minä itse kohtelen puolisoani. Ja vielä pienenä huomiona tälle kirjoittajalle; niitä kakkosia kuule on enemmän niissä varatuissa ihmisissä kuin sinkkuihmisissä. Ja usko pois, naisissakin.
On varmasti kapea-alaista elää ajatellen kuin sinä: rinnakkaissuhdetta tai kakkosta kritisoiva on petetty vaimo. Ja mitä tekee ihmiselle turhautunut kiukustuminen anonyymin henkilön tavasta kirjoittaa? On myös niitä, jotka toivovat osaavansa mieluummin kirjoittaa psykologisesti terävästi kuin nähdä sellaista harhaisuutta tekstissä, mitä ei edes ole.
Aloittaja oli hyvin poiminut kommentteja sinkku-kakkosten argumenteista TÄLLÄ PALSTALLA ja rajasi kirjoituksensa niin ja kertoi rajauksensa. Sinä oletit muuta, miksi? Kuten oletit senkin, että aloittaja on automaattisesti petetty aviovaimo ja että sinkku-kakkosilla hän tarkoitti toisia naisia. Mistä kohden poimit "faktasi"? Mikä sai sinut niin takajaloilleen?
Ihmetyttää myös kommenttisi: . Aloittaja kysyi, ei olettanut mitään. Ja kaikki hänen mietteet oli TÄMÄN PALSTAN sinkku-kakkosten omia lausahduksia. Mutta sinä syyllistät siis niistäkin aloittajan, eli olettamustesi mukaan petetyn vaimon. Ja kuitenkin olet sitä mieltä, että petettyjen vaimojen tulisi katsella peiliin ja olla syyllistämättä ketään..
Pettäjän moraalia toki voi miettiä, mutta aika lapsellista ja naurettavaa mennä komentelemaan ketään, että mietippä mieluummin sitä asiaa kuin tätä. Voi kysyä petetty, miksi minua petetään, mutta kyllä moni miettii sitäkin, miksi joku haluaa tietäen olla kakkonen. Kakkosena oleminen vaatii tiettyä luonnetta, arvoja ja moraalia, eikö? Ja kyllä olettaa sopii, että kun on valinnan kakkoseksi ryhtymisestä tehnyt, niin kestäköön seuraukset. Tai jos ei kestä, niin kannattaa sitten jättää sekin kokemus pois. Kumman kiukkuiseksi ja polaariseksi ajattelijaksi kakkosen rooli on ainakin sinut tehnyt.
Pieni huomio siis sinullekin: kannattaa kritisoida sitä mitä on esitetty, ei omia olettamuksia toisen kirjoittamatta jääneistä lauseista.
kokemuksen omaavana sinkku-kakkosena kertoa moraalistanne, arvoistanne? Sitähän aloittaja tarkoittikin: MITÄ SINKKU-KAKKONEN AJATTELEE ASIOISTA! Ja muuttuuko sinkku-kakkosen "arvot" ja "moraali", jos/kun elämäntilanne muuttuu? Siis, periaatteessa ei pitäisi, koska kauheampaa on itse kullekin tunnustaa edes itselleen toimineensa joskus vastoin omia arvojaan ja moraaliaan.
Miksi muuten kehoitat miettimään sitä, kuinka MUUT (viitaat petettyyn ja pettäjään) kohtelevat muita, mutta sitten tästä pohdinnasta niin närkästyi? Ei kai vaan koira sattunut kalikan lentoreitin päähän..? =)))
Eihän tällä palstalla petetyt miehen kirjoittele, kyllä ne on niitä petettyjä naisia jotka luulevat tietävänsä kaiken. Krjoituksen aloittaja on just hyvä esimerkki siitä. Hän kuvittelee tietävänsä sinkku-kakkosten ajatukset ja arvomaailman täysin ja luokittelee heidät omaan kategoriaansa. Siitä kirjoitukesta paljastuu että aloittaja on syvästi ahdistunut, petetty henkilö (ja taatusti nainen). Pettämisestä on todennäköisesti kulunut jo aikaa.
Aloittajan ns. kysymykset oli siinä muodossa että ne sisälsivät jo vastauksen hänen oman näkemyksensä mukaan. Jos sie kuvittelet että kakkosen rooli on tehnyt minut kiukkuiseksi, niin mikähän on saanut sinut noin tuohtuneeksi.
Eikä niistä kirjoittamattomista lauseista tarvi vetää omia johtopäätöksiä, ne nyt on helposti luettavissa rivien välistä ja näytitpä tuossa itsekkin syylistyvän siihen. Heh.. Mitä opimme tästä. Se kaiken tietävä....
Vastaa nyt sitten edellisen ja aloittajan esittämiin kysymyksiin SINKKU-KAKKOSEN miettein, niin sillähän asia ratkeaa.
On se ihme, ettei tuohon ikään ehtinyt ole oppinut kysymysmerkin (?) merkitystä lauseessa.. Ja kun edellinen ja aloittaja ei kertaakaan edes sortunut ilmaisuun: NÄIN ON, tai MINÄ TIEDÄN. Mutta jotenkin sen osasit niin lukea rivien välistä ;)
Sinä olet ilmeisesti loistava esimerkki kakkosesta, joka tietää, kuinka petetty nainen kirjoittaa, tuntee ja ajattelee, ja kuinka hän elämässä selviää. Sinulla on siihen analysointiin sitten parempi "oikeus" kuin muilla kakkosten analysointiin. Saako udella, että miksi?
on sinun TULKINA, ei tieto.
Minä TULKITSEN sinun kommentteja näin: toinen nainen.. eikä muuta.
Mitä kertoo ihmisestä, joka mielipidekeskusteluun kirjoitetusta viestistä lähtee "psykologisoimaan" kirjoittajan luonnetta, elämäntilannetta, sen sijaan, että olisi kommentoinut eitettyjä asioita?
Se kertoo sen, että aina siirrämme huomion pois asiasta, joka satuttaa itseä liikaa; joka ikään kuin tulee liian lähelle. Lapsi osaa sen hyvin: huonolle käytökselle etsitään aina selityksiä, mutta itse teosta vältetään puhumasta. Kävikös sinullekin näin?
ole kirjoiteuksessaan psykologisoinut sinkku-kakkosten luonnetta. Millähän oikeudella? Ei se jos lukee näitä palstoja anna kuvaa kenenkään luonteesta, eikä kommentoimaan toisen elämää. Suurin osa kirjoituksista kun on selvästi provoja, että saadaan oikein kunnon rähinä päälle.
Voidaan vastaavasti kysyä että mitä ns. ykkönen ajattelee, kun tietää miehensä pettävän ja loukkaavan pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta jatkaa silti liittoa useimmiten väkisten. Esimerkkejä tiedän useita. Tuntuu että useimmalla on läheisriippuvuus ja itsenäistymisen pelko. Kulissit pitää pitää pystyssä, maksoi mitä maksoi.
Että kotona vaikka kontaten, mutta kylillä rinta rottingilla. Eikö sellaisilla ykkösillä ole yhtään itsekunnioitusta? Ja vieläpä monet puolustelee ukkonsa tekoja.
Tiedän muutaman tapauksen jossa petetty nainen on kommentoinu, että jos ukko ei häntä rakasta, niin ei kyl toinenkaan sitä saa. Et silleen.
kritisoinut. Siinä se kirjoituksen hämmentävä ylläri piileekin. Kirjoituksessa on vain avoimia kysymyksiä, tuntuu että niihin on tosi hankala vastata tai syventyä niitä miettimään.
Sinä voisit yrittää tehdä vastaavan täällä kirjoittelevien ykkösien kirjoituksista. Älä unohda löytää vastetta yhteenkään ap. kirjoittajan argumenttiin.
Ei kukaan ykkönen voi miestään pakolla kotona pitää. Jos sellaista sinulle mies väittänyt, niin paskaa puhuu. Aika usein miehet tappavat vaimonsa kun luopuvat muille, harvemmin toisin päin.
Taitaa olla ukkosi lietsussa..... :)
On eri asia esittää kysymyksiä kuin selittää käytöksen takana olevaa luonnetta tai elämäntilannetta. Esimerkiksi sinun tapaan näin: . Tässä sinä OLETAT ja PSYKOLOGISOIT. Asian olisi voinut laittaa ap:n tyyliin: miksi petetty jää suhteeseen loukkaamisen jälkeen? Onko taustalla itsenäistymisenpelkoa tai läheisriippuvuutta? Huom. läheisriippuvuus on tässä yhteydessä väärä termi..
Eniten tässä ketjussa ihmetytti se, että tämän palstan kakkoset loukkaantuivat ja alkoivat rähistä tämän palstan kakkosten omista sanoista. Miksi ihmeessä??!! Miksi he eivät aiemmin reagoineet niissä ketjuissa, joissa näitä ap:n lainaamia heittoja esiintyi?
Jos ap. olisi laittanut näin: "Sinkku-kakkosella ei ole sosiaalisia taitoja luoda tasavertaista ihmissuhdetta vapaaseen ihmiseen", olisi ap "syyllistynyt" esittämääsi psykologisointiin. Tosin, sekin olisi ollut vain mielipide ja sallittua tällä palstalla. En ole huomannut säännöissä kohtaa, joka kieltää kirjoittajien luonteen "psykologisoinnin". Korjaathan, jos näin kuitenkin on.
Ap. oli myös virkistävä poikekus esim. siinä, miten kakkoset "psykolgisoivat" tai kuvaavat ykkösiä. Kakkoset ovat aika yleisesti sitä mieltä, että ykkösessä on vikaa, jos häntä petetään. Vioiksi on laitettu esim. ylipaino, itsestään huolehtimattomuus, huonot sänkytaidot tai haluttomuus. Mutta siitähän ei sitten ole kenenkään sopinut loukkaantua. Onkohan kakkosella sitten herkempi nahka kuin ykkösillä? Tämän ketjun perusteella sellaisen kuvan saa. Kakkonen suuttuu omien sanojensa tulkitsemisesta. Mitäköhän olisi tapahtunut, jos ap. olisi lisännyt viestiinsä olettamuksia kakkosen luonteesta, ulkonäöstä?! Ap. tarkasteli hyvin sinkku-kakkosten omia ilmaisujaan ja mietti ja esitti lisäkysymyksiä siitä, mikä ajatus mahdollisesti sanojen takana on. Itse olen miettinyt samoja asioita useinkin. Kovin happamia ovat olleet marjat ketun suussa tällä palstalla..
Voisi myös ihmetellä sitä, että oletetaanko ykkösten olevan "heikkoluonteisempia" kuin kakkoset? Sillä ajatuksella, että kakkonen on tietoisesti petetty; hän tietää toisesta naisesta, mutta siitä huolimatta kykenee "nauttimaan" suhteestaan. Eli ykkönenkö ei ole niin "vahva"? Ykkösen ikään kuin "kuuluu" jättää pettäjä-puoliso uskottomuuden jälkeen. Onko niin, että parisuhteessa elämättömät ymmärtävät luonnolliseksi sen, että suhteita voi olla ihmisellä monia; että oma arvo ihmisenä ei siitä muutu? Että petetty ykkönen menettää sitten ihmisarvonsa ja omanarvontuntonsa pettämisen seurauksena? Outoa, sillä ennen suhdetta tällä ykkösellä on ollut sinkku-elämää.. Parishdeko muuttaa luonteen, suhtautumistavan elämään, ihmissuhteisiin?
yksi "viisas" paikalla.
Kyllähän se Suomalaisen parisuhteen, uskottomuuden ja toiseen rakastumisen ydin on täysin Niskavuoren Heta-elokuvassa kuvattu. Ne asiat ei muuksi muutu, elettiin mitä vuosisataa tahansa.
Näitä tarinoita eletään tälläkin hetkellä tuhansissa perheissä ympäri Suomea. Turha siinä on ruveta psykologisoimaan kenenkään luonnetta. Se on elämää. Järki ja tunteet kun ei kulje käsi kädessä.
Ihmisestä kertoo todella paljon se, mitä hän sanoo muista, tai miten hän kuvailee muita.
Ihminen käyttää vertailukohtana omaa elämäänsä, ulkonäköään, luonnettaan. Moni olettamus - siis subjektiivinen! - on lähtöisin omasta ajattelusta tai toimintatavasta; omat tunteet ja mielipiteet peilataan toisen ominaisuuksiksi. Se kuinka itse toimisi tietyssä tilanteessa tai olosuhteissa luo olettamuksia. Olettamusten viljely vain kertoo olettajasta itsestään, ei kohteesta.
Alkuperäisestä kirjoittajasta olen kanssasi samaa mieltä: avoimet kysymykset aina parempia kuin johtopäätelmät. Minuakin hämmästytti se, että alkuperäisen kirjoituksesta kakkoset eivät nähneet kysymyksiä, vaan olettamuksia, ja "syyllistivät" niistä. Tuli mieleen, että kun olettamukset eivät kerro niinkään tarkasteltavasta kohteesta, että kalahtiko kalikka ja tietyt vastaajat paljastivat itsestään ja luonteestaan enemmän kuin olivat tarkoittaneet.
Tällä palstalla unohtuu koko ajan se, että kritisoida voidaan tekoja, ei ihmisiä. Joku voi olla sitä mieltä, että pettämisen jälkeen petetyn pitäisi lähteä. Hänellä on oikeus kritisoida jäämistä, mutta ei petettyä. Samoin rinnakkaissuhdetta - sekä kumppanin pettämistä että kakkosena olemista - voi arvostella henkilökohtaisuuksiin menemättä.
Uskoakseni jokainen kaipaa ainakin joskus elämäänsä rakkautta ja tasapainoista ihmissuhdetta. Minkä hinnan meistä itse kukin on niistä valmis maksamaan, sen päättää jokainen itse. Päätöksen ihminen tekee aina suhteutettuna omiin voimavaroihinsa, sosiaalisiintaitoihin ja elämäntilanteeseensa.
..ei pidä paikkaansa. Niskavuoren tarina oli täysin romantisoitu tarinan, vanhanaikainen ja vetoava kyllä. Siinä ilkeä ja kovatahtoinen vaimo piti pihdeissään komeaa ja hyvätahtoista isäntää rahan voimalla. Salainen rakastettu asui samassa pihapiirissä, hyväsydämminen raajarikko nainen.
Hih-hih, tuotako todellakin kuvittelet ? EI OIKEIN ISTU NYKYPÄIVÄÄN :)
Kyllä täällä on ehdottomasti 99%:sti AANEKKÄIN ryhmä te katkerat, petetyt ja jätetyt ykköset. Säälittäviä suorastaan olette kaikissa syytöksissänne. Jos senkin ajan, kun täällä vahditte tätä palstaa, käyttäisitte oman henkisen tilanne tutkimiseen (ja korjaamiseen), niin elämäkin näyttäisi paljon paremmalta elää.
Katkeruus ja viha rumentaa sekä sumentaa aivot!!
Avioliitto-palstalla nämä samat rouvat ovat jo paljon nöyrempiä! (tosin räyhääviä sekopäitä mahtuu sinnekin)
Jos tätä ketjua katsoo, niin ketkäs äänekästä ja solvaavaa viestittelyä harrastavat? ;)
Aloittajahan ihmetteli vain asioita, kysyi niistä. Kumma, että kysymyksiin ei osaa vastata, mutta petettyä voi haukkua.. Mitäköhän tämä nyt kertoo?! Että kenen siis kannattaisi sitä henkistä tilaansa tutkailla ja korjailla..?
Toistaiseksi vaimona olo ei ole yhteiskunnassamme moraalisesti arveluttavaa, tai yleisiä arvoja vastaan. Kuinkas on toisten ihmissuhteisiin puuttumisen laita? Siis se kakkosena oleminen..? Tekoja ja selittelyjä tässä mietitään, ei IHMISTEN OMINAISUUKSIA?
Mutta on se aina mietityttänyt, että tilastollisesti YLI PUOLET pettää suhteissaan, mutta avioeroja ei tule samalla tahdilla. Että mikä on, että kakkonen ei sitten vedäkään vertoja MIEHEN mielestä sille rääväsuiselle ykköselle..? Väkisin kun ei ketään voi kerta viedä tai pitää ;)
Kirjoitustyylistäsi huomaa että taidat olle ketjun aloittaja.
Pieni huomautus;
[quote]
Että mikä on, että kakkonen ei sitten vedäkään vertoja MIEHEN mielestä sille rääväsuiselle ykköselle..?
[quote]
Yhdessä kirjoituksessa kommentoit, että miten oletetaan aina, että petetty on nainen. No, miten tässä lauseessa pidät itsestäänselvyytenä, että pettäjä on mies ja kakkonen ja petetty ovat naisia.... voi, voi....
Toinen lause;
[quote]
Kuinkas on toisten ihmissuhteisiin puuttumisen laita? Siis se kakkosena oleminen..?
[quote]
Mistä oletat, että kakkonen puuttuu toisten ihmissuhteisiin, kun yleensä se pettäjä tekee sen aloitteen.
Ihmissuhteisiin puuttuminen tarkoittaa tilannetta ns. alkuvaiheessa ja oleminen takoittaa pysyvämpää olotilaa. Nämä nyt ei ihan sovi samaan kysymykseen.
En ole aloittaja, vaikka samoja asioita kuin hänkin ihmetellyt joskus itsekin.
Mutta kommentteihin.
Kuten varmaan huomasit, vastasin edelliselle kirjoittajalle, joka puhui viestissään rouvista, ja siksi jatkoin hänen ajatustaan. Olisi ollut huomattavasti luonnottomampaa pompata unisex ajatteluun. Vai kuinka sinä olisit toiminut?
Tämä varmaan yleisin kakkosten heitto: varattu teki aloitteen. Miten se muuttaa LOPPUTULOSTA, - joka on siis se rinnakkaissuhde/kakkosena oleminen - kuka tekee aloitteen? Onko se ajatus siinä, että ei se kakkonen ole NIIN PAHA, kun ei varattua houkutellut, vaikka sitten suhteeseen alkoikin? Onko siis lopputuloksen kannalta mitään merkitystä sillä, kuka kysyi? Lopputuloksen kun muuttaa se, kuka suostuu.. Ainkin minun ymmärryksen mukaan.
Tarkista myös ajatuksesi puuttuminen sanan kohdalla. Se ei ole mikään alku-sidonnainen; sitä ei ole määritelty niin, että viikon verran kyseessä on puuttuminen, ja sitten se muuttuu olemiseksi. Näin naurettavaksi vääntämiseksi menee, kun täytyy etsimällä etsiä "asia virheitä" mielipidekeskusteluista.
Aloittajaa jostain kumman syystä luokitellaan ja kritisoidaan ja kerrotaan, kuinka väärässä hän on, mutta kukaan kakkonen ei sitten kuitenkaan kykene/pysty/uskalla/rohkene kertoa kuinka asiat sitten todellisuudessa on! Miksi kiukutella aloittajalle ja esim. minulle, jos teillä muilla on se oikea tieto??!! Kertokaa ihmeessä totuus esitetyistä olettamuksista!
Kyllä minua ihmetyttää tämä naisten valitus näillä palstoilla ykkösistä ja kakkosten moraalittomuudesta. Olen monasti huomannu et kun perustetaan perhettä ja naiset synnyttää pari-kolme mukulaa, niin sit he ovat oikeita maailmanvaltiaita, joiden elämään ei muu mahdu. Mikään ei ole niin tärkeätä kuin heidän elämänsä ja halunsa ja lapsista puhuminen. Kuljetaan korskeasti ja komennetaan miestä, että tee sitä ja tee tätä. Ainainen valitus käynnissä että kun ukko ei tee niitä kotitöitä, eikä näitä kotitöitä. Itse yleensä maataan sohvalla ja mussutellaan karkkia. Ei ole ihme et muutaman vuoden päästä mies kyllästyy katsomaan lihonutta, marmattavaa muijaansa, joka ei koskaan ole ottanut huomioon miestään ja tämän tarpeita ja etsii itselleen toisen naisen johon rakastua. Hellyyttä se mieskin tarvii. Mut mitä tekee se muija siinä vaiheessa kun asia paljastuu? Haukkuu kylillä kakkosta perheenrikkojaksi ja esittää niin marttyyria että...
Minä olin perhellinen (1 lapsi) ja nykyään leski, mutta en minä koskaan kohdellut miestäni em. tavalla ja hyvä liitto meillä olikin.
On se kumma, kun taas sitten toiset maiset naureskelee sillä, että hoitakoon se petetty vaimo ne siivoukset, lapset, pyykit jne., niin hän sitten siitä miehestä ne parhaat palat saa.
Nyt sitten vaimot komenteleekin tekemään miestä kaiken ja itse vain laiskottelee. Onkohan nyt niin, että tekipä se vaimo mitä tahansa tai oli tekemättä, niin arvostelun kohteeksi joutuu.
Ihme vätyksiä sitten ne miehetkin, jolleivat osaa suutaan avata, mutta vetskarin kylillä. No, ainakin kakkonen tietää, kuinka mies suhteessa tulevia pulmia ratkoo.
Parisuhde on kahden kauppa. Molemmilla on vastuu sen onnistumisesta. Ihmetyttää, että pidämme oikeutetumpana pettämistä kuin eroamista. Että hyväksymme toisia kohdeltavan miten vaan, mutta emme ymmärrä erota ja antaa itselle että toiselle ennen loukkaamista mahdollisuutta ihmisarvoiseen elämään.
kuollu mies, on paras mies. Ja sinä olit maailman paras vaimo. No hupsista keikkaa, aika kultaa muistot. Tuohtumuksesi huvittaa, ellen arvelisi sinun olevan salattu kakkonen.
Sinun älynlahjoilla varustettuja ihmisiä näyttää tällä palstalla olevan luvattoman paljon. No eihän sitä kauhalla voi ammentaa, mitä on lusikalla annettu.
Minun leskeksi jäämisestä on niin vähän aikaa, ettei ole vielä kerenny edes kakkoseksi ruveta, saati sellaisia ajattelemaan. Ja mikä sinä olet arvostelemaan miesvainajaani ja sitä minkälainen puoliso minä olin. Olipa törkeä kommentti sinulta. Enköhän minä itse parhaiten tiedä tämän asian. Mutta huvitta kyllä kaltaistesi kommentit, että heti ollaan haukkumassa, kun annetaan erilainen, ulkopuolisen näkökulma asioihin. Ja kyllä isossa naisyhteisössä töissä ollessa ja heitä tuntiessa näkee usein miten ne asiat on ja tuttavapiiriä katsoessa.
annoin ulkopuolisen kommentin sinun liitostasi.Ihan samalla periaatteella kun itse annoit muiden puolisoista. Sinun älynlahjosasi tässä epäilin, ihan oikeasti. Ei se ollut sen erillaisempi kuin mitä täällä kakkoset tavallisesti kirjoittavat.Isossa naisyhteisössä minäkin noita leskirouvia olen tavannut. Ovat aina helvetin vaikeita ihmisiä. Arvostelevat muita, pelkäävät että heistä puhutaan pahaa, ovat olevinaan muiden yläpuolella jne.
Eikös PARIsuhteessa vastuun kantajia ole kaksi?
parisuhde on kahdenkauppa, ja jos suhteen toinen osapuoli rikkoo lupauksensa pettämällä, niin miten heti aletaan haukkua sitä kolmatta, joka ei ole näitä lupauksia kenellekkään tehnyt?
Miettikääpä uudelleen.. kuka tekee väärin ja ketä kohtaan? Oletteko nyt ihan todellakin sitä mieltä että pettämisestä ja parisuhteen hyvinvoinnista vastuun kantaa joku sen ulkopuolella oleva ihminen?
On on, mutta nyt puhuttiin kakkosista ja heidän ajatusjuoksustaan. Parisuhteen vastuunkannolle voi lätkästä vaikka oman ketjun, jos se vaikkapa sua kiinnostaa.
Miksi on niin vaikeaa välillä keskittyä vain yhteen kolmiodraaman osapuoleen? Kolme erillistä ihmistä siinä on kyseessä ja kakkosten moraalista puhuminen on hyvinkin mahdollista ilman muiden ruotimista. tosiaan. Laittakaapa oma ketju kaikille tai kirjoittakaa fiksu kirjoitus kaikista yhdessä, jos nakertaa.
mitä kakkosten pitäis ajatella? Sitä ykköstäkö ja hänen tunteitaan? Mahdollista pettäjän suhteen karille menoa?
neiti 20-ööö, aloita alusta. Luetun ymmärtäminen on nyt avainsana.
on NIIN HYVÄ KIRJOITUS, että talletan omalle koneelle! Jos luetun ymmärtämisen taitaa, niin tässä on ASIAA JOS JOSSAKIN... ja sitäpaitsi, hyvä PALAUTTAA ASIAT MIELEEN, aina kun tekee mieli YKKÖSEKSI YKKÖSEN PAIKALLE ;-)
..ihan täysin. Täällä te taas mietitte mitä kakkosten päässä liikkuu. Mitä helvetin väliä sillä on? Itseäni ainakin kiinnostaisi enemmän se mitä pettävä kumppani ajattelee lähtiessään etsimään itselleen kakkosta ja miksi hän näin tekee.
Onko kumppaniaan pettävä mies/nainen vapautettu niistä hyvistä käytöstavoista ja moraalisesta vastuusta?
Miksi nyt ylipäätään kukaan miettii tällä yleisellä palstalla omia tai toisten tekemisiä? Eiköhän se ole tarve ymmärtää elämää ja toisten ajatuksen juoksua. Periaatteessa nimenomaan kakkosen toimintaa, motiiveja jne. pitäisi pystyä analysoimaan ilman petetyn vetämistä mukaan keskusteluun. Jos pohditaan kakkosen roolia, se ei tosiaankaan tarkoita, että pettäjä olisi "vapautettu vastuusta".
Ajattele, jos emme kukaan miettisi mitään. Mennä ja koheltaisimme kaikki; pohtimatta mitään sen enempää asioita etu- kuin jälkikäteenkään.
Mutta hienoa, että ymmärrät, että voi asiaa pohtia kaikkien kolmiodraaman osapuolten kantilta. Keskustelupalstoilla vain kirjoittajien älykkyydestä kertoo myös asian rajaus. Voisitko sinä tehdä aloituksen pettäjästä? Miettiä ja kysellä hänen mietteitään? Tosin, voi olla, että siihen ketjuun sitten ilmaantuisi puheenvuoroja kakkosista ja heidän osuudestaan kolmiodraamaan. Mutta sinähän ymmärtäisit sen ja muistuttaisit asialliseste rajauksesta.. ;)
Ajatteles, jos joku sanoisi sinun ajatuksiin: "mitä helvetin väliä", niin kuin sinä kommentoit. Tietty tilannetta muuttaisi se, että KAIKKI ajattelisimme elämästä ja asioista: mitä helvetin väliä.. Kokeillaanko? Vaikka päivä..?
mutta kuten jo itsekin totesit alettaisiin sen ketjun alle hyvin nopeasti puhumaan kakkosista ja siitä minkälaisia hu***a he ovat kun sekaantuvat varattuun. Täällä ykköset jotka kakkosia haukkuu ovat tuntuneet kokonaan unohtaneen sen kuka heitä todellisuudessa pettää...
Sekä uskottomien kumppanien että kakkosten päässä liikkuu yleensä kaksi aivan samaa asiaa: Seksi sekä rakkaus. Rakastumisen tunne saa yläpään sekaisin ja seksi alapään. Asiaan auttaa vain järki ja aika. Yleensä ne jossain vaiheessa astuvat kuvioihin ;). Tosin joskus aivan liian myöhään ja kaikki kärsivät - jopa kokonaiset suvut!
Millähän matematiikalla on laskettu tuo 99 %? Olen minäkin lukenut tätä palstaa lukenut jokusen hetken ja ihan mutu-pohjalta sanoisin, että luku on ihan liian suuri edes tämän palstan pohjalta lasketuksi - mutta kuten sanottu, laskenut en ole, jotta voisin itse esittää jokin numeron. Miten tuo on laskettu?
Yksi sinkku-kakkonen sadasta tällä palstalla kirjoittaa asiasta toisin kuin mitä aloittaja referoi. Silloin 100%-1sinkku-kakkonen=99%..
Tosin, voisitko linkittää vastauksen, jossa toisin ajattelevat sinkku-kakkoset kommentoi? Katsotaan, kuinka helppo tehtävä ;)
Tipuin kyllä kärryiltä aika alkumetreillä. Johtuneeko sitten että olen tämä kummallinen, ihmeeellinen sinkku-kakkonen... ja muutenkin säälittävä ja paheksuttava olento ;-)
Todennäköisesti kuulun jopa osittain tähän 99 prosenttiin, joka ei mielestään tee periaatteessa mitään väärää harrastaessaan seksiä ja ystävystyessään naimisssa olevan miehen kanssa. Pystyn elämään omien arvovalintojeni kanssa. Maailma ja yhteiskunta on täynnä kirjoitttamattomia ja kirjoitettuja sääntöjä, joita yhtä lailla noudatan tai jätän noudattamatta. Ja itse olen täydellisesti vastuussa tekemistäni ratkaisuista ja valinnoista.
Moraalisen vastuun kysymykset ovat ymmärtääkseni hyvin subjektiivisia: joku syö lihaa ja toinen on vege. Universaalia kaikkeen pätevää moraalista ohjenuorastoa ei kai ole edes olemassa. Vakaumuksellinen muslimi katsoo, että uskonnon puolesta on moraalisesti oikein tappaa. Pasifisti ei hyväksy väkivaltaa missään muodosssa.
Kakkonen-ykkönen -keskustelussakaan ei koskaan päästä lopulliseen moraaliseen ratkaisuun. Ei tällä palstalla eikä muillakaan areenoilla. Arvostan kyllä ihmisiä, jotka puolustavat kantaansa, mutta hyväksyvät myös sen, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla.
Vai ehkä sittenkin kuulun siihen 1 prosenttiin sinkku-kakkosista, koska en ole sitä mieltä, että siviilisäätyni tai tilanteeni antaa minulle vastuuvapauden valinnoistani (=moraalista, käytöstavoista ja normeista kuten asia oli alkuperäisen kirjoituksessa). Vastaan toki tekemistäni, mutta arvot ovat loppujuoksussa melko subjektiivisia. Eipä tuo naapurikaan rapussa tervehdi vaikka sitä voisi pitää hyvien tapojen mukaisena...
..kun paheksuu kun varatut ukot juoksee sun luonas. Sellainen iloluontoinen naikkonen taidat olla. Mulla on erillainen moraali, yritä nyt ymmärtää vaan.
ettei tervehdi oma-aloitteisesti. Vastaa kyllä tervehdykseen. Hyvinhyvin epätodennäköistä on myös, että tietää mitään luonani käyvistä vieraista. Mutta jos tietää, saa toki paheksua... Hän saa pitää omat moraaliset käsityksensä, kunhan minäkin saan pitää omani. Ja mies tahollaan omansa.
.heh heh,lähinnä olet moraaliton.
Miten niin "varatut ukot" kun kyse selvästi oli yhdestä (1) miehestä? Tuo juuri on niin tyypillistä "ykkösajattelua": kakkonen voi olla ihan uskollinen yhden miehen nainen, mutta ykkösten mielestä hän on huora joka makaa jokaisen mahdollisen miehen kanssa. NO HÖH HÖH. Aivojaan saa käyttää senkin jälkeen, kun on saanut sen miehen rengastettua.
varattu tunnistetaan varatuksi, vaikka toisin voisi luulla.Juorut ne taloyhteisön koossa pitää
Ei tuoss mitään järkeä ole. Kirjoitettu hajanaisesti ilmeisesti tunnekuohun vallassa.
Tuskinpa tuota kirjoitusta edes parhainkaan psygologi pystyy analysoimaan. Minun mielestä tuossa esitetään kysymyksiä, mutta joka on kuitenkin syytöksiä täynnä ja sisältää kannanoton samalla. Eli vois sanoa että olet niinkuin syytetyn penkillä, jossa syyttäjä vääristelee joka asian ja sanan asianomistajan puolelle.
pystynyt vastaamaan yhteenkään? Ei minkäänlaista tunnekuohua, vain yleinen yhteenveto täällä yleisesti luettavista kakkosnaisten kommenteista. Yritä sitten näytellä tyhmää kun et voi tutkia omaa sisintäsi.
Ne, jotka kritisoivat tekstiäsi, käyttävät psykologisia tai matemaattisia termejä. He ikään kuin olettavat, että kirjoituksesi oli teoreettis-tieteellinen. Miksi näin, olisi vastaajilta kiva kuulla. Ongelmaksi kritoijilla näytti tulevan juuri tämä termistön käyttö: jotkut heittivät analyysia, joka on ihan väärä sana pohdintasi yhteydessä. Liekkö siis kiireempi ollut ilkeämieliseen kritiikkiin kuin käsitteiden tarkistamiseen.
Vastaavasti tekstistäsi pitäneet eivät kikkailleet teoreettisilla sanastoilla tai hakeneet sieltä "tukea" mielipiteilleen. Ehkä he ymmärsivät, että kyseessä mielipidekirjoitus, joka syntynyt tiettyä aineistoa lukiessa kirjoittajan omista mietteistä.
Kritiikin heittäjille sellainen pieni vihje, että jotta kritiikki olisi oikeaa, aiheellista, niin se tarvitsee toteutuakseen kehitysehdotuksen, oikaisuja jne. Tällaisia en huomannut, vaikka jotkut kommentoijat jopa niitä erikseen pyysivät. Jostakin aineistosta tulee huono ja todentamaton vasta sitten, kun parempi argumentti on esitetty, tai väitteet osoitettu vääriksi. Tätäkään ei ollut. Miksi?
Vai onko sittenkin niin, että mielipidekirjoitus olikin paikkansa pitävä, kolahti, ja koska erimieltä olleet eivät kyenneet kertomaan asioille - siis kysytyille asioille - toisenlaista "tulkintaa", tietoa?
Erityisesti pisti silmään se, että jotkut käänsivät aloittajan mielipiteistä huomion aloittajaan. Hänestä oletettiin asioita, vaikka hän ei ollut mitään itsestään kertonut. Minusta se oli aika lapsellista ja naurettavaa, kun sitä ennen oli todettu, että ei voi olettaa mitään edes kakkosten omien kirjoitusen perusteella.
- Minä itse aikoinaan olin 8 vuotta suhteessa varattuun ja kyllä se minusta oli osaltaan väärin kaikkia kohtaan. Myöskin siltä vaimolta, joka tiesi vuosia suhteesta, mutta kiristyskeinoja käyttäen ei antanut miehelle mahdollisuutta erota. Tämän itse vaimo kertoili minulle. Onko sekään oikein? Tuskin. Mutta kun toinen ei halunnu luopua minusta, enkä minäkään hänestä, niin minkäs teet.
Harvempi hyväksyy pettämiset yms., mutta elämä on joskus selittämätöntä ja ihmettelen miten väität että sinkku-kakkosen on hyväksyttävä em. asiat jos ei tee mitään väärää. Useissa asioissa ihminen tietää tekevänsä väärin, mutta tekee sen silti. Sinäkin! Jos olet sitä mieltä että 99% tämän palstan sinkku-kakkosista on em. mieltä, niin eikö sulla ole muuta tekemistä kuin lukea näitä palstoja. Käyttäisit elämäsi johonkin hyödyllisempään. Täytyy käyttää paljon aikaa analysoidakseen kaikki kirjoitukset täällä.
Kyllä minä hyväksyn suhteen varattuun, koska itsellänikin on ollut. Monesti ne suhteet on pitkiä ja rakkautta täynnä. Kumpikin saa sitä mitä ei sillä hetkellä muualta saa. Onhan esim. Ranskassakin ollut iät ja ajat, että mies pitää rakastajatarta. Se on ollut yleisesti hyväksyttävää ja kumpaakin osapuolta tyydyttävä ratkaisu. Monissa maissa on useita vaimoja miehillä. Mikä sen tekee "moraalittomaksi"? Katsojan näkökanta.
- Millä oletat, että sinkun ei tarvitse huomioida muita. Eiköhän sinkullakin ole läheiset, ystävät, työtoverit, ym, ym.. joita täytyy ja kuulukin huomioimaan elämässään, niinkuin jokaisen muunkin.
Ja eiköhän jokainen halua ettei tule loukatuksi, mutta jokainen tulee loukatuksi elämänsä aikana ja useasti. Ei tässä voi vaatia, että saisi pumpulissa elää elämänsä ja se mikä ei tapa, vahvistaa.
- Mistä sinä sellaisen käsityksen olet saanut, että sinkku-kakkonen vaalii sellaista ajatusta, että mihin tahansa tekoon hän osallistuu, niin vastuu teosta ja seurauksista on aina muilla kuin itsellään. Eiköhän jokaisella ole vastuu teoistaan. Myöskin vastuu suhteestaan. Vai tarkoitatko et sinkku-2 ei ota vastuuta kun on suhteessa varattuun. Jos oikein kärjistäen kysytään, niin kenelle hänen täytyy olla siitä vastuussa? Omalle itselleen lähinnä. Näinhän se on.
- Elämä on raakaa ja nopeat ehtivät ensin. Jokainen on raadollinen omassa elämässään, myöskin se petetty. Kukaan ei voi itselleen asettaa mitään sädekehää päänsä päälle. Ei kukaan ole niin viaton teoissaan.
- Minä en tietääkseni ole koskaan vaatinut, että minua olisi kohdeltava eri säännöin kuin muita.
Ja varmaan olen aina sinkku-kakkosen "logikkalla" varustettu, mitä se sitten kirjoittajan mielestä karkoittaakin. Moraalitonta elämää ja ilman vastuuta ja ns. kakkosluokan kansalaisena? Tuskinpa. Ehkä kuitenkin hieman avarakatseisempaa käsitystä asioihin ja siihen että ne ei aina niin yksiselitteisiä ole.
- Lainaus tekstistäsi: Onko yhteiskunnassamme muita ryhmiä, jotka oikeuttavat itselleen vastuuvapauden moraalista, arvoista, käytöstavoista ja normeista sivilisäädyn perusteella? Sinähän vastaat ja tuomitset tässä lausessa aikaisemmat kysymykset ja olettamuksesi.
Eli kirjoituksesi tarkoitus on ollut syyllistää ja tuomita jo alunperinkin.
Ja moraalista voi sanoa että se on katsojan silmissä. Mikä jossain on yleisesti hyväksyttyä, on se jossain moraalitonta.
Jos kärjistäen kysytään; Esim. arabimaissa nainen ilman huntua on jo moraalitonta ja täällä sitä pidetään naisten alistamisena. Kumpi on oikeassa?
Tämä oli minun vastaukseni ja käsitykseni kirjoitukseesi.
Niin, maailmassa eri kulttuureissa on monia asioita, joita toisessa kulttuurissa pidetään moraalittomina ja toisissa ihan hyväksyttävinä.
Toivoisitko, että meidän Suomalaiseen yhteiskuntaan ja kulttuuriin tuotaisiin tapoja, jotka ovat muualla ikään kuin hyväksyttyjä, mutta meillä ei? Kuten esim. uskottomien puolisoiden - erityisesti naisten - kivittäminen, julkinen häpäisy? Muslimimaissa ei hyvällä katsota naista, joka sinkkuna elellen suhteilee miesten kanssa. Tällaisiako asioita haluaisit tuotavaksi meidän kulttuuriin? Vai haluatko vain korostaa niitä asioita, jotka "tukevat" toisia naisia? Ymmärrät varmaan, että en voi muuttaa kulttuuria sinun toivomaasi suuntaan, joten on tyydyttävä tutkimaan ilmiötä vallitsevassa kulttuurissa, eikö?
SUOMALAISESSA YHTEISKUNNASSA ei tunneta käsitettä pakko-avioliitto; ja kiristyskin on kriminalisoitu. Kenenkään ei tarvitse antaa mahdollisuutta toiselle erota. Eron voi hakea yksin. Laki on olemassa myös lapsista ja omaisuudesta. Laki mahdollistaa eron IHMISEN ITSENSÄ NIIN HALUTESSA. Laki lapsen huoltajuudesta ja tapaamisoikeudesta takaa LAPSELLE OIKEUDEN TAVATA ETÄVANHEMPAA. Omaisuudesta vi puolisot keskenään sopia tai senkin voi tehdä oikeudesta. Eli millä miestä kiristettiin?!
On aika outoa, jos tekee jotain sellaista, mitä ei voi edes itse hyväksyä. Luulisi siinä ihmisen voivan henkisesti ainakin todella pahoin. Tosin itse tunnustat hyväksyväsi suhteet varattuihin. Päätä jo. Ihmetytti myös se, että aloittajan tekemä huomio palstalla kommentoineista kakkosista oli sinusta tekemisen puutetta, typerää. Eli sinä mieluummin tuot aloittajan elämän ja ominaisuudet esiin kuin asiat, joita aloituksessa mainittiin. Miksi?
Sinusta on siis avarakatseisuutta suhde varattuun? Että esim. minä, jolla ei ole koskaan ollut varttua rakastajana, en ole varakatseinen. Sinustako avarakatseisuutta ei ole se, että osaa katsoa yli omien tarpeiden? Että pysähtyy pohtimaan asiaa monen osapuolen kantilta ja valitsee sitten vähiten vaurioita aiheuttavan ratkaisun.
Tuomitsemisesta ja syyllistämisestä.. Hmm.. Mitäänhän ei aloittaja sanonut "omin sanoin" tai suoraan. Miksi sinä koet kakkosten omat sanat syyllistävinä ja tuomitsevina?! Ne viestit, joissa kakkonen käytti aloittajan lainaamia heittoja, niin ei niissä kukaan toinen kakkonen syyttänyt tuomitsemisesta.. Mutta jos siis ei kakkonen kirjoittaa samat asiat, niin sekö on sitten sitä tuomitsemista? Eli tekstin sisältö ei ole pääasia, vaan se, kuka sen kirjoittaa.. ;)
On kyllä varmasti se yksilö, joka pystyy pysähtymään ja pohtimaan "asiaa monen osapuolen kantilta ja valitsee sitten vähiten vaurioita aiheuttavan ratkaisun".
Huh. Aikamoinen vaatimus. Ja millä kaavalla tämä sitten mitataan. Tiedän, että minä (ns kakkonen) saan suhteesta mieheen enemmän kuin annan. Ymmärtääkseni myös miehellä saldo plussalla. Muutenhan hän ei kai edes olisi tässäkin vapaaehtoisuuten perustuvassa suhteesssa. En edes tunne miehen vaimoa, joten hänen mahdollisia vaurioitaan on mahdotonta "laskea". Tuleeko hänelle edes vaurioita, en tiedä.
Ajattelen tässä tapauksessa vain itseäni ja miestä. Meille suhde antaa positiivista energiaa. Jos suhteemme loukkaa esim tämän keskustelupalstan lukijoita, ymmärrän, mutta en sen tähden ole valmis suhteestani luopumaan.
vielä muutamalle kaltaisellesi ajattelijalle?
Onko sinusta hyvä kehitys ihmisyydelle se, että jos en jotakuta tunne, niin minun ei tarvitse miettiä häntä missään kohden? Ei valinnoissani, ei teoissani? Ja riittääkö perusteluksi sitten se, että ajattelen vain itseäni; minulle tämä sopii, jos se jotain loukkaa, niin se ei edllytä minua muutamaan omaa käytöstäni. Siis loukatun on asennoiduttava asiaan toisin..?
Miksi yleensä sitten vaaditaankin ihan toista, kun petetty saa tietää rinnakkaissuhteesta ja "käy kimppuun"? Silloin pitää petetyn osata miettiä, mikä on oikein ja mikä ei. Sinä vastauksellasi aloittajan pohdintoja vahvistat ja juuri sitä, että kakkonen lienee ainoa "rotu", joka vaatii itselleen oikeutta tehdä mitä huvittaa muista piittaamatta; kunhan omat tarpeet täytyy.
Toivottavasti tämä egoismi koituu käyttäjänsä tuhoksi jossain vaiheessa. Kun kaikki osapuolet tekevät vain sen minkä itselle oikeaksi ja hyödylliseksi kokee.
Lienee nyt kuitenkin niin, että ns pettäjän (miehen tässä tapauksessa) on mietittävä omalta osaltaan omien läheistensä loukkaamista tai loukkaamattomuutta. Rehellisesti, en tiedä mikä on miehen ja hänen vaimonsa avioliiton tila ja sopimukset. Emme keskustele niistä, en pidä sitä asiallisena käytöksenä. Luotan mieheen, että hän tekee omat harkitut päätöksensä ja kantaa vastuun niistä.
Ja kärjistäminen on tietysti osa debattia, mutta saattaa viedä pahasti sivuladulle. En tietenkään yksioikoisesti kannata sitä, etteikö niiden ihmisten osaa pitäisi ajatella, joita ei tunne. Olenhan esim. Unicefin lahjoittaja ja reilun kaupan banaanien ostaja. Esimerkiksi. Otan näillä teoillani kantaa. Mutta en osaa ajatella niin, että muut ihmiset päättäisivät keiden kanssa minä ystävystyn. Kuten tässä tapauksessa tämän varatun miehen kanssa. Jos vaimo kieltää, hän kieltänee sitten miestään, jolloin mies vetäytyy.
Osittain tämä on egoismia: tuttavuus mieheen on minulle valtava voimavara - tässä ajattelen kieltämättäni itseäni. Mutta suhde perustuu kumminkinpuoliseen vapaaehtoisuuteen, joten pystyn kyllä elämään tämän seikan kanssa.
En voi - eikä mielestäni kukaan - rakentaa elämäänsä niin, etteikö loukkaisi ketään. Yksityisautoilen -jopa ihan huvin vuoksi. Kaikki eivät sitä hyväksy. Eräs ystäväni homoseksuaali. Sitäkään eivät kaikki hyväksy. Toinen kannattaa ydinvoimaa ja Natoa.
Elämä on täynnä valintoja ja jokainen tekee ne loppujuoksussa omista lähtökohdistaan. Erilaisista mielipiteistämme ja arvoistamme huolimatta hyvänä pidän pyrkimystä elellä tällä pallolla kohtuullisessa sovussa. Täällä palstoillahan se on hyvä "tapella". Ei tarvitse sitten reaalielämässä tuttavia ja naapureita haukkua päin kasvoja. Eikä toivon mukaan toisen naisen ja vaimon toisiaan.
Tosin osa esimerkeistäsi oli todella naurettavia. Esim. homous. Jos joku on homoseksuaali, niin ketä ja miten se vahingoittaa?
Mutta rajasit edelleen asiaa - siis maailmankuvaasi - joka on jokseenkin kaksinaismoralistinen. Reilunkaupan tuotteiden osto on toki kannanotto kehitysmaiden ja siellä asuvien ja elävien ihmisten elinolojen parantamiseksi. Mutta eikö tuota esimerkkiä vasten sinun pitäsi kyetä ajattelemaan myös sitä, mitä kakkonen aiheuttaa pahimmillaan perheille; siis mikä on sinun osuutesi vaimon, lasten elämässä? Vai onko se toisena naisena oleminen kannanotto siitä, etteä sinulle toisen perhe-elämä ei merkitse mitään? Vai onko muuttuuko arvosi ja moraalisi sen mukaan, jos epäeettinen teko on itsellesi hyödyllinen tai saat siitä nautintoa?
Sitten pyydät suhteellisuutta. Eli sinäkö määrität ne asiat, joissa MUIDEN on otettava järki ja suhteellisuus käteen? Puhut tästä varatusta miehestä ystävänäsi, eli läheisenäsi. Hänelle ja hänen läheisilleen olet siis valmis aiheuttamaan kärsimystä. Minun ystävyyskäsitykseni on sitten syvällisempi. Ystävieni omaiset ja läheiset ovat minulle yhtä tärkeitä kuin ystäväni itsekin.
Pyrkimys elellä sovussa tällä pallolla on aika monen toive. Mutta aika harva tietoisesti tekee samanaikaisesti jotain, minkä tietää aiheuttavan epäsopua. Pahoittelen, kovin on pinnallinen elämänasenne.
Miten homous voi loukata ketään, mutta näyttää loukkaavan. Esimerkiksi ystäväni vanhempia. Muslimimaissa aihe on täydellinen tabu. Kysymys ei alunperinkään ollut fyysisestä vahingoittamisesta vaan keskustelua erilaisista arvoista. Kaikki esimerkit ovat banaaleja jostain näkövinkkelistä. Eikä tämäkään nyt varmasti paras mahdollinen ollut. Yritin vain osoittaa, että myös tässä kakkosnaisen tai sivusuhteen olemassaolon hyväksymisessä tai hyväksymättä jättämisessä on kysymys arvoista. Jotka eivät ole tämänkään yhteiskunnan sisällä ole yksiselitteisesti samat kaikilla yksilöillä.
Sinun mielestäsi olen kaksinaismoralistinen. Edelleenkin ihmettelen vahvasti tätä keskustelua, jossa ei ollenkaan puututa tähän ns pettäjään, joka tekee omat arvovalintansa. Jos hän ei tekisi omia päätöksiään sivusuhteen sallimiseksi, maailmassa ei olisi yhtään toista naista tai miestä. Miksi moraalinen vastuu koko ilmiön olemassaolosta on ns toisella?
Voi olla että päätökseni pitää yllä seksisuhdetta naimisissa olevaan mieheen saattaa joskus aiheuttaa tuskaa sekä miehelle että hänen perheelleen. Mutta ilman miehen päätöstä koko tätä suhdetta ei olisi edes olemassa.
Tunnustan, en pysty täällä peräänkuulutettuun altruismiin. Mutta tunnen kyllä paljon myös perheellisiä ja pariutunteita ihmisiä. Ihan inhimillisiä olentoja hekin tuntuvat olevan: tekevät päätöksiään omista lähtökohdistaan lähtien omaa hyväänsä maksimoidakseen.
Sinulla ei siis ollut mitään osaa tai arpaa suhteen alkamiseen.. Vietiin polo väkisin.
Mutta ap. taisi juuri tuosta asenteesta mainita ;) Ja sinä tässäkin ketjussa osoitit ap:n käyttäneen vain ja ainoastaan kakkosten omia sanoja =)))
Pohditaan toki pettäjää, mutta teeppä siitä aloitus. Menee aika sotkuiseksi ketju, jos siihen ottaa mukaan kaikki kolmiodraaman osapuolet. Ja pitkäkin tarinasta tulee.. Että onko mitään järkeä tunkea kaikkia samaan viestiin?
Pohdippa sinä salarakkaan vinkkelistä sitä pettäjää.
Edellinen kyllä kysyi, miten homous voi vahingoittaa joitakin. En oikein usko, että vanhempia loukkaa lapsen homous. Muista tunteista, vaikka häpeästä, siinä saattaa olla kyse. Ja toi on tosi naurettavaa taas vetää vieraita kulttuureja mukaan keskusteluun niiltä osin, kuin ne sinulle sopii. Muslimimaissa sinunlainen nainen olisi kivitetty, että voidaan toki verrata oloja..
Menee hiukka yli tuo keskustelu erilaisista arvoista. Keskustelua käydään tietoisesta teosta, joka paljastuttuaan aiheuttaa vahinkoa monelle. No, joo.. Tavallaan arvokeskustelua siinä, että on niitä ihmisiä, joille oma napa on ainoa.
Mutta huvittavinta on tosiaankin kakkosen toistelu siitä, että hällä ei ole mitään vastuuta suhteesta. Kun se pettäjä päättää pettää, niin ei siinä kysellä siis siltä kumppanilta kuin kakkoseksi "valitulta" mitään. Eiks kyseessä ole jo raiskaus, jos sinut on kakkoseksi laitettu ilman omaa valintaa, päätöstä, halua? Vai onko liian vaikeeta myöntää, että olen rinnakkaissuhteesta vastuussa 50%:sesti? Kun eihän yhtään pettäjää olis ilman kakkosta, vai mitä? Vanha sanonta on, että kaikkea voi maailmassa pyytää, mutta hullu suostuu miettimättä. Sinulleko näin kävi?
Ok. En nyt oikein ymmärrä mistä tässä olen sinkku-kakkosena esimerkki, mutta ei tämä keskustelu näytä etenevän. Jos ainoa johtopäätös kirjoituksestani on se, että minut vietiin väkisin suhteeseen, niin luovutan. Joko et ymmärrä suomea tai lukemaasi, tai sitten keskustellaan ohi ja yli.
Sanoin, että olen tehnyt oman tietoisen valintani ryhtyä ns kakkosnaiseksi. Olen tyytyväinen järjestelyyn omalta osaltani ja koen saavani siitä enemmän kuin annan. Myös mies näyttää olevan tyytyväinen, koska on pysynyt myös tässä suhteessa useita vuosia. Minua ei viety siis väkisin. Enkä myöskään ole pakottanut miestä - millä edes pakottaisin. En pyri ykköseksi. Enkä edes kakkoseksi. Tapasin vain ihmisen jonka seurassa viihdyn, mutta perinteiseksi pariksi meistä ei ole. Kummankaan mielestä.
Olen tyytyväinen elämääni. Toivottavasti sinäkin omaasi.
Mutta huomaatko:
Kukaan ei tietänyt - kukaan ei kertonut.
Kakkosten omat ajatukset osoitettiin tässä ketjussa kakkosten taholta "vääriksi". Ja vain siitä syystä, että ei-sinkku-kakkonen kirjoitti sen.
Mutta kokeile kirjoittaa samat asiat ikään kuin kakkosena, niin oivallat mitä tarkoitan ;) Kukaan kritiikin heittäjistä ei taatusti tule silloin sanomaan, että olet väärässä!
minun mielestä jos joku sinkku alkaa suhteeseen varattuun ihmiseen, niin ei hän ole siitä suhteesta vastuussa kenellekään muulle kuin itselleen ja sille varatulle. Hehän siinä suhteessa ovat. Varattu taas omalta osalta on vastuussa puolisolleen, jos haluaa olla.
Se on periaatteessa väärin olla suhteessa varattuun, jokainen tietää sen, mutta ei kakkosen (oli nyt sinkku tm.) siitä tarvi olla vastuussa sille petetylle. Miksi pitäisi. Eikä siinä mistään egoismistä ole kysymys. Liekkö kukaan voi vaatia, että häntä pitäisi kohdella eri säännöin kuin muita, ei sitä voi vaatia kukaan. Ei edes se petetty. Elämässä pätee yhä viidakon lait. Jokainen on saalista. Mielestäni petetyt näyttää toitottavan tällä palstalla, että kakkonen on vain pano toiselle (yleensä miehelle) ja että tunteita ei siinä ole mukana. Miksiköhän he kuvittelevat asian näin olevan? Vastatkaa. Onko siinä sitä että pitää saada nostettua omaa itsetuntoa jollakin keinolla, kun on saanut pettämisen selville? Tämä nyt menee tästä moraali-/arvokeskustelusta kauas, mutta pääasiallinen pointti keskusteluissa on ollut juuri tämä. Vai eikö ne petetyt voi hyväksyä sitä että puoliso voi todellakin pitää toisesta enemmän. Loukkaahan se toki ja herättää hirveää katkeruutta.
Tuskin kukaan on niin "pyhä" että voi moraalista ja arvoista toisen puolesta arvuutella ja arvostella vaikka toinen olisi kuinka kakkonen.
Onhan niitä rakkausliittoja nähty julkisuuden henkilöistäkin, joissa toinen on ensin ollut kakkonen ja sitten "saanet toisena" ja liitto on jatkunut onnellisena pitkään. Eli ratkaisu oli ollut oikea. Voidaanko siitä tuomita. En minä ainakaan.
taas ap. kirjoituksen oikeaksi. Kysymykseesi voisin vastata, että mieheni väitti suhteen olleen pelkkä pano. No uskoinko? En täysin mutta ei minulla ollut sitä vastaan mitään koska hän valitsi minut.
Väännätkö nyt minulle (vähän tyhmemmälle naiselle) oikein rautalangasta mitä tuossa tuli edellisessä viestissä todistettua?
Vai onko tämä nyt joku kilpailu, jossa ilkutaan ns hävinneille? Jos joku on ollut mukana tunteella, niin osoittaapa suurta inhimillisyyttä ilkkua hänelle. Mutta yleistäminen tässäkin turhaa: moni kakkonen ei ykkösen paikkaa edes tavoittele. Sivusuhdekin voi olla itsetarkoitus.
Olipa pettäjän motiivi pettämiselle mikä tahansa (tilanteeseen ajautuminen, ihastuminen, seksin puute kotona jne) niin petetty useimmiten ensimmäisenä ajattelee, että toinen on löytänyt paremman ja aikoo jättää ykkösen ja tehdä kakkosesta ykkösen. Olen itsekin petetty ja ensimmäinen johtopäätös pettämisen jälkeen oli, että muutan välittömästi lasten kanssa kotoa. Miksi en sitten muuttanut? Mies alkoi vakuutella, että hän ei koskaan ajatellut kakkosta mahdollisena ykkösenä, vaan hän helpotti pettämällä omaa pahaa oloaan ja pakeni ongelmiaan. Mieheni ei koskaan sanonut kakkosen olleen pelkkä pano, muttei myöskään ihminen, jonka kanssa hän olisi halunnut elämänsä jakaa. Tiedän muitakin pitkän avioliiton aikaisia salasuhteita tuttavapiiristäni ja yhteistä niille on se, että salasuhde toimii nimenomaan salasuhteena. Vaikka ykkönen ja pettäjä eroaisivat, harvemmin salasuhteista on varsinaista paria tullut. Mahdotonta se ei toki ole. Oikeastaan pettämisen käsittelyn teki ainakin meidän kohdallamme vaikeaksi juuri se, että etukäteen ajateltu ratkaisu mahdolliseen pettämiseen ei sitten tositilanteessa ollutkaan niin itsestään selvä.
Kahdenkymmenen vuoden avioliiton jälkeen en kyllä kuvittele olevani niin ainutlaatuinen, etteikö mieheni voisi elää myös jonkin toisen kanssa. Tottakai pettäminen kolauttaa itsetuntoa. Itse voisin kuvitella asuvani hyvin myös yksinkin. Kuvitelmat yhdestä ainoasta oikeasta ihmisestä karisevat yleensä pitkissä suhteissa. Pitkät avioliitot perustuvat varmaan usein sitoutumiseen ja haluun jatkaa elämää yhdessä niin myötä- kuin vastamäessä. Pettäminen on yksi elämän pahoista kriiseistä ja siinä sitten punnitaan, miten vastamäessä mennään. Jatkamispäätökseenkin tarvitaan kaksi.
Ei kannata varmaan vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä julkisuuden henkilöistä. Kuinkahan moni julkisuuden henkilö pettää puolisoaan yhtä vakiosuhteeksi muodostunutta salaparia kohti? Veikkaan, että aika moni. Ei tarvitse paljon Helsingin pintapaikoissa pyöriä, jotta näkee, mitä lehtien palstoilla pyörivät onnelliset isät/äidit tekevät pimeyden tultua. Ja seuraavan viikon lehdessä ollaan ihan onnellisesti perheen kanssa. Onko se valhetta tai kulissiliittoa? Sen tietävät vain asianosaiset, koska jokainen parisuhde on ainutlaatuinen ja vain he tietävät suhteensa pelisäännöt.
Mielestäni sellaiset kakkoset, jotka hakevat suhteelta pelkkää seksiä, ovat ihan kohtalaisen hyvässä tilanteessa. He eivät menetä kuin korkeintaan maineensa ja saavat suhteen tultua julki kuulla ehkä haukut ykköseltä. Todennäköisesti omat ystävät tukevat kakkosta ratkaisussaan, koska hän on rehellinen ja realisti motiiveissaan. Säälin kakkosia, jotka odottavat miehen jättävän perheensä ja aloittavan uuden elämän kakkosen kanssa. En edes ymmärrä, miksi joku sinkku haluaisi itseään vanhemman miehen ja pari murrosikäistä miehen lisäksi. Jokainen vähänkään eroihin perehtynyt ja tätä palstaa lukenut tietää todennäköisyyden onnistua salasuhteesta alkaneessa parisuhteessa; sehän on viiden prosentin luokkaa.
..muuten ilkuinkin, enkä häpeä yhtään. Miksi minulla pitäsi olla mitään inhimillisä tunteita tuota ihmistä kohtaan (nyt kun kukaan ei voi häntäedes tunnistaa). Olisin voinut kertoa vielä rumempia asioita. Silloin tosin olisin alentunut kakkosen tasolle (silloin kun he puhuvat vaimoista pahaa miehen kertoman perusteella).
varmaan ilkkua häviäjälle. Ehkä se helpottaa oloa, mutta kun tiedät itse miltä tuntuu, kun itselle rakas ihminen valitsee edes hetkeksi jonkun toisen, ehkä tiedät myös miltä ns hävinneestä osapuolesta tuntuu. Ehkä siinä ei enää tarvitsisi ilkkua. Sinähän olet voittaja.
ap. esitti kysmyksiä ja väitti sit perään että kakkosen luonne ja moraali on sellainen, miksi hän sen esitti, jos kakkonen esim. hyväksyy pettämisen. Mistä hän on sen valtuuden saanut esittää että asiat on näin? Ei mistään. Turha puhua mistään yleisistä arvoista ja moraalista. Jokainen itse tietää ne omalta kohdaltaan.
No voititko jotain? Saitko ison sulan hattuusi? Luulisin, että enempi se hävettää, kun tietää ulkopuolisten tekevän sinusta omat johtopäätöksensä...Ei löydy ainakaan ylpeyden aihetta, jos suostuu puolisonsa "lattiamatoksi". Miehesi pyyhkii jalkansa sinuun mennen tullen ja uskot kaikki hätävalheet. Haluat uskoa, koska silloinhan pääset helpommalla. Sisimmässäsi tiedät sen todellisuuden, mutta sitähän ei ylpeän naisen kannata koskaan tunnustaa..edes itselleen.
..pyyhki hep**sä rakastajan paidan helmaan ja kiirehti pois paikalta. Eikö se muka hävetä? Jos haluat uskoa siihen että mies rakastaa sinua näin toimiessaan, niin pidä uskomuksesi. Kummallista ettei ollut halukas ottamaan sitä, minkä olisi ollut valmis saamaan. Valitsi minut, vaikka tiesi ettei tie edessä olisi helppo. Miksi muuten puhut hätävalheista? Varmaanikin arvaat, että miehelle tuli kova hätä minun menettämisen pelosta. Ihastuminen on luonnollista, turha silti luulla että se olisi kaikenkattava. Voit itse miettiä miksi niin kävi, ja käy useimmissa liitoissa. Minä en puhunut asiasta kuin parhaimmalle ystävälle. Sinunlaisia en koskaan lukisi niihin. Sisimmässäni tiedän, että liittomme on parempi kuin koskaan ennen, kiitos vastoinkäymisten.
Jos noin olisi, niin et täällä forumilla roikkuisi edes lukemassa moisia tekstejä...saati puolustaisi itseäsi. Rassukka olet..
Nainen on muuten rakastajatar eikä rakastaja..:))
..tällä palstalla kaikkien petettyjen naisten puolesta vastailemassa sinunkaltaisten katkeriin kirjoituksiin. Ihan tiedoksi vain, sinunkaltaiset naiset saavat uskomaan, että kaikki pettäjäkakkoset olisivat yhtä halpamaisia kun sinä, mutta onneksi näin ei ole. Sinä vain kuulut siihen halpamaisimpaan luokkaan. Turha muuten rienata minua motiiveillani, olenhan ne suoraan sanonut. Sinun omasi ovat todella läpinäkyvät ja ap. kirjoituksesta raivon sokaisemat.
nyt naurattaa: tässä meillä siis ykkönen ja naitu vaimo käyttää "kakkosen" argumentteja, moraalia ja piittaamattomuutta ihan sellaisinaan.
Eli se mikä oli todistettava: ihan samanlaisia naisia niin sanomisiltaan kuin tekemisiltäänkin – sattuman oikusta vaan eri tilanteessa.
Ihmiset, katsokaa ympärillenne: kaikki samanlaisia.
"onko sinkut "vapautettu" hyvistä käytöstavoista, moraalisesta vastuusta, yhteiskuntamme yleisistä arvoperusteista?"
Ei ole. Mutta tiedät kai, että jokainen ihminen on vastuussa vain omista tekemisistään? Miksi sinkkukakkosten pitäisi vastata enemmästä?
Jos ryhtyy suhteeseen varatun kanssa, oli itse sinkku tai varattu, kyseessä on tietoinen valinta, jonka seuraukset (sinkun puolelta esim. rakastuminen toivottomaan tapaukseen, jota ei voi koskaan saada) täytyy kestää ja josta täytyy itse olla vastuussa. Sama koskee myös varattua ihmistä, joka ryhtyy salaiseen suhteeseen, oli salasuhdekumppani vapaa tai varattu.
Sinkkukakkonen on vastuussa salaisesta suhteesta vain itselleen, varattu salasuhdekumppani pääasiassa itselleen, ja jos salasuhteesta jää kiinni, varattu kumppani on toki moraalisessa vastuussa myös vakituiselle kumppanilleen. Lopullisessa vastuussa omista tekemisistään hänkin on silti vain itselleen.
Onko hyvien käytöstapojen mukaista ryhtyä suhteeseen varatun kanssa? Tuskinpa. Mutta sekään ei tarkoita, etteikö niin voisi tehdä, jos itse pystyy valintansa kanssa elämään.
Ja huomaa, ryhtyminen suhteeseen varatun kanssa ei tarkoita sitä, että ko. henkilö olisi läpeensä paha ihminen tai täysin moraaliton, tms. Jokainen suhde on omanlaisensa, jokaisen elämäntilanne on omanlaisensa. Jos moraalittomuudesta puhutaan, kyllä se salaiseen suhteeseen ryhtyvä varattu ihminen moraalittomampi on kuin vapaa ihminen, joka satunnaisesti tapailee varattua ihmistä.
"Ihmetyttää, että 99% tämän palstan sinkku-kakkosista on sitä mieltä, että he eivät tee MITÄÄN väärää ollessaan suhteessa varattuun. Eli sinkku-kakkonen hyväksyy uskottomuuden, sinkku kakkonen hyväksyy egoismin, sinkku-kakkonen hyväksyy suhteet varattuihin jne. Sinkku-kakkosen on hyväksyttävä em. asiat, jos ei kerta tee mitään väärää."
Olen sinkku ja kaiketi jonkinlainen kakkonen, ja tiedän kyllä varsin hyvin, että "juttuni" varatun henkilön kanssa on sanotaanko vaikka suomalaisten enemmistön mielestä moraalisesti väärin. Erityisen väärin se olisi salasuhdekumppanini puolison mielestä, jos hän suhteestamme tietäisi. Väärin se oli minunkin mielestäni aluksi, kunnes ihastus voitti huonon omantunnon.
Jos itse olisin vakituisessa suhteessa, en varmasti ottaisi kakkosta itselleni. Oma filosofiani on, että kahden ihmisen väliin ei mahdu muita, jos siellä ei ole tilaa jo ennestään. Ja jos tilaa on, suhde ei voi olla täysin kunnossa, onnellinen ja tasapainoinen. Jos siis itse olisin sellaisessa tilanteessa, koittaisin ratkaista tilanteen jotenkin muuten kuin ottamalla kakkosen.
En periaatteessa hyväksy uskottomuutta, mutta en toisaalta ole sen suhteen yhtä ehdotonkaan enää kuin joskus nuorempana olin. Ihmismieli on siitä jännä kapistus, että se muokkautuu ja muovautuu iän, elämänkokemuksen ja erilaisten elämäntilanteiden myötä.
"Onko siis sinkku-kakkonen "vapautettu" kirjoittamattomista ja kirjoitetuista normeista?"
Ei. Miksi olisi? Mutta, kuten sanottua, jokainen vastaa vain omista tekemisistään ja on vastuussa teoistaan loppujen lopuksi vain itselleen.
"Vai miksi sinkku-kakkonen näkee häneen kohdistuvien tekojen varattujen (petettyjen) taholta olevan väärin?"
Miksi joku näin näkisi? Jos moralisoida halutaan, (sinkku)kakkonenhan siinä moraalisesti väärin toimii. Tai ainakin niiden moraalisääntöjen mukaan väärin, jotka Suomen kaltaisessa maassa ovat vallitsevia.
"Onko yhteiskunnassamme muita ryhmiä, jotka oikeuttavat itselleen vastuuvapauden moraalista, arvoista, käytöstavoista ja normeista sivilisäädyn perusteella?"
Tuskin on, mutta en toisaalta näe mitään syytä väittää, miksi sinkkukakkosetkaan ajattelisivat noin.
Ja ihan vaan tiedoksi, että sinun fisosofiassasi on pahoja puutteita. Jos lukisit oikeita tutkimuksia enemmän, niin ymmärtäisit paremmin.
>Oma filosofiani on, että kahden ihmisen väliin >ei mahdu muita, jos siellä ei ole tilaa jo >ennestään.
Tuo kyseinen ajatus koituu omaksi kohtaloksesi. Minun ei edes tarvitse sitä yrittää selittää. Tulet huomaamaan sen kyllä myöhemmin.
Mitä nämä "oikeat" tutkimukset ovat?
on monia paikkoja. Tässä pari, googlettamalla löydät varmaan parempia:
http://www.katajary.info/helmia/uskottomuus
http://www.eroperhe.net/?core=alaeroa
yhdyn täysin kirjoitukseesi.
Sinänsä ihan asiallisia, mutta selvästi siinä mielessä puolueellisia, että ei "hyväksytä" eroa, mikä joskus on parempi vaihtoehto.
että OLET TYHMÄ. ETSI OMAA ASIAASI TUKEVIA LINKKEJÄ JOS PYSTYT.
Ihan selvennykseksi, minä en omaa "juttuani" aloittanut, enkä oma-aloitteisesti tunkenut kyseisen pariskunnan väliin. Aloite tuli varatulta ja oli minulle yllätys. Itse en olisi häntä lähestynyt, miksi olisinkaan, hänhän elää parisuhteessa.
Minulla on "juttumme" osalta vastuu siitä, että en kieltäytynyt "jutusta", vaikka tiesin hänet varatuksi, ja siitä, etten ole "juttuamme" tähän päivään mennessä katkaissut, vaikka hän on edelleen varattu.
kysymyspalstalle vaikka seuraavaa: olen sinkkukakkonen. Miten saan pettäjän tajuamaan miten huonossa liitossa hän elää. Mies ei halua erota vaimostaan. Mitä teen? Juoniiko vaimo?
Miksi ihminen, joka ilmaisee omaa mielipidettään, on heti tyhmä, jos tämä mielipide eroaa omastasi?
En ollut tuo edellinen vastaaja, olin se joka kysyi "oikeiden tutkimusten" perään. "Oikeissakin tutkimukisssa" on usein taustalla tietty arvomaailma ja -suuntautuneisuus. Ja miksei sitä voisi kertoa. Tosin ihan "oikeita tutkimuksia" ei noistakaan linkeistä löydy, vaikkakin varmasti ihan asiallista aineistoa.
Eli miten tämä sinun "älykäs" kommenttisi liittyy edelliseen kommenttiin puolueellisuudesta? Kerro ihmeessa, kun en ole edes sinkku-kakkonen, enkä kakkonen ole ollut koskaan. Mutta sinä varmaan petetty.
..ei siis ole minkäänlaista henkilökohtaista kokemusta näistä asioista. Et ole myöskään valmis lukemaan muiden näkökulmia asiaan. Sinulla on vain yksi näkökanta ilman kokemuspohjaa tai tietoa. no hohhohhoijakkaa
..pa*kaa jauha. Tottakai niissä on oikeita tutkimuksia. Etsi parempia. Johan kerroin että googlettamalla löydät muitakin.
vaikka seuraavaa: Mies rakastaa minua, mutta hän ei suostu kertomaan sitä vaimolleen. Vaimo ei tiennyt sitä, koska olimme salasuhteessa. Kun paljastuimme, vaimo ei vieläkään usko sitä, koska mies jätti minut(tai jos hyvin sattuu, tapaamme vielä mutta ehkä salassa). Mitä teen???
Vastaus, joka keskittyi esitettyihin asioihin, ei spekuloimaan aloittajan elämäntilannetta, älyä tai muuta vastaavaa, joka on mielestäni "pään pensaaseen laittamista", kun asioista ei uskalla puhua tai ne on liian totta.
Jokainen on vastuussa teoistaan JA niiden seurauksista. Vastuuta ei voi rajata nykyhetkeen, vaan ymmärrettävä, että kaikilla valinnoilla ja teoilla on AINA vaikutusta tulevaan; myös tuleviin valintoihin ja tekoihin. Sinä pysäytät oman vastuusi rinnakkaissuhteen olemassaoloon ja haluat välttää vastuun seurauksista. Luulen, että se on yksi keino pystyä vastoin omia periaatteeitaan (?) hyväksymään uskottomuus; käsittääkseni uskottomuus on hyväksyttävä sekä varatun että kakkosen. Tätä ajatusta täsmentää kommenttisi: . Jätät tietoisesti oman mielipiteesi huomioimatta ja käytät yleistä asennetta argumenttina. Ontuu siksi, että olet sanonut olevasi vain ja ainoastaan itsellesi vastuussa valinnoistasi ja teoistasi.
Mielenkiintoinen "uusinta" ketjusta toiseen on se, että jos parisuhde on kunnossa, ei kolmansia pyöriä suhteeseen tule. Miksi halutaan taas tässä kohden unohtaa, että pettäminen on pettäjän oma valinta? Hän ratkoo ongelmia pettämällä, juoppo viinalla. Totesit itsekin, että sinä et ratkoisi ongelmiasi pettämällä. Millaista sitten on olla suhteessa, jossa tietää olevansa ongelmien lievittäjä, ei ihminen, jonka kanssa halutaan haluamisen takia olla? Näin sen on sinunkin mielestä oltava, koska sanoit, että suhteessa täytyy olla kolmannen mentävä aukko..
Mutta kakkonen ei voi perustella omaa osuuttaan tai mahdollisuuttaan "päästä" kolmanneksi pyöräksi johonkin suhteeseen, koska hänen vastuu oli ainoastaan se rinnakkaissuhde; ja olemassaoleva suhteen ei silloin pitäisi millään tavoin vaikuttaa kakkosen valintoihin tai käyttäytymiseen.
No mutta. Palataan taas alkuun ja kumotaan kaikki kirjoitettu..? Ihastuminen siis sinulla voitti arvosi, moraalisi jne. Ja vapaa ihminen vastaa vain itselleen teoistaan ja valinnoista; olkoonkin että teko vaikuttaisi moniinkin ihmisiin.. Vapaa ihminen siis pitää itsellään oikeuden olla piittaamatta muista.
Laitoin edellisen kommentin et kirjoitus osui asian ytimeen.
MUTTA, turha tänne kenenkään on näköjään esittää mitään vastausta ap.:n kirjoitukseen, kun sinunlaisesi ovat ne heti kumoamassa ja syyllistämässä kirjoittajaa.
Mistä sinä sait sellaisen käsityksen, että karjoittaja haluaa välttää vastuun seurauksista? Kerro ihmeessä. Kirjoittaja oli tasan tarkkaan oikeassa kirjoituksessas. Miksi te ette sitten voi hyväksyä vastausta, joka poikkeaa esim. sun näkemyksestä ja rupeatte sitten esittämään omia olettamuksia?
Luin muutamaan kertaan kakkosen tarinan ja hänelle kirjoitetun vastauksen.
Mistä sinä hermostuit oikeastaan?
Huomasin itse samoja "ristiriitaisuuksia" kuin edellinen kakkosen omassa tarinassa. Kakkonen kirjoitti niin kuin ajatteli, eikö? Mistään olettamuksista ei siis voi edellisen kommentoijan kohdalla olla kyse; hän käytti kakkosen omia sanoja, kuten muuten ap:kin.
Kirjoittaja sanoi suoraan, että ajattelee suhteensa olevan väärin ainakin yleisen käsityksen mukaan. Kuinka oli OMAN käsityksen laita? Vastuunkin hän pysäytti SUHTEESEEN, vaikka kyllä tervepäinen ihminen ymmärtää, että että teosta vastuun ottaminen tarkoittaa myös SEURAUKSISTA vastuun ottamista. Alempana onkin jo kommentoitu tätä asiaa, että kummasti vastuu rajataan "aktiin", vaikka seurauksia pitäisi miettiä myös.. Tästä edellinen ymmärtääkseni huomautti.
Erilaisten näkemysten hyväksyminen on eriasia kuin erivapauksien ja -oikeuksien itselle ottaminen. Hassua on se joskus, että ykkötä kovin toppuutellaan ennen kakkosen kimppuun käymistä ja/tai mahdolliselle kumppanille kertomista. "Uhkaillaan" naurunalaiseksi joutumisella, viattomille kärimyksen tuottamisesta jne. Eli oletetaanko, että ykkönen kykenee paremmin kuin kakkonen miettimään tekonsa seuraukset? Ykkönen siis laitetaan katsomaan tekonsa seurausta ennen kuin hän on mitään ehtinyt tehdä, mutta kakkosta ei saisi laittaa katsomaan seurauksia edes tapahtumien jälkeen?! Eikö se ole ihmisten eriarvoistamista?
Olen itse seuraillut tätä palstaa useita kuukausia pääasiassa pitääkseni aina vahvasti mielessäni kaikki pettämisen näkökulmat, jotta pohjani olla koskaan pettämättä tai alkamatta kakkoseksi olisi mahdollisimman vahva. En siis itse aio koskaan enää alkaa osalliseksi yhteenkään kolmiodraamaan omasta päätöksestäni. Tähän toki auttavat myös nuoruuteni ajattelemattomat kokemukset näistä kyseisistä rooleista ja kaikki ne näkemäni ja kokemani negatiiviset seuraukset eri osapuolille.
Mutta asiaan ja erityisesti tähän vastuun rajaamiseen. Kakkoset luonnollisesti haluavat rajata suhteessaan vastuunsa mahdollisimman tiukasti, jotta voisivat pitää omatuntoaan puhtaana. Käytännössä he siis sanovat, etteivät he ole millään tavalla vastuussa pettäjän läheisistä ja heille mahdollisesti suhteesta koituvista seurauksista. Eli haluavat vastuun pelkästään tästä suhteestaan varattuun, eivät muista asianosaisista, mikä sinällään on minusta ristiriitaista, sillä itse en ainakaan osaa erottaa niitä toisistaan kokemusteni perusteella.
En muista nähneeni tosielämässä tai lukeneeni millään palstalla pettämisestä, jolla ei olisi viimeistään paljastuttuaan ollut negatiivisia vaikutuksia petettyyn ja mahdollisiin lapsiin. Vaikka avioliitto olisi jo aivan laho ja viimeistä niittiä vaille valmis romuttamolle, pettämisen paljastuminen loukkaa silti. Ja vaikkei loukkaisikaan, syö se kunnioitusta pettäjää kohtaan ja eron asiallinen hoitaminen voi vaikeutua. Monesti pettäminen tekee pahaa parisuhteelle jo ennen kuin petetty pääsee siitä vihille. Pettäjän käytös muuttuu ja alitajuinen epävarmuus siitä, ettei kaikki ole kohdallaan tulee hyvin monelle petetylle tutuksi.
Tätä kaikkea kakkoset eivät usein halua edes ajatella ja mielellään rajaavat sen pois vastuultaan.
Millä perustein? He kun kuitenkin tekevät tietoisen päätöksen alkaa suhteeseen varatun kanssa ja siis tällä päätöksellään tekevät mahdollisiksi ja todennäköisiksi myös kaikki helvetilliset seuraukset paitsi pettäjälle, myös petetylle, sekä mahdollisille lapsille. Kyllä, päätä alkaa kakkoseksi ja päätät sallia nämä seuraukset.
Tosin pettämisen seuraukset eivät aina potki konkreettisesti kakkosta. Joskus kyllä kantautuu kakkosellekin hiukan paskaa niskaan. Petetty voi antaa myös kakkosen tuta seurauksia tekosistaan esimerkiksi soittamalla ja haukkumalla, levittämällä tietoa tapahtuneesta ulkopuolistenkin korviin ja hittovie ku niissä muissakin on ihmisiä, jotka langettavat laajempaa vastuuta kakkosellekin ja kakkoset joutuvat kärsimään paheksunnasta. Kakkosten omasta mielestä hyvin usein he tällöin saavat ansaitsematonta höykytystä, koska ovathan he itse oman vastuunsa rajanneet olemaan koskematta petetyn kärsimystä.
Niin, voisihan se pettäjä myös etsiä jonkun toisen ja joka tapauksessa hakea jotakuta mahdollistamaan nämä pettämisen seuraukset. Miksei siis se voisi yhtä hyvin olla sinä, jonka kanssa tuo tapahtuisi? Niin, siinä tulee se vastuu mukana, vaikkei sitä haluaisi myöntääkään. Siksi ehkä on parempi, että torjuu petosmielisen mahdollisimman rumasti, jottei tämä ihan helpolla heruttaisi muiltakaan ja aiheuttaisi pahaa läheisilleen pettämällä.
Ja jos kakkosta vielä nakertaa tämä mielipiteeni siitä, että hän muka jotenkin olisi vastuussa pettämisen seurauksista muillekin, niin mietipä paria asiaa.
Jos kadulla törmäät tuntemattomaan ja hänen kantamuksensa leviävät maahan, etkö pyydäkin anteeksi ja auta siivoamaan sotkut, vaikka tuo toinen onkin uppo-outo ja tapaus kaiken lisäksi vahinko?
Miksi tässä tilanteessa välittäisit toimintasi vieraalle ihmisille aiheuttamasta harmista? Siksikö, että kohtaat tämän ihmisen silmästä silmään?
Eikö hän kuitenkin ole lähimmäinen siinä missä petettykin perheineen?
Entäpä jos olet vaikkapa juhlissa, joissa joku humalaisista juhlijoista äkkiä hoksaa, että voi ph***ele, tytär piti hakea hoidosta jo pari tuntia sitten ja tulee kerjäämään sinulta vanhaa autonromuasi lainaksi, jotta hän voisi käydä hakemassa lapsen kotiinsa. Mitä teet?
Annatko avaimet humalaiselle ja toivotat hyvät yöt, etkä uhraa puolta ajatustakaan tuntemattomalle lapselle, jolle saattaa käydä köpelösti, kun humalainen isänsä ajaa kolarin?
Vai kannatko vastuusi lähimmäisistäsi, myös tuntemattomasta ipanasta ja joko kieltäydyt lainaamasta autoasi tai minimoit mahdolliset tulevat autonlainauskerjäykset hankkimalla selvän kuskin kuljettamaan heidät asioillaan?
Jos valitsit viimeisen vaihtoehdon, miksi ihmeessä välität jollekulle tuntemattomalle mahdollisesti koituvista vahingoista? Mikset vain ajattele, että tämä autonlainaus on pelkästään mun ja tän kännisen välinen asia ja mä en ole lainkaan vastuussa siitä, mitä tapahtuu kun se kaara tosta pihasta suhauttaa pois? (Mitä ny vaan mahdollistit koko tapahtumaketjun)
Alkaako selkenemään tämä vastuu omien tekojen seurauksista? Että se vastuu on olemassa, vaikka seurauksia koituisi joskus niillekin, joita et henkilökohtaisesti tunne. Et ehkä halua ajatella sitä tai myöntää sitä, mutta kannattaisi. Tekisit sillä paljon enemmän hyvää useammalle ihmiselle kuin egoistisella hedonismilla ja vastuunpakoilulla.
Ja vielä tämä argumentti, ettei olisi pettämistä, jos kukaan ei haluaisi pettää. Niin, ei olisi, mutta eipä olisi silloinkaan, jos kukaan ei suostuisi kakkoseksi. Ei siis pääse kakkoset vastuusta kokonaan tässäkään kohdassa.
Joskus mietin, että oivaltaisivatko kakkoset tai edes jotkut heistä paremmin nämä pettämisen seuraukset ja niiden rumuuden mikäli itse joutuisivat petetyiksi. Muuttaisiko se heidän ajatteluaan? "En haluaisi kenellekään käyvän koskaan näin, en siis ikinä enää ota osaa kolmiodraamoihin tietoisesti."
Ja tästä johdettuna; Johtuuko kakkosten vastuunpakoilu siitä, että he eivät ole silmästä silmään koskaan joutuneet kohtaamaan kolmiodraamojen ja pettämisen seurauksia?
Milloin joku kakkonen myöntää vastuunsa? Sen, että omista teoistaan seuraa pahaa sekä pettäjälle, petetylle, että muulle perheelle ja mahdollisesti myös itselleen ja tämän kaiken olisi voinut välttää alkamatta koko soppaan.
Minusta on inhimillinen defenssi kieltää vastuunsa laajuus, mutta sen seuraukset ovat niin kurjat, että surettaa aina, kun joku näin tekee.
(Juu, pettäjän roolia, ajatuksia ja vastuuta en juurikaan käsitellyt, sillä tämä ketju on kakkosen moraalista ja vastuusta. Älköön kukaan kuvitelko, ettei pettäjällä ole myös oma vastuunsa asiassa mielestäni)
..vain vaimo ykkönen tekee sen pettämisen mahdolliseksi antaessaan kerta toisensa jälkeen "kultakullinsa" tekoset anteeksi..
Draaman alku ja juuri on siellä omassa pesässä! Siellä on se vika, joka laittaa pettäjän pettämään ja siihen seuraava apu on tuo ainainen hyväksyminen...ja taas tulee ilmi uusi pettäminen hetken päästä..Itkua siis riittää niillä, jotka tuon tien valitsevat!
Laitetaan siis joku tekemään jotain..
Hoh hoijaa. Olisiko sinun aika uskoa se, että jokainenhan päättää itse mitä tekee. Vastuun pakoilua on selittää OMAN VALINNAN johtuvan jostain olosuhteesta tai ihmisestä. OMA VALMINTA ON AINA OMA PÄÄTÖS siitä, kuinka kulloisessakin tilanteessa toimii.
Edellisen esiin ottamaa vastuun pakoilua vain konkreettisesti osoitat.
Sillä jos vika on omassa pesässä, niin mikäs rooli pettäjällä oli pitää oma pesä puhtaana?! Lisää selityksiä..?
Sinun logiikalla siis alko mahdollistaa alkoholiongelmat? Ihmisellä ei itsellä vastuuta juomisestaan. Ja valtio ylläpitää rasismia ottamalla Suomeen maahanmuuttajia. Ihmisen itsensä ei siis tarvitse miettiä mitään..
Onhan se elämä helppoa tuolloin, mutta eikö vankiloistakin pitäisi sinun logiikalla vapauttaa kaikki, koska kyllähän jokaiseen tekoon löytyy - sinun logiikalla - se, joka pakotti ihmispolon olemaan käyttämättä omia aivoja ja teki vain sen, mikä vaihtoehdoksi annettiin..
Mutta mikä sitten pakottaa, tai on syy, kakkosen rooliin? Sinun logiikallakin kun se valinta ei ole ihmisen omissa käsissä.. Onko se se, että kakkosta ei kukaan muu huoli? Onko se se pettäjän "viallinen" pesä? Ai, mutta eihän se kakkonen ole siitä mitenkään kärsinyt.. Hmm.. No, ehkä kakkosiakin on aina siksi, että niitä vain hyväksytään ja kakkosillekin annetaan heidän virheensä anteeksi. Kokeillaan sinun tyyliä ja pää pölkylle pettäjältä heti pettämisen jälkeen ja kakkselta samoin. Sitten tosiaankin loppuis petettyjen itkut, eiks jep..
Uskon, että kakkosia/rakastajattaria/kokotteja/jalkavaimoja tullee aina olemaan, koska heitä on myös kautta aikain ollut. Nykyaikaisena naisena minua on tässä viestiketjussa kiinnostanut, miten kakkoset itse omia motiivejaan käsittelisivät. Joitakin erittäin hyviä kakkosten kommentteja onkin ollut lähinnä naisilta, jotka yksinkertaisesti ovat suhteessa seksin takia ja ovat suhteessa erittäin realistiselta pohjalta. Sitten on joitain kakkosia, joiden motiivi on joko tietoinen tai alitajuintainen kosto, koska ovat itse joskus olleet petettyjä. En usko, että kukaan petetty joka on jollain tavalla - joko eroamalla tai muuten - päässyt pettämisen yli, voi vilpittömin mielin olla suhteessa varattuun mieheen/naiseen. Sitten on kolmas ja mielestäni hieman säälittävä ryhmä, jotka ovat rakastuneita pettäjään ja odottavat kyseisestä henkilöstä vakinaista parisuhdetta. Niinkin tapahtuu joskus, mutta todella harvoin.
Hämmästyttävää tässä viestiketjussa oli se, että aloittajan kysymykset tulkittiin välittömästi kannanotoiksi.
Olen itse ollut nuoruuteni päivinä kakkonen ja pistän sen täysin lapsellisuuden piikkiin. Itsekin kuvittelin silloin, että nimenomaan minä olen vastuusta vapaa kyseisessä kolmiodraamassa. Lopetin jutun ja syy oli se, että pelkäsin todella ihastuvani tuohon varattuun mieheen, jolla ei tosiaankaan ollut aikomustakaan erota vaimostaan. Eivät ole eronneet käsittääkseni tänä päivänäkään. Ihan vain omaan elämän kokemukseeni perustuen väitän, että ainakin sinkkukakkosten vastuuvapaus omista teoistaan perustuu elämän kokemuksen puutteeseen ja en kyllä ole kovin toiveikas, että kyseinen ihmisryhmä ikinä voisi ottaa vastuuta muusta kuin omasta onnestaan. Vasta pitkäaikainen sitoutuminen toiseen ihmiseen (mieheen/vaimoon/lapsiin) tuo elämään sen ulottuvuuden, että ihminen ymmärtää elämää laajemmin kuin oman etunsa verran.
Ja olen samaa mieltä Ellimellin kanssa, että voisimme ottaa yhden ketjun aiheeksi pettäjän motiivien ja vastuun tarkastelun. Yksi mielenkiintoinen keskustelun aihe olisi myös petetyn jääminen parisuhteeseen; mikä on jäämisen syy. Tai miksi ei voi jäädä. Petetyn motiiveista tulla petetyksi ei liene keskustelun aiheeksi, koska siihen rooliin ei liene tunkua eikä taida olla yleensä paljon valinnan varaakaan. Tietysti voimme keskustella petetyn roolista pettämisen syynä.
Tässä taitaa tulla esille (ainakin omalta osaltani) se suurin käsitysero. Turha tästä on ryhtyä taistelemaan. Kysymys on mielestäni lähinnä mielipide-erosta kuin niinkään absoluutisesta totuudesta suuntaan tai toiseen.
En katso olevani vastuussa (tässä tapauksessa)miehen puolisolle sivusuhteeseen ryhtymisestäni, koska mies tekee ratkaisut koskien hänen ja puolisonsa välisen sopimuksen mahdollista rikkomista. Mies on syyntakeellinen, täysjärkinen aikuinen, joka pystyy omiin päätöksiinsä. Miehen kanssa olemme sopineet osaltamme tietyt pelisäännöt. Näistä ja näiden pitämisestä olen toki vastuussa miehelle. Sopimusosapuolena.
Esimerkkisi, joilla yritit osoittaa kakkosen vastuullisuutta sivusuhteesta 3. osapuolille, olivat siinä mielessä ei-relevantteja, koska ensimmäisessä tapauksessa kysymyksessä oli vahinko. Sivusuhde ei ole vahinko vaan harkittu teko. Toisessa esimerkissä juopunut ei ole kykenevä harkittuihin päätöksiin, jota taas puolestaan ns pettäjä on ryhtyessään tietoisesti sivusuhteeseen.
Ja viimeeksi vielä: kyllä olen myös itse tullut petetyksi. Pahasti ja rakastuneena. Ja sen voin rehellisesti sanoa, että toista naista en koskaan syyttänyt. Mutta sitäkin vihaisempi olin miehelle. Toki toiselle naiselle äärimmäisen kateellinen ja mustasukkainen. Mutta en mitenkään pitänyt lopputulosta hänen syynään.
Toki olen vastuussa 100-prosenttisesti omista päätöksistäni, tekemistäni lupauksista ja sopimuksista. Tästä ei ole mitään epäselvyyttä.
"En katso olevani vastuussa (tässä tapauksessa) miehen puolisolle sivusuhteeseen ryhtymisestäni, koska mies tekee ratkaisut koskien hänen ja puolisonsa välisen sopimuksen mahdollista rikkomista. Mies on syyntakeellinen, täysjärkinen aikuinen, joka pystyy omiin päätöksiinsä. Miehen kanssa olemme sopineet osaltamme tietyt pelisäännöt. Näistä ja näiden pitämisestä olen toki vastuussa miehelle. Sopimusosapuolena."
Olen samaa mieltä. Kiitos kun osasit pukea sanoiksi myös minun ajatukseni.
Ulkopuolinen ihminen, vaikkapa juuri sinkkukakkonen, ei mielestäni ole vastuussa kahden aikuisen ihmisen keskenään tekemästä sopimuksesta (tai papin edessäkään tehdystä sopimuksesta), eikä tämän sopimuksen mahdollisesta rikkomisesta ja rikkomisen seurauksista. Siitä kantaa vastuun salasuhteeseen ryhtyvä varattu henkilö.
Jos salasuhteessa itsessään on sovittu jotakin pelisääntöjä, niin kuin voisin kuvitella asian olevan enemmän tai vähemmän jokaisessa salasuhteessa, niistä on tietenkin pidettävä kiinni.
Sellaisiakin ihmisiä varmasti löytyy, jotka kantavat vastuun potentiaalisen pettäjän puolesta ja kieltäytyvät salasuhteesta. Ja hyvä niin, ehkä heidän ansiostaan saattaa jokunen salasuhde jäädä syntymättä.
Toisaalta, jos joku toinen aina kantaa vastuun potentiaalisen pettäjän puolesta, oppiiko hän itse kantamaan vastuuta teoistaan ollenkaan?
Harvinaista, että täällä voi lukea joskus näinkin asiallisen viestin, kun mitä tämä edellinen oli.
Kuitenkin muutamaan kohtaan haluan vielä tarttua.
Se, mitä eniten haluan painottaa, on lähimmäisenrakkaus ja se, että pystyy näkemään tuntemattomatkin ihmiset arvokkaina. Kyllä, on ihmisiä, joille täysin tuntemattomien ihmisten kärsimykset eivät merkitse puupennin puolikastakaan. Ei edes silloin, jos itse on osallisena aiheuttamassa tätä kärsimystä. Se on mielestäni tavattoman surullista.
Kritisoit antamiani esimerkkejä. Täydellistä vertaustahan on mahdotonta antaa, eikä se ole vertauksen perimmäinen tarkoituskaan. Vertauksilla yritetään korostaa yleensä pointteja, joita halutaan itse aiheesta painottaa ja selkeyttää.
Ensimmäisessä pointtini oli juuri se, että vahingossa aiheutettu paha on yleensä vähemmän paha, kuin tahallisesti ja tietoisesti tehty. Jos vahingossa törmäät vastaantulijaan, onhan se anteeksiannettavampaa kuin tehdä se tahallaan.
Eli, mikäli vahingossa aiheutat toiselle pahaa, miksi potisit siitä huonoa omatuntoa? Tai ainakin mielestäni tietoisesta pahanteosta pitäisi seurata suuremmat omantunnontuskat ja suurempi syyllisyys.
Aivan kuten en paheksu ollenkaan kakkosta, jolla ei ole harmainta haisuakaan, että on suhteessa varatun kanssa. Tällöinhän hän ei ole voinutkaan tehdä tietoista valintaa mahdollistaa pettäminen ja tällöin pätee myös vahinkonäkökulma. Tällöin mielestäni vastuun kantaa pettämisestä 100% pettäjä itse.
Pahempaa on, kun petoskumppaniksi ryhdytään tietoisesti.
Sinä et ehkä halua vastuuta petetyn tuskasta asian hänelle paljastuessa, mutta sitä tuskin voit kieltää, että olet toisena osapuolena mahdollistamassa pettämistä ja samalla mahdollistamassa tuskan syntymistä.
Ja mitä tulee tähän toiseen esimerkkiini, niin eipä todellakaan aina tapahdu pettämispäätös raittiina vaan hyvin usein kuulee sen tavallisen tarinan, kun kännissä lankeaa. Moni sivusuhde on myös saanut alkunsa humalassa eikä suinkaan ole loppunut selviämiseen.
On myös tilanteita, joissa ykkössuhteen kriisi saa jommankumman osapuolen tekemään harkitsemattomia ja lyhytnäköisiä valintoja elämässään. Parisuhteen alamäki saattaa saada hakemaan helpotusta oloon sivusuhteesta, jota ei syntyisi normaalitilassa. Myös humalainen on poissa normaalitilasta ja alttiimpi tekemään huonoja valintoja.
Mutta se asia, mitä ajoin ensimmäisessä viestissäni takaa, on juuri tämä vastuu teoistaan suhteessa lähimmäisiin, muihin ihmisiin.
Sinä haluat kätesi pestä siitä tilanteessasi ja lykätä kaiken vastuun miehelle. Hän päätti riskeerata ykkössuhteensa täysissä järjen voimissa, kyllä. Sinä annoit siihen käytännön mahdollisuuden myös täysissä järjen voimissa. Vaan miksi vastuu seurauksista muille asianomaisille on vain, ainoastaan ja pelkästään tuolla miehellä?
Siksikö, että puolisonsa on HÄNEN läheisensä, ei sinun?
Eikö hän olekaan ihmisenä arvokas? Onko se yhdentekevää, vaikka hän kokisi minkälaisen helvetin tekojenne seurauksena? Niin, sinun ja miehensä. Teidän molempien.
Minua hämmästyttää se, että olet itse kokenut petetyksi tulemisen ja silti sallit elää tavalla, joka tuottaa saman tuskan jollekulle toiselle. (Tokihan jokainen käy asian läpi tavallaan, tuskin tuskanne ilmenevät täsmälleen samanlaisina.)
Vai onko muiden ihmisten hyvinvoinnilla sinulle merkitystä noin ylipäänkään? Meneekö oma mielihyväsi kaiken muun yli?
Itse en ole koskaan tullut petetyksi, mutta itse pettänyt, enkä aio ikinä enää siihen leikkiin lähteä mukaan minään osapuolena. Sen verran pahalta tuntui nähdä toisen kärsimys ja kokea omat tunnontuskat. En toivo sitä kenellekään, enkä halua auttaa ketään pettämään. Enkä totisesti pysty uskottelemaan itselleni, että toisena naisena voisin olla ilman vastuuta siitä pahasta, jonka petetty kokisi minunkin tekojeni seurauksena. Eikä siinä paina ollenkaan se, olisiko tuo ykkönen tuttu vai täysin tuntematon.
Puhumattakaan tietysti siitä, että itse pettäisin. Ei enää sitä lajia.
Jos taas tulisin petetyksi, tuskin kohdistaisin pahaa oloani kakkoseen. Mies tutisi seuraukset ansionsa mukaan suurimmaksi osaksi itse ja varmistaisin, että tuntisikin, jotta osaisi olla kenellekään enää samaa tekemättä, mutta mikäli kakkonen tietoisesti olisi hommassa ollut mukana, tuskin välittäisin salailla hänen osuuttaan koskaan, mikäli asia puheeksi nousisi. Jos hän ei ollut seurauksista vastuussa, häntä ei pitäisi häiritä asian julkisuuskaan.
En halua syytellä sinua tms. Kyselin jonkun verran, koska asia oikeasti kiinnostaa minua. Tärkein kysymys, johon eniten haluaisin kuulla sinulta vastauksen on seuraava: Olenko onnistunut tuomaan esille yhtään sinulle uutta näkökulmaa?
"Toisaalta, jos joku toinen aina kantaa vastuun potentiaalisen pettäjän puolesta, oppiiko hän itse kantamaan vastuuta teoistaan ollenkaan?"
Riippuu varmastikin siitä, mitenkä tämä toinen perustelee pettäjälle kieltäytymisensä. Puhumalla voi yrittää vaikuttaa toisen tekoihin, toinen mahdollisuus on kertoa tulevalle petetylle riskin olevan suuri. Olen vakaa kertomisen kannattaja, sillä itse haluaisin aina tietää, mikäli minun selkäni takana vehtailtaisiin ja mielestäni jokaisella on täysi oikeus tietää, millaisen ihmisen kanssa ovat parisuhteessa, jotta voisivat tehdä myös itse päätökset siitä, kannattaako sellaisessa suhteessa olla.
On ihmisiä, jotka eivät koskaan opi kantamaan vastuutaan. Se on surullista, eikä aina ole paljoakaan, mitä muut voivat asian hyväksi tehdä.
Joskus joidenkin kohdalla toivoo, että tapaisivat kaltaisensa ja saisivat itse kokea seuraukset myös toisesta näkökulmasta, jotta lakkaisivat. Mutta kurjaa, kun se joskus näyttää olevan ainoa keino, eikä siltikään mitään takuita.
Tämän vastuunkannon oppimisen ottaminen mukaan argumentiksi kakkosena toimimisen puolesta on aika hataraa ja tuntuu erittäin kaukaa haetulta. Mieluummin olisi hyvä myöntää vain, ettei paskaakaan välitä, kuin etsiä jotain hyväksyttävää perustetta teoilleen.
Ei sillä, että joku näin olisi perustellut, mutta ettei perustelisikaan...
"Kyllä, on ihmisiä, joille täysin tuntemattomien ihmisten kärsimykset eivät merkitse puupennin puolikastakaan. Ei edes silloin, jos itse on osallisena aiheuttamassa tätä kärsimystä. Se on mielestäni tavattoman surullista."
Olet aivan oikeassa, tuollainen on tavattoman surullista.
Onneksi useimmat ihmiset eivät ole ihan noin yksiulotteisia. En minäkään.
Ihminen voi itkeskellä vaikka elokuvien ja tv-sarjojen henkilöiden kohtaloita, oikean elämän tragedioista nyt puhumattakaan, hän voi olla mitä empaattisin ystävä, joka on aina olkapäänä ystävilleen jos heillä on murheita, ja silti hän voi olla suhteessa varatun ihmisen kanssa.
Maailma ei ole mustavalkoinen, ihmiset eivät ole yksiulotteisia. Toisten kärsimyksistä välittäminen ja varatun kanssa sivusuhteessa eläminen eivät ole toisiaan poissulkevia ominaisuuksia. Ihmiset ovat täynnä mitä erilaisimpia ristiriitaisuuksia, hyvin harva meistä toimii aina, kaikkialla ja joka tilanteessa sataprosenttisen johdonmukaisesti ja loogisesti.
"Sinä et ehkä halua vastuuta petetyn tuskasta asian hänelle paljastuessa, mutta sitä tuskin voit kieltää, että olet toisena osapuolena mahdollistamassa pettämistä ja samalla mahdollistamassa tuskan syntymistä."
Tuskinpa sitä kukaan kakkonen kieltäisikään. Mutta sekään ei tarkoita sitä, etteikö petetyn tuskasta voisi välittää, niin kuin sitä ei tarkoita sekään, että ylipäätään ryhtyy suhteeseen varatun kanssa. Niin kuin tuli todettua, ihmiset ovat ristiriitaisia. Maailma ei ole puhtaan mustavalkoinen, vaan mukaan mahtuu paljon erilaisia harmaan sävyjä.
"Hän päätti riskeerata ykkössuhteensa täysissä järjen voimissa, kyllä. Sinä annoit siihen käytännön mahdollisuuden myös täysissä järjen voimissa. Vaan miksi vastuu seurauksista muille asianomaisille on vain, ainoastaan ja pelkästään tuolla miehellä? Siksikö, että puolisonsa on HÄNEN läheisensä, ei sinun?"
Vastuu mahdollisista seurauksista on varatulla osapuolella siksi, että HÄN on se, joka rikkoo puolisonsa kanssa tehtyjä sopimuksia. Hänen suhteensa ulkopuolisilla ihmisillä ei ole mitään osaa eikä arpaa niissä sopimuksissa, joita hän on puolisonsa kanssa tehnyt.
"Eikö hän olekaan ihmisenä arvokas? Onko se yhdentekevää, vaikka hän kokisi minkälaisen helvetin tekojenne seurauksena?"
Tietenkin petetty puoliso on ihmisenä arvokas, eikä se todellakaan ole yhdentekevää, miltä petetystä tuntuu.
Lyhyesti sanottuna kyse lienee siitä, että salasuhteeseen ryhtyvä henkilö, sinkku tai itsekin varattu, asettaa sillä hetkellä itsensä, omat tunteensa ja oman tahtonsa varatun salasuhdekumppanin puolison edelle. Aika p-skamainen teko sinänsä, mutta täysin inhimillinen.
Se ei tarkoita sitä, että tällainen henkilö olisi kylmä ja tunteeton, että tällainen henkilö ei koskaan missään tilanteessa välittäisi toisten kärsimyksistä ja tunteista. Se tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että sillä hetkellä ja siinä tilanteessa tällainen henkilö asettaa itsensä ja omat mielitekonsa toisen, useimmiten tuntemattoman ihmisen edelle.
Aika harva kakkonen, oli sinkku tai varattu, varmastikaan haluaa salasuhteensa paljastuvan, sillä se tietää paljon surua ja murhetta tietenkin myös varatulle salasuhdekumppanille, josta varmaankin useimmat kakkoset sentään edes jossain määrin välittävät.
"Olenko onnistunut tuomaan esille yhtään sinulle uutta näkökulmaa?"
Olet onnistunut tuomaan esille erilaisia näkökulmia. Hyvä niin. Ehkä joku salasuhdetta harkitseva on tullut toisiin ajatuksiin luettuaan kirjoituksesi.
käsitys viesteistäsi, että vastuu rajataan tekoon, ei sitten enää seurauksiin niissä asioissa, kun oma nautinto tai oma etu on kyseessä.
Korostetaan samalla sitä, että jos ei suoraan ole jollekin luvannut jotain, niin silloin on "vastuusta vapaa" häneen kohdistuvissa teoissa. Vaarallista ajattelua, sillä se mahdollistaa täysin tuntemattomien ihmisten hyökkäykset toisiaan kohtaan; ilman vastuuta, ilman ihmisyyttä.
"Hyvä ihminen" tekee pahaa, ja "paha ihminen" tekee hyvää. Mikä on sitten kylmää laskelmointia? Käsittääkseni se spekulointi, ettei "tunne" tekonsa kohdetta, jolloin ei ikään kuin ole luvannut tälle mitään; ei edes ihmisarvoista kohtelua.
Outoa on sekin ajatus, että kakkonen ajattelee kyllä rinnakkaissuhteen osapuolena niin, ettei jo olemassa olveva suhde kuulu hänelle; hänellä ei ole velvotteita miettiä sitä. Miksi hänellä on sitten minkäänlaista oikeutta mennä kolmanneksi pyöräksi suhteeseen? Jotta kakkonen voisi omaa ajatustaan siinä kohden "oikeuttaa", hänen olisi myös tulevalta petetyltä kysyttävä "lupaa" suhteeseen sotkeutumiseen.
Usko pois. Kukaan ei mene väkisten, eikä sotkeudu väkisten kolmanneksi pyöräksi suhteeseen. Annat sen kuvan niinkuin se olisi kakkosen syytä ja aikaansaamaa. Siihen ajaudutaan tai joudutaan. Salasuhteesta kakkonen on vastuussa itselleen, mahd. omaisilleen (lapsilleen tmv.), vastakkaiselle osapuolelle, mutta ei petetylle tai hänen sukulaisille jne. Ne ovat kakkosen kannalta kolmansia osapuolia. Näinhän se on.
Olen ollut aikoinani kakkonen ja tunsin kyllä joskus alkuaikoina pahaa mieltä petetyn puolesta. Mutta vastuussa suhteen seurauksista en hänelle ollut ja pettäjä sanoi myös, että hän on täysin vastuussa seurauksista petetylle. (Toki keskusteltiin asiasta). Pettäjällä olisi ollut mahdollisuus lopettaa suhde, etenkin senjälkeen kun puoliso sai tietää, mutta koska ei lopettanut ja halusi jatkaa, niin vastuu oli täysin hänellä. Ketään kun ei voi väkisten pitää. Niinhän te sanotte. Petetylle on vastuussa pettämisestä se pettäjä.
No nykyään olen tämän pettäjän puoliso ja täytyy sanoa että en ole katunut, eikä puolisokaan. Hänen exälläkin menee hyvin. Joten kaikki voittivat.
Ja nyt kun seuraavaksi räkytätte, että odotas kun se puoliso pettää minua, niin saan kokea miltä se tuntuu, niin voin sanoa et jos sillai joskus käy, niin en minä sitä etukäteen rupea murehtimaan. Käy niin jos käy. Hyvin menee nyt.
"Kukaan ei mene väkisten, eikä sotkeudu väkisten kolmanneksi pyöräksi suhteeseen. Annat sen kuvan niinkuin se olisi kakkosen syytä ja aikaansaamaa. Siihen ajaudutaan tai joudutaan. Salasuhteesta kakkonen on vastuussa itselleen, mahd. omaisilleen (lapsilleen tmv.), vastakkaiselle osapuolelle, mutta ei petetylle tai hänen sukulaisille jne. Ne ovat kakkosen kannalta kolmansia osapuolia. Näinhän se on."
Vaan voisihan tuon kääntää sitten niin, ettei petetty ole kakkoselle mitään velkaa, koskei ole hänen kanssaan mitään sopinut. Voi siis rauhassa juoruta tilanteesta ties kelle välittämättä siitä, että kakkonen ei ehkä asioita julkisuuteen haluaisi.
Enkä minä ole vastuussa kenenkään ihmisen hyvästä mielestä, joten voin kiukutella kelle haluan, käydä kaupassa valittamassa kaikesta ja olla erittäin vi**umainen asiakas. Antaa loukkaavia kommentteja heikoille ja sorretuille. Potkia potkittuja vielä vähän lisää.
Ja nämä kaikki tietenkin oikeuttaisin sillä, etten ole noille mitään luvannut ja että tuollainen pahan purkaminen muihin helpottaa omaa oloani. Eikös kuulostakin hyvältä. Minun oma pylly ja napa ensin, muilla mitään väliä ole.
Voisinpa vielä rikkoa lasipulloja uimarannalle, niin saisin vähän välillistäkin pahantekoa aikaan. Ja voisin sanoa, että se oli mun ja pullon välinen juttu, ne mukulat, jotka sirpaleihin astuvat, ovat jotain kolmansia osapuolia, joitten kanssa en oo mitään sopinut.
Ja miksipä en panisi varattua, tämähän on oiva tapa pilata sen ykkösen elämää.
Niin, paitsi että tuo viimeinen juttuhan ei ole lähelläkään samassa kategoriassa pahuudeltaan, vaikka seuraukset monesti ovat pahemmat kuin muissa. Siinä on ihan luvallista mennä sotkemaan muiden elämä ja muut egoistit hyväksyvästinauraen taputtavat selkään. Go girl! Sulla on yksi elämä, ei sitä saa tuhlata.
Juuri tämä sopimuksen puuttumisen aiheuttama vapautus vastuusta on jotain käsittämätöntä. En pysty ymmärtämään, miten joku voi sen puhtaalla omatunnolla itselleen luvata. Etenkin kun se ei todellakaan ole sovellettavissa elämässä noin yleensä.
Lukiossa opin, liekö ollut filosofian tunti, ehkä arvokkaimman oppini koko kouluaikana. En enää tosin muista kenen ajatusta seuraan, ehkä joku muu sen minulle kertoo. Perusidealtaan tämä:
Toimi niin, että siitä voitaisiin tehdä yleinen sääntö.
Eli omien valintojen hyvyyttä voi testata sillä, että miettii miten kävisi, jos jokainen toimisi kyseisellä tavalla. Mitä siitä seuraisi.
Jos kaikki pettäisivät, ei hyvä. Onnelliset parisuhteet loppuisivat.
Jos kaikki alkaisivat kakkosiksi, ei hyvä. Sitä saisi jokainen itselleen samaa kohtelua ja yhä revittäisiin pareja ja perheitä.
Jos kukaan ei pettäisi tai alkaisi kakkoseksi, hmm... mites sitten kävisikään? Parisuhteet eivät kariutuisi pettämiseen ja pettämisen tuottama tuska jäisi maailmasta pois. Ei olisi toivossa riutuvia kakkosia, joille ei lupauksista huolimatta koskaan välttämättä ykkösen paikkaa suhteessa heru.
Minkä vaihtoehdon mukaan siis kannattaisi itse toimia?
Kyllä, voi kuulostaa utopistiselta verrata tilanteeseen, jossa KAIKKI toimisivat jollakin tavalla (niinku eihän koskaa oikeesti sillai vois olla). Mutta perspektiiviä se antaa erittäin hyvin siihen, miten maailmasta voi omalta osaltaan tehdä parempaa paikkaa.
On helppo puhua moraalista ja arvoista, mutta niiden käytännössä toteuttaminen vaatiikin jo ihmiseltä toisenlaista selkärankaa. Nykyinen länsimainen kulttuuri sitäpaitsi oikeastaan yllyttää juuri tuohon oman navan ympärillä pyörimiseen. En itsekään ole mikään esimerkillinen ihminen, mutta pyrin kyllä elämään sopusoinnussa itseni lisäksi myös ympäristöni kanssa.
Allekirjoitan kakkosten väitteet siitä, etteivät he ole mitään ykköselle luvanneet ja petetyn ja pettäjän suhteen pilalle meno on viime kädessä pettäjän vastuulla. Silti kakkosellakin on vastuunsa teoistaan, vaikkei hän olisi tilivelvollinen petetylle henkilökohtaisesti. Onhan kakkonen usein osallinen henkiseen petokseen. Toisaalta kakkoset itsekään eivät usein pysty kertomaan suhteestaan edes lähimmilleen. Mielestäni se jo kertoo, ettei teko ole edes heidän omasta mielestään oikein. Yksi nelikymppinen tuttavani on nyt tapaillut kaksi vuotta naimisssa olevaa työkaveriaan (vaimokin samassa paikassa töissä). Tuttavani ei ole kertonut suhteestaan edes vanhemmilleen, vaikka tapaa heitä säännöllisesti ja tuttavani odottaa miehen eroavan. Kyseessä ei ole hänen puoleltaan pelkkä seksisuhde, miehen puolelta todennäköisesti on.
Kakkosista aika moni on myös ykkösiä. Mieheni entinen kakkonen ei ole vastuussa teoistaan minulle, mutta miksi hän vaati minua olemaan kertomatta salasuhteestaan tyttärilleen. Kai minä voin totuuden kertoa kenelle vain, jos en sorru valehteluun ja panetteluun. Vai onko salasuhteesta kertominen automaattisesti panettelua? Jos on, miten salasuhde sitten voi olla oikein? Jos ei, miksi salasuhde ei voi olla julkinen.
Minulla ei ole sinänsä mitään esimerkiksi pornotähtiä tai -elokuvia vastaan. En kuitenkaan osta mitään pornoteollisuuden tuotteita, koska minulla on tytär. En missään tapauksessa toivoisi tyttärestäni pornotähteä, koska mielestäni koko pornoteollisuus on naisten hyväksikäyttöä. Koska en hyväksy jotain omalle kohdalleni, en toivo sellaista huonoa kohtaloa kenellekään toiselle enkä siis edesauta toisten joutumista siihen. "Toimi niin, että siitä voitaisiin tehdä yleinen sääntö", aika hyvä slogan.
Painotus on siis siinä, että kakkonen on vastuussa teostaan - siis suhteesta varattuun - vain itselleen ja tälle varatulle, mutta teon seurauksista ei sitten enää kenellekään.
Missään muussa asiassa ihmisten välisen toiminnan vastuu ei pyähdy tekoon, vaan se ulottuu myös seurauksiin.
Vastuun ottaminen on myös väännetty ihmeelliseksi kolmiodraamassa. Kukaan ulkopuolinen ei ole vastuussa kahden ihmisen välisestä suhteesta, mutta jos omalla toiminnallaan jollain tapaa puuttuu tai vaikuttaa ao. suhteeseen, niin silloin hän on ollut aiheuttamassa muutosta ja vastuussa sitä kautta seurauksista. Ei yksin, mutta osasyyllinen. Mielikuvatasolla voi itselleen uskotella, että en ole vastuussa jonkun kärimyksistä, mutta jos konkreettisesti tekee jotain jolla on vaikutusta johonkin, niin "syyllisyys" on silloin selkeä. Tätä periaatetta noudatetaan jopa oikeuslaitoksissa, miksi rinnakkaissuhteen osapuolten kohdalla pitää ajatellakin toisin?!
"Tätä periaatetta noudatetaan jopa oikeuslaitoksissa, miksi rinnakkaissuhteen osapuolten kohdalla pitää ajatellakin toisin?!"
Uskon vahvasti syyn olevan siinä, että halutaan omatunnon äänen olevan vaiti. Ei haluta antaa pettämissuhteen ihanuudelle pienintäkään säröä, vaan halutaan pitää omatunto puhtaana vaikka sitten kuinka järjenvastaisin perusteluin.
Kas kun eihän se petetyn kanssa suhteilu olisikaan täysin auvoista, jos pitäisi kärsiä tästä vastuuasian aiheuttamasta huonosta omatunnosta ja tunteesta, että tekee väärin ja on pahantekijä.
Jollakin lailla se pitää itselleen oikeuttaa ja hyväksi perustella, jotta voi täysin rinnoin nauttia saaliistaan.
Tehdään mitä vain, jotta saadaan se lyhytaikainen nautinto irti. Ei mietitä pitkän aikavälin seurauksia.
Tässä keskustelussa näyttää olevan montakin osallistujaa, mutta vastaan vielä itsekin.
Kyllä, olet tuonut hyviä näkökantoja esille ja ymmärrän niiden argumentaation. Ymmärrän mitä ajat takaa: ryhtymällä rinnakkaissuhteeseen aiheutan murhetta tai huolta miehen puolisolle. Jos koskaan paljastuisimme. Tottakai ymmärrän tämän ja pystyn tuntemaan empatiaa vaimoa kohtaan. Olenhan kokenut itse saman - vaikkakin vain avoparina. Enkä toivo vastaavaa kenellekään. Selän takana toimiminen kaikkien luotettujen taholta (oli sitten kyseessä ystävä tai puoliso) on pahinta mitä kuvitella saattaa.
Mutta silti en katso olevani varsinainen aiheuttaja/vastuullinen tässä ns petoskuviossa.
Näen, että ensisijainen ja lähes ainoa vastuu puolisoiden sopimuksen rikkomisesta on pettävällä taholla eli tässä tapauksessa miehellä. Myönnän, että itselläni on jonkinlaista moraalista kanssavastuuta. Senpä tähden en todellakaan toivo, että suhteemme paljastuisi. Miehen avioliitto näyttää voivan "hyvin" kaikesta huolimatta tai juuri sivusuhteenkin vuoksi.
Itse en toki ole ryhtynyt suhteeseen siksi, että miehen avioliitto paranisi. Ryhdyin suhteeseen koska pidän miehestä ja seksistä hänen kanssaan. Eli tässä kyllä tuijotan omaa napaani. Pystyn elämään tämän harkitun päätökseni kanssa, koska en tunne tässä itseäni sopimusrikkojaksi. Ja tässä kieltämättä ajattelen eri lailla kuin sinä. Ja moni muu tässä keskustelussa.
Kyllä muiden ihmisten hyvinvoinnilla on minullekin merkitystä: läheisteni, ystävieni, tuttavien hyvinvoinnilla. Myös ns tuntemattomien ihmisten hyvinvoinnilla. Niinkin paljon, että olen säännöllinen kk-lahjoittaja useammassakin järjestössä.
Summasummarum: pystyn elämään tekemieni päätösten kanssa ja pystyn katsomaan häpeämättä peiliin. Toki olisi hienoa, jos olisin moraalisesti parempi ihminen, mutta rehellisesti, en osaa sitä edes kaivata. Joku voi pitää sitä vastuunpakoiluna, itsepetoksena tms, mutta minä näe itseni onnellisena ihmisenä, jolla on rikastuttavia ihmissuhteita. Niihin kuuluu myös vuosien suhde varattuun mieheen.
Ymmärrän jotenkin nuoria, naiiveja ja elämää kokemattomia kakkosia. Kaltaistesi itsekin pettämisen kokeneiden kakkosten täydellinen empatiakyvyttömyys ja häikäilemättömyys saa minut käsittämään, miksi maailma on edelleen paha paikka. (Tämä koskee siis kaikkea toisia ihmisiä kohtaan tehtyä vääryyttä, ei vain pettämistä) Terve ihmismieli on rakennettu siten, että elämänkokemus tuo viisautta ja empatiakykyä ainakin niitä asioita kohtaan, mitkä itselle jotenkin omakohtaisia.
Itse tunnen suurta sympatiaa esimerkiksi lapsettomia kohtaan, koska olen itsekin se surun kokenut. Vaikka kyseessä olisi minulle tuntematon tuttavan tuttava, pystyn kuvittelemaan sen tuskan. Sinun kaltaisesi tunnekylmät ihmiset, jotka ajattelevat vain omaa napaansa ja vielä pitävät sitä oikeana tapana elää, ovat kyllä ihmiskunnan puistattavimpia olentoja.
Mitäpä tähän voi sanoa? Ilmeisesti suurin puutteeni on suomenkielisessä ilmaisussa, koska kirjoittamani ei tullut ymmärretyksi.
Koen kyllä kykeneväni empatiaan, mutta en ehkä ole ääriempaattinen. Koskaan en ole kuvitellut olevani tunnekylmä. Kun tulin itse petetyksi, tunsin surua, vihaa, raivoa, mustasukkaisuutta ja kateutta. Toinen nainen sai mieheni. Mutta en koskaan osannut syyttää siitä tätä toista naista. Ei hänen vastuullaan ollut se, että mieskumppanini petti minua. Toivuttuani suon heille kummallekin heidän onnensa. Loppujuoksussa he kai sopivat toisilleen paremmin. Mielestäni kaikki tämä on tuonut minulle sitä elämänkokemuksen viisautta ja empatiaa. Ehkä me vain määrittelemme nämä termit kovin eri tavalla.
Empatia kai määritellään kyvyksi asettua toisen asemaan ja ymmärtää toista ihmistä.
Vaikka tuntisit surua, vihaa, raivoa, mustasukkaisuutta ja kateutta, se ei tee sinusta empaattista, koska noissa tunteissa on kyse vain sinusta itsestäsi. Tunnekylmä et siis ole (onhan sinulla tunteita), mutta et ole välttämättä myöskään empaattinen.
Kun juuri alkuperäisessä viestissä pari pykälää ylöspäin kerroin ymmärtäväni petetyn vaimon ikävää tilannetta ja tuntevani empatiaa, myötäelämistä. Tiedän miltä petetystä tuntuu. Omakohtaisen kokemuksen kautta. Siksi kai tuntuu nyt turhauttavalta, kun halutaan erityisesti korostaa, että en kykene empatiaan.
Noh, tulkintakysymys näköjään tämäkin.
Kuitenkin olen - mielestäni - suht johdonmukainen: en aikoinaan syyttänyt toista naista minun ja miehen suhteen kariutumisesta. Enkä nyt näe, että olen itse syyllinen tämän miehen avioliiton ikävyyksiin. Hän on itse tietoisesti ryhtynyt sivusuhteeseen.
Enkä halua että tuleva partnerini jättää pettämättä minua, koska kukaan ei suostunut pettämään eli ryhtymään toiseksi, vaan siksi että hän teki valinnan olla pettämättä.
"Loppujuoksussa he kai sopivat toisilleen paremmin. Mielestäni kaikki tämä on tuonut minulle sitä elämänkokemuksen viisautta ja empatiaa."
Vaan entäpä tämä toinen toimintamalli, jota itse suosittelen silloin kun joku toinen alkaa suhteessa houkuttaa. Eli punnitaan oma suhde ja mikäli kuitenkin halutaan se toinen, jätetään edellinen ennen kuin hypätään suhteeseen seuraavan kanssa.
Ei mitenkään mahdoton toimintamalli ja kaikki on mahdollista hoitaa avoimesti puolisoa kohtaan ja vieläpä ilman pettämistä.
Kakkoselta, miten paljon olet pohtinut sitä, mitä tulee tapahtumaan jos/kun jäätte kiinni. Sitä surua ja isoa kriisiä, mikä siitä väistämättä seuraa? Sanot, ettet toivoisi samaa petetyksi tulemisen kohtaloa muille ja sanot, että se on pahinta, mitä kuvitella saattaa, mutta samalla juuri sitä olet mukana toiselle aiheuttamassa.
Et siis toivo sitä, mutta jostain syystä se nyt kuitenkin näyttää olevan sen arvoista. Vähän vaikea ymmärtää...
Ja kieroutuneelta tuntuu tuo "vastuunkantosi", että myötätunnosta vaimoa kohtaan haluat pitää huolen siitä, ettei suhteenne koskaan hänelle paljastuisi.
Vaan voihan se paljastua. Jos teillä ei olisi suhdetta, ei olisi mitä paljastaa. Ja mahdollisia paljastumisen seurauksia voi tältäkin palstalta usein lukea, kun petetty purkaa pahaa oloaan sanoiksi ja kuvailee tuskaansa. Miten sen voi noin vain ohittaa?
Mikä siinä miehessä ja tuossa suhteessa on niin arvokasta, että se saa sinut siinä pysymään kaikesta sen aiheuttamasta pahasta huolimatta?
Oletko ajatellut suhdetta mieheen, jolle olisit ykkönen? Vai onko nykyinen tilanteesi parempi kuin kunnon parisuhde olisi? Vai pidätkö salasuhdetta osittain yllä siksikin, että voit sitten suoraan siirtyä ykköseksi jollekulle toiselle ilman yksinoloa välissä?
Taas liuta kysymyksiä. En vieläkään halua loukata tms. Kerrankin vain näen tilaisuuden saada harvinaisen kiihkottomia ajateltuja vastauksia näihin mieltäni askarruttaviin kysymyksiin.
muuten että tuo kakkonen on psykopaatti. Tuntee kiukkua ja vihaa ja tunteetkin on varattu omaa itseään varten. Saattaa riippua täällä jankuttamassa tuota samaa vaikka vuosikaudet kun psyykkisen vamman takia ei kykene ymmärtämään mistä puhutaan
Ehdottamasi tapa on ehdottomasti paras tapa hoitaa parinvaihdot. Ja siksi olinkin miehelle aikoinaan niin järjettömän vihainen. Siitä toimintatavasta minkä hän valitsi.
Tilanne nykyisessä suhteessani on toinen. Olen miehelle toinen, siis selkeästi kaveri- ja seksisuhde. Hän rakastaa vaimoaan ja perhettään. Tässä voin kyllä tunnustaa, että en varsinaisesti ymmärrä hänen ajatuksenjuoksuaan. Kuten tällä foorumilla moni ei ymmärrä minun ajatustapaani. Pidän miehestä valtavasti, mutta en mielestäni varsinaisesti rakasta. Hänestä on vain vuosien varrella tullut hyvin läheinen ja tärkeä. Suhteesta luopuminen ei tunnu mukavalta ajatukselta. Eikä kumpikaan ole meistä luopumassa suhteesta.
Kun emme ole jääneet kiinni, emme ehkä koskaan jääkään kiinni. Ja se on kaikin puolin minun intressissäni. Jos mies joutuu valitsemaan, hän valitsee vaimon ja perheen. Jos näin käy, miehellä on varmasti oma helvettinsä. Ja minulla lähinnä luopumisen tuska ja ikävä. Mies todennäköisesti pitää loppujuoksussa perheensä. Kärysimme jo kerran, ja mies meni sen jälkeen jopa naimisiin...
Ystävyytemme on erikoinen, eikä sulje pois sitä seikkaa, että olisin joskus jollekulle ykkönen. En pelkää yksinäisyyttä. Olen ollut suurimman osan elämästäni sinkku ja minulla on laaja sosiaalinen verkosto. Tämä varattu mies on vaan henkilö, jonka seurassa viihdyn äärettömän hyvin. Ja hänkin viihtyy hyvin seurassani. Parisuhteeseen meistä ei ole, koska mies rakastaa toista naista. Sitä seikkaa vastaan ei voi tapella. Tapailemme siis ns salaa.
Jos elämä olisinkin aina yksinkertaista ja selväpiirteistä, monta ongelmaa ja valintatilannetta jäisi vastaantulematta. Toivon siis vaimon, miehen ja itseni takia, että emme jää kiinni.
Ehkä työnnän pääni pensaaseen ja toivon, että ongelmaa ei ole. Silti tämä on niin läpikotaisin harkittu omalta puoleltani, että pystyn tämän myös vaimolle selittämään. Sikäli mikäli sellainen paikka eteen tulisi. Toivottavasti ei tule, koska käryn jälkiselvittelyt kuuluvat mielestäni vain puolisoille. Vaimo on miehelle kiistaton ykkönen. Hänen asemansa ei ole uhattuna. Mutta miehen menettelytavoista raivostunee jokainen kumppani. Minäkin vaimon sijassa. Mutta minun raivostuessani siitä hirteen joutuisi mies. Ei miehen kaverit eikä seksikumppanit.
Mikä siinä muuten on, että jos joku on toista mieltä kuin itse, tämä on heti hullu, huora tai psykopaatti?
Ja ainahan voi klikata itsensä uuteen keskusteluun, jos tuntuu siltä, että tämä haara ei tuo enää mitään uutta...
>Uskon vahvasti syyn olevan siinä, että halutaan
>omatunnon äänen olevan vaiti. Ei haluta antaa
>pettämissuhteen ihanuudelle pienintäkään säröä,
>vaan halutaan pitää omatunto puhtaana vaikka
>sitten kuinka järjenvastaisin perusteluin.
Varmasti mukana on omantunnonäänen tietoista hiljentämistäkin, en epäile sitä yhtään. Monet, uskaltaisinko jopa sanoa useimmat, meistä toimivat toisinaan tavalla tai toisella järjenvastaisesti tai ristiriitaisesti, se on yksi ihmisyyden kummallisuuksista.
Toisaalta, mikä yhdelle on järjenvastaista, voi toiselle olla loogista ja järkeenkäypää. Siinäkin suhteessa olemme kaikki yksilöitä, erilaisia. Jopa yhden ja saman ihmisen kohdalla eri asiat voivat jollain hetkellä ja jossakin tilanteessa olla järkeenkäypiä ja toisella hetkellä ja toisessa tilanteessa järjenvastaisia. Sekin on vain inhimillistä.
>Kas kun eihän se petetyn kanssa suhteilu
>olisikaan täysin auvoista, jos pitäisi kärsiä
>tästä vastuuasian aiheuttamasta huonosta
>omatunnosta ja tunteesta, että tekee väärin ja on
>pahantekijä.
En tiedä, minkälaisia omat kokemuksesi sivusuhteilusta ovat, mutta uskoisin, etteivät kaikki sivusuhteet todellakaan ole pelkkää auvoa ja ruusuilla tanssimista muutenkaan, vaikka sinkkukakkonen saisikin omantunnonäänensä vaiennettua. Varattu osapuoli luultavasti tuntee tunnontuskia jossakin vaiheessa, salasuhteen osapuolten tunteet toisiaan kohtaan voivat aiheuttaa pahaa mieltä, jos yhteistä aikaa ei aina ole tarpeeksi, jne.
Jos vapaa salasuhteilija saa tehtyä itsensä kanssa sovinnon moraali- ja vastuukysymyksissä, asiaan ei liene hänen kannaltaan mitään lisättävää. Tällaisen sovinnon voisi tehdä itsensä kanssa esimerkiksi järkeilemällä, että vapaa salasuhteilija ei loppujen lopuksi vie varatun osapuolen vakituiselta puolisolta mitään konkreettista (jos kyse on siis puhtaasti sivusuhteesta, jossa kakkonen tietää olevansa kakkonen eikä havittele ykköseksi ykkösen paikalle). Sovinto voi vaikuttaa ulkopuolisista pintapuoliselta ja tekopyhältä, mutta jos ihminen itse pystyy päätöksensä kanssa elämään, se riittää. Ulkopuoliset voivat vapaasti hänet tuomita, henkilön itsensä päätettävissä on, antaako tuntemattomien ihmisten tuomion vaikuttaa itseensä ja toimintaansa vai ei.
>Jollakin lailla se pitää itselleen oikeuttaa ja
>hyväksi perustella, jotta voi täysin rinnoin
>nauttia saaliistaan.
Olet varmasti tietoinen siitä, että kaikki kakkoset eivät todellakaan tietoisesti saalista varattuja, eivätkä kaikki salasuhteisiin päätyvät varatut todellakaan ole mitään tahdottomia sätkynukkeja, joita potentiaaliset kakkoset voivat pyöritellä mielensä mukaan?
Mitään tutkimustietoa minulla ei asiasta ole, mutta veikkaan kuitenkin, että suuri osa, kenties jopa suurin osa, sivusuhteista on sellaisia, joihin lähinnä vaan ajaudutaan "tilaisuus tekee varkaan" -tyyppisen skenarion kautta.
Toki on selvää, että kun kyse on syyntakeellisista ja täysissä sielun ja ruumiin voimissa olevista aikuisista ihmisistä, jokaista askelta kohti sivusuhdetta edeltää sarja tietoisia valintoja, molempien osapuolten taholta. Molemmilla osapuolilla on tasa-arvoinen ja tasapuolinen mahdollisuus kieltäytyä suhteesta, ja molemmilla osapuolilla on myös vastaava mahdollisuus sallia suhde.
Kun kyseessä on salainen suhde, jonka toinen osapuoli (tai molemmat osapuolet) on varattu, tämä varattu ihminen on se, joka viime kädessä päättää, haluaako hän pettää vai ei. Ketään ei saa salasuhteeseen väkisin. Itse asiassa aika usein taitaa jopa olla niin, että tämä varattu ihminen on se osapuoli, joka salaiseen suhteeseen haluaa ja sellaista hakee.
..olisin tuo vaimo, niin aivan varmasti vihaisin sinua sydämmeni pohjasta, niin monta v***n vuotta olet selkäni takana puuhaillut. Aivan varmasti saattaisin yrittää päästä sinun kanssa tukkanuottaisille ja h**raa kiljuisin rappukäytävässäsi. No, kaikki eivät ehkä onneksesi ole kuten minä. Joku voi tosin olla pahempikin. Mieheni saisit pitää.
"En tiedä, minkälaisia omat kokemuksesi sivusuhteilusta ovat, mutta uskoisin, etteivät kaikki sivusuhteet todellakaan ole pelkkää auvoa ja ruusuilla tanssimista muutenkaan, vaikka sinkkukakkonen saisikin omantunnonäänensä vaiennettua."
Kyllä, olen huomannut ja tiedän, että sivusuhteisiin tulee hyvin usein viimeistään ajan myötä kaiken maailman harmeja. Mutta vähemmän noita harmeja on pähkäiltävänä, jos onnistuu itselleen uskottelemaan, ettei vastuustaan tarvitse kantaa huolta.
"Olet varmasti tietoinen siitä, että kaikki kakkoset eivät todellakaan tietoisesti saalista varattuja, eivätkä kaikki salasuhteisiin päätyvät varatut todellakaan ole mitään tahdottomia sätkynukkeja, joita potentiaaliset kakkoset voivat pyöritellä mielensä mukaan?"
Kyllä, enkä sitä tarkoittanutkaan missään vaiheessa. Vaikka suhde olisi syntynytkin sattumalta hitaasti puolihuomaamatta askel askeleelta, jossain vaiheessa yleensä täytyy se omantunnon ääni yrittää vaientaa, jotta voisi säilyttää suhteen ja vielä kuvitella se mahdollisimman hyväksi jutuksi.
Minulla on omat kiemuraiset ja aika lailla tavallisuudesta poikkeavat kokemukseni kakkosena olosta, mutta sen kimuranttiuden takia en ole viitsinyt sitä tänne selostaa. Kun se kaiken lisäksi on jo vuosien takana.
"Sovinto voi vaikuttaa ulkopuolisista pintapuoliselta ja tekopyhältä, mutta jos ihminen itse pystyy päätöksensä kanssa elämään, se riittää."
En oikein pidä tästä ajattelusta. Onhan niitä rikollisiakin, jotka pystyvät mainiosti elämään omantunnontuskitta tekemistensä kanssa, muttei se riitä, kun perhana menevät vahingoittamaan muita. Ja silloin on ihan yleisesti hyväksyttyä laittaa nämä ihmiset vastuuseen teoistaan, sakkoja, vankeutta ym.
Tuota ajatelmaa voi testata myös aiemmin esittämälläni tyylillä ja kysyä itseltään, mitä tapahtuisi, jos tästä tehtäisiin yleinen sääntö.
Eli jos aina sallittaisiin teot, joista seuraa muille pahaa, vaikka tekijä itse ei potisikaan huonoa omatuntoa, mitä tapahtuisi? Mitä jos kaikki toimisivat näin? Olisivatko seuraukset hyviä vai huonoja? Voidaanko siis ajatella tällaisen ajattelun olevan hyvä juttu? Riittääkö se siis?
Ei, en itse ainakaan voisi uskotella itselleni, että riittää kun itse olen kakkosena olooni tyytyväinen, eikä muilla siis ole siihen sen takia mitään sanottavaa. Ei siis edes niillä, joille valinnastani seuraa pahaa.
Eikä tätä voi mielestäni edes jatkohyvitellä sillä, että mää itte en kakkosia syytä mistään. Niin, en ehkä minä, mutta moni muu kyllä ja ihan painavin perusteluin. En pystyisi väittämään, että en olisi ansainnut ykköseltä osuutta vihastaan.
Et juurikaan ottanut vielä kantaa siihen, kun kummastelin miten voit olla mukana toteuttamassa sellaista, minkä seurauksia et toivoisi kenellekään ja minkä sanot olevan pahinta maailmassa.
Vai onko se niin, että mietitäänpä tällaista tilannetta:
Joku haluaa sahata kaverinsa polkupyörän poikki ja myös itse sen tekee, mutta haluaa sinun auttavan pitämällä pyörästä kiinni. Voisitko silloinkin pyyhkiä vastuun itseltäsi sillä perusteella, että sinä et ole se pääpahantekijä, joka sahaa heiluttaa ja tekee loppuviimeksi päätöksen siitä, sahataanko vai ei? Että sinä et ole tämän sahatun pyörän omistajan kaveri, etkä siis mitenkään vastuussa pyöräjutusta, kosket tuon ihmisen kanssa ole sopinut, ettei toisten pyöriä sahailla? Nämä toiset kaverukset taas syystä tai toisesta olisivat varta vasten sopineet, että polkupyöriinsä toisella ei ole koskemista.
Toinen kysymykseni on, että miksi pidät yllä seksisuhdetta tähän varattuun? Kaverisuhteessa tuskin olisi mitään pahaa ja sen voisi aidosti hyvällä omallatunnolla pitää yllä. Ja jos tuo mies sinusta pitää ja kanssasi viihtyy, hän tuskin kaveruudesta sanoisi itseään irti vaikka seksipuoli loppuisikin.
Olen saanut sen käsityksen, että pidät pettämistä huonona asiana, pahimpana, mitä voi toiselle tehdä. Miksi siis hyväksyt läheisiltäsi sen tekemisen? Miksi annat viestiä, että minusta on ihan ok, että petät vaimoasi? Eikä pelkästään ok, vaan jopa suotavaa, kun itse siinä autat?
Teot hyvin usein, ellei lähes aina, puhuvat painavampaa kieltä kuin sanat. Voihan olla, että puhut tuolle miehelle siitä, miten hän tekee väärin pettäessään, mutta samalla nollaat kaikki puheesi auttaessasi häntä siinä.
Vai onko seksi yksi tapa pitää suhteesi tähän mieheen hengissä? Pelkäätkö, ettei hän tapaisi sinua yhtä usein ja mieluusti, jos ei saisi myös seksiä?
Mitä mieltä itse olet tästä ohjeesta: toimi niin, että siitä voitaisiin tehdä yleinen sääntö.
Mitä jos kaikki toimisivat kuten sinä? Mitä siitä seuraisi?
>Kyllä, olen huomannut ja tiedän, että
>sivusuhteisiin tulee hyvin usein viimeistään ajan
>myötä kaiken maailman harmeja. Mutta vähemmän
>noita harmeja on pähkäiltävänä, jos onnistuu
>itselleen uskottelemaan, ettei vastuustaan
>tarvitse kantaa huolta.
Kaikkien kakkosten puolesta en voi vastata, mutta jos omaa "juttuani" ajattelen, itseni kanssa tekemäni sovinto "jutun" moraalisista kysymyksistä ei juurikaan ole vaikuttanut "jutun" auvoisuuteen tai vähemmän auvoisiin tunnelmiin. Niihin vaikuttavat ihan muut tekijät.
>Onhan niitä rikollisiakin, jotka pystyvät
>mainiosti elämään omantunnontuskitta tekemistensä
>kanssa
Minusta on jokseenkin ontuvaa rinnastaa varatun kanssa sivusuhteeseen ryhtyvä rikolliseen ja itse sivusuhde rikokseen.
Suomen lakien mukaan pettäminen ei ole rikos, eikä sitä ole myöskään kakkoseksi ryhtyminen. Molemmat voivat olla ja useimpien mielestä ovatkin moraalisesti väärin, mutta toisin kuin rikoksia, pettämistä ja varatun kanssa suhteeseen ryhtymistä eivät säätele lait ja asetukset, vaan jokaisen ihmisen omat subjektiiviset käsitykset oikeasta, väärästä ja siitä, mitä näiden kahden välissä on. Ja niin kuin on tullut todettua, moraalikäsitykset vaihtelevat sekä yksittäisten ihmisten välillä että yhden ja saman ihmisen kohdallakin.
Näyttäisi nyt siltä, että keskustelu on saavuttanut pisteen, josta ei enää varsinaisesti edetä.
Kyllä, olet tulkinnut oikein: epärehellisyyttä en hyväksy hevillä ystäviltä, tuttavilta, rakastetuilta enkä bisneskumppaneilta. Enkä erityisesti silloin, kun se kohdistuu minuun. Muutoin en ole kovin hanakka puuttumaan muiden tekemisiin. Tämän (pettävän) miehen kanssa en keskustele hänen suhteestaan tai tavastaan hoitaa parisuhdettaan. Se on rajattu täysin tuttavuutemme ulkopuolelle. Olen siinä mielessä perinteinen(?) keskieurooppalainen toinen nainen eli rakastajatar. Suhde on siis ensisijaisesti seksisuhde, josta on kehittynyt myös ystävyys. Pelkkänä ystävyytenäkin, siis ilman seksiä, saatamme jonain päivänä jatkaa. Nyt se ei vain ole ajankohtaista.
Ajatuksesi siitä, että kaikki toimisimme niin, että tavasta olisi tehtävissä yleinen sääntö, on ihan hyvä ja kannatettava. Nyt on vain huomattava, että en vaadi muilta enempää kuin itseltäni. En siis ole olettanut enkä oleta, että muut estäisivät kumppaniani pettämästä minua olemalla suostumatta toiseksi naiseksi. Haluan, että tämä päätös pettämättämyydestä sanan laajemmassa merkityksessa syntyy partnerin, ystävän tai liiketuttavan omasta aktiivisesta päätöksestä ja tahdosta. Ei siksi, että kukaan ei suostu auttamaan häntä petoksessa.
Ja nyt olemme jälleen näissä moraalikysymyksissä, joissa oikeaa ja väärää menettelytapaa ei ole määritetty yhteiskunnan säännöissä; rikoslainsäädännössä tai lakipykälissä. Näissä kysymyksissä yksilöiden käsitykset ja mielipiteet eroavat ja ovat usein varsin hankalasti yhteensovitettavissa. Parasta, mitä tässä voi yrittää, on elellä yhteiskunnassa rinnakkain sovussa ja toistemme mielipiteitä kunnioittaen. Vaikka emme niitä moraalisesti hyväksyisikään. Ja se on sananvapauden nimissä myös jokaisen oikeus ilmituoda. Ja siltä pohjaltahan nämä keskutelufoorumitkin ponnistavat...
Olen ollut samaa mieltä kanssasi oikeastaan kaikkien kirjoitustesi osalta koskien tätä samaa aihetta, ja olen sitä nytkin. Jälleen kiitos siitä, että olet osannut ilmaista omien ajatustesi ohella minunkin ajatuksiani, ja olet tehnyt sen vieläpä hyvin selkeästi ja perustellusti.
olet kiinni täällä kun kärpästarra. Samalla tavalla varmaan riiput siinä miehessä. En ihmettele yhtään miksi salasuhde jatkuu ja jatkuu. Voi jee sitä perustelujen ja keskustelujen määrää, mitä pidät kun mies yrittää eroon rimpuilla. Voi miesparkaa...
'nimettömälle'!
Olen huomannut saman, että olemme hyvin samaa mieltä toisen naisen moraalisesta asemasta. Meitä mahtuu joukkoon, samansuuntaisesti ja eri tavalla ajattelevia. Mutta jostain syystä olemme tässä keskustelussa olleet kyllä altavastaajan asemassa. Toisaalta ihan mielenkiintoista ja haastavaa: on täytynyt pohtia omankin ajattelun loogisuutta. Ja olen edelleenkin sinut valintojeni kanssa :-)
Hauskaa, että täältä löytyi samanlaisiakin ajatuksia jakava.
Ihmettelet kyllä turhaa asiaa. Olen pääsääntöisesti vastannut ellimellin esittämiin kysymyksiin ja sitä kutsutaan keskusteluksi. Ymmärtääkseni tämä on keskustelupalstan tarkoitus. Ja keskustelun aloittaja nimenomaan peräsi kakkosten mielipiteitä aiheeseen.
...kärpästarra vahtii! Nyt lähden karkuun. Hei, hei.. (huh-huh)
:-)
mitä mieltä pettäjät ovat arvoista ja vastuusta.
Ja mikä syy ajoi heitä pettämään. Esitä samalla oma kommenttisi pettäjien luonteesta, niinkuin olet MIELESTÄNI tehnyt tässäkin avauksessa.
Myöskin voit tehdä vastaavat kysymykset petetylle. (itsellesikin). Esitä arvio myös, että mikä saa jatkamaan pettäjän kanssa.
itse osaisi yhtä älykästä kirjoitusta laatia, niin pyydät ap:ltä sitä?
Ja kun nyt ap:tä syytät omien mielipiteiden/kommettien esittämisestä, niin sinä tatavampana varmaan osaat tehdä aloituksen, jossa et syyllisty moiseen..
Jäämme odottaamaan aloitustasi =)
On se muuten kauhean kurjaa, että vaadit vastauksessasi ihmisiä olemaan luokittelematta tai esittämättä mielipiteitään, mutta ap on sinulle edelleen petetty. Siksikö, että hänen kysymykset olivat liian pahoja sinulle - kakkonen - vastattavaksi? Että jollain oli vain päästävä omaa hatutusta siirtämään toiseen.. Nainen ainakin olet! Mies ei ole noin naurettava.
opettele nyt kuitenkin ensiksi kirjoittamaan, kun tuossa oli hirveästi kirjoitusvirheitä..... :D
ja sanat vähissä, kun kirjoitusvirheet jo aiheeksi piti nostaa.
No, miksi sinun tekstiin oli niin ikään virheitä tullut? Temppuiliko näyttö vai näppäimistö..? ;)
kirjoitella tuollaisia tyhmiä kysymyksiä. Tuo oli laitettu heitoksi, jos niinkuin tajusit. Et varmaan. Olen eronnut nainen, mutta en pettäjä, petetty, kakkonen enkä ykkönen.
Elämää olen nähnyt paljon ja ei voi muuta sanoa kuin että tosi naiveja kirjoituksia tuollaiset on.
Ap. on petetty kuin myös sinäkin. Ne huomaa noista kirjoitusten tyylistä ja sävyistä. Turha kieltää asiaa. Kannattaa varmaan käydä jossain ammatti- /parisuhdeterapeutilla purkamassa itseään. Nämä palstat kun ei oikein siihen tarkoitukseen ole hyviä.
nainen, joka on olevinaan kaikkien yläpuolella. Jos sulla ei ole henk.kohtaista kokemusta niin käyt täällä vaan tunteaksesi olevasi parempi kuin muut? Olet outo tapaus, yritä löytää itsesi. Tarvitset apua itse enemmän kuin muut täällä jotka tiedämme omat syymme peittelemättä sitä.
Sanotaan, että ihminen tunnistaa ne ominaisuudet toisessa, mitä itsessäkin on. Että kokemusmaailmojen täytyy kohdata, ennen kuin samaistumisen kautta voi olettaa toisesta ihmisestä tai elämäntilanteesta jotain.
Ykkönen olet käsittääkseni ollut joskus. Kakkosiakin näyt ymmärtävän, mutta et petettyjä, vaikka tiedät kuka kirjoittaja on petetty ja kuka ei. Kuinka voit sen tietää, jollet ole "samoja petetyn tunteita" kokenut ja läpikäynyt itse? Et mitenkään. Tarkoituksesi on vain luokittelulla "petty" saada ap:n kirjoitus näyttämään "huonolta". Se on totuus, sorry. Vai mikä tunne sinua ajaisi ilkkumaan ap:tä kirjoittajaa petettynä, mutta kakkosten kommentit jätä rauhaan tai myötäilet niitä?
Sinun kirjoituksistasi ja kommentoinnin tyylistä voisi - sinun johtopäätelmäkriteereitä kokeillen - laittaa sinut niiden kakkosten kastiin, jotka uhrasivat salarakkaan puolesta olemassa olevan liittonsa ja jäivät sitten odottelemaan salarakkaan eroa - turhaan. Enemmän kuin kukaan muu tässä ketjussa sinä kuulostat petetyltä ja katkeralta; petetyltä kakkoselta siis.
Ammattiapu on ehdottomasti sinulle paikallaan, jos mikään edellä mainittu ei ole ilkeämielisen kommentointisi takana, vaan kyseessä on luonteesi. Ilkeydestäkin voi - ja kannattaa! - opetella pois.
kolahtanu. Ihmettelen tosiaan sitä, et kun tänne laittaa eriävän mielipiteen ns. ykkösten lausumista, niin johan tulee katkeransävyistä tekstiä. Ettekö te hyväksy muunlaista mielipidettä kuin omanne on?
Kuten jo sanoin aikaisemmassa että en ole pettäjä, petetty jne., niin ei se tarkoita että mielipiteet olisi silloin samanlaiset kuin ns. ykkösten. Ikinä en ole edes kakkonen ollut.
Ystävinä ja sukulaisissa on ollut lukuisia em. "kastiin" kuuluvia, sekä mies että naispuolisia ja kyllä olen nähnyt monia elämäntarinoita niissä. En minä eikä kukaan muukaan voi tuomita toista niistä tekosista, kun ei tiedä tilannetta. Jos noin herkästi otit nahkaasi, niin kysynpä että miksiköhän.....
..tämä on ollut uskomattoman hieno kirjoitus. Ensimmäistä kertaa pohdittiin sellaista asiaa, jonka (ainakin useimmat täällä olevat) kakkoset kieltävät. Toisenlaisiakin kakkosia on nähty, niitä jotka lopettavat kakkossuhteensa sen aiheuttamien omantunnontuskien ja tuhovoiman vuoksi. Niissä tapauksissa on tosin useimmiten aviossa olevia naisia. Siksi nimenomaan SINKKU-kakkonen sattui mielestäni nappiin.
Ap laittoi kyllä ajateltavaa, mutta vastauksia "oikeilta" kakkosilta tuli ihmeen vähän. Ja suurimassa osassa oli pointtina se, että ei moista asiaa tulisi pohtia ollenkaan. Mutta kakkosten omia sanojahan siinä vain ruodittiin..
Ihmetyttää myös se, että tietyllä tavalla voisi ajatella sekä petettynä että kakkosena olemisen olevan raskasta: molemmissa ollaan vain osittain "arvostettuja", molemmissa "huolta" jne. Mutta petettyä aina kehoitetaan jättämään "tuhoava" suhde, kakkosta ei. Että haukuttunakin petty on sitten "rohkeampi, reippaampi"; häneltä voidaan odottaa enemmän inhimillisiä voimavaroja ja luonteenpiirteitä kuin kakkoselta. Käsittääkseni aika outoa ajattelua.
No, sitten on se vastuun ottamisen ulottuvuus. Kovin kärkkäästi ollaan petettyä jarruttelemassa, jos hän on puuttumassa kakkosen elämään: kertomalla suhteesta tmvs. Silloin pitää ymmärtää petetyn miettiä ULKOPUOLISIA ihmisiä ja teon seurausta heihin, mutta kakkosella oleteaan olevan vastuuta ainoastaan teostaan, ei sen seurauksista. Erityisen oudoksi sen tekee se, että suurin osa ihmisistä ymmärtää, että loukatut tunteet ohjaa petetyn toimintaa, mutta mitkä on ne tunteet, mitkää ohjaa kakkosen toimintaa?
olet täsmälleen oikeassa. Juuri tuollaiselta se tuntui.