Miesystäväni ohimennen mainitsi viikonloppuna, että hänen äitinsä oli l'ähettänyt ystävänpäiväkortteja sekä meille (emme tyttäreni kanssa asu miesystäväni kanssa, vaan hän asuu edelleen kotonaan - 35v) että miesystäväni lapsuudenystäville perheineen.
No, aluksi ajatus oli ihan positiivinen, kun en ollut kortteja itse muistanut ollenkaan. Tänään tuli sitten kortti minulle ja tytölleni "Näkisimmepä useammin" etupuolella ja takana vain "Maija ja Jamppa" (nimet muutettu). Tuota "Jamppa"-nimeä miesystävästäni käyttää vain hänen äitinsä. Ja huom. äidin nimi ensin.
Olenko jotenkin herkkä loukkaantumaan? minusta tuo meille tullut kortti ilmensi mitä suuremmassa määrin, että anoppiehdokas haluaa osoittaa edelleen olevansa "pomo" poikansa ylitse ja että minä olisin ikuinen kakkonen. Sitä kuvaa sekä äidin nimi ensin, että miehestä käytetty lapsuusajan hellittelynimi.
Tajusin myös, minkä omituisen kuvan miesystäväni ystävät perheineen saavat, kun ystävänpäiväkorttien lähettäjä on miehen ÄITI ja meidänkin nimet on kuulema kortteihin laitettu. Aivan kuin minä miesystäväni kanssa emme osaisi kortteja ilman äidin holhousta lähettää. Kuolisin, jos minun äitini lähettäisi ystävänpäiväkortteja minun ystävilleni allekirjoittaen kortit minun pienperheeni puolesta ja lisäksi omalla nimellään.
Eikä meiltä ole edes kysytty, olisimmeko ylipäätään ollenkaan halunneet lähettää kyseisille henkilöille kortteja tai kortteja ollenkaan. Nimemme oli vain anopin aloitteesta kortteihin laitettu.
Mies oli tietenkin tyytyväinen, kun äiti tekee kaiken puolesta, mutta minä koen, että minun reviiriäni on loukattu.
No, aluksi ajatus oli ihan positiivinen, kun en ollut kortteja itse muistanut ollenkaan. Tänään tuli sitten kortti minulle ja tytölleni "Näkisimmepä useammin" etupuolella ja takana vain "Maija ja Jamppa" (nimet muutettu). Tuota "Jamppa"-nimeä miesystävästäni käyttää vain hänen äitinsä. Ja huom. äidin nimi ensin.
Olenko jotenkin herkkä loukkaantumaan? minusta tuo meille tullut kortti ilmensi mitä suuremmassa määrin, että anoppiehdokas haluaa osoittaa edelleen olevansa "pomo" poikansa ylitse ja että minä olisin ikuinen kakkonen. Sitä kuvaa sekä äidin nimi ensin, että miehestä käytetty lapsuusajan hellittelynimi.
Tajusin myös, minkä omituisen kuvan miesystäväni ystävät perheineen saavat, kun ystävänpäiväkorttien lähettäjä on miehen ÄITI ja meidänkin nimet on kuulema kortteihin laitettu. Aivan kuin minä miesystäväni kanssa emme osaisi kortteja ilman äidin holhousta lähettää. Kuolisin, jos minun äitini lähettäisi ystävänpäiväkortteja minun ystävilleni allekirjoittaen kortit minun pienperheeni puolesta ja lisäksi omalla nimellään.
Eikä meiltä ole edes kysytty, olisimmeko ylipäätään ollenkaan halunneet lähettää kyseisille henkilöille kortteja tai kortteja ollenkaan. Nimemme oli vain anopin aloitteesta kortteihin laitettu.
Mies oli tietenkin tyytyväinen, kun äiti tekee kaiken puolesta, mutta minä koen, että minun reviiriäni on loukattu.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hei,
olen samaa mieltä kanssasi, että anoppi ei saa lähetellä kortteja teidän nimissä.
Minulla on samanlainen anoppi ja hän tekee vaikka mitä samanlaista ja minä en edes tiedä mitä hän tekee. Esim. lähettää ulkomaille joulukortteja meidän nimissä.
ANOPILLA EI OLE OIKEUTTA PUUTTUA LAPSENSA PERHEEN ASIOIHIN. HÄNEN PITÄÄ YMMÄRTÄÄ, ETTÄ HEILLÄ ON OMA ELÄMÄ JA ANOPILLA ON OMA ELÄMÄ, JOS HÄNELLÄ SITTEN ON ELÄMÄÄ.
Ymmärrän Sinua. Minä en enää puhu mitään anopille, koska edes puhuminen ei auta. Minä en halua ymmärtää häntä lainkaan.
Kai jokainen kortinsaaja tajuaa, että anoppi on tehnyt noin ihan omavaltaisesti, niin omituisesti kortit on allekirjoitettu.
Eihän koskaan saa käyttää toisen nimeä missään yhteydessä kun toimii omasta puolestaan. Joka niin tekee, on höynä - tai pahempaa.
Olette väärässä,tai ajatus maailmanne on väärässä.
Muistakaa ettei vanhempi ihminen ajattele niin nuorekkaasti kuin te!!
Vanhemmalla ihmisellä on aivan toisenlaiset lähtökohdat toimia noin.
Olette nyt liittäneet yhteen kaksi eri asiaa.
Minulla oli äiti joka eläessään teki aivan samaa,hänen tarkoitus oli aivan sama kun luulen teidänkin tapauksissa olevan.
JA SE TARKOITUS OLI PELKÄSTÄÄN HYVÄ.
Äiti se on anoppikin,ja hänen ajatus maailmassaan poika on edelleen se pikku poika jonka eteen haluaa tehdä kaikkensa.
Tuollaisen tarkoitus on pelkästään tehdä asia poikansa puolesta,ja hyväntahtoinen.
Niin minäkin sain kuulla kaukaisilta sukulaisiltani harvoin tavatessani kiitoksia korteista,joita äitini oli lähettänyt liittäen siihen minunkin nimeni aivan kuten oli tottunut lapsuudessakin tekemään.
Älkää tuollaisesta loukkaantuko.
Allekirjoitan kaikki kortit Saara&katit :D
Kaikkea sitä kuuleekin. Totta kai aikuisen ruumiissa asuvan hengen kuuluu aikuistua vaikka siinä lapsi olisikin kasvanut. Vai mikä ihmeen biologinen juttu tuo napanuoran katkaisemattomuusselitys on? "Poika on edelleen se pikku poika..."
Siis tuokaa oksennuspussi pliis.
Ja vaikka olisi kuinka hyvä tarkoitus, niin kuuluu sen höppänän äidinkin ajatella vähän muitakin kuin pelkästään itseään.
Sittenhän asiat on ihan OK. ;-)
Aikoinaan jopa väärensin heidän puumerkkinsä - piirsin tassunkuvia :D Nyt en enää jaksa, liian monta käpälää...
Mun mielestä on ällöttävää, että anoppi laittaa nimensä rinnalle poikansa nimen, vaikka tämä asuu vielä kotona. Olisi lähettänyt kortit vain omalla nimellään, avokit ja naimisissa olevat laittavat nimensä rinnakkain kortteihin, ei äiti ja poika, hyi iljetys! En muuten ymmärrä, miksi poika asuu äitinsä kanssa, jos kerran kaveri löytyy muualta. Ällöttävää!
Siis anoppisi on lähetellyt ystävänpäiväkortteja 35-vuotiaan miehen puolesta hänen lapsuudenystävilleen? Mielestäni tuollainen on jo vähän liian paksua. Ja kysymättä mitään kirjoittelee kortteihin sinunkin nimesi? Ymmärsinköhän oikein?
Mielestäni kyllä 35-vuotiaan täytyisi itse osata kirjoittaa korttinsa, jos ylipäätään on niitä tahtonut lähettääkään. Lieneekö koko idea korttienlähetykseen anopin oma? Nynnerö mies kaiketi on vain katsellut kiltisti vierestä, kun mammakulta väärentää nimiä kortteihin. Anteeksi nyt (taas) tämä katkeransävyinen tekstini, mutta henk.koht. en voisi sietää tuollaista asioiden hoitamista. Tottakai anoppi on tarkoittanut toiminnallaan vain hyvää, mutta taitaa olla ilmeisen ajattelematon ihminen. Luulisi ymmärtävän, että sinä et pidä tuollaisesta. Järkevänä olisi edes sitten kysynyt, että tahdotko nimeäsi niihin laitettavan. Pitäisiköhän anoppi itsekään, jos alkaisit lähetellä posteja hänen nimissään?
Ja anteeksi vain tämäkin, mutta jos 35-vuotias mies asuu äitinsä kanssa ja antaa äidin kirjoitella kortitkin puolestaan, niin kyseessä taitaa olla varsinainen mammanpoika. En tarkoita pahalla, tällä palstalla vain tuntuu näitä ongelmia olevan näiden nyhveröiden vaimoilla. Itsekin kuulun kyseiseen joukkoon, valitettavasti.
Koita pitää varasi, ettei anoppi ala jyrätä muillakin keinoin ylitsenne.
Nimimerkillä "Kokemusta on"
Asuuko Jamppa äidin kanssa samassa huushollissa?
Jos asuu, on kortti OK.
Vastaanottaja tietää, keitä he ovat. Emäntä kirjoittaa nimensä ensin ja perään sitten Jampan.
Yleinen käytäntö.
Jos Jamppa ei asu kotona, on kortin lähettäminen molemmilla nimillä vähän outo. Voisi ehkä merkitä vaikka sulkuihin "(Jampaltakin terveisiä)".
Kyllä meidänkin yksin asuva äitimuori voi lähettää vaikka suruvalitteluadressin jollekin ja merkitä alle minunkin nimeni, mutta ei hän nyt sentään onnittelukortteihin sitä tee.
Toisaalta, koko ystävänpäiväkorttivouhotus on ihan älytön, joten ei siihen pidä mennä mukaan. Älä lähetä koskaan sinne päin korttia. Kyllä ne loppuvat, sillä korttien lähettäjät pitävät aina kirjaa siitä, saavatko takaisin samanlaisen Tiimarin kortin.
Kummaa, kun niitä pitää postin välityksellä vaihdella.
Anna olla jämpti vaan. Kirjoittakoon mitä lystää. Tutut tietää, muut eivät korttia saakaan.
Serkkuni lähetti hääkutsun äidilleni. Korttiin oli laitettu myös, että minun perheeni on tervetullut, eli en saanut henk. koht. kutsua.
Koska häät olivat satojen kilometrien päässä ja serkku minulle suhteellisen vieras, päätin että lähetän onnittelukortin.
Äitin kysyi asiasta ja kerroin lähettäneeni kortin. Hän lähti häihin ja palattuaan kertoi, että oli vienyt paketin minun perheeni nimissä myös eli lahjan itseltään ja meiltä toisen. Hämmentyneenä kysyin, mitä hän oli ostanut. Jonkun tyyppiä 5 euroa maksaneen maljakon!
Harmistus ja hävetys oli suuri. Miten äiti kehtasi toimia noin ja vielä viedä sellaisen lahjan, jonkalaista itse en ikinä edes veisi!
Äiti oli varmaan ajatellut, että joko a) me ollaan liian köyhiä lähettämään lahjaa tai b) liian epäkohteliaita lähettämään lahjaa.
Kyllä minunkin äitini on ostanut lahjoja nimissäni serkkujen häihin ja vienyt seppeleitä hautajaisiin, kun en ole itse päässyt. Omalla äidilläni on sentään makua lahjojen suhteen ja nämä tapahtuivat kun olin juuri muuttanut pois kotoa. Äitini ilmeisesti koki minun vielä kuuluvan lapsuuden perheeseeni.
Vielä tähän korttiasiaan: Lähetin itse miesystävälleni Wagner-kortin "Rakas siankärsämöiseni". Mieheni siis asuu viikot edelleen äitinsä kanssa. Anoppiehdokas oli aika kauankin ihmetellyt, kuka HÄNELLE moisen kortin lähettää. On todella itsekäs, sillä osoitteessa oli selvästi vain miesystäväni nimi ja kortin alaosassa pienellä "Terveisiä Maijalle".
Olin tuolloin 32 v ja kahden lapsen äiti.
sinun anoppisi lämmetä ihan joka kammarista?!
Liekö lukutaidotonkin kaiken muun hölmöyden lisäksi.
Toivottavasti miehesi älyää muuttaa pois äitinsä helmoista. Ei kuulu mulle, mutta miksiköhän ette asu yhdessä? Tuollaista se sitten taitaa olla, kun kotona vielä aikamiespoika asustelee: äiti urkkii kortit ja ehkäpä puuttuu muihinkin asioihin...
Voe voe!