Rajaan aiheen käsittelyn sitten, etten puhu suhteista, jotka ovat jo tuhoontuomittuja syystä tai toisesta. Puhun suhteista, jotka ovat täysin kunnossa ennenkuin pettäminen tapahtuu. Suhteista, joissa seksiä harrastetaan säännöllisesti ja toisistaan aidosti välitetetään.
Miksi tällaisissakin suhteissa petetään? Voidaan lähteä hakemaan syitä monelta kantilta. Haetaan jotain uutta, seksuaalinen jännitys kenties? Kenties tutustutaan johonkin ihmiseen, vaikkapa työpaikalla ajan mittaan niin hyvin, että tilanne muuttuu suhteeksi. Miten vain voi käydä.
Mutta syy tällaiseen löytyy meidän eläimellisestä luonteestamme, kyllä ihminen on eläin. Eläimelle tulee himoja ja mielitekoja. Samoin käy ihmiselle. Ihminen, kenties ainoana eläimenä pystyy kuitenkin kontrolloimaan näitä luontaisia halujaan. Viisaasti ajatteleva ihminen pystyy siis torjumaan ajautumisen suhteeseen vaikkapa työpaikalla, pitämällä itsensä tilanteen tasalla. Muistamalla sen, mitä hänellä jo on.
Tunteilleen ei näissä tilanteissa saa antaa valtaa. Hetken aikaa voi tuntua, että jokin ihastus on niiiiin paljon mukavampi, kuin oma ukko/akka. Ja tuntuu, että tunteet omaa puolisoa kohtaan heikkenevät. Tämä on pirun luontaista. Eläimellinen piirre. Geenit pyrkivät takaamaan jatkuvuutensa etsimällä uusia parittelukumppaneita. Ihminen kun ei, toisin kuin vaikka laulujoutsen, ole aidosti yksiavioinen eläin. Luonnontilassa ihminen eläisi erinäisissä hajasuhteissa.
Siis pitäkää pää kylmänä, aivot mukana tilanteissa, joissa vaarana on pettämiseen ajautuminen. Toisilta onnistuu, itse en koskaan ole pettänyt ketään, vaikka tilaisuuksia on ollut ihan riittävästi, naiseni taas lähti ensimmäisen tällaisen tapauksen matkaan. Meillä ihmisillä on ainutlaatuinen kyky kontrolloida himojamme. Käyttäkää tätä kykyä. Tällä tavoin saamme kaikki ehkä vähän onnellisempaa elämää pidemmän päälle viettää.
Miksi tällaisissakin suhteissa petetään? Voidaan lähteä hakemaan syitä monelta kantilta. Haetaan jotain uutta, seksuaalinen jännitys kenties? Kenties tutustutaan johonkin ihmiseen, vaikkapa työpaikalla ajan mittaan niin hyvin, että tilanne muuttuu suhteeksi. Miten vain voi käydä.
Mutta syy tällaiseen löytyy meidän eläimellisestä luonteestamme, kyllä ihminen on eläin. Eläimelle tulee himoja ja mielitekoja. Samoin käy ihmiselle. Ihminen, kenties ainoana eläimenä pystyy kuitenkin kontrolloimaan näitä luontaisia halujaan. Viisaasti ajatteleva ihminen pystyy siis torjumaan ajautumisen suhteeseen vaikkapa työpaikalla, pitämällä itsensä tilanteen tasalla. Muistamalla sen, mitä hänellä jo on.
Tunteilleen ei näissä tilanteissa saa antaa valtaa. Hetken aikaa voi tuntua, että jokin ihastus on niiiiin paljon mukavampi, kuin oma ukko/akka. Ja tuntuu, että tunteet omaa puolisoa kohtaan heikkenevät. Tämä on pirun luontaista. Eläimellinen piirre. Geenit pyrkivät takaamaan jatkuvuutensa etsimällä uusia parittelukumppaneita. Ihminen kun ei, toisin kuin vaikka laulujoutsen, ole aidosti yksiavioinen eläin. Luonnontilassa ihminen eläisi erinäisissä hajasuhteissa.
Siis pitäkää pää kylmänä, aivot mukana tilanteissa, joissa vaarana on pettämiseen ajautuminen. Toisilta onnistuu, itse en koskaan ole pettänyt ketään, vaikka tilaisuuksia on ollut ihan riittävästi, naiseni taas lähti ensimmäisen tällaisen tapauksen matkaan. Meillä ihmisillä on ainutlaatuinen kyky kontrolloida himojamme. Käyttäkää tätä kykyä. Tällä tavoin saamme kaikki ehkä vähän onnellisempaa elämää pidemmän päälle viettää.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Valitettavaa kuitenkin kuulla että muijasi antoi geeneille ylivallan
jos se toinen on onkin oikeampi/parempi/sopivampi kuin se, jonka kanssa olet elämääsi siihen asti jakanut?
Ei aina käy niin, että ihastuu vaan sokeasti ja se jo oleva kumppani on joku ihme helmi, joka vaan hetkeksi unohtuu. Kyllä joillain ihmisillä asiat on ihan oikeasti huonosti, mutta eivät vaan pääse jostain kumman syystä eroon toisistaan.
JOSKUS vaihtamalla saa paremman. Vaikka ei pettäminen siihen tietenkään mikään suositeltava keino ole, mutta toisinaan ihmiset eivät pääse eroon entisestä, elleivät tee tuota virhettä.
JOSKUS voi tosiaan käydä niin, että ihastuu sokeasti ja menee naimisiin. Ja sit vasta myöhemmin löytää sen, joka olis kannattanut rengastaa. Eipä tähänkään sääntöä ole, ihmiselle sattuu niin monenlaista. JOSKUS voi oikeasti saada vaihtamalla paremman.
Kirjoitus oli hyvä. Piti aika hyvin paikkansa. Myös sekin, että hormonitoiminnan vähetessä (naiset 50) eivät enää petä siinä määrin kuin nuoremmat.
Höpö, höpö...hormoonilääkkeet lisäävät halut huimiin tasoihin. Aina tekee mieli ja mikäs sen nautittavampaa kuin haluttava, ihana nuorempi mies.
Jokainen itseään hoitava ja nuorekas nainen käyttää hormoonilääkitystä. Vanhenemaan ehtii kyllä sitten vanhainkodissa!
Seksi pitää nuorena-on jo vanha totuus!
Voi sitten kuolla nuorena, jos hormoonilääkitystä käyttää. Tämähän on tämän päivän tutkittu juttu. Sitä ei suositella kuin niille, joilla on erityisen vaikeat vaihdevuosivaivat! Itsestään voi toki huolehtia esim. kasvisravinnolla, liikunnalla ja muutenkin terveillä elämäntavoilla. Miesten takia ei kannata ihan kaikkea uhrata...Minä vanhenen niinkuin vanhenen, mutta haluan kumppanini näkevän minussa muutakin kuin ulkokuoren.
..olet analysoimaan parisuhteita ja pettämisiä. Tuntuu kuin muna kanaa tässäkin neuvoisi!
Suurin syy pettämiseen teillä nuorilla on nykyisin parisuhteisiin sitoutumattomuus. Muutetaan heti tavattua avoliittoon, kun asuminen on halvempaa yhdessä ja kun muutkin niin tekevät.
Jatketaan silti elämää jossain määrin kuin sinkkuna. Otetaan liian vähän toista huomiooon...jatketaan baareissa juoksua tyttö-tai poikaporukassa harva se viikonloppu. Minkälainen parisuhde tuon kestää? Baareissa ne vaarat vaanivat ja useinkin liian alkoholin myötä.
Omasta suhteesta puuttuu rakkaus, uskollisuus ja rehellisyys jo heti alkumetreiltä. Seksikin on usein panemista, jota nykynuoriso oppii netistä. Kukaan ei enää edes puhu nautinnollisesta rakastelusta. Jos sitä höyläämistä pidetään kunnon seksinä, niin "seksikouluun" mars, mars. Se kyllästyminen siihen panemiseen antaa tavallaan luvan maistella vierasta. (niin nämä itselleen ainakin uskottelee)
Ei minun nuoruudessani lähdetty yksin menoihin ja sillä se liittokin on kestänyt hyvänä jo 31v. Kunnioitus puolisoon sekä arvostaminen ovat myös peruspilareita...
Niin ainakin omat vanhempani 60-luvulla.
Otit asian esille, jota myös itse olen miettinyt miettimästä päästyäni.
Oman vaimoni kuukausia kestäneen sivusuhteen paljastuminen minulle viime syksynä oli sellainen pommi, ettei juuri mikään kuviteltavissa oleva tapahtuma olisi voinut suistaa elämääni pahemmin raiteiltaan. Onneksi ihmisen psyyke osaa korjata itseään ajan kanssa ja pahimmasta shokista päästyään voi jo analysoida tapahtumia.
Meilläkin piti olla kaikki ok: seksi, raha, työ, terveys, perheasiat yleensä, jne. Vaimokin myönsi, ettei syy pettämiseensä ollut minussa, ei kuitenkaan osannut tyhjentävästi sanoa mikä johti tapahtumiin. Tai ei sitten halunnut sanoa?
Se on sellainen tapahtumaketju tuo pettämisruljanssi, ettei ainakaan kaikki asianomaiset itse voi jarrutella asioiden kehittymistä. Kuljettajasta tulee matkustaja ja auto menee sinne mihin sattuu menemään. Mopo karkaa käsistä, unohtuu kaikki elämän saavutukset ja oikeasti tärkeätkin asiat kuten oma puoliso, perhe, jne.
Joillekin käy niin, että uusi lehti kääntyy elämässä ja vanha saa jäädä uuden ihastuksen/rakastuksen tieltä. Meille kävi kuitenkin niin, ettei vaimo halunnutkaan loppujen lopuksi uuden matkaan. Järki tuli jälkijunassa?
Mutta suuri kysymys on, mitä minä haluan. En ole ollenkaan varma, vieläkään kuukausienkaan jälkeen, tuleeko meidän yhteiselämästä enää tämän mankeloinnin jälkeen yhtään mitään. Sitä mietin päivittäin, joskus jopa yöllä herätessä asia puskee ajatuksiin ja uni ei tule. Vaikka asiaan on jo saanut etäisyyttä ja alkuhämminki on takanapäin, ei asian käsittely ole mitenkään helppoa, ei ollenkaan. Jumalaton kuilu tuli väliimme jäädäkseen.
Mitä tästä opimme? Todennäköisesti ei mitään, mutta sen ehkä kuitenkin että pettämishommiin ei ihan oikeasti kannattaisi lähteä, ellei ole valmis luopumaan kaikesta kun käry käy. Se, että haluaa rakastajan/rakastajattaren lisäksi vielä sen turvallisen kotielämän etuineen, on suurimman luokan kusetusta paitsi vilpitöntä puolisoaan kohtaan, myös pettäjää itseään kohtaan.
"...on suurimman luokan kusetusta paitsi vilpitöntä puolisoaan kohtaan, myös pettäjää itseään kohtaan."
Hyvä huomio, että myös pettäjä kusettaa itseään; ja siitähän uskottomuudessa lopultakin on pohjimmiltaan kysymys! Uskoton elää hyvinkin siinä uskossa, ettei kumppani saa koskaan tietää ja pystyy halutessaan lopettamaan. Fakta kuitenkin on, että mitä useammin ja pidemmälle menee, niin sitä kauemmaksi "ajautuu" puolisostaan; sitä vain ei helposti tiedosta tässä ja nyt, eikä edes viidestoista päivä. Vaan joskus kauan myöhemmin. Viimeistään silloin, kun kumppani tietää ja kyselee. Järki tulee silloin jälkijunassa, kuten sanoitkin.
Olen melko vakuuttunut, että etenkin pidemmässä parisuhteessa uskottomuudella tai jo sen vakavasti ajattelemisella testataan omaa parisuhdetta ja kumppania; kokeillaan alitajuisesti hyväksyykö kumppani toisen myös hieman hairahtuneena ja epävakaana... Mitä jos kysyisit itseltäsi asiaa toisinpäin: Se olisit sinä, joka olisit ollut uskoton ja vaimosi suistunut raiteiltaan. Mitä haluaisit ja mitä haluaisit vaimosi haluavan?
Sen mitä vaimoa tunnen (tunneko kuitenkaan kovin hyvin?) niin olen "satavarma" että päinvastaisessa tilanteessa (minä ollut toisen naisen kanssa suhteessa) olisin saanut n. 14 sek. aikaa hävitä maisemista kampsuineni käryn käytyä.
Mutta tämä tilanne on täysin teoreettinen, koska minä rakastan ja olen aina vaimoani rakastanut siitä yksinkertaisesta syystä että hän on elämäni Nainen. Ja se tunnepuoli tässä onkin niin vaikeaa käsitellä kun toisen on ottanut niin tosissaan ja sitten tulee totaalinen pettymys kun huomaa ettei toinen olekaan ollut enää niin tosissaan.
En mitenkään voisi (tai ainakaan ennen näitä dramaattisia viime kuukausia) kuvitella lankeavani toisen naisen pauloihin, sillä mitään tarvetta sellaiseen ei ole ollut. Mahdollisuuksia on kyllä ollut, paljon, koska joudun töikseni reissaamaan aika paljon. Maailma on houkutuksia täynnä, niitä jopa tarjoillaan... Mutta kotiin on aina ollut hyvä palata oman Naisen luo kun ei ole ollut mitään painolastia kannettavana.
Meidän tapauksessa nähdäkseni vaimon kunnioitus (ja samalla rakkaus) minua kohtaan heikkenivät ajan kuluessa (ehkä siinä oli paljon vaikuttamassa tuo kolmas pyörä joka meidän väliin tunkesi).Ollaanhan sitä oltu pitkään yhdessä, jo pari vuosikymmentä, ja siinä ajassa ehtii tapahtua monenlaista. Vaimolla myös selvästi nähtävissä klassisen keski-iän kriisin ja hormonihärdellin mukanaan tuomat elämää sekoittavat kuviot.
Jotenkin nyt ollaan kuin vedenjakajalla meidän suhteessa, eroaako latu vai jatketaanko yhteistä eloa vielä. Vaimolla kova halua yrittää vielä, mutta oma polla on vielä niin sekaisin kuin olla voi. Toisaalta haluaisin, toisaalta en. Ei-haluaminen tarkoittaisi totaalista elämänmuutosta ihan kaikesta. Ja siihen ei energia nyt riitä millään. Toisaalta jos ja kun kunnioitus ja rakkaus palautuu vaimon puolelta minua kohtaan, meillä voisi olla edessä vielä suhteen uusi tuleminen?
Näitä miettii hän. Neuvoja otetaan auliisti vastaan.
tuo komenttisi, että päinvastaisessa tapauksessa olisit saanut n. 14 sek. aikaa hävitä maisemista.. Ihanko todella noin? Vaimosi halu yrittää yhdessä eteenpäin on kyllä hyvä, tavallaan. Uskon silti vaimollasikin olevan aivan samanlainen tunne kuin sinulla. Eli toisaalta haluaisi jatkaa yhdessä ja toisaalta ei. Se, että sanoo vain haluavansa jatkaa merkitsee järjen astumista kuvioihin... Järkeen vaikuttavat myös pelko totaalisesta elämänmuutoksesta. Ja suhteellisuudentaju. Mitä lopultakaan yksi sivusuhde merkitsee parinkymmenen vuoden suhteen rinnalla? Sitten jos ajatellaan uuden, edes parinkymmenen vuoden suhteen luomista nelikymppisenä niin vaikeaksi menee... Keski-ikäisenä kaikilla on kummalliset piintyneet tapansa, joihin on paljon hankalampi sopeutua kuin parikymppisenä. Sen lisäksi menneisyys painaa joidenkin matkassa niin paljon, että uutta, edes jotenkin kelvollista, suhdetta saa etsimällä etsiä. Usein ajatellaan, että pistänpä tuulemaan ja jätän kaiken vanhan. On muka niin helppoa "aloittaa alusta" jonkun toisen kanssa eikä yhtään ajatella vanhan suhteen mahdollisuuksia.
Minäkin näitä usein mietin, vaikkei henkilökohtaisia kokemuksia pettämisestä tai petetyksi tulemisesta olekaan.
Lähinnä kiinnostaa ihmisluonto yleensä, miksi toinen tekee noin ja toinen näin.
Ollaan mieheni kanssa ihmetelty hänen sukulaispoikansa pettämisjuttuja. Kaiken kun pitäisi olla hyvin 35-vuotiaalla kaverilla; on suht korkea koulutus, hyvin palkattu vakituinen työ, oma asunto, uusi auto ja kolmisen vuotta avoliittoa takana kuvankauniin kolmikymppisen naisen kanssa. Ja silti pitää pettää, aivan määrätietoisesti, eikä siis satunnaisesti esim humalapäissään sortua vieraaseen.
Työpaikan saunaillassa (mieheni on samassa paikassa) oli tämä sukulaispoika ja muutama muu nuori inssi kehuskelleet kaatojaan. Näillä kavereilla on pyydykset jossain nettideittijutussa, ja kuulemma seuraa löytyy vaikka useampaakin naista kerralla pyörittää.
Pojat sitten vertailee näitä, että kuka on useammilta saanut ja onko samoja kaatoja - niitäkin kuulemma on ollut. Kaikki pojat siis varattuja nuoria miehiä, vähintään vakituisesti seurustelevia, osa avoliitossa, osa aviossa.
Mieheni oli siinä vähän varoitellut moisesta seikkailemisesta ja käryn vaarasta, mutta nämä syrjäpanot kuulemma hoidetaan työaikana, keskellä päivää, niin avokit eivät millään voi saada tietää. No, toivottavasti eivät avokit myöskään puhelimia tutki: melko intiimejä kuvia oli sukulaispojankin puhelimessa ollut, tissiä ja pimpsaa... Näitä sitten toisilleen hihitellen esittelivät.
Ollaan tosiaan keskusteltu ja pohdiskeltu mieheni kanssa näistä jutuista. Että mikä se ajaa nuoren miehen tällaiselle tielle? Helppo saatavuus netin kautta, valloituksen tunne aina vähän väliä uudestaan, vai mikä?
Ja avokkien kanssa pidetään kulissia. Näyttäydytään yhdessä julkisilla paikoilla käsi kädessä, niin rakastuneen näköisinä. Vieraillaan appivanhemmilla ihan "ölövinä".
Tuntuu, että tällaisia hetimullekaikkitännenyt -ihmisiä on nykyisin paljon. Pitää muka vakituista suhdetta ja kuitenkin etsimällä etsii muita koko ajan. Ajatellaan, että se mitä puoliso ei tiedä, ei häntä voi loukata. Mutta aina on olemassa se iso JOS. Eli jos vaikka joku omasta porukasta vuotaa? Tai joku näistä naisista ei tyydykään enää salapanoihin vaan tulee esille? Tai jos vaikka saa taudin ja tartuttaa puolisonsa?
Miten sitten selitetään?
Toinen antaa periksi hetken hurmalle, ja se vie mennessään ennen kuin herää liian myöhään. Tai oikeasti kuvittelee saavansa jotain "ihmeellistä". Kyllä uusi seksisuhde on aina huumetta...hetken. Ensimmäisen teon jälkeen ei ole paluuta entiseen. Onko tämä nyt niin vaikeaa?