Taas pahoitin mieleni pahemman kerran kun näin sukulaisiani. Kertokaa nyt te viisaat mikä mättää: Olen ns. ihan tavallinen kansalainen, tulen yleensä toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa jne jne, mutta jos tämä ihminen sattuu olemaan sukulainen, niin homma ei toimi, mua aina kritisoidaan ja arvostellaan, vaikka ei ole syytä. Onko tässä siis se vanha vitsi: kateus! Muut ihmiset ovat sitä mieltä että olen elämässä hyvin selvinnyt ja niinhän olenkin, siihen en kysy lupaa katkerilta sukulaisilta jatkossakaan.
Kun muiden ihmisten kanssa minulla ei ole kanssakäymisessä ongelmia.
On se vain niin, että sukulaisten kanssa tulee sitä paremmin toimeen, mitä vähemmän niiden kanssa on tekemisissä!!!
Kun muiden ihmisten kanssa minulla ei ole kanssakäymisessä ongelmia.
On se vain niin, että sukulaisten kanssa tulee sitä paremmin toimeen, mitä vähemmän niiden kanssa on tekemisissä!!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
on tosiaan parempi mitä vähemmän tekemisissä niin sen parempi mieli...................
Kylläpä se juuri näin on niinkuin kirjoitit, itselläni vähän vastaavanlainen tilanne. Omiin sukulaisiini olen tekemisissä pari kertaa vuodessa sekä tietenkin puhelimen välityksellä. Puolisoni laaja suku, lähinnä sisarukset ovat kiusan henki, eipä tässä tunnu oikeen sopetuvan millään vaikka tekis mitä tai jättäis tekemättä. Aina kuulee jotain moittimista eikä se vielä mitä mutta kun ei sanota suoraan vaan muiden välityksellä..huh huh ! Mutta positiivisella asenteella uskon että selviän tästä vaikkakin joskus kaipais vähän ymmärtäväistä keskustelu kaveria.
Samat tunnelmat.Olen tullut huomaamaan vuosikymmenten kuluessa, että omat lähisukulaiset ovat olleet elämäni kierointa ja kateellisinta porukkaa.Mutta onneksi elämäni on muualla ja pärjään mainiosti kaikkien rehellisten ihmisten kanssa, nyhvätkööt sukulaiset vaan niissä omissa homehtuneissa kiemuroissaan, siinä joukossa kyllä tyhmyys tiivistyy.
Mistä ilmiö voi johtua? Samaisten ihmisten kanssa varmaan muut tulevat toimeen ja mä muiden kanssa, mutta ei keskenään?
Ei ole mikään henkilökemiajuttu, vaan jotain pahempaa...
Josko kyse olisi siitä, että suvussa on tiettyja tapoja ja asenteita, jotka siirtyvät äidiltä tyttärille ja isiltä pojille. Samanlaisten lasten voi olla vaikea leikkiä yhdessä.
Jos suku pitää yhtä ja kaikki mitä tekevät on aina oikein, kaikki mitä tehdään on tehty aina ennenkin niin ja heidän mielestään näin on toiminut ja tulee toimimaan edelleenkin mutta tulisi ottaa huomioon että on olemassa itsenäisiä ihmisiä jotka osaavat tehdä omat ratkaisut(ei ehkä aina juuri oikeita)ilman muiden mielipiteitä. Huom! Olen joutunut yksin eläessäni tekemään itsenäisiä päätöksiä kun ei ole ollut sisaruksia/sukua tukena. Jos jokaiseen tekemiseen puututaan ja arvostellaan jälkikäteen ja vielä selän takana niin rupeaahan siinä jo romantiikka olemaan kaukana kun ainaista kinastelua sitten on. Onneksi puoliso on tukena. Eli todellakin mitä vähemmän on tekemisissä niin sen parempi. Tietty nostan hattua jos ja kun sisarukset/suku pitää yhtä ja käy vierailemassa mutta kunnioittakaamme jokaisen omaa yksityisyyttä. Ja todellakin on niin että ellei kemiat kohtaa niin turhahan se väkisten on yrittää.
kun se asuu sadan kilometrin päässä!