Näin sitä ihminen käy purkamassa eliniäksi tarkoitettuja sitoumuksia uudella sopimuksella, eli ositus-sopimus on tänään tehty. Jotenkin alkaa tuntua siltä, että nämä ovat niitä liikkuja joilla sulkee ovia takanaan jotta pääsee avaamaan uusia. Olo on jotenkin helpottunut, kun asia hoidettiin asiallisesti.
Enää on jäljellä huoneiston myynti ja samalla tapahtuva irtaimen omaisuuden jako. Enkä usko että tässä on mitään eturistiriitoja. Samalla tapahtuu kongreettisesti varallisuudeksi muutetun kiinteän omaisuuden jako, joten tämä asia alkaa pikkuhiljaa olemaan paketissa. Sitten on vain kakosvaiheen vireille laitto, jossa ei ole mitään epäselvää.
Olenko kiinni siinä mitä ei ole olemassa, en enää. Olen purkanut täällä ne kaikki tunteet mitä on ollut, viimeksi ne vaikeimmat. Nyt olen päässyt siihen tilanteeseen ettei sillä että on pettynyt toiseen ihmiseen ja tehtyihin tekoihin, mitään merkitystä. Sillä että jää kierimään niihin tunteisiin kovetta vain itsensä ja jää roikkumaan kiinni sellaiseen mitä ei enää ole.
Todellakin valon juurella, ei enää ilman hahmoa ja tikkaat ei sittenkään näytä loppuvan kesken. Uusi tulevaisuus odottaa ja vanhasta olen näillä teoillani päästämässä irti. Kevät on tulossa vaikka ilma on tänään harmaa se ei haittaa.
Vielä sana hänelle, kyllä lue vain se ensimmäinen kirjoitukseni 24.11.2004 sitä mieltä minä olen ja olen pahoillani niistä katkerista sanoista joita tämän läpikäyminen vaati. Matkani jatkuu........
Enää on jäljellä huoneiston myynti ja samalla tapahtuva irtaimen omaisuuden jako. Enkä usko että tässä on mitään eturistiriitoja. Samalla tapahtuu kongreettisesti varallisuudeksi muutetun kiinteän omaisuuden jako, joten tämä asia alkaa pikkuhiljaa olemaan paketissa. Sitten on vain kakosvaiheen vireille laitto, jossa ei ole mitään epäselvää.
Olenko kiinni siinä mitä ei ole olemassa, en enää. Olen purkanut täällä ne kaikki tunteet mitä on ollut, viimeksi ne vaikeimmat. Nyt olen päässyt siihen tilanteeseen ettei sillä että on pettynyt toiseen ihmiseen ja tehtyihin tekoihin, mitään merkitystä. Sillä että jää kierimään niihin tunteisiin kovetta vain itsensä ja jää roikkumaan kiinni sellaiseen mitä ei enää ole.
Todellakin valon juurella, ei enää ilman hahmoa ja tikkaat ei sittenkään näytä loppuvan kesken. Uusi tulevaisuus odottaa ja vanhasta olen näillä teoillani päästämässä irti. Kevät on tulossa vaikka ilma on tänään harmaa se ei haittaa.
Vielä sana hänelle, kyllä lue vain se ensimmäinen kirjoitukseni 24.11.2004 sitä mieltä minä olen ja olen pahoillani niistä katkerista sanoista joita tämän läpikäyminen vaati. Matkani jatkuu........
Vastaukset 7
Vanhimmat
anteeksiantoa, lujaa itsekuria, huolehtimista lapsistasi, niistä saat voimaa jatkaa uuden elämän rakentamista.
Muista myös huolehtia itsestäsi:)
Valo kirkastuu ja lämpenee kesää kohti mentäessä,muista se, sillä olen kokenut saman....
Näitä asioita teitenkin, näitä kaikkia. Muuten tämä on ollut omituinen kokemus josta on tulullut selväksi ainoastaan elämän ennalta-arvaamattomuus ja se että oppii itsensä tuntemaan paremmin jolloin voi välttää ne typeryydet mihin edelliskerralla sortui. Se että on kumppani ja luulee tuntevansa hänet on pekästään luulo, sillä ihmiset muuttuvat ja itsekkin muuttuu ajan kuluessa, elämän tilanteet muuttuvat jolloin ainut mitä voi tehdä on oppia tuntemaan itsensä paremmin jolloin voi toivottavasti nähdä itsensä ulkopuolelta kun on vielä aikaa.
olen kirjoitellut tänne aikaisemminkin samalaista tekstiä kuin sinäkin.
Ainut mitä tunnen negatiivisenä asiana, on se etten uskalla enää heittäytyä niin luottavaisin mielin uuteen suhteeseen, tietty epäonnistuneisuuden leima kun on jäänyt sieluun.
En tiedä häviääkö se koskaan, muuten tunnen eläväni henkisesti paremmin, kun ei tarvitse enää otsa rypyssä painaa eteenpäin...
Show must go on...
Menttaliteettiä ajatellaan vain epäonnistumsita, ei ajattele tätä kasvuna. Jotain tapahtui ja ihmiset kasvoivat erilleen eivätkä voineet jatkaa yhdessä, jolloin matkan on jatkuttava yksin jotta voi saada jotain uutta tilalle. Et sinä ole epäonnistunut missään, tämä on vain elämää.
Tämä sama ongelma on liiketoiminnassa, jos teet konkurssin jota monesti verrataan avioeroon tuskaisena prosessina ja Suomalaiset mieltävät sen epäonnistumiseksi. Onko se sitä vai ei, se on jokaisen itse ratkaistav, mutta se Amerikkalainen menttaliteetii jossa ollaan sitä mieltä että "miitä siittä se on elämää, eikö uusi yritys käyntiin se onnistuu varmasti" tämä on se miten minä ajattelen, ainakin olen päässyt siihen tulokseen. Niin näitä juttuja kuin myös bisnestä.
oompa kokeillu bisnestäkin, en enää ole päivääkään yksityisyrittäjänä...
Epäonnistuminen ainakin minulle on ollut kasvattava kokemus ja periksi en anna vaikka mikä tulisi.
Parisuhde on kahden kauppa, ja petetyksi joutunut ei varmasti mene samaan kauppaan toista kertaa.. tätä tarkoitin, samaa virhettä en tee toista kertaa.
Elämähän on ikuista oppimista, kurja vaan kun sen joutuu jatkokurssin kautta opettelemaan ja silti ei saa kun jälki-istuntoa...
Itsekin juuri eronneena olen kokenut Apulannan Kiila-levyn biisit oikeaksi terapiaksi. Suosittelen...
On varmaan parikin levyä tullut Kiila alpumia soitettua puhki, nehän kertovat minusta tai kaikista meistä jotka on tässä tilanteessa. Mielenkiintoisa ja koskettavia sanoituksia jotka osuvat kohdalleen, upoten syvälle tajunnan virtaan,