Meillä on oikein hyvä avioliitto, nuorena solmittu. Arki pyörii hyvin, ystävyys ja kumppanuus on syvä. Rakkautta ei puutu, ja hän palvoo minua yhä. Minä rakastan, mutta en himoitse. En ole koskaan himoinnut. Ajattelin aiemmin, että seksi kuolee avioliitossa kuitenkin, sillä ei ole merkitystä, että en kovin paljon halua häntä.
Kappas vain, seksi tuli sittenkin kynnyskysymykseksi, kun avasin silmäni ympärillä pyöriviin miehiin. Lähes vastustamaton halu kokeilla muita iski, eikä mikään auta. Pari vuotta jo ollut muut miehet unelmissa, kun oman miehen kanssa on sängyssä.
Parisuhteemme toimii muuten loistavasti ja on vaikeaa kuvitella lähtevänsä hyvästä elämästä. Polte muiden miesten sänkyyn on silti niin kova, että en millään usko, että jaksan kontrolloida itseäni läpi elämän. En halua vaihtaa miestä tai aloittaa uutta parisuhdetta, haluan vain ajoittaista piristystä sänkyasioihin, kun olen vielä nuori.
Miehen kanssa asiasta on keskusteltu vihjaillen. Hän sanoo, että täytyy yrittää parantaa, mutta en usko, että se auttaa. Avoin suhde tuskin toimii sekään. Onko ainoa vaihtoehto erota? Vai pitääkö uhrata halut ja elää tyydyttämättömänä läpi elämän?
Kappas vain, seksi tuli sittenkin kynnyskysymykseksi, kun avasin silmäni ympärillä pyöriviin miehiin. Lähes vastustamaton halu kokeilla muita iski, eikä mikään auta. Pari vuotta jo ollut muut miehet unelmissa, kun oman miehen kanssa on sängyssä.
Parisuhteemme toimii muuten loistavasti ja on vaikeaa kuvitella lähtevänsä hyvästä elämästä. Polte muiden miesten sänkyyn on silti niin kova, että en millään usko, että jaksan kontrolloida itseäni läpi elämän. En halua vaihtaa miestä tai aloittaa uutta parisuhdetta, haluan vain ajoittaista piristystä sänkyasioihin, kun olen vielä nuori.
Miehen kanssa asiasta on keskusteltu vihjaillen. Hän sanoo, että täytyy yrittää parantaa, mutta en usko, että se auttaa. Avoin suhde tuskin toimii sekään. Onko ainoa vaihtoehto erota? Vai pitääkö uhrata halut ja elää tyydyttämättömänä läpi elämän?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Kirjoitit ongelmasta, minulla tilanne lähestulkoon sama. Olen miettinyt että otan salarakkaan, tarjokaskin on jo löytynyt. Tämä ratkaisi monta ongelmaa, minun ei tarvisi erota, perhe pysyisi koossa, ja minullakin olisi onnellista olla salarakkaan kainalossa aina silloin tällöin... :):)
Lopputulos siis olisi että kaikki voittaisivat!!!
Olen siis nainen,... ihme kyllä vaikka tuntuu, että nuo salarakkaat ovat vain miehien oikeus.
Jos nainen ottaa salarakkaan niin se on luonteen heikkotutta ja huoraksi haukutaan.
MUtta miheillä saa olla tarpeet, EI NAISILLA, eli vieä on matkaa tasa-arvoon!!!!
että kun lähtee sutta karkuun niin tulee karhu vastaan....
Ei ne pidot parane. Alkusoiton jälkeen sama tunnelma kuin entisen kanssa.
Ehdottaisin seuraavaa: kokeilkaa puolisonne kanssa jotain uusia metkuja mitä ette ole uskaltaneet edes kuvitella voivanne tehdä. Siitä se lähtee ja katoaa samlla muiden petiin hinku.
miten on sitten puolisosi laita , sinusta kaikilla on asiat hyvin mutta sanopa kuitenkin tasapuolisuuden vuoksi miehellesi että hänelläkin oikeus siihen salarakkaaseen, ajattele sitä mitä sitten käy kun,huomaa kun ei jos, jäät kiinni. Tosi itsekästä, oma napa lähinnä.
oletko kysynyt tai kysyisitkö hänen mielipidettään,että
olisiko tyytyväinen...tarkoitit kuitenkin varmaan ihmistä etkä välinettä??
Jos ei mies ole innostunut asiasta, niin ei se puhumalla parane. Mies uskoo aina olevansa se paras.
Naisen osa kautta aikojen on ollut tyytyminen. Seksi avioliitossa jos mikä on otsikolla "ostetaaan sika säkissä".
Sen vuoksi salarakas saattaisi olla hyvä ratkaisu, jos asian voi todella hoitaa niin, ettei se tule tietoon.
Salarakkaan pitää olla myös selvillä asemastaan. Ehkäpä ns. onnellisessa avioliitossa hänkin.
Ei ole elämä koskaan helppoa. Nuorena ja Herttasarjoja lukiessaan vaan niin luulee.
Seksi on seksiä ja intohimo on pään sisällä. Ei ole ruusuiset tulevaisuudennäkymät, jos otat valmiiksi sen kannan, että "oma ukko ei kiihota, mutta vau, mikä sonni naapurissa onkaan". Kannattaisi tosiaan kokeilla jotain kivaa sen oman äijän kanssa ennen kuin antaa muille mielihaluille periksi.
Mitä ihmettä sinä muiden äijien sängystä luulet löytäväsi? Taitaa olla liian monta Hertta-sarjaa luettuna, jos uskot, että muualta löydät enemmän intohimoa - ja muuten yhtä hyvän suhteen kuin se, jolle nyt viittaat kintaalla. Et olisi nimittäin ensimmäinen avionrikkoja, joka hetken päästä on "häntä koipien välissä" menossa takaisin oman kultansa luokse - kun ruoho ei ollutkaan aidan takana vihreämpää.
Sanot, että et halua vaihtaa miestä, vain ajoittaista piristystä sänkyasioihin. Yksi vaatimaton kysymys: onko oma ukkosi tosiaan ansainnut tulla kohdelluksi niin?
Kuinka liittosi voi olla hyvä, kun et edes himoitse puolisoasi?:) Teitä niin rakastuneita ja onnellisia- mutta haluttomia liitossanne- en tule koskaan ymmärtämään. Tuollainen parisuhde on täysin hakoteillä ja kaukana onnellisesta! Rakkaudesta on myöskin turha puhua, sillä se on kokonaisvaltaista. Täydellinen seksikin vaatii ollakseen nautinnollista juuri tuon rakkauden tunteen hyvin vahvana. Vain rakkaus lapsiin ja muihin läheisiin on erilainen...
Sama juttu ap:n kirjoittajan kanssa. Oma mies ei yksinkertaisesti kiinnosta seksuaalisesti lainkaan, uutta kokeiltu huonolla menestyksellä. Seksi ei ole oikeastaan koskaan ollut iso nautinto hänen kanssaan.
Vuosi sitten löysin MIEHEN. Seksi on loistavaa, tälläistä kiihkoa en ole koskaan tuntenut kenenkään kanssa. Suhde on jatkunut jo vuoden ja seksi on edelleen mieletöntä.
Valitettavasti en halua aviomieheni edes hipaisevan enää minua, en voi enkä halua tyytyä huonompaan.
Eli onko sinulla seksisuhde toiseen, mutta olet edelleen naimississa miehesi kanssa.
Harkitsen itse juuri samaa..
Harkitsen salarakkaan ottamista koska rakastan miestäni, enkä halua jättää häntä, mutta hän jättää minut seksuaalisesti täysin kylmäksi. Olemme kuin kämppiksiä.
Tätä on jo jatkunut niin pitkään että olen ruvennut voimaan huonosti..
Näköjään en olekaan yksin tällaisen ongelman kanssa!
Meillä ei ole seksi toiminut koskaan "normaalisti" - ensimmäinen 10 vuotta meni opetellessa. Vasta sen jälkeen mies ymmärsi, että nainenkin voisi nauttia! Siinä vaiheessa vaan minä olin ehtinyt opetella niitä taitoja jo muualla...
Nyt viimeisten parin vuoden aikana ollaan yritetty rakastella noin kerran vuodessa - huonolla menestyksellä.
Minulla on ollut mieheni lupa käydä vieraissa, mutta nyt kuitenkin hän on osoittanut että se lupa ei toimikaan käytännössä! Kaikesta huolimatta hän ei suostu siihenkään, että erottaisiin... Ollaan umpikujassa!!!
Pitäisikö minun vaan tyytyä taas seksittömään elämään miehen rinnalla, jota en rakasta???
Kuullostaapa tutulta, en tiedä mitä tekisin tässä tilanteessa, nyt tuntuu että ruoho olisi vihreämpää aidan toisella puolella, ja sitäpaitsi mitä minulle jää loppupeleissä käteen: Onko sitä sitten mummona niin mukavaa muistella ettei tullut elettyä, vaan kitkutettua ihmisen rinnalla jolta ei saanut rakkautta... tylsäää.. harmaata.. mikä on voitto jos jään tähän! Kirkkaampi kruunuko! En halua kirkasta kruunua, tahdon elää tätä elämää onnellisena mieluummin kuin pyheellisenä, "koskemattomana" nunnana..
Mukavaa nähdä, että muillakin on vastaavia tunteita... Joku epäili, miten rakkautta voi olla ilman intohimoa, mutta uskon kyllä tuntevani rakkautta miestäni kohtaan, rakastan häntä kuin kumppania ja ystävää, mutta en koe häntä rakastajaksi.
Hänkin on huomannut jotain ongelmia, ja kuulustelee minua jatkuvasti ja toisaalta poden huonoa omatuntoa siitä, että ehkä riistän häneltä mahdollisuuden olla sellaisen naisen kanssa, joka himoitsee häntä.
En voi edes kuvitella, miten hirveää olisi erota, en todellakaan haluaisi. Tiedän myös, että kaikkea ei voi saada, siis pidettyä avioliitto kasassa ja välillä hypätä seksikkäiden miesten sänkyyn.
En vaan usko yksiavoisuuteen ja nyt, kun ajattelen asiaa, en ehkä sovikaan parisuhteeseen loppuiäkseni. En haluaisi loukata miestäni, mutta en tiedä, mikä satuttaa häntä vähemmän, se, että petän häntä hänen tietämättään vai se, että jätän hänet sen takia, että meillä ei ole intohimoa. Hirveä tilanne...
Tätä on jatkunut nyt jo niin kauan, että en millään usko, että tämä menee ohi, lähinnä se tuntuu pahenevan. Mitään ei ole vielä tapahtunut, mutta saattaa tapahtua tulevaisuudessa. Jos olisin hyvä ihminen, kertoisin miehelleni nyt, että haluan muita ja me eroaisimme ennen kuin mitään ehtii tapahtua. Se tuntuu kuitenkin niin älyttömän kauhealta, että en tiedä, voinko tuottaa hänelle ja itselleni sellaista tuskaa.... :(
Tuska on edessä jokaapauksessa, jos haluat miehestäsi eroon. On sinun valintasi, teetkö sen kunnialla vaiko et.
Ajattele itsesi edes sekunniksi miehesi asemaan. Ehkä se auttaa sinua tekemään reilun ratkaisun.
Tietenkään sinun ei ole pakko riutua puutteessa, et ole siihen velvoitettu. Mutta tavallaan olet kai velvoitettu kertomaan miehellesi, miten asia on.
Mieti tarkkaan, mutta älä mieti liian kauan.
Niin.. sellaisten joilla ON intohimoinen suhde mieheensä on varmasti vaikea ymmärtää mistä puhumme. On helppo tuomita ja arvostella.
Tuomitsen itsekin itseni, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että tilanne on mikä on ja minä kärsin siitä.
Ihminen ei ole pelkkä järkiolento vaikka kuinka yrittää, on vaikeaa olla aina niin järkevä jos itsestä tuntuu pahalta eikä ole voimia toimia järkevästi. Tuomitkaa vain jos teitä helpottaa..
Jos olet alkuperäinen kirjoittaja, niin sinä tänne toit oman "ongelmasi" kaikkien kynnellekykenevien räävittäväksi. Ja oikein parin kysymysmerkkilauseen kanssa. Että se siitä tuomitsemisen tuomitsemisesta. Vai oliko tarkoituksesi saada kannustusta, että siitä vaan ensimmäisen naapurinuroon kanssa peuhaamaan - kyllä oma ukko varmaan ymmärtää?
Aiemmin sanoit, että "tuntuu kuitenkin niin älyttömän kauhealta, että en tiedä, voinko tuottaa hänelle ja itselleni sellaista tuskaa...." Jos saa olla raadollinen, niin tuntuu olevan se oma tuska, jota tässä yrität hälventää. Äijäsi tuskasta et niin piittaa, koska juttusi on pelkkää minäminää. Jos, kuten kuulostat, olet jo lähes päättänyt ensimmäisen adoniksen silkkilakanoiden väliin kynttilänvalossa keikahtaa, niin miksi sitä enää pohtimaan, täällä sille oikeutusta hakemaan? Ota nyt vain itseäsi niskasta kiinni ja yritä tehdä "viimeinen palvelus" ukollesi ja miettiä, kumpi häntä satuttaisi vähemmän, kertominen ennen vai jälkeen, vai oletatko, että tietämättömänä aisankannattajana hän selviäisi parhaimmin.
"Ihminen ei ole pelkkä järkiolento vaikka kuinka yrittää, on vaikeaa olla aina niin järkevä jos itsestä tuntuu pahalta eikä ole voimia toimia järkevästi."
Niin no, kukin taaplaa tyylillään ja selittelee tekojaan itselleen kuinka parhaaksi näkee. Aika pitkälle olet asiaa tähän mennessä järkeillyt. Mutta jos et halua olla järkiolento, niin mikä sitten olet, "viettiolentoko"? Me ihmiset sanomme, että meidät erottaa eläimistä kyky tehdä moraalisia valintoja, ne kuulemme eivät osaa muuta kuin vaistonvaraista toimintaa. Miten lienee.
bata kattilaa soimaan musta kylki kummallakin poalen hiiri keittää puuroo antaa tolle;tolle tolle.eibäs kun minä annoin !!!eibäs ku mä??? T:pukari!!!
Suus kiinni, pässinpää. Mies puhui asiaa.
On todella paljon yhtäläisyyksiä meidän arjessamme. Ainakin kaikki tuo kuinka kuvaat suhdettasi mieheesi.
Meillä on niin samalla lailla...
Emme juurikaan harrasta seksiä, koska se on tylsää, ja olen luullutkin voivani elää ilman sitä, mutta ei, en voinutkaan.
Nyt onkin umpikuja tai iso päätös.. erota vai jatkaa valheessa ja kaverisuhteessa.
Kokemuksieni perusteella kehottaisin miettimään vielä tuota salarakas ideaasi. Voit joutua maksamaan hetken hurmasta kalliin hinnan, johon sisältyy avioeron läpikäyminen, puolisosi arvostuksen ja luottamuksen menetys ja monta muuta asiaa, jotka vievät sinut hekuman huipulta alas. Jos puolisosi on avoin ja rakastaa sinua, ehkä teidän pitää löytää uusia tapoja kokea seksuaalisuus, keskustelemalla asiasta ennakkoluulottomasti. Omani ei siihen ole koskaan kyennyt ja yrityksiini saada häntä ymmärtämään fantasioitani ovat olleet tuhoontuomittuja. Syynä varmaankin mustasukkaisuus kun olen tunnustanut olevani bi.
Haluan ihan muutaman sanan sanoa tilanteeseesi.
Teitpä mitä tahansa ratkaisuja, niin ne vaikuttavat sinuun loppuelämäsi tavalla tai toisella, punnitse siis tarkkaan, mitä teet.
Loppuelämää helpottavat seikat:
-Ole uskollinen kumppanillesi
-Ole rehellinen itsellesi
-Ole rehellinen kumppanillesi
Ainoat keino päästä ulos umpikujasta:
-selvittää asia mielessä selväksi
-kertoa kumppanille tuntemukset
-sopia yhteisistä pelisäännöistä, jos mahdollista
Pelkurin keinot:
-Pettäminen
-Epärehellisyys
Tilanteenne vaikuttaa muuten siltä, että teidän suhde on sieltä parhaasta päästä, intohimo mättää. Mitä luulet, säilyykö intohimo 14 vuotta muuttumattomana ja aaltoilemattomana? Entä jos kuviossa on lapset? Eihän lapsilta perhettä sentään vain intohimon alttarille uhrata? Parempi intohimoita jossakin ja säästää lapsilla ehjä koti(jos mies hyväksyy intohimoitsemisen).
En usko, että selvität tilanteenne helposti, jotakin sattuu tavalla tai toiselle, mutta rehellisyydellä ja avoimuudella kaikkia sattuu kaikkein vähiten. Rehellisyyden tie on muuten vaikein ja työläin tie, mutta kaikista palkitsevin loppuelämää ajatellen.
Olen nähnyt liian monen ihmisen elämän muuttuvan helvetiksi juuri tuon syyn takia, joka sinullakin mättää ja pahimmassa elämänhelvetissä rypevät juuri he, jotka uhrasivat intohimon alttarille kaiken muun.
Tsemiä ja onnea, sitä tarvitaan enemmän kuin koskaan olet kuvitellutkaan.
rakasta kärsi älä jätä se on määräys kohtalon.et voi omtaa edes itseäs ! keskustelkaa se helpottaa? rakkutta täytyy vaalia: nim:raskaus.
harrastat seksiä miehesi kanssa. Kyllähän sekin kiihottaa. Eikä se loukkaakkaan, jos et siitä kerro miehellesi.
Ja kokeilkaa eri asioita seksipuuhissa. Nekin piristää seksielämää. Esim. anaaliseksi ja sitominen yms.
Hyvät naiset, niin kovin helppoahan se on elää rakastajan kanssa ilman arkirutiineita ja sitä arjen todellisuutta, jonka aviomiehenne kanssa joudutte päivittäin kohtaamaan.
Aviomis on tässä taistelussa täysin aseeton, kun vielä laitetaan mukaan mielikuvanne ja haaveenne, niin miten voi enää aviomiehenne taistella mieli- ja haavekuvianne vastaan.
Voin taata teille, omasta kokemuksestani sen, ettei mikään loukkaa miestä enempää kuin se, että suotte jollekin vieraalle ne ilon ja onnen hetket, jotka omalta puolisoltanne kiellätte ja samaan hengen vetoon vaaditte tätä onnetonta ja saamatonta "ääliötä" viemään roskia, korjaamaan autoa, tekemään lumitöitä ja valmistamaan perheelle ruoan, että voisitte täysillä sitten nauttia rakastajanne seurasta. Tässä tapauksessa hyvät naiset tehkää ratkaisu ja hakekaa eroa!
Minua ihmetyttää meidän ihmisten kyky sulkea pois elämästämme ne hyvät ja onnelliset hetket, joita meillä on ollut vakituisen kumppanimme kanssa, koska aivan varmaahan on se, ettei kukaan meistä ole mennyt yhteen ihmisen kanssa, jota on alusta alkaen vihannut ja inhonnut.
Vastausta en tiedä kysymykseesi, erotakko vaiko ei, mutta tähän voisi todeta, ettei sateenkaarella todellakaan ole alkua tai loppua ja taitaa vain olla niin, että jos jotain haluaa niin pitää jostain luopua.
Jaksamista sinulle, tiedän omasta kokemuksestani, että eläminen seksuaalisesti epätyydyttävässä suhteessa saattaa joskus koetella, mutta aina kannattaa yrittää puhumalla saattaa asioita paremmalle tolalle.
Terveisin Yksi mies.
Fiksu mies. Täyttä asiaa. Epäilen, että poltteissaan tämä kyseessä oleva tytär ei noita ajattele, eikä tule ajattelemaankaan. On sen verran monta tyttöä nähnyt, jotka pitävät miestään aisankannattajana. Mitään ei kerrota omalle puolisolle, vaikka epäiltäisiin sukupuolitauteja. Uskomatonta!
Oma vikasi, kun et kokeillut ennen nykyistä tarpeeksi monen kanssa ja nyt sitten kiinnnostaa millaista se olisi toisten miesten kanssa.