Hyvin usein tällä palstalla tulee esille tilanteet joissa mies on lähtijä ja pettäjä ja vaimo jää lasten kanssa "tyhjän päälle". Mutta entä tilanne jossa vaimo on se joka lähtee ja lapset jäävät miehelle? Meillä kävi juuri näin, vaimo 40 keski-iän kriisissään otti ja lähti etsimään sitä uutta ja parempaa elämää jättäen taakseen miehensä lisäksi 4 lasta. Perinteisiä avioeron syitä ei lähtöön sisälly ja lopullinen syy on vieläkin epäselvä, pois oli vaan päästävä, mikään ei auttanut. Uusi auvoinen elämä ei hänelle näytä auenneen ainakaan vielä, enkä hänen ajatuksistaan sen enempää tiedä, mutta kiinnostaisi tietää kuinka yleistä on että isästä tulee lähihuoltaja ja kuinka hyvin he tilanteessa pärjäävät? Erityisesti myös miesten kommentit kiinnostavat - kirjoitelkaa! Meillä on kaikki mennyt yllättävänkin mukavasti vaikka osa lapsista murrosiän eri vaiheessa. Erosta on jo sen verran aikaa että itsekin olen jo päässyt pahimman yli, mutta rehellisyyden nimissä on sanottava että vaikeitakin hetkiä on ollut, elämän on silti jatkuttava ja tähänkin pätee toteamus että aika parantaa haavat vaikka jäljelle jääneet arvet välillä muistuttavatkin menneisyydestä.
Lapset isällä
iskä
172478
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
leffa. Siinnä on jutun juoni.
kun on viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana jääny melko vähälle.
oman tarinani:
kolme lasta ja minä, osa opiskelee ja nuorinkin murkkuiässä.
Asuvat luonani, maksan heidän laskut, vaatteet, kaiken elämiseen ja harrastuksiin liittyvän.
Äitinsä läksi toisen mukaan, ikää myös 40 , pitää puhelimella lapsiinsa yhteyksiä, vaikka asuu samalla paikkakunnalla...
Leikkii äitiä uudessa suhteessaan, sai uudet lapset entisten tilalle, eli on uusioäiti, joka hoitaa entiset kännykällä..
Kyllähän se välistä turhauttaa, kun toinen on täysin uuden suhteensa pauloissa, ja kostaa mennyttä lastensa kautta.
Missähän kulkee kestämisen raja, ja miltä lapsistanikin tuntuu, he eivät pysty asiasta keskustelemaan, on liian arka ja haavoittava asia.
Muuten meillä menee tosi kivasti, ja lapsistani on kasvamassa vastuunsa tuntevia nuoria aikuisia, jotka toivottavasti eivät ota samaa käyttätymismallia kuin äitinsä, paetaan pois entisestä, kun taakka kasvoi liian suureksi omasta mielestään kantaa...
Kestetään yhdessä :)
joo.
mä olen alle 3-kymppinen ja jätin kaksi pientä poikaa isälleen. Syyt: lapset jäivät tuttuun ympäristöön ja isänsä on heitä muutenkin hoidellut kun olen ollut töissä, ja lisäksi lasten isä on jo 46-vuotias, joten mulla jotenkin vaan tuli sellainen olo että "annetaan nyt sitten edes lapset...". Pojat ovat luonani kuitenkin JOKA viikonloppu ja kaikki LOMAT, joten mitään hurjaa vapaa-aikaa mulle ei jää. Mutta kaikki ovat tyytyväisiä. :) (vaikka tietenkin lapsille ero on rankka ja hämmentävä)
semmosta.
Minä 30 nainen lähdin kotoa ja avioliitostamme koska rakastuin toiseen mieheen. Lapset 3kpl jäi isälleen asumaan koska koti oli se mihin isä ja lapset jäi, siellä koulu, kaverit ja muutenkin tutut ympyrät. Alkuun lapset olivat viikonloput ja lomat luonani ja muutenkin kävivät kyläilemässä koska välimatkaa vain 15km. Meni puoli vuotta ja vanhin poika 17v. muutti luokseni koska toisen asteen koulu mihin meni on tätä paikkaa lähempänä. Taas meni puoli vuotta ja keskimmäinen, tyttö 15v. muutti äidilleen koska äidin kanssa luontevampaa puhua murkku tytön asioista. Pienin poika 12v. asuu edelleen isällään ja näin on niin kauan kuin hän itse haluaa. Me olemme sopineet jo aikanaan että lapset saavat itse sanoa missä haluavat asua. Viikonloppuja ja lomia sovitellaan sen mukaan miten kenellekkin käy ja ihan hyvin on mennyt. Minun mielestäni erotilanteessa ei saa kumpikaan vanhemmista hylätä omia lapsiaan, puhelinvanhemmuus ei ole sama asia kuin jos on lähellä fyysisesti. Myös se on tärkeää ettei lapsista tai lasten asioista aleta riitelemään. Meillä eron jälkeinen aika sujunut hyvin ja lapsetkin kokevat olonsa turvalliseksi kun molemmat vanhemmat ovat heidän elämässään läsnä oikeasti vaikkakin eri osoitteissa.
pitäisi toimia minunkin mielestä, mutta en tiedä miksi se meillä jostain syystä klikkasi..
Lapset ei ole olleet äitinsä luona yhdessä kertaakaan eromme jälkeen, se vähän "syö" meitä kaikkia, ehkä hänellä on myös henkisesti paljon vaikeampaa, mene tiedä, en tunne enää häntä?
Käytännössä eroa hakee useimmiten nainen. niissä harvoissa tapauksissa, joissa mies hakee eroa, hän lienee nalkutettu näännyksiin.
Nykynaisten vitsaus tarttuu usein työpaikalla. Hävettää olla osaston ainut naimisissa oleva. Halu päästä tyttöjen saunailtaan vie mennessään.
Seuraavaksi haetaankin jo uusi osoite, ja kaapataan lapset mukaan. Sille ei voi mitään.
On siis sinun onnesi, että saat pitää lapsesi, koska vaimostasi ei taida juuri nyt olla huoltajaksi.
Jahka aika kuluu, huomaat, kuinka suuri onni sinua oikein kohtasikaan.
Tämä oli vain minun mielipiteeni, ja täynnä yleistyksiä, mitä nämä tämän palstan naiset eivät oikein sulata. Liekö kolahtanut silloin kohdalle?
Kesä on tulossa. Kipaise silloin lavatansseihin. Kierrä kapakat niin kaukaa, kuin voit, äläkä juo sitä yhtäkään olutta. Se toimii. Uusi kukoistava onni on oma valintasi.
Ei ole eroa eikä sellaista mutta , lapsien huolto ja hoito on ollut työni ja se on onni ja suunaton ilo. Lasten äiti on tehnyt minkä on voinut mutta enempi työn ja ym parissa.
Siitä "lasten huolto ajasta" en luopuisi mistään hinasta ennen eroan vaimosta jos se on pakko.
Vaimo ei ole pyrkinytkään viemään lapsia toki hoito ja huolto vastuu on kelvannut. En ole pyrkinyt eroittamaan äitiäkään lapsistan tai päin vastoin. Joten ymmärettäväksi on vain jäänyt onnettomuuksien vaikutukset ja niiden tuomat pettymykset ja katkeruudet ja nalkutus.
Mutta niistähän selviää. toivon mukaan.
ottaa päähän se ettei lasteni äiti ota osaa eikä arpaa heidän elämään, iloihin tai suruihin, muistan silloin mitä kaikkea voin lasteni kanssa tehdä, antaa heille läheisyyttä ja isän kainaloa...
Lapsille se on erittäin tärkeää, mutta kyllä minä itsekkin saan voimia jatkaa siitä...
Olen myös aivan sylivauvoista asti hoitanut lapsiani, joten olen kasvanut ja jakanut heidän kanssaan elämäni, äiti häippäs joskus vuosia sitten, vei oma kunnianhimo mennessään, ja se jatkuu yhä, loppua ei näy...
Naiset ovat mielestäni paljon miehiä pahempia, jos he päättävät pienessä päässään kostaa henkisellä tasolla miehelle, he kaivavat vain kuopan itselleen, niin syvän, ettei sieltä ylös pääsyä ole....
Sama juttu rahikaisella! Niin pahaa ei maa päällään kanna, kuin tuohon asenteeseen jumittunut nainen. Hän tekee itseään "paremmaksi" kaikin mahdollisin ilkitöin ja haukuin.
Sanoit osuvasti, että he eivät pääse omasta kuopastaan ylös.
Olet jaksanut tähänkin asti, ja jaksat eteenpäin vielä paremmin, kun pääset asian yli kokonaan.
Kyllä se siitä iloksi muuttuu.
aika kuluu ja kello käy, lapset kasvaa ja aikuistuu...
Kiitti vaan vastauksestasi, ajattelinkin etten yksin ole tässä veneessä :)
kuin äitikin?
Tervellä maalaisjärjellä, ystävien ja sukulaisten tuella ja lasten ehdoilla, niillä eväillä yksinhuoltajaäiditkin pärjäävät!
Mielestäni sukupuoliroolit korostuvat vieläkin liikaa ja olisi toivottavaa että enemmänkin isät voisivat olla lasten joko yhteis- (tarkoitan sitä tilannetta kun lapset ovat yhtä paljon molempien vanhempien luona) tai lähihuoltajana! Ilahtuneena olen kuitenkin huomannut että enemän ja enemmän isät ottavat lasten huoltovastuuta ja tekevät sen myös mielellään, ystäväpiirissäni on useita sellaisia ihania isiä!
Olen itse kahden pienen lapsen yksinhuoltajaäiti ja koen olevani onnekas kun saan pitää lapset lähelläni 365 päivää vuodessa, isä kun ei halua tavata lapsiaan. Uskon että lapset selviytyvät elämässään oikein hyvin kun saavat edes toiselta vanhemmalta kaiken sen hellyyden ja rakkauden mitä voin antaa, vaikka toki parasta olisi kun saisivat olla isänkin lähellä... Mutta on heillä se yksi aikuiskontakti joka on turvallinen ja pysyvä ja se on tosi tärkeää!
Onko sillä sitten merkitystä onko se lähivanhempi äiti vai isä? Ainahan se on lapsille raskasta kun toinen vanhempi häipyy kuvioista ja meille yksinhuoltajavanhemmille lankeaa silloin isompi vastuu välittämisestä ja arjen asioiden huolehtimisesta. Ja siinä omassa kriisissä saattaa tuntua kohtuuttomalta että jäinkin yksin hoitamaan koko raskasta arkea ja lasten puolesta surettaa niin että itku tulee aina välillä...
Tässä asiassa ei kannata olla liian nöyrä, let's face it! Jos on parisuhde mennyt pöpelikköön, ei se muuta meidän vanhemmuutta yhtään huonommaksi! Me yksinhuoltajatkin tehdään mieletön työ lastemme hyväksi ja meidän täytyy osata olla siitä ylpeitä! Arvostetaan itseämme ja toisiamme vanhempina ja kasvattajina riippumatta siitä olemmeko yksin vai kaksin, äitejä vai isiä!
Neljänkympin kriisi. Heti baanalle kun isi tuli perjantaina kotiin, käytti sitä hyväkseen kun tiesi että minuun voi luottaa, en lähtisi myös bilettämään ja jättäisi lapsia naapuriin tms.
Ero tuli, lapset jäi minulle. Toisinaan vitun rankkaa, ei se että saa olla lastensa kanssa, vaan se arjen, kodin, töiden, rahahuolien sun muiden kanssa painiskelu.
Yksi pieni hyvä puoli tässä on. Meinaan ne jokatoinen viikonloppu. silloin saa olla ihan oikeesti yksikseen, kaikilla yyhoo-vanhemilla nyt ei ole tietenkään edes sitäkään vapaata, toinen osapuoli jos häippäsee kuvioista totaalisesti.
Toipumisen kannalta olen jopa kiitollinen että lepakko pani sikalinjaa siinä lopussa, ei kauheesti jäänyt ikävä kun paljastu se todellinen ihminen sieltä sitten.
Hei äijä!
Sä kun aikanaan nostat sen maljan itsellesi ja toteat, hengissä selvittiin, niin sinulla on myös takanasi lastesi vilpitön kunnioitus ja arvostus.
Sitä ei voi vaihtaa kymmeneentuhanteenkaan savuiseen yöhön karva-ranteiden karaoke-lähi baarissa.
Jos vaimosi lähti, ja jätti lapset sinulle olet onnenpoika. Sitä en osaa sanoa, miten tavallista on että nainen vapaaehtoisesti luopuu päähuoltajan roolista, tai että mies saa lapset huoltajuusriidan päätteeksi, mutta sormituntumalla luulisin prosentin olevan alle kymmenen luokkaa.
Itse hain oikeuden kautta huoltajuutta, siis sitä että lapset olisivat asuneet luonani ja se tuli tavattoman kalliiksi asianajokuluineen, jotka pelkästään olivat sen aikaisessa rahassa n.12000 mk.Edelliseen on tietenkin lisättävä kaikki muut kulut mm. ansionmenetykset jne. Mutta raha ei ole tärkeintä. Syy, miksi yleensä aloin koko prosessin, johtui siitä että olin se henkilö, joka oli käytännössä huolehti lapsista vaimoni mm.opiskellessa neljän vuoden ajan eri paikkakunnalla. Lisäksi entinen vaimoni käytti paljon alkoholia, eikä tilanne ole sen suhteen miksikään muuttunut.
Nämä ovat asioita, jotka eivät luonnollisesti kiinnosta ketään, mutta toteaisin vain sen, miten vaikea miehen on saada lapsia huostaansa. Naisen pitää olla tosi pahasti rappiolla, ennen kuin niiden naisten sydämet kääntyvät miehen puoleen, jotka prosessissa ovat mukana. Ja naisiahan he yleensä ovat, sillä ainakin minun tapauksessani vain prosessin korkein, eli käräjäoikeuden tuomari oli mies. Prosesssin aikana tutustuin ehkä noin kymmeneen tavalla tai toisella asiaan liittyvään henkilöön, ja he kaikki olivat naisia. Edellinen ei tietenkään tarkoita sitä, että jotenkin syyttäisin kyseisiä naisia siitä, etten saanut huoltajuutta, mutta hyvin epätasa-arvoisesti kohdelluksi joka tapauksessa tunsin itseni. Ehkä asiaa entisen vaimoni kohdalta auttoi tosiasia, miten monet niistä naisista, jotka olivat prosessissa mukana olivat samassa työorganisaatiossa, missä hänkin... eivät kuitenkaan ihan samasta huoneesta. Niin...en siis saanut huoltajuutta, mutta yritys oli hyvä ja vakava. Pienenä yksityiskohtana toteaisin tähän miten oikeuden tuomari viimeisinä sanoinaan -julistettuaan jo tuomionsa...yhteishuoltajuuden, niin että lapset asuvat äitinsä luona.- totesi, ettei minun luonnollisestikaan ole pakko toimia kaikilla päätöksen edellyttämillä tavoilla, ettei minun esimerkiksi tarvitse tavata lapsiani, ellen itse sitä halua. Kummallista kyllä nämä tuomarin viimeiset sanat ovat jääneet koko prosessita parhaiten mieleeni...ne olivat jotenkin asiaan kuulumattomat.
Tässä jokin aika sitten mietin mikä on viranomaisten ja tuomarin vastuu siinä tapauksessa, jos asiat myöhemmin menevät pieleen vaikkapa lasten kohdalla.Jos vaikka pojasta tulee alkoholinkäyttäjä , niin kuin äidistäänkin...tai hysteerikko, äitinsä pääasiallisen kommunikointimuotona kun on huutaminen. Oli monia asioita, joista yritin puhua jo oikeudenkäynnin aikana, mutta se aiheutti vain lievää vilkuilua naisesta toiseen ja hymähtelyä. Naisia mitenkään moittimatta toteaisin että ne instannssit, missä tälläisistä asioista tavalla tai toisella päätetään ovat melkoisia naiskeskittymiä, missä -niin uskon- mies ei tahdo saada ääntään kuuluviin...
Aika antaa asioille perspektiiviä, ja jos joku nyt kysyisi mikä kannatti ja mikä ei...toteaisin, miten tarkeää on se että ihmiset pitäisivat huolta suhteestaan silloin, kun vielä ovat naimisissa.
Jokainen äiti luopuisi vanhemmuudesta kun hän itse hakee eroa jos järjestelmässä eli yhteiskunnassa olisi "tasaarvo" että lapsista ei voisi "hyötyä" rahassa mitään.
Eli elatusmaksuja ei voisi määrät koska on hakenut "eroa".
Lapsilisiä ei olisi.
Eikä vanhempain rahoja.
eikä yksinhuoltaja etuja.
Molemmat ottais vastuun oikeesti yksinhuoltajuudsta yksin.
Varmuudella isät saisivat lapsiaan hoitaa?!
Lisäksi jos isät olisi yhtä oikeutettuja vanhempia yleisen asenteen mukaan kuin äiditkin.
Eli vain ja ainoastaan yhteiskunna toimet ovat tehneet äidit yksinhuoltja asemaan "oikeutetuiksi" ja isät ovat järjestelmän "uhreja" tässä mielessä.
On yleinen käsitys että isät pärjää ilman perhettä. ( se ei pidä paikkaansa vain isät haluaa kantaa perhe ja vanhemmusvastuuta)
On myös yleinen käsitys että mies selviää kun hälle asetetaan huomattavasti enemmän "menetyksiä" entisten lisäksi.?!
On myös kuvitelma että mies voi hankkia rahaa "helpommin" ja ns: joutaa hankkia enemmän koska vain on mies.
Mies on edelleen perheen hylkiö kun syntyy ristiriitauisuutta ja nainen sattuu vaikka uhossaan soittelemaan ympäri kyliä tai tekee "tätien" kanssa yhteistyötä tosiaan perheen isää vastaan. Noin vain vaivihkaa yleisen mies vastaisen asenteen siivittämänä.
Ei mieheksi syntymisesä kai mitään vikaa ole mutta olisi aika jo miestenkin alkaa käymään "oikeustaistelua" ja oikealla areenalla eli lainsäädännössä ja julkisuudessa sekä tuoda vain rohkeasti esiin miehen oikeus lapsiin ja perheeseen ja myös se naisen vastuu käydä läpi siitä mikä siitä kuuluu myös "tasaarvon " tyyssija maassa naisellekkin.
kirjoitus!
Eihän tuollaisella asenteella voida saada aikaan muuta kuin sen että lasten huonostivointi lisääntyy! Ettei huonommin tienaava (joka ei suinkaan ole aina äiti) uskaltaisi hakea eroa siinä pelossa ettei pärjäisi taloudellisesti jos haluaisi pitää lapset asumassa luonaan. Mitä siitä sitten seuraisi? Ettei huonosti voivat parit voisi erota, lapset saisivat ihmeellisen mallin parisuhteesta ja jopa niin että pahimmissa tapauksissa väkivaltainen äiti tai isä saisi pitää lapset koska toisella ei olisi varaa ottaa lapsia mukaansa paetessaan - jos edes pakenisi koska ei voisi jättää lapsia toisen armoille. Toisaalta suurempituloinen voisi hakea eroa, koska olisi "varaa" maksaa elatusapua? Aika tasa-arvoista...?
Maksaahan ne perheensä jättäneet äiditkin elatusmaksut ja nehän määräytyvät siinä suhteessa, mitkä molempien vanhempien tulot ovat! Molemmat vanhemmat on elatusvelvollisia ja niin pitää ollakin, ei se elatusmaksu ole mitään korvausta metsään menneestä parisuhteesta!
Eikä ne yksinhuoltajien tuet mitään huikeita ole, itse en saa mitään ylimääräisiä tukia, yksinhuoltajakorotus toki tulee lapsilisiin ja lasten isä maksaa molemmista sen 118e, eli minimin.
-Lasten päivähoitomaksut ovat yhteenä 380e/kk.
-Asumisen kulut ovat minulla isommat kuin jos asuisin yksin, meillä on 3h k, eli lapsille ei ole edes omia huoneita, mutta sanoohan se järkikin että pelkästään vuokra on suurempi, joten onhan osa siitä sitten ihan lasten asumiskuluja suoraan.
-Lisäksi kustannuksia tulee pienemmän vaipoista pelkästään n.40 e/kk, ja uskokaa tai älkää, meillä menee 2 litraa maitoa vuorokaudessa pelkästään lasten käyttöön (en voi itse käyttää samaa maitoa) joten siitäkin tulee pelkästään n.50 e/kk (jos maitolitra maksaa 77 senttiä, tosin tämä on alakanttiin koska viikonloppuisin maitoa menee enemmän).
-Ja sitten on lasten vakuutukset, 250 e/lätty/vuosi
-Kaikki vaatteet, tulevat harrastukset,
-Sellaiset lääkärikäynnit joita vakuutus ei kata (nuoremman kehitysviive suljettu pois vakuutuksesta, sitä tutkitaan sairaalassa n.5 päivää vuodessa á 22e).
En ole edes jaksanut paneutua siihen kuinka paljon lasten eläminen maksaa, koska minulla on varaa elättää lapseni. Mutta jos olisin pienituloinen, lasten menot pysyisivät muilta osin ennallaan paitsi päivähoitomaksun osalta, olisi siinä aika lirissä...
Olisiko vaihtoehto sitten ollut jättää lapset isälleen? No ei. Meidän tapauksessa isä ei olisi edes halunnut lapsia asumaan luokseen ja jonkun ajan päästä ei enää edes halunnut tavata lapsiaan. Jos olisin jäänyt suhteeseen, olisin todennköisesti saanut pysyviä fyysisiä vammoja pahoinpitelyiden jatkuvasti raaistuessa, puhumattakaan lasten mielen järkkymisestä sellaisessa kasvuympäristössä. Ja koska minä olisin eroa hakeneena osapuolena saanut lapset ja vastannut heidän kaikista elämiseen liittyvistä kuluistaan, siinä olisi sitten toteutunut oikeus?? Yhdessä ne lapset aikoinaan saatiin...
Tunnen paljon ihania isiä, yhteishuoltajaisiä eri taloudessa kuin äiti, yksinhuoltajaisiä ja isiä ydinperheissä. Isät ovat mielestäni yhtä tärkeässä roolissa kuin äiditkin ja sen pitäisi olla lähtökohtana kun huoltajuudesta päätetään.
Eiköhän asenteiden muutos siihen suuntaan että molemmat vanhemmat ovat tasa-arvoisessa asemassa kun lähdetään lähihuoltajuudesta päättämään olisi enemmänkin ratkaisu kuin se että lähdetään purkamaan yksinhuoltajien sosiaaliturvaa!
Toivottavasti pääset yli tapahtuneista ja osaat olla lapsillesi jatkossakin hyvä isä ja varmasti on tapahtunut paljon karkeita epäoikeudenmukaisuuksia huoltajuudesta ja elatusmaksuista päätettäessä äitien hyväksi, mutta kyllä meidän systeemi on kaiken kaikkiaan aika toimiva. Kun vain asenteita saisi muokattua ja sehän tapahtuu hitaasti...
tämä meidän eronneiden miesten syrjintä huoltajuuskiistoissa, sanonko suoraan:
Siitä, mikä meillä roikkuu jalkojen välissä, koska ne vastapelureina olevat feminiinit eivät omista tai vihaavat sitä! Eli pitäisköhän käydä sukupuolenvaihdos leikkauksessa?
Jos tädillä ois munat, se oiskii setä:)