En ole löytänyt yhtäkään hyvää puolta seurustelussa.
Sinkkuna saan olla juuri niin kuin haluan, voin kulkea vaikka alasti kotonani koko päivän mikäli haluan. Minkäänlaista valitusta en joudu kuuntelemaan kertaakaan päivässä. Kenenkään kuorsaus ei herätä minua öisin.
Rehellisesti en voisi sietää sitä, että joutuisin asumaan jonkun muun kanssa saman katon alla. En voisi kuunaan sietää likaisia astioita jätettynä lillumaan lavuaariin kun ne voi tiskata heti. En halua kenenkään likaisia vaatteita lojumaan ympäriinsä.
En oikein käsitä miksi ihmiset jotka eivät ole perhettä perustamassa, ovat niin innokkaasti monkumassa itselleen kiehnaajaa. Rakastumisen tunne ei kauan kestä ja arki palaa jälleen - kahta kauheampana. Pitkällä tähtäimellä parisuhteella ei ole mitään merkitystä, täällä eletään kuitenkin vain omaa itseämme varten. Suurin osa ihmisistä (etenkin miehistä) kuitenkin jossain vaiheessa etenkin pitkässä liitossa pettää kumppaniaan, joka jo sekin todistaa ettei ihminen ole tarkoitettu vain jollekin yhdelle ainoalle. Ja sitten parutaan ja rutistaan.
Turhaa touhua.
Itsenäisenä saan mennä juuri niin kuin itse haluan, ei pidä sovitella muiden aikatauluihin.
Itsenäisenä voi olla onnellinen, olisi ahdistavaa jos joku koko ajan olisi kyttäämässä ja kyselemässä perään. Phuh!
Sinkkuna saan olla juuri niin kuin haluan, voin kulkea vaikka alasti kotonani koko päivän mikäli haluan. Minkäänlaista valitusta en joudu kuuntelemaan kertaakaan päivässä. Kenenkään kuorsaus ei herätä minua öisin.
Rehellisesti en voisi sietää sitä, että joutuisin asumaan jonkun muun kanssa saman katon alla. En voisi kuunaan sietää likaisia astioita jätettynä lillumaan lavuaariin kun ne voi tiskata heti. En halua kenenkään likaisia vaatteita lojumaan ympäriinsä.
En oikein käsitä miksi ihmiset jotka eivät ole perhettä perustamassa, ovat niin innokkaasti monkumassa itselleen kiehnaajaa. Rakastumisen tunne ei kauan kestä ja arki palaa jälleen - kahta kauheampana. Pitkällä tähtäimellä parisuhteella ei ole mitään merkitystä, täällä eletään kuitenkin vain omaa itseämme varten. Suurin osa ihmisistä (etenkin miehistä) kuitenkin jossain vaiheessa etenkin pitkässä liitossa pettää kumppaniaan, joka jo sekin todistaa ettei ihminen ole tarkoitettu vain jollekin yhdelle ainoalle. Ja sitten parutaan ja rutistaan.
Turhaa touhua.
Itsenäisenä saan mennä juuri niin kuin itse haluan, ei pidä sovitella muiden aikatauluihin.
Itsenäisenä voi olla onnellinen, olisi ahdistavaa jos joku koko ajan olisi kyttäämässä ja kyselemässä perään. Phuh!
Vastaukset 22
Vanhimmat
sinun olisi hyvä olla "usko jo" :)
"Sinkkuna saan olla juuri niin kuin haluan, voin kulkea vaikka alasti kotonani koko päivän mikäli haluan. Minkäänlaista valitusta en joudu kuuntelemaan kertaakaan päivässä. Kenenkään kuorsaus ei herätä minua öisin."
Niin, tuo pitää varmasti paikkansa. Voi sitä seurustellessakin asioista sopia miten haluaa olla, mutta uhrauksia voi joutua tekemään. Ei ehkä voi rapsuttaa kulleja ruokapöydässä ja sitten samalla ottaa likaisilla käsillä ruokaa jääkaapista.
"En oikein käsitä miksi ihmiset jotka eivät ole perhettä perustamassa, ovat niin innokkaasti monkumassa itselleen kiehnaajaa."
Ei perhettä heti pidä perustaa jos seurustelee, kyllä siitä yhdessäolosta voi muutenkin nauttia ennen kuin pamauttaa naisen paksuksi. Ja pitääkin nauttia, ei elämä ole noin suoraviivaista.
"Rakastumisen tunne ei kauan kestä ja arki palaa jälleen - kahta kauheampana."
Onko sinulla kokemusta asiasta? Ei se ainakaan kahta kauheampi voi olla normaalisti. Sanoisin että arki on puolet parempi kuin ennen seurustelua.
"Pitkällä tähtäimellä parisuhteella ei ole mitään merkitystä, täällä eletään kuitenkin vain omaa itseämme varten."
Niin, jokainen elää omaa elämäänsä, mutta kyllä elämnsä jotkut asiat haluaa jakaa jonkun toisen kanssa. Ainakin useimmat haluavat sitä.
"Suurin osa ihmisistä (etenkin miehistä) kuitenkin jossain vaiheessa etenkin pitkässä liitossa pettää kumppaniaan, joka jo sekin todistaa ettei ihminen ole tarkoitettu vain jollekin yhdelle ainoalle."
Tuosta en ole täysin varma, mutta aika monet miehet varmaankin pettävät. Se ei kuitenkaan ole mikään syy vihata seurustelua jos jotkut ovat kusipäitä.
"Itsenäisenä voi olla onnellinen, olisi ahdistavaa jos joku koko ajan olisi kyttäämässä ja kyselemässä perään."
Pitää paikkansa. Voi sitä olla onnellinen yksikseenkin mutta monia alkaa ahdistaa yksinäisyys pidemmän päälle. Sitten on näitä erakkoja, metsien miehiä, jotka eivät mistään seurasta välitä. Minkähän takia monet vanhukset tekevät itsemurhan? Syy on juuri se että he ovat yksinäisiä. Seurustelu on hyvä ja mukava lääke yksinäisyyteen. Mutta jos vaimo on pirttihirmu ämmä voi olla parempikin yksin.
jos noin alkaa ajatella, missä on mitään järkeä kun kuitenkin kohta maataan vanhainkodissa ja syödään letkuruokaa ja paskannetaan pussiin.
Ei tuolla logiikalla nauti varmaan mistään asiasta elämässä. Jos jo etukäteen teilaa kaikki mitä ei ole kokeillut, voi menettää paljon.
minulle on ihan sama seurustelenko vai en. Pääasia, että olen onnellinen.
Seurustelussa on kivaa se yhteenkuuluvuuden tunne. Sitten on tietty seksi, romantiikka ja halailu ja pussailu. Kaikenlainen läheisyys siis.
Mielestäni seurustelevien ei ole pakko asua yhdessä. Miksi pitäisi?
Seurustellakin voi monella tavalla. Jotkut haluavat sellaisen suhteen, jossa kaikki menot ovat yhteisiä ja erillään olemiseen on pyydettävä lupa. Mielestäni se on erittäin ahdistavaa mutta jos joku tulee siitä onnelliseksi niin miksei. Seurustellessa on pakko olla myös omaa aikaa. Kahdella ihmisellä ei voi olla täysin samat mielenkiinnon kohteet ja molemmilla on oikeus omiinsa, muun väittäminen on typerää.
Pettäminen on surullinen ilmiö. Toivoisin, että ihmisillä olisi enemmän rohkeutta hoitaa parisuhteensa kuntoon ettei olisi syytä pettää. Näen asian niin, että jos suhteessa on vikaa niin silloin tekee mieli pettää. Sehän tosin aiheuttaa vain lisää ongelmia. Ja jos suhde tuntuu tuhoontuomitulta, niin siitä kannattaa lähteä ja etsiä uusi kumppani vasta eron jälkeen. Kunnioitusta peliin, toista ei pidä tietoisesti satuttaa.
Rakastuminen haihtuu vuodessa mutta rakastaminen voi olla pysyvää =)
Sun jutussa on asiaakin, pakko myöntää. Itse olen ollut jo reilu 2 vuotta sinkku ja tyytyväinen elämäntapaani. Mutta olisin tällä hetkellä valmis uuteen suhteeseen mutta kyllä elämää on sinkkunakin. Kauanko muuten olet ollut sinkku?
Sinkkuudessa ja seurustelussa kummassakin on omat hyvät puolensa. Mutta on myös paljon kiinni siitä millainen seurustelusuhde on. On suhteita joka ei ole ns. terve suhde. Mielestäni älytöntä suhde jossa kyhnätään yhdessä päivästä toiseen. Ja jos esim. haluaa lähteä jonnekkin ulos kavereiden kanssa pitää toiselta kysyy lupa että saako lähteä jne. Naurettavaa puuhaa. Seurusteluissa myös hyvin yleistä että toinen määrää toista ja ei anneta lupaa lähteä esim. ulos, annetaan kotiintuloaikoja ym. mitähän kaikkee ne keksivätkin. Sitten tapellaa jostain naurettavista asioista ja saatetaan sanoa toiselle rumastikkin. Arki myös astuu ennen pitkää kuvioihin, mutta se että arki astuu kuvioihin ei välttämättä tarkoita sitä että suhteesta tulisi huono.
Mutta voi myös olla olemassa ns. terve suhde. Jossa osapuolet ovat tasavertaisessa asemassa, suhde perustuu toisen välittämiseen ja kunnioittamiseen eikä määräämiseen ja toisen elämän rajoittamiseen. Annetaan toiselle tilaakin. Käytetään vähän järkeäkin...Ja se säännöllinen seksielämä on, mitä sinkkuudessa ei ole. Varmasti myös kiva iltaisin katsoa kympinuutisia toisen kainalossa. Kyllä sitä ihminen kaipaa toisen läheisyyttäkin. Kyllähän seurustelu rajoittaa elämää enemmän kuin sinkkuus mut siitäkään ei kannata ongelmaa tehdä jos käytetään vähän järkee ja annetaan toiselle tilaa. Kuinkakohan moni tämänkin tajuaa...?
Vaikka on välillä kiva olla sinkku ja pitää ns. ovet auki. Niin kyllä sitä loppupeleissä haluaa sen puolison, perheen ja lapset. Harva sitä kuitenkaan haluaa loppuelämää olla sinkku. Nuoruudessa hyvin mahdollista että haluaa nauttia sinkku elämästä. Vai ajattelitko sinä olla sinkku lopun elämääsi??
minusta seurustelu suhde tuo paljon lämpöä ja hellyyttä elämään. Sinulla on ainakin yksi ihminen joka välittää sinusta ja toinen jonka kanssa voi jakaa asioita. Me tykätään samoista asioista ja toisen kanssa on helpompaa lähteä harrastamaan kuin yksin.Meillä kummatkin saa mennä kavereiden kanssa, mutta useasti asioista sovitaan ja viihdytään paljon yhdessä. Tietenkin tulee päiviä ettei toinen miellytä,mutta kuitenkin olen ollut tyytyväinen kun saa olla yhdessä ja kokea asioita yhdessä. Tietenkin välillä itsekin huokaisee että olis helppoa olla sinkku, mutta minusta kummassakin on omat hyvät ja huonot puolet. Toinen voi viihtyä sinkkuna paremmin kuin toinen. Jokainen elää tavallaan... M
eli sun ei tarvitse ottaa toista huomioon ollenkaan? Kaikki olisi niinkuin ennenkin kunhan vain säännöllisesti saisit seksiä. Joopa joo. Nautihan vielä sinkkuudestasi. Tietenkään ei koskaan tarvitse kysyä mitään lupia tai muuta, eihän kukaan voi toista kahlita, mutta jos seurustelee pitäisi sen verran pystyä ajattelemaan asioita, että osaisi sen monikon ensimmäisen asteen ajattelumallin, mikä olisi milloinkin parasta meille. Seurustelu ei rajoita niiden elämää, jotka todella tahtovat sitä.
Ja missä lukee minun olevan panopuu? Kyllä on sairas ajatusmaailma jos aina ajattelee että kaikki sinkut naivat ympäriinsä. Seksillä ei paljon ole merkitystä maailmassa.
Vähän kyynistä tekstiä, tänne aina kumma kyllä kokoontuu koko rakkauden asiantuntijoitten kermakunta.
Ei vitsi oletpa kyllä maailman pahimpia ongelmia listannut tuohon, onneksi niistä ei voi neuvotella tai puhua. Aika kauheaa ja ärsyttävää, onneksi ei tarvitse vaivautua kun voi olla sinkku.
Rakastaminen ja läheisyys on kyhnäämistä ja ällöttävää kuvottavaa toisen kainalossa nuuhkimista, tää on kansa aika huono juttu. Mut hei no problemaa kun voi olla sinkku.
Puhut koko ajan hienoista titteleistä kuten "itsenäinen ihminen" tai "yksilö". Ei jumalauta, mä todella odotan sitä päivää kun seuraava sukupolvi pääsee ohjaisiin ja ne on kasvatettu tällaisessa kylmässä tunteettomassa yhteiskunnassa jonka tunnusominaisuuksia on "itsenäinen ihminen", "yksilö", "menestyvä", "ei naapurista väliä kunhan minä...", "onneksi minulla on asiat paremmin", "en jaksa vaivautua kun siitä on minulle niin paljon vaivaa"...
Voi olla kun ME olemme vanhuksia niin kersat on sitä kastia että oikeasti ei apua tule mistään kun sitä kaipaisi.
kyllä minä ainakin kuljen kotona niin paljon alasti kuin itsestä siltä tuntuu! eipä ole avomiestä häirinnyt, ja vaikka häiritsisikin niin kyllä minä kotonani saan olla miten tahdon :D
"Sinkkuna saan olla juuri niin kuin haluan, voin kulkea vaikka alasti kotonani koko päivän mikäli haluan."
Ei seurustelu ainakaan minun kohdallani vaikuta estävän minua olemasta niin kuin haluan. Sen sijaan sinkkuna en voisi olla juuri niin kuin haluaisin, koska haluan välillä olla rakastamani naisen kyljessä ja suudella, syleillä ja helliä häntä, sanoa hänelle "rakastan sinua" (niin että myös tarkoitan sitä), tuottaa hänelle iloa ja nautintoa kuten hän myös tekee minulle, yms. Minulta ainakaan eivät tuollaiset asiat onnistuneet sinkkuna millään.
Sitäpaitsi, jos ei asu yhdessä nais- tai miesystävänsä kanssa, niin mikä estää kotona olemasta kuten haluaa? Seurustella voi ilman yhdessäasumistakin.
"Minkäänlaista valitusta en joudu kuuntelemaan kertaakaan päivässä."
Ei välttämättä joudu, vaikka seurustelisikin.
"Kenenkään kuorsaus ei herätä minua öisin."
Ei ole pakko nukkua kumppanin vieressä.
"Rehellisesti en voisi sietää sitä, että joutuisin asumaan jonkun muun kanssa saman katon alla."
Niin kuin jo sanoin, seurustella voi ilman yhdessäasumistakin.
"En oikein käsitä miksi ihmiset jotka eivät ole perhettä perustamassa, ovat niin innokkaasti monkumassa itselleen kiehnaajaa."
Käsitätkö sitten yleensäkään mitään tunteista, hellyyden, rakkauden, läheisyyden ym. kaipuusta?
"Rakastumisen tunne ei kauan kestä ja arki palaa jälleen - kahta kauheampana."
Rakastumisen tunne ei kauan kestä, mutta rakastaminen voi kestää vaikka kuinka kauan. Tottakai suhteessa tulee ennenpitkää arki eteen, mutta ei se välttämättä mitenkään kauheana tule, ja arkenakin voi olla onnellinen. Lisäksi joutuu sitä arkea sinkkunakin sietämään.
"Pitkällä tähtäimellä parisuhteella ei ole mitään merkitystä, täällä eletään kuitenkin vain omaa itseämme varten."
Ja paskat. Yhtä lailla täällä eletään muita kuin itseä varten, ainakin pitäisi elää. Minua inhottaa tuollainen periaate, että täällä eletään vain omaa itseä varten.
"Suurin osa ihmisistä (etenkin miehistä) kuitenkin jossain vaiheessa etenkin pitkässä liitossa pettää kumppaniaan, joka jo sekin todistaa ettei ihminen ole tarkoitettu vain jollekin yhdelle ainoalle."
Kaikki eivät kuitenkaan petä, eikä suhde välttämättä lopu pettämiseen. Jos esim. mies kerran pettää ja katuu sitä jälkeenpäin, nainen voi antaa tämän anteeksi, ja suhde voi jatkua. Välttämättä pettäminen ei toistu. Ja vaikka on mahdollisuus, että suhde päättyy toisen osapuolen pettämiseen, niin ei se ole mikään syy olla aloittamatta suhdetta.
"Itsenäisenä saan mennä juuri niin kuin itse haluan, ei pidä sovitella muiden aikatauluihin."
En oikein ymmärrä, mitä menojen sovittelua muiden aikatauluihin parisuhteessa tarvitaan? Yhteiset menot ovat myös omia menoja (ja niistä sovitaan yhdessä), ja jos toisella on jotain henk.koht. menoa, niin se ei estä toista menemästä samaan aikaan jonnekin muualle tai tekemästä jotain muuta.
"Itsenäisenä voi olla onnellinen, olisi ahdistavaa jos joku koko ajan olisi kyttäämässä ja kyselemässä perään."
Minä koen ainakin nykyisellään tarvitsevani kumppanin ollakseni onnellinen. Tällä hetkellä seurustelen ja olen onnellinen, sinkkuna en sitä ollut. Vaikka seurustelen, niin kukaan ei silti ole koko ajan kyttäämässä tai kyselemässä perään.
Ei varmaan ole tarvista noin kyyniselle ja katkeroituneelle ihmisille yrittää selittää asioita, kerran olet jo päättänyt, että seurustelu sucks.
Itse taas olen huomannut, miten ihanaa on jakaa sekä ilot että surut toisen kanssa. Kun sain uuden työpaikan, juhlin sitä mieheni kanssa viinillä ja hyvällä ruoalla ja kukkapuskalla. Kun isoäitini sairastui vakavasti, mieheni oli turvana ja tukena, kun itkin asiaa hänelle. Hautajaisissa mies tuki ja luki runon.
Elämä on ehdottomasti minulle iloisempaa ja onnellisempaa, kun on rakastava ihminen vierelle. Ei ole vielä kertaakaan tarvinnut herätä toisen kuorsaamiseen. Kertaakaan ei ole harmittanut löytää likaisia astioita keittiöstä, likaiset vaatteetkin yleensä löydän pyykkikorista.
Minä saan olla sellainen kuin haluan. En tunne, että mieheni minua mitenkään rajoittaa. Samoin olen pyrkinyt suhtautumaan häneen. Hän saa olla elektroniikkaharrastaja ja pykäillä tietokoneitaan ja videotykkisysteemeitään niinkuin haluaa. Olen vain tyytyväinen, kun istun olohuoneessa lukemassa ja näen hänen pörröisen päälakensa, kun hän miettii, mitä johtoa mihinkin taas yhdistäisi. Välillä hän vilkaisee minuun ja kysyy neuvoa. Mitäs minä osaisin vastata. Hymyilen vaan.
hehkuttaa sinkkuuden hyviä ja seurustelun paskoja puolia, kyl ihmiset tietää mikä niille sopii? eiks nää jutut ole kummiskin ihan ihmisestä kiinni ja siitä vain saa sellaisen kuvan ettet ole kauhean uskottava sinkku.
aivan samaa.
Sinänsä hassua, että joskus nimenomaan sinkut toitottavat täällä onnellisuuttaan. Ja toisaalta toiset sinkut myöntävät heti, etteivät he ole onnellisia. Kukaan parisuhteessa elävä tuskin alkaisi puolustelemaan valintaansa tai hehkuttamaan niitä parisuhteen etuja verraten niitä sinkkuuden huonoihin puoliin.
Samoin olen kiinnittänyt huomiota, että näillä palstoilla myös usein toitotetaan lihavuuden "iloisuutta", aivan kuin kirjoittajat haluaisivat vakuuttaa itsensä siitä, kuinka hyvin heillä menee. Laihat tai normaalipainoiset taas harvoin asiaa toitottavat.
Tätä ei ole sitten tarkoitettu hyökkäykseksi ylipainoisia vastaan, vaan pelkästään vertailuksi.
Eli voiko olla, että juuri se, mistä on puhe, niin siitä on myös sitä puutetta?
"Happamia", sanoi kettu...
niin, elämä on mitä teet siitä. oiskohan tää tälläinen kakspiippunen juttu. eli sama seurustelivista ihmisistä, jotka dissaa poikamieselämää? en tosiaan tiedä mistä tämä läppä tuli keksittyä. suht erikoisesti silti porukka ottaa onnellisen sinkun vastaan, lähes mahdottomana asiana pidetään. itse homma alkaa kyrpimään, jos omaa onnellisuutta aletaan mainostaa toisten huonoudella ja pidetään sitä omaa valintaa täydellisenä. kun otit puheeksi lihavat ihmiset, ni pakosti tuli mieleen se yksi viestiketju, joka dissas laihoja aneemiseksi ja ilmeisesti yritti pönkittää omaa pahaa oloaan. en itsekkään halua vinoilla lihaville, kyl kuittia saa antaa jos homma menee hoikempien maksettavaksi.
ja pidän todella paljon olla sinkkuna, muut eivät tätä ollenkaan ymmärrä, joten en mitenkään ala hehkuttaa ihmisille. Jotenkin on vaan ihanaa opetella hoitamaan omia asioitaan ja ottamaan vastuuta, tehdä sitä mitä huvittaa ja nauttia hauskanpidosta ystävien kanssa ja omasta vapaudesta yleensäkin. Kaverini usein valittavat kun heillä ei ole ketään ja muutenkin ovat aina masentuneita, enkä ikinä oikein ymmärrä mikä sinkkuudessa nyt on niin kauheeta. Tottakai mäkin unelmoin siitä oikeasta ja haaveilen muutenkin paljon, mutta ei ne saa mua ahdistuneeksi, mulla vaan ei oo mikään kiire sitoutua kehenkään. Mut on se jännä kun muut ovat ihan eri mieltä ja ihmettelee miksi en seurustele. Ärsyttää kun ne saa sinkkuuden näyttämään oudolta ja huonolta vaihtoehdolta ja että seurustelu olisi parempi tapa viettää nuoruus...no muhun ne ei silti saa luotua mitään seurustelupaineita, vaikka muut on ihan hermona sinkkuuden takia.No mä ainakin nautin sinkkuudesta, olen yksin mutta en silti yksinäinen...kai se johtuu siitä että tykkään olla paljon yksin
Itse en näe yhtäkään syytä seurustelulle. Minulla ei ole mitään hinkua olla lähekkäin jonkun toisen ihmisen kanssa, koskaan ei ole romantiikkakaan kiinnostanut missään muodossa. Lapsistakaan en välitä joten perhettä en ole perustamassa. En tarvitse ketään jakamaan asioita kanssani, jaanhan minä niitä perheenjäsenteni ja ystävän kanssa. Se riittää täydellisesti.
niitä perheenjäseniä, kun ne kuolee pois eikä ystäviä, kun ne alkaa seurustelemaan, muuttamaan pois, kuolemaan ym. Eikö silloin olisi kivaa että olisi joku läheinen ihminen ja lapsia, jotka myöhemmin ovat sinulle myös vanhuuden tuki ja turva????
Heh, aika hurjat kuvitelmat että yhtäkkiä elämästä katoaisivat kaikki ystävät ja perheenjäsenet. Eivät ne ystävät mihinkään katoa minulta, niin kauan on tunnettu ja ollaan hyviä ystäviä.
Eipä ole mummollanikaan, vaikka jo pitkälti seitsemänkymppinen on, ollut enää vuosikymmeniin miestä mutta hyvin näkyy menevän.
"Suurin osa ihmisistä (etenkin miehistä) kuitenkin jossain vaiheessa etenkin pitkässä liitossa pettää kumppaniaan"
Niin tietysti, miehethän ne pettää ja naiset on puhtaita pulmusia jotka harrastaa seksiä vain sinkkuna ukkomiesten kanssa. Naimisissa ollessahan ne haarat menee sit kiinni viimeistään. Oliskos sulla näyttää todisteita, vaikka jotain tilastoja siitä että ETENKIN miehet pettää ?
En tiedä mistä voisin repäistä mahdolliset osoitteet todistaakseni, että tutkimuksia pettämisestä on tehty. Kuitenkin aina tutkimuksissa on selvinnyt, että miehet pettävät edelleenkin naisia enemmän, aina.
itse seurustelin 13 vuotiaasta lähtien ja erosin kun olin 29 v. Nyt olen 30 v ja kohta vuoden sinkkuna..tuntuu just siltä,että ei itseasiassa voi elämä olla näin mukavaa ja kivaa..olin ihan masiksessa (paljon vielä kun erosin), mutta nyt on mukavaa...älä ikinä synkisty tai kiirehdi. Me eletään OIKEESTI vaan kerran ja tää on sikahauskaa !!!
terkuin Minna