Tähän suruun ei löydy sanoja, viimeksi lapsena menettänyt läheisensä. Aamulla kaikki vielä oli parempaan suuntaan, tuntia myöhemmin kaikki oli toisin päin. Ikää oli yli 90 mutta silti.. Tuntuu kuin tämä olisi unta.. Miten tästä pääsee yli..
pappani on kuollut.............
surullinen ja tyhjä olo
2584
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Otan vilpittömästi osaa suruus, ja toivon sulle voimia jaksaa ja surra kunnolla pappaas. Ymmärrän sua todella hyvin, koska omakin pappani voi nyt kamalan huonosti, ja joka päivä pelkään että pian joku soittaa ja sanoo että pappa on kuollu.
Vaikka sen ymmärtää et vanha ihminen ei voi elää ikuisesti, niin aina se sattuu niin perhanasti jos joku läheinen ihminen nukkuu pois. Jos siihen yrittää valmistautuu, ni se tulee silti ku salama kirkaalta taivaalta. Elämän kiertokulku on kamalan lohdutonta...Voimia sulle.
Otan osaa.
Itse menetin läheisen ihmisen ensimmäisen kerran viime keväänä. Olen itse aikuinen ja menettämäni läheinen oli iäkäs ja huonokuntoinen. Olin mielestäni osannut odottaa tämän läheiseni poismenoa.. enkä ollutkaan.
Edelleen vain harvoin voin ajatella yhteistä aikaamme itkemättä, silti moni muisto jo hymyilyttää. ajan kanssa..
Voimia sinulle suruusi.