...aina ollut sukumme jonkunlainen "musta lammas"
Niinkauan kuin muistan,olen jokaikisissä sukujuhlissa ollut yksin,se semmonen syrjäänvetäytyvä tyyppi,mitä aina äidin sukulaiset on katsonut jotenkin kuin vierasta ihmistä.
Olen naispuolinen,ja silloin pienenä olin sellainen ihan kiltti,hymyilevä ja suloinenkin tyttö,en kyllä tiedä miksei juuri kukaan koskaan puhunut mun kans mitään niissä kemuissa,ja nyt kun olen parikymppinen,ne puhuvat vielä vähemmän mun kanssani mistään asioista,ei edes säästä..En taida olla heidän arvoisensa heidän mielestään..
Ei ole oikeasti mukavaa,kun tuntuu et just nimenomaan äidin sisaret perheineen tuntuu jotenkin vieroksuvan mua.Muutenkin äidin puolella sukulaiset kilpailee keskenään tyyliin:kuka meistä on rikkain?kenellä on upein auto ja suurin omakotitalo?,siis erittäin lapsellista,ja kun se kateus vielä oikein paistaa heidän kasvoiltaan!
Kaikista eniten on kuitenkin ärsyttänyt se,kun jokaikisissä sukujuhlissa aina on kysytty samat asiat:"no missäs se sun poikaystävä on,onkos sulla jo semmonen??" Tai:"Oletpas sä pitkä,sähän olet muakin paljon pitempi!"
En taida olla ainoa,joka on koko tähänastisen ikänsä joutunut kärsimään niissä pakollisissa sukujuhlissa,ja joista on aina vain halunnut kadota jonnekkin kauas,no,onneksi minua ei enää pysty pakottamaan yksiinkään juhliin,kun olen päässyt jo "omilleni".
Niinkauan kuin muistan,olen jokaikisissä sukujuhlissa ollut yksin,se semmonen syrjäänvetäytyvä tyyppi,mitä aina äidin sukulaiset on katsonut jotenkin kuin vierasta ihmistä.
Olen naispuolinen,ja silloin pienenä olin sellainen ihan kiltti,hymyilevä ja suloinenkin tyttö,en kyllä tiedä miksei juuri kukaan koskaan puhunut mun kans mitään niissä kemuissa,ja nyt kun olen parikymppinen,ne puhuvat vielä vähemmän mun kanssani mistään asioista,ei edes säästä..En taida olla heidän arvoisensa heidän mielestään..
Ei ole oikeasti mukavaa,kun tuntuu et just nimenomaan äidin sisaret perheineen tuntuu jotenkin vieroksuvan mua.Muutenkin äidin puolella sukulaiset kilpailee keskenään tyyliin:kuka meistä on rikkain?kenellä on upein auto ja suurin omakotitalo?,siis erittäin lapsellista,ja kun se kateus vielä oikein paistaa heidän kasvoiltaan!
Kaikista eniten on kuitenkin ärsyttänyt se,kun jokaikisissä sukujuhlissa aina on kysytty samat asiat:"no missäs se sun poikaystävä on,onkos sulla jo semmonen??" Tai:"Oletpas sä pitkä,sähän olet muakin paljon pitempi!"
En taida olla ainoa,joka on koko tähänastisen ikänsä joutunut kärsimään niissä pakollisissa sukujuhlissa,ja joista on aina vain halunnut kadota jonnekkin kauas,no,onneksi minua ei enää pysty pakottamaan yksiinkään juhliin,kun olen päässyt jo "omilleni".
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ihan sama juttu mulla. Äitini suku, ja isäni äiti tuntuvat aina kattovan jotenkin kieroon. Mut enää ei pakoteta onneksi sukuloimaan, olen 15 vuotias.
vanhempi, mutta hyvin muistan ne tätien puheet muista lapsista, jotka ovat niin eteviä ja käteviä ja minä olin vaan ilmaa heille. Kuitenkin pärjäsin koulussa ja myöhemmin työelämässä jopa paremmin kuin ne etevät ja kätevät.
Jäi siitä pitkäksi aikaa trauma ja nuorena luulin olevani ruma ankanpoikanen, vaikka oikeasti olin jopa kaunis. Sen huomasin sitten myöhemmin kun sukuun syntyi lapsia ja jos olivat vähän nätimpiä olivat mun näköisiä. Olivat aika-ihmiset kateellisia.
jota ei voi panna piiloon.Kaikki näkevät sen ja alkavat heti keksiä mitä etevää keksisivät omista lapsistaan jotka eivät vie muitten katseita puoleensa.näinhän se menee.sua ja mua on suorastaan mitätöity ettet vaan tajuaisi miten kaunis olet.Ulkopuoliset mullekin sen vasta kertoivat..kun tansseissa ei saanut istua hetkeäkään.!!!Ruma ankanpoikanen on kuoriutunut jo!
Aivan turhaan vierastat tyhmia kysymyksia niin sukujuhlissa kuin muuallakaan.
Pida aina mielessasi ihmiset kysyvat tyhjanpaivaisia kysymyksia vain pitaakseen aanta. He eivat koskaan odota niihin alykkaita tai syvallisia vastauksia. Pelkka reippaasti ja iloisesti vastaaminen: kas vain kun minulla on monta hyvaa ystavaa tai olisikoha meidan perheen super geeneilla jotain tekemista taman kasvukayrani kanssa.
Paa-asia ei ole se mita vastaa vaan MITEN vastaat. Tuo muuten toimii jokaikisessa tilanteessa. Ihmiset eivat muista sanojasi mutta olemuksesi jaattaa sinusta pysyvan leiman.
Jos esitat "mina olen vain tallainen, anteeksi etta olen olemassa" tyyppia, ihmiset potkivat sinua lakkaamatta paahan.
Esiinny reippaasti ja iloisesti vaikka sinun pitaisi opetella sita tuntikaisia peilin edessa, saat huomata etta ihmiset (jopa typerat ja ahnaat sukulaisesikin) suhtautuvat sinuun 100% kunnioitavammin.
tuntuu että sukulaiseni ovat kuullut kun olen sekoillut ja pituuttakin on semmoset 190cm joten erotun aina joukosta...*****