Tilanne on tämä: seurusteltu on 1,5 vuotta. Emme asu yhdessä, mutta yhteenmuutto on suunnitteilla molempien toiveesta. Suhteen alkuvaiheessa mies hairahtui muutamaan muuhunkin sänkyyn ennen kuin varsinaisesta seurustelun aloittamisesta oli sovittu, tunnusti tekonsa kun sain tietää niistä ja otin hatkat. Keskustelimme kuitenkin asian halki ja päätimme jatkaa, sillä mielestämme juttumme oli toiminut aivan liian hyvin jotta olisi kannattanut vielä luovuttaa. Tästä on jo yli puoli vuotta.
Ongelma puolestaan on tämä: luottamukseni häneen ei ole vieläkään palautunut. Kykenen peittämään sen hyvin eikä se ole vaikuttanut yhteisiin hetkiimme, mutta aika jonka vietämme erillämme - muutama päivä viikosta - on kauheaa. Mietin mitäköhän hän mahtaa puuhailla milläkin hetkellä ja yritän valmistautua henkisesti siihen että saan taas tietää hänen pettäneen. Olen yrittänyt miltei kaikkea - tolkuttanut itselleni menneiden olevan menneitä, uskotellut ettei pettämistä kannata pelätä sillä se olisi vain miehen oma häpeä ja järkeillyt, että jos pahin vielä tapahtuu niin keräisin vain tavarani ja sanoisin goodbye antamatta moisen sian masentaa sen enempää. Mikään ei vain tunnu toimivan..
Haluaisin keskustella tästä vielä hänenkin kanssaan, jotta hän tietäisi miltä minusta tuntuu ja siltä varalta että saattaisimme löytää ongelmaan jonkinlaisen ratkaisun. Purkaakseni oloani. Minusta hänellä olisi oikeus tietää missä mennään ja etten vieläkään ole kyennyt rakentamaan luottamusta entiseen malliinsa. Vihdoin ja viimein itse kysymys: miehet, kokisitteko moisen pelkkänä turhana vanhojen asioiden kaivelemisena? Miten ihmeessä voisin ottaa asian esille? Olen niin helvetin monta kertaa halunnut ottaa asian esille, mutta en löydä sanoja asiani aloittamiseen. En halua riidellä, esittää marttyyria tai yrittää saada hänen oloaan mahdollisimman tukalaksi. Minusta luottamus vain on parisuhteen kulmakivi ja jos siinä on särö, pitäisi se yrittää korjata yhdessä, tai edes kertoa siitä suhteen toisellekin osapuolelle.
En halua tarkistussoittoja puolen tunnin välein, tai sitä että mies hylkää kaikki naispuoliset kaverinsa tai jättää menemättä kavereidensa kanssa ulos tämän takia, en todellakaan. Kyllä molemmilla täytyy olla myös omaa elämää, harrastuksia ja ystäviä. En myöskään halua lukea hänen puhelintaan tai sähköpostejaan. Haluaisin tosiaan vain jutella tästä ja miettiä yhdessä, voisiko asialle tehdä jotain tai auttaisiko aika tai olisiko sittenkin parempi luovuttaa. Jälkimmäistä tuskin kumpikaan meistä haluaa. Mutta miehet, miten toivoisitte oman naisenne käyttäytyvän vastaavanlaisessa tilanteessa? Olisiko parempi unohtaa toive siitä, että saisimme selvitettyä tämän yhdessä?
Ongelma puolestaan on tämä: luottamukseni häneen ei ole vieläkään palautunut. Kykenen peittämään sen hyvin eikä se ole vaikuttanut yhteisiin hetkiimme, mutta aika jonka vietämme erillämme - muutama päivä viikosta - on kauheaa. Mietin mitäköhän hän mahtaa puuhailla milläkin hetkellä ja yritän valmistautua henkisesti siihen että saan taas tietää hänen pettäneen. Olen yrittänyt miltei kaikkea - tolkuttanut itselleni menneiden olevan menneitä, uskotellut ettei pettämistä kannata pelätä sillä se olisi vain miehen oma häpeä ja järkeillyt, että jos pahin vielä tapahtuu niin keräisin vain tavarani ja sanoisin goodbye antamatta moisen sian masentaa sen enempää. Mikään ei vain tunnu toimivan..
Haluaisin keskustella tästä vielä hänenkin kanssaan, jotta hän tietäisi miltä minusta tuntuu ja siltä varalta että saattaisimme löytää ongelmaan jonkinlaisen ratkaisun. Purkaakseni oloani. Minusta hänellä olisi oikeus tietää missä mennään ja etten vieläkään ole kyennyt rakentamaan luottamusta entiseen malliinsa. Vihdoin ja viimein itse kysymys: miehet, kokisitteko moisen pelkkänä turhana vanhojen asioiden kaivelemisena? Miten ihmeessä voisin ottaa asian esille? Olen niin helvetin monta kertaa halunnut ottaa asian esille, mutta en löydä sanoja asiani aloittamiseen. En halua riidellä, esittää marttyyria tai yrittää saada hänen oloaan mahdollisimman tukalaksi. Minusta luottamus vain on parisuhteen kulmakivi ja jos siinä on särö, pitäisi se yrittää korjata yhdessä, tai edes kertoa siitä suhteen toisellekin osapuolelle.
En halua tarkistussoittoja puolen tunnin välein, tai sitä että mies hylkää kaikki naispuoliset kaverinsa tai jättää menemättä kavereidensa kanssa ulos tämän takia, en todellakaan. Kyllä molemmilla täytyy olla myös omaa elämää, harrastuksia ja ystäviä. En myöskään halua lukea hänen puhelintaan tai sähköpostejaan. Haluaisin tosiaan vain jutella tästä ja miettiä yhdessä, voisiko asialle tehdä jotain tai auttaisiko aika tai olisiko sittenkin parempi luovuttaa. Jälkimmäistä tuskin kumpikaan meistä haluaa. Mutta miehet, miten toivoisitte oman naisenne käyttäytyvän vastaavanlaisessa tilanteessa? Olisiko parempi unohtaa toive siitä, että saisimme selvitettyä tämän yhdessä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
no mä tunnen tuollaisen miehen, he muutti juuri yhteen ja jätkä pelaa selän takana. mutta ei kai ne kaikki voi olla tuollaisia, jos se sun oli jotain sekoilua ettei ei ollut varma silloin sinusta jne.
N24
jätä tuommoinen petturi, jos mies ei hyväksy kaikkia harhojasi, on parempi hylätä koko homma...