Jotenkin oikein äänensävy laskee, kun sanotaan pitkäaikaistyötön !!! (asiaan liittyy uhkaa???)
Olen itse aito sellainen.
Ja ihmettelen, miksi asiaan suhtaudutaan kauhulla!! (viranomaiset, sukulaiset, tuttavat...)
Olen tajunnut nyt, että silloin olin aivan sekaisin, kun onlin pitkäaikaistyöllinen.
--Aikani kului hukkaan ja kiire vaivasi töissä. Olin jotenkin tuuliajolla omasta elämästäni.
Nyt ""pitkäaikaistyöttömänä"" elämäni on onnellisempaa ja asioiden tärkeysjärjestys selvillä.
Rahaa ei ole ja elämänmuoto on vaatimaton(kulutus mielessä).
Mutta elämän laatu on parempi, kuin pitkäaikasityöllisenä.
Olen itse aito sellainen.
Ja ihmettelen, miksi asiaan suhtaudutaan kauhulla!! (viranomaiset, sukulaiset, tuttavat...)
Olen tajunnut nyt, että silloin olin aivan sekaisin, kun onlin pitkäaikaistyöllinen.
--Aikani kului hukkaan ja kiire vaivasi töissä. Olin jotenkin tuuliajolla omasta elämästäni.
Nyt ""pitkäaikaistyöttömänä"" elämäni on onnellisempaa ja asioiden tärkeysjärjestys selvillä.
Rahaa ei ole ja elämänmuoto on vaatimaton(kulutus mielessä).
Mutta elämän laatu on parempi, kuin pitkäaikasityöllisenä.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Puhuttaessa pitkäaikaistyöttömistä tehdään ero hetkellisesti työttömän ja... niin... täysin onnettoman ihmisen eli pitkäaikaistyöttömän välille.
Itse taas voin omalta kohdaltani sanoa, että 4 kuukautta ansiosidonnaisella viettämäni aika oli yksi rasittavimpia toveja elämässä mitä olen koskaan viettänyt. Tiesin vakituisen uuden työnkin olevan vielä alkamassa, joten oletin tuon ajan olevan lokoisaa lomailua mutta kun 6 viikkoa olin ollut jouten niin oli pää niin totaalisen finaalissa tekemisen puutteesta jotta ei tiennyt miten päin olisi ollut.
Ja itsellä ongelma pelkkä henkinen, eikä "fyysinen"/taloudellinen, ihan hyvin toimeen tuli, josta syystä en viitsinyt mihinkään osa-aikatöihinkään mennä turhaa paperityötä tehdäkseni, kunhan odottelin uuden työn alkua.
Ja siis tämä ei ole provo, vaan ihan aidot omat mietteet työttömyyteen. Tosin nyt sitten on vakituinen pikkuvirka, johon tuntuu n. joka kolmanpäivä olevansa aika kypsä tylsän työnkuvan takia, mutta tuo työttömyyspätkä tekemättömyyden puoleen on edelleen niin vahvasti mielessä, että tekee kyllä motivaatiota aina kummasti lisää.
Kun en ymmärrä ollenkaan miten , joku voi olla toimeton. Ehkä tämä ei aina niin lokoisalta tunnu, mutta olen niin tottunut mukavan rauhalliseen ja kiireettömään elämänrytmiin etten mitenkään ehtisikään tehdä mitään muuta.
Jokaselle hommaa ja jokaselle lommaa!
Työaikoja voisi lyhentää ja jakaa työtä tasaisemmin ihmisten kesken, jotta ei tarvitsisi olla pitkäaikaistyöttömiä tai loppuunpalaneita esim. sairaanhoitajia..
Eihän se tietenkään mikään helppo muutos olisi ja "kilpailukyky" siinä kärsisi, mutta eikö se olisi kaikille parempi?
Ehdottamasi olisi paras ratkaisu kansalaisille, yhteiskunnalle ja valtiolle, mutta ehdotapa sitä vaikkapa EK:lle ja katso kun ne kiipeilevät seinille.
EK:n mielestä työaikoja tulisi päinvastoin pidentää ja eläkeikää nostaa, ja tenavatkin pitäisi lykätä aikaisemmin kouluun jotta pääsevät varhemmin työelämään. Tämä siitä huolimatta, että tuottavuus on koneellistumisen vuoksi noussut räjähdysmäisesti.
Kun työtä ei jaeta tasapuolisemmin, on aina käytettävissä runsaasti ylimääräistä kapasiteettia loppuunpoltettavaksi. Lisäksi kukaan ei uskalla vallitsevassa kilpailutilanteessa juuri vaatia palkkojen yms. korottamista, vaan tilannetta voidaan hyväksikäyttää jopa palkkojen alentamiseen. Näin saadaan tuottoa siirrettyä yhä enemmän osakkeenomistajille - jota tarkoittaa hyvä kilpailukyky.
Koska nykyjärjestelmässä työnantajilla on aikamoinen valta, he ovat saaneet myös hallitukset marioneteikseen. Niinpä kurjistukset työttömyysturvaan ja nykyinen pakkotyölainsäädäntö ovatkin kuin suoraan omistavan luokan unelmista: kun työnteosta tehdään ainoa edes osapuilleen inhimillinen mahdollisuus elää, edesauttaa ja jopa kiihdyttää se nykytyylin toteutusta. Työntekijäpuolen vaihtoehdottomuus kun on perin huono lähtökohta tasapuolisille yt-neuvotteluille.
Eihän nyt tarvii olla tosissaan henkeen ja vereen jos joutuu tekemään jotain jonkun käsystä. Aina on sisäinenn vapaus. Jopa vangeilla ja orjilla. Eikä ole mikään pakko kiusata ketään, vaikka muut yllyttäisivät siihen. Tajusin nämä jo 12-13-vuotiuaana. Mites te?
ihmettelen ihmisten käsitystä, etteivät työttömät ole onnellisia tai eivät voi olla onnellisia ilman työtä. Minusta on hyvä että jokainen voi valita haluaako riutua huonolla palkalla jonkun pompotettavana.
Itse olen aina ollut oman tienkulkija. Purematta en niele mitään asioita. Virkailijoihin suhtaudun nykyään asenteella etteivät välttämättä ole oikeassa kertomassaan asiassa ja oikaisen heitä välittömästi asiasta kun tiedän olevani oikeassa.
Minulla sisäinen vapaus lähtee siitä ajatuksesta, että ulkoiset olosuhteet ja ilmiöt eivät ole osa minua tai minun vallassani tai minun keksimiä toimijoita elämässäni, joten voin aivan hyvin neutralisoida esimerkiksi pankkitilini elämän omaksi pakokseen, joka vain taytyy olla nykyelämässä. En koe olevani parempi ihminen jostilillä on vaikka 50 euroa enemmän rahaa.
Elämä on jonkinlaista teatteria.
50 euroa on minulle iso summa rahaa.
Työttömänä oleminen laittaa joskus miettimään elämän tarkoitusta. Ajatelkaapa, että meillä kaikilla on ainutlaatuinen elämä. Tätä eletään vain kerran ja sitten kuollaan pois!
Haluatko todella elää elämäsi niin, että paiskit joka päivä monta tuntia hommia jollekin isokenkäiselle ökyrikkaalle ja sitten iltaisin olet ihan rättiväsynyt, eikä jää aikaa mihinkään omiin touhuihin? Tätäkö se elämä on? Eli elät n. 60 vuotta tehden töitä hiki päässä ja sitten kuolet pois työnteosta aiheutuneiden sairauksien takia.
Aina ovat piiat ja rengit palvelleet rikkaita !!
--rikkaan on hyvä olla, kun toinen tekee työtä hänen puolestaan.
--kun köyhä vielä oikein väkisin haluaa ilmaiseksi tehdä töitä rikkaalle, niin kaikki on hyvin (työharjoittelu- esim..)
sama meno jatkuu - maaorjuus jatkuu!
Iso Z sanoisi tähän, että kyllä sinun pitäisi tehdä jotain köyhyytesi eteen. Vastikkeeton köyhyys murentaa yhteiskunnan selkärankaa.
Mars ilmaistöihin siitä!
... ollut aikoihin tässä yhteiskunnassa. Varsinkin poliitikot ja vikamiehet on sellasia ja monet yritksetkin; ajavat ihmisiä ilmaistöihin vaikka työn tarkoitushan on alun perin ollut se, että se tuottaa tekijäleen anieellista hyötyä eli nykyisin rahaa. Muuten ei homma toimi!!
Moro.
Kyllä sitä onnellisempi on tällä hetkellä kuin silloin kuin töissä kävi,
alku on aina hankalaa kun joutuu työttömäksi pari ensinmäistä vuotta sitä tuskailee jotenkin epätoivoisesti ja yrittää kaikenlaista vuokratyöpaikoista ym epätoivoisista jutuista saada mitä vaan hommia millä vaan palkalla,
mutta nykyjään on toisin elämä on vakiintunut jo ihan miellyttäväksi eikä kaipaa enää työtä ollenkaan,
kaikki menee ihan hyvin vaikka ei olekaan taulutelevisiota eikä autoa loppujen lopuksi minulle riittää juuri se mitä minulla on,
ei sitä silloin tajunnut töissä kun oli että ihminen ostaa kaikenlaista turhaa ympärilleen sitä vaan eli siinä markkinahuumassa niin kuin muutkin pitää olla sitä ja tätä heh,
ei sitä mitään pidä olla muutakuin katto pään päällä ja sapuskaa kaapissa riittää,
onhan minullakin vuoden vanha kannettava ja adsl
ettei tarvitse kirjastoissa juosta sen takia,
eipä paljon muuta sitten olekaan, silloin tällöin tulee käytyä vähän lomailemassa ulkomailla mummoni nimittäin asuu tuolla yhdessä lämpimässä maassa ja pari kertaa vuodessa maksaa matkani sinne olen matkalla aina noin pari/kolme viikkoa kerrallaan siinäpä ne huvitteluni sitten onkin,
jäin muuten (siis jouduin) työttömäksi v. 2001
sen jälkeen työkkäri yritti kovasti kaikkea löytää ja kurssittaa ja kyllä itsekin mutta ei oikeen mitään tullut yhdessä paikassa olin pari viikkoa mutta palkka jäi saamatta ja työkkäri pisti karessinkin päälle pariksi kuukaudeksi heh joten ajattelin että se siitä sitten lopullisesti,
olen harkinnut muuttoa tässä jonkin aikaa tuonne
muualle Eurooppaan pari maata onkin tähtäimessä
en tiedä vielä mutta olen selvitellyt asioita
tässä viime kesästä saakka joten voi olla että
lähtö tulee jossain vaiheessa ei tiedä vielä pitää selvittää asioita sun muita juttuja,
kaikkea hyvää muillekin kohtalotovereille jotka ovat nelissäkymmenissä ja samassa tilanteessa.
Hei!
itselläni sellainen tilanne, että kotiäitivuosien jälkeen olen saanut vain pari pätkätyöpaikkaa, alle vuoden pituisia. Nyt olen joka ainoa päivä työtä hakenut, ja työvoimapoliittisiin koulutuksiin pyrkinyt, vaan eipä onnistu. Olen fiksu, ahkera ja rehellinen 39-vuotias aktiivinen työnhakija. Työvoimatoimistosta sain karenssia, kun vastasin puhelimeeni väärään aikaan väärässä paikassa, enkä ymmärtänyt, että kyseessä olisi työhaastattelupakko. Yritän jaksaa päivän kerrallaan, rahahuolia on, karenssi saa tuntemaan , että olen rikollinen tämän yhteiskunnan silmissä vaikka viikonloppuisinkaan en pysty työnhausta vapaata pitämään...
Olen samanikäinen ja lastenhoitovuosien jälkeen saanut tasan yhden n. puolen vuoden pätkätyön.
Tänään juuri olin pyrkimässä kolmatta kertaa erään tietyn alan työvoimapoliittiseen koulutukseen, saa nähdä ensi viikolla miten tällä kertaa käy. En jaksaisi enää sitä pettymystä, jos en tule hyväksytyksi. Vaikka eipä tuokaan koulutus takaisi työllistymistä, siinähän mennään vain ilmaiseksi työssäoppijaksi yritykseen. Jäin alunperin työttömäksi äitiysloman jälkeen saatuani esikoisen. No, hän menee syksyllä kouluun ja minä vain yritän edelleen löytää paikkaani työelämässä...
Pelkää noi ihmiset meitä pitkäaikaistyöttömiä.
On aivan kuin sanoisi kuuluvansa helvetin enkeleihin tms vaaralliseen järjestöön!!
Moni tuttavani välttää kertomasta, että on työtön (niitä hävettää!!!)
Itse olen ollut myös pitkäaikaistyöllinen. Minunkin mielestäni se aika elämässä oli hukkaan heitettyä. Työelämä oli täynnä joutavaa kilpailua ja toisten kampittamista.
Palkan edestä joutui kuulemaan "sarasvuo-tyyppisiä" kehittäjiä ja muuta perverssiä roinaa.
Kävi mielssä, että markkinatlouden politrukit siellä työelämässä huijaa ihmisiä uupumaan työn alle.
Silloin kun kävin töissä elämä oli pelkkää töissäkäyntiä ja nukkumista.
Nyt työttömänä minulla on aikaa toteuttaa itseäni, nukkua riittävästi, harrastaa, elää.
tuo pitkäaikaistyötön kuulostaa ikävältä, eikö voitaisi puhua vaikka diplomityöttömistä? ;)
Työvoimaviranomaiset ovat nimitelleet ninua sellaisilla hallinnollisilla termeillä kuin toistuvaistyötön ja vaikeasti työllistettävä.
Kun työttömyyteni pitkittyi en ole saanut mitään työtä alkuperäiseltä koulutusalaltani (taloushallinto) kun hakijoita on niin paljon. Itse lähetin satoja hakemuksia saamatta mitään, kunnes sairastuin vakavaan masennukseen moneksi vuodeksi.
Niinpä viimein opiskelin toista alaa ja sieltä olen saanut pätkätöitä 8€/päivä. Oikeisiin töihin ei näköjään huolita.
Perheestä en näillä tuloilla edes haaveile - onneksi en sitä koskaan ehtinyt perustamaan - olisi yksi yksinhuoltaja lisää.
Isä koko ajan painostaa hakemaan "oikeita" töitä - soittaa joka päivä. Stressaa. Hänelle ei mene jakeluun se, että työllistyminen palkkatöihin saattaa olla mahdotonta.
Tosiaan se äänensävy oikein muuttuu jotenkin ivalliseksi kun sanotaan pitkäaikaistyötön.
Työvoimaviranomaiset ovat nimitelleet ninua sellaisilla hallinnollisilla termeillä kuin toistuvaistyötön ja vaikeasti työllistettävä.
Kun työttömyyteni pitkittyi en ole saanut mitään työtä alkuperäiseltä koulutusalaltani (taloushallinto) kun hakijoita on niin paljon. Itse lähetin satoja hakemuksia saamatta mitään, kunnes sairastuin vakavaan masennukseen moneksi vuodeksi.
Niinpä viimein opiskelin toista alaa ja sieltä olen saanut pätkätöitä 8€/päivä. Oikeisiin töihin ei näköjään huolita.
Perheestä en näillä tuloilla edes haaveile - onneksi en sitä koskaan ehtinyt perustamaan - olisi yksi yksinhuoltaja lisää.
Isä koko ajan painostaa hakemaan "oikeita" töitä - soittaa joka päivä. Stressaa. Hänelle ei mene jakeluun se, että työllistyminen palkkatöihin saattaa olla mahdotonta.
Tosiaan se äänensävy oikein muuttuu jotenkin ivalliseksi kun sanotaan pitkäaikaistyötön.