En oikein tiedä mille palstalle tämä kuuluisi, mutta laitanpa tähän.
Meillä on yritetty erota, kun liitto ei toimi (minun mielestäni), mutta mies ei ole "antanut" minun lähteä, vaan on käskenyt vielä odotella ja miettiä...
On meillä paljon muitakin ongelmia, mutta yksi suuri on se, että seksielämä ei toimi - sitä ei ole ollut vuosikausiin juuri lainkaan (kerran vuodessa).
Nyt olen alkanut ihmetellä miehen omituista käytöstä... Ensinnäkin hän ei laske minua enää minnekään yksin (aikaisemmin sain kulkea melko vapaasti). Mutta hän ei kiellä varsinaisesti, vaan kerjää, että hänet pitää ottaa mukaan! Aikaisemmin mies ei edes halunnut lähteä esim. lähisukulaisten synttäreille, mutta nyt on tunkemassa mukaan jo "tyttöjen" illanviettoon.
No ei tuo vielä mitään, mutta tänä aamuna hän tuumasi, että kun lähden kohta lasten kanssa talvilomalle, niin minun pitäisi jättää hänelle siksi aikaa "muistoksi" alushousuni hänen tyynynsä alle!!! Miksi ihmeessä??? Varsinkaan kun ei meillä ole seksielämää muutenkaan ollenkaan..
Toinen, ja vielä omituisempi juttu sattui vähän aikaa sitten. Ihan yllättäen mies kertoi minulle halustaan "viihdyttää" minua ja minun parasta ystävätärtäni yhtä aikaa..!!!
Eikö tuo ole jo aivan sairaan puhetta???
Meillä on yritetty erota, kun liitto ei toimi (minun mielestäni), mutta mies ei ole "antanut" minun lähteä, vaan on käskenyt vielä odotella ja miettiä...
On meillä paljon muitakin ongelmia, mutta yksi suuri on se, että seksielämä ei toimi - sitä ei ole ollut vuosikausiin juuri lainkaan (kerran vuodessa).
Nyt olen alkanut ihmetellä miehen omituista käytöstä... Ensinnäkin hän ei laske minua enää minnekään yksin (aikaisemmin sain kulkea melko vapaasti). Mutta hän ei kiellä varsinaisesti, vaan kerjää, että hänet pitää ottaa mukaan! Aikaisemmin mies ei edes halunnut lähteä esim. lähisukulaisten synttäreille, mutta nyt on tunkemassa mukaan jo "tyttöjen" illanviettoon.
No ei tuo vielä mitään, mutta tänä aamuna hän tuumasi, että kun lähden kohta lasten kanssa talvilomalle, niin minun pitäisi jättää hänelle siksi aikaa "muistoksi" alushousuni hänen tyynynsä alle!!! Miksi ihmeessä??? Varsinkaan kun ei meillä ole seksielämää muutenkaan ollenkaan..
Toinen, ja vielä omituisempi juttu sattui vähän aikaa sitten. Ihan yllättäen mies kertoi minulle halustaan "viihdyttää" minua ja minun parasta ystävätärtäni yhtä aikaa..!!!
Eikö tuo ole jo aivan sairaan puhetta???
Vastaukset 19
Vanhimmat
Tästä kaikesta miettimisestä ja väittelystä yms. johtuen alan itse olla täysin lopussa!
Oma terveyskin jo reistailee ja olen vaan kamalan väsynyt - en JAKSA enää kiinnostua mistään!!!
Minulla on jatkuva univelka, kun miehellä on tapana "keskustella" aamuviideltä ja herättää minut silloin - kuitenkaan mitään järjellistä keskustelua me ei saada koskaan aikaan...
Minun niskaani kaatuvat kaikki lasten vähänkin virallisemmat asiat (koulut, sairastamiset yms) ja siinä sivussa pitäisi yrittää selvittää tämä oman elämän tilannekin, mutta mistä saisi uutta voimaa, kun entiset ovat kadonneet???
lesboksi kun sänkyhommat ei toimi hänen kanssaan ja nyt tarjoaa viihdytystä sinulle ja ystävättärellesi.
itseäsi jaat nyt huomaat kuinka kallista se muna on.
On sanonta että sentti kyrpää maksaa kilon kultaa,ja sen on mini suominainen huomannut,,hyvä niin.
...niin kuin asioissa kaksi eri näkökantaa. Kirjoituksestasi tulee mieleen, että miehesi halu päästä mukaan sinun juttuihisi on se, että hän ei todellakaan halua erota sinusta, vaan osoittaisi näillä mukaan tuloilla välittävänsä sinusta.Ei osaa kaiketi muuten enää sinulle sitä kertoa, vaan osoittaa teoillaan.
Taitaa olla suhteet niin lukkiutuneet, ettei asioista pystytä puhumaan. Oletko varma että pikkupöksy- ja viihdyttämisjutut eivät ole leikkiä? Kumman kannalta ne seksijutut ovat loppuneet alun pitäin - jospa mies ei uskalla (joten silloin ei pysty) lähestymään sinua siinä mielessä. Kun ei se kapine vissiin joka miehellä käskystä nouse, ja toisilla ei toimi lainkaan kun suhteessa jokin klikkaa.
Ja sitten noihin vapaisiin menoihin - tyttöjen illat, lasten kanssa lomalle menot? Kun ollaan perhe, niin mennään yhdessä, ei erikseen - mikä perhe se semmonen on että erikseen juostaan?
Paraskin tässä kirjottelemaan mitään, oma elämä on tällä hetkellä päin helvettiä. Omat vaikeuteni ovat vain erilaisemmat kuin sinun - ja niitä on niin paljon, ettei taida enää mikään auttaa. Ja syytä ei ole kuin minussa itsessäni - ainakin näin minä uskon itse, ja näin minulle on kyllä sanottukin. Tsemppiä.
Olen näitä juttuja selvitellyt näillä palstoilla moneen kertaan - aina osa kerrallaan, joten kaikki ongelmat varmaan löytyvät jostakin, jos etsii...
No sen verran noihin menoihin, että kun mies on naimisissa työnsä kanssa (yrittäjä), eikä ole voinut pitää minkäänlaisia lomia enää vuosikausiin, niin hän itse KÄSKEE meitä muita matkustamaan! Ensimmäisen ulkomaanmatkan tein lasten kanssa viime talvena, kun mies peruutti oman lähtönsä viime hetkellä. Tällä kertaa hän esitti, että me voisimme lähteä suosiolla ilman häntä.
Muutenkaan häntä ei ole kiinnostanut juurikaan samanlaiset harrastukset kuin minua, kuten tanssiminen - ja olen saanut kuitenkin käydä yksin hänen suostumuksellaan. Joskus toki ollaan käyty yhdessäkin, mutta melko usein jo suunniteltu meno on jouduttu perumaan viime tipassa miehen töiden takia.
Työ, työ ja työ. Ymmärrän, tuttua on. Itselläni rakkautta vielä riittää, siinä suhteessa pinna on ollut venyvä (tällä hetkellä kyllä koettelee). Siihenhän se menee että on eri harrastukset, menot ja kiinnostukset. Parempi kuitenkin olisi lähteä eri suuntiin, jos toinen ei siitä työstä voi hellittää. Niin olisi pitänyt minunkin lähteä.Itse ajattelen näin, että työnarkomania on sairaus siinä missä alkoholismikin. Täytyy käydä lähellä kuolemaa, että siitä selviää - harvemmin ne juopotkin raitistuu - turha elätellä mitään toivoa.
Seksi kuuluu avioliittoon. Jos sitä ei ole, liitto voi äärimmäisen pahoin.
En tiedä, kumpi teillä panttaa seksiä, mutta oletan, että se olet sinä. Et voi vaatia mieheltä hellyyttä, jos olet murskannut avioliiton perusedellytyksen. Ehkä tärkeimmän.
Minun vaimoni "unohti" olemassaoloni lapsen synnyttyä. Siihen asti olin palvonut maatakin hänen jalkojensa alla, ja pari vuotta sen jälkeenkin hiipuvalla tahdilla. Sitten alkoi helvetillinen jääkausi, jota sinäkin nyt elät.
Minusta sinun kannattaisi satsata liittoosi. Yllätä miehesi isolla pizzalla ja sopivalla määrällä viiniä. Osta näyttävä kukka ja lämmitä sauna. Anna menneiden olla, mitä se nyt sitten olikaan. Keskity vain juuri siihen hetkeen. Olette sen kumpikin ansainneet. On kumma, jos mies ei ole se sama, johon aikoinaan rakastuit.
Jos tuon tapainen ilta ei sinua kiehdo, niin sitten täytyy hakea ulkopuolista apua. Eikä minkään sosiaalitoimiston järjestämää, vaan joku ykstyinen avioliittoleiri.
Kukaan ei halua elää kylmän "lahnan" kanssa, ja tuskin haluat sellainen ollakaan.
Miehilläkin on tunteet, ja seksin puute koetaan hyvin herkästi vihaksi, kostoksi, tai ties miksi. Seksi on tärkeä osa miehisyyttä, ja siihen kajoaminen sattuu mieheen kuin pilakuva muslimiin.
Äläkä yritä väittää, että mies ei muuta haluakaan. Jos hän ei sitä saa, hän ei halua koko "pakettia" sen takia.
Mies on aseeton selibaatin edessä. Hän menee täysin lukkoon. Mitä hän voi tehdä? Mies ei valehtele rakastavansa "siitä huolimatta", koska se ei tule sydämestä. Kyllä miehesi sinua rakastaa, mutta sinun on avattava lukko.
...panttaa seksiä...olet murskannut...sinun kannattaisi satsata...kylmän "lahnan"...vihaksi, kostoksi... sinun on avattava lukko... Eli alkuperäinen kirjoittaja on pihi,kylmä lahna joka vain vihaa ja haluaa kostaa, sen lisäksi että on murskannut toisen - ja alkuperäisen kirjoittajan pitäisi nyt toimia ja avata se miehen lukko!?!? Haloo missä mennään, eihän alkuperäinen edes kertonut että hän se on pihtaaja. Suorastaan huvittavia nämä kommentit - aina kun joku tilittää tunteitaan, niin joku toinen taas tekee kunnon vastahyökkäyksen ja kääntää kaikki viat tunteittensa tilittäjän piikkiin.
Minä en ole mikään kylmä lahna - vaikka joskus niin kuvittelin itsekin! Vasta nyt aikuisena olen oppinut, että nainenkin voisi nauttia seksistä... Minua vaan ei todellakaan enää kiinnosta seksi mieheni kanssa, koska hän ei kertakaikkiaan osaa! Häneen sopii täydellisesti tuo sanonta "norsu posliinikaupassa"... Myös monessa muussa suhteessa, eikä vain seksissä! Ulkomuodoltaankin hän on lihava ja epäsiisti.
Hänen käsityksensä esileikistä on täydessä unessa sormet haaroihin - haluaa tarkistaa, onko tallessa... Ja jos joskus on päästykin itse toimintaan, niin se on ohi parissa minuutissa - ja sen jälkeen mies ryntää jääkaapille syömään jugurttia "täydennykseksi" (ja sitten pesulle)!!! Sillä välin minun on pitänyt itkua nieleskellen tyydyttää itse itseni, jos olen edes jaksanut pettymyksen jälkeen (ja useinhan en ole edes kunnolla kiihottunutkaan)..
Tuota kun olen jaksanut kohta 20 vuotta, niin viimein tuli seinä vastaan - enkä jaksa enää innostua!
Toki muutamia vuosia sitten otettiin jopa apuvälineitä käyttöön ja niillä mies on joskus onnistunut minut tyydyttämään - mutta senkin teen itse paremmin, koska häntä ei kiinnosta kuunnella/opetella mikä minusta tuntuu hyvälle (hänelle se on vain mekaaninen suoritus vailla minkäänlaista hellyyttä).
Ja silloinkin kun mies on halunnut minua tyydyttää, niin usein on sen jälkeen kysynyt vaan, että SAAKO hän käydä nukkumaan - eli ei ole edes halunnut itse rakastella!
Ja mitään sormileikkejä minä en ole harrastanut koskaan, sillä kun joskus kauan sitten yritin jotakin, niin se kiellettiin sanomalla, että se kutittaa!!!
Mies on jopa antanut minulle luvan käydä vieraissa, jos tilaisuus tulee - ja olen käynytkin, minkä hänkin tietää. Mitään yhden illan suhteita en harrasta, vaan miehen on pitänyt olla pitkäaikainen ystävä (vaikka rakastelukertoja onkin ollut todella harvoin). Jälkeenpäin olen huomannut, että kun mieheni joskus oikein on kysellyt syrjähypyistäni, niin hän selvästi on nauttinut kuulemastaan..!!!
Eli mitä tässä enää voisi olla tehtävissä???
Vielä pieni lisäys..
Kaikesta huolimatta mieheni hokee jatkuvasti rakastavansa minua - kyllästymiseen asti!
Etenkin nyt kun viimein otin eroasian puheeksi.
Jotenkin vaan tuntuu, että tuskin hän edes tietää mitä oikeastaan rakastaminen onkaan.
Muutenkin hän on nyt muuttunut oikein "pehmoksi", mitä hän ei tähän saakka ole taatusti ollut. Mies on ollut aina todella äkkipikainen ja helposti suuttuva (usein aivan ilman syytä) ja lapsetkin ovat oppineet häntä pelkäämään (ja halveksimaan). Monesti nimenomaan lapset ovat sanoneet ääneen toivovansa isän "katoavan" jonnekkin elämästämme!
Minua ahdistaa tämänhetkinen tilanne, jossa mies tavallaan anelee hyväksymistä ja sitä, että en jättäisi häntä....
Olen miettinyt eroa usein, mikään kun ei enää kiinnosta. Olemme nukkuneet erillään jo muutaman kuukauden ja minusta tuntuu jo melkein mahdottomalta palata yhteiseen parisänkyymme.
Tämäpäivänä keskustelin tilanteestamme erään ystäväni kanssa ja hänen ehdotuksensa oli samantapainen kuin sinun. Ystävänikin oli sitä mieltä, etteivät miehet aina uskaltaudu lähestymään jos on pitkään oltu erillään.
Päätin siis kokeilla resptiäsi. Ostan ehkä pullon viiniä ja laitan lapset mummolaan. Emme yleensä juuri edes maistele alkoholia, mutta tunnen itse olevani niin kipsissä etten ehkä uskaltaisi olla rennompi ilman rentoutuskeinoa.
Aikaisemmin kun meillä vielä oli aivan ok, seksielämä oli vilkasta. Minä muutin omaan huoneeseeni nukkumaan joulukuussa. Vähän pelottaa ajatus, tuleeko tästä mitään ...
Mieheni on miehinen mies, mutta ei milloinkaan kerjäisi, miten nainen voi tehdä aloitteen ?
Älkää naurako, asia on arkaluontoinen ja vaikea.
..tuo taitaa olla enemmän kuin rakkautta. Ole itsekäs ja tee niinkuin sinusta itsestäsi tuntuu. Haluatko riutua vielä ns. miehesi rinnalla vai elää omaa itsenäistä naisellista elämää ja kenties nauttia seksistä Miehen kanssa, joka todellakin tietää mitä nainen haluaa (sellaisiakin miehiä on...).Tuo teidän seksielämä on suoraan sanottuna aika kauheaa. Itse hyppäisin mielihyvin vieraissa ilman että omaatuntoa edes kolkuttaa.
minun puoleltani minunkin mieheni vaati, kun kuulemma hän joutuu aina tekemään aloitteen.
No, kokeilin muutaman kerran: tein aloitteen, mies ei enää pannut tikkuakaan ristiin, vaan makasi hiljaa paikallaan, kunnes olin häntä "vatkannut" ja kutitellut eri tavoin, mitä nyt keksiä voi. Kun hän oli valmis, niin sitten vaan heti hommiin ja se oli siinä.
Arvaas, katkeroituiko siinä nopeasti, että tässäkö meen seksielämä on; mies saa, minä en.
Aikaisemmin, kun mies teki aloitteen, niin kiihotimme toisiamme yhdessä kaikin tavoin, nyt sen pitäisi olla yksipuolista ja nopeasti ohi.
Ja kun muutaman kerran tein aloitteen niin, ettei mies halunnutkaan, niin hän alkoi syyttää minua seksihulluudesta.
Minä taas en koskaan kieltäytynyt hänen haluamisistaan, olin aina leikkiin valmis, kun hän osoitti olevansa halukas.
Olen kyllä valmis tekemään aloitteen, mutta kyllä se vaatii miehenkin innostumista. Olen sanonutkin sen, mutta tulos on pyöreä nolla, eli mies vaan odottaa minun kiihottavan häntä, mutta hän ei itse tee mitään. ARGH!
seksiterapia voisi olla ihan hyvä juttukin. Monella ne ovat auttaneet todella paljon parantamaan parisuhteen ja elämän laatua. Ja jos tilanne ahdistaa, niin voit hakeutua itsekin juttelemaan vaikkapa mielenterveystoimistoon asiasta. Ja kysyä heidän ammattilais mielipidettään asiasta.
Ihan vaan tuli mieleen kun noita esileikkejen mänkään menemisiä luettelit...Ootko koskaan todella sanonut mitä haluaisit tai toivoisit??Me naiset nimittäin tosi usein vaan odotetaaan että ne miehet osais lukea meidän ajatuksia.Luulemme, että kyllä he meidät tarpeeksi hyvin tuntevat,"olenhan sen vaimo loppujen lopuksi", mut ei ne voi tietää mitä ajattelet.
nojoo, ihan vaan aattelin tällasta.Ootko puhunut sille tuntemuksistas?rehellisesti?ilman piikkejä??
Sano miehellesi, mitä haluat. Ota sormesta kiinni, ja näytä mistä pitää hieroa. Anna väliaikatietoja, kauanko miehen vielä pitää jaksaa pidätellä itseään. Jos saat orgasmin, näytä ja anna sen kuulua. Siitä mieskin pitää ja kiihottuu. Koeta olla loukkaamatta, jos ei aina onnistu.
Ujous ei auta näissä asioissa.
Hyvä Kirsikka!
Tämän kirjoitukseni tarkoituksena ei ole syyllistää sinua tai miestäsi, vaan kertoa sen miten itse sen koen.
Kerroit, että mehesi hokee nykyään kaiken aikaa rakastavansa sinua varsinkin, kun ilmoitit eroaikeistasi.
Onko mieleesi tullut, että kenties miehesi todella tuntee niin, ja näillä sanoilla yrittää viestittää sinulle halustaan keskustella ongelmistanne, mutta ei saa sitä suoraan sanottua? (Rakkauden tunnustuksiahan ei tunnetusti suomalaiselta mieheltä helposti heru.)
Oletko yrittänyt kertoa miehellesi, että hänen yrittämänsä esileikit ovat liian lyhyitä, suoraviivaisia ja kovakouraisia.
Oletko varma, etteivät alushousujen jättöpyynnöt ja ehdotukset "kimppakivasta" ole herjoja tai peräti osoitus jonkinasteisesta mustasukkaisuudesta?
Lopuksi vielä haluaisin tuoda esiin ihmettelyni siitä, että miten me ihmiset aina tai hyvin useasti valitsemme puolisoksemme ne vääränlaiset ihmiset. Eikö koskaan osu kohdakkain esimerkiksi sellaiset ihmiset joiden tarpeet ovat samaa tasoa.
Seksiä haluavat, seksiä halua-amattomat, tunteikkaat, kylmät.
PS. Itse olen mies, ja meillä osat ovat toisin- päin poislukien rakkauden tunnustukset ja tunteiden näyttäminen.
Eihän meillä osata keskustella normaalisti mistään asiasta! Olen minä yrittänyt kertoa mitä pitäisi tehdä, että edes jotakin tuntisin (silloin kun vielä joskus yritettiin rakastella), ja jos se sillä hetkellä onkin ehkä auttanut, niin jo seuraavalla kerralla ollaan palattu lähtötilanteeseen... Minkä minä sille voin, jos toista ei kerta kaikkiaan kiinnosta kuunnella?
Muutenkin viimeisinä vuosina tilanne on mennyt aika pitkälti siihen, että mies vaan kysyy, olenko hoidellut itse itseäni viime aikoina! Ja välillä kysyy, onko kukaan ulkopuolinen päässyt kokeilemaan... Ja tuokin nimenomaan siihen tyyliin, että eikö todellakaan ole kukaan edes vähän kopaissut...
Minun käsittääkseni mies itse ei nykyisin edes kykenisi rakastelemaan kunnolla (ei enää vuosiin). Joskus vuosia sitten puhuttiin lääkärille menosta, mutta siihenkään ei ole kai ollut aikaa... Ei siis oma terveyskään kiinnosta niin paljoa!?
Kuitenkin nyt kun erosta puhuttiin, niin mies alkoi itkeä, että hänellä on varmasti joku vakava sairaus kun on ollut epämääräisiä kipuja - mutta siltikään ei lähde lääkäriin! Olikohan vaan keksittyä kipua, että saisi silläkin kiristettyä minua pysymään kiltisti tässä ahdistavassa liitossa???
No tuosta keskustelusta vielä sen verran, että esim nyt viikonvaihteessa miltei ainoat "keskustelut" olivat sitä, että mies haukkui lyttyyn erään parhaista ja pitkäaikaisimmista ystävättäristäni (molemmat puolisot hyviä perhetuttuja) - tämä nainen kun on uskaltautunut sairastumaan ja on ollut poissa töistä! Nyt sitten hän onkin kuin "rikollinen" joka aiheuttaa työnantajalleen vaan vahinkoa (kun selkä petti ettei voi nostella mitään)!!! Ja kun kyseessä on todella ahkera ja tunnollinen kolmivuorotyön tekijä, joka hoitaa paljon muuta siinä sivussa...
Eihän minun mieheni ylipäätään arvosta ketään muita ihmisiä - itse hän on olevinaan ylitse kaiken ja asiantuntija joka alalla (sellaisissa asioissa jotka sivuavat edes jollain lailla yrittämistä).
En minä enää jaksa edes yrittää keskustella asiallisesti hänen kanssaan!
Miehelläsi viiraa pahasti, mielenterveys on pettänyt, hänen asiansa eivät todellakaan ole kunnossa! - Ties mitä kauheaa tapahtuu tai on tapahtunut, - tuo ei ole normaalia. Miehesi tarvitsisi psykiatrin apua, mutta jos häntä ei saa edes tavalliselle lekurille, lienee turhaa puhua srinkkereistä!
Hän elää ilmeisesti omassa sairaassa mielikuvitusmaaimassaan, jossa Sinä olet mukana olentona/näyttelijänä, mutta et omana itsenäsi, ihmisenä. Hän on varmasti kovin yksinäinen ja onneton, mutta uskoakseni Sinulla ei nykytilassa ole mahdollisuutta päästä hänen maailmaansa. Olet kuitenkin ilmeisesti se viimeinen köysi, joka pitää hänet tässä elämässä (siis normaalissa maailmassa) kiinni. Mieti, voitko jatkaa: - pystytkö/jaksatko ryhytä mielenterveyspotilaan omaishoitajaksi (ilman yhteiskunnan tukea)?
Kokoa itsesi ja koita selvittää miehesi todellinen tila ja mitä hän tekee omassa "mielikuvitusmaailmassaan" - sillä sitä hän pian tekee (todennäköisesti) todellesessa elämässään! Kysele ja kuuntele häntä, suhtadu ymmärätäväisesti, kuin sairaaseen lapseen.
Koita jaksaa ... - jos vain löydät luotettavan ystävän ja keskustelukumppanin, pyydä apua, uskoudu hänelle, tarvitset tukea, jotta saat kiinni omasta elämänlangastasi ennen kuin on myöhäistä!