Huomasin vasta eilen, että suomi24:lla löytyy myös avoeropalsta.
Olen joskus kuullut sanottavan, että avoero voi olla vielä vaikeampi kuin avioero.
Kaipa tämä on uusi palsta, kun täällä on näin vähän viestejä. Mukavia ja lepposia viestejä.
Harmittaa vietävästi, kun aikoinaan tuli avioiduttua. Avoliitto olisi sopinut minulle paremmin.
Uskontoa ei missään nimessä pitäisi sekottaa juridisiin asioihin.
Olen joskus kuullut sanottavan, että avoero voi olla vielä vaikeampi kuin avioero.
Kaipa tämä on uusi palsta, kun täällä on näin vähän viestejä. Mukavia ja lepposia viestejä.
Harmittaa vietävästi, kun aikoinaan tuli avioiduttua. Avoliitto olisi sopinut minulle paremmin.
Uskontoa ei missään nimessä pitäisi sekottaa juridisiin asioihin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ja jäin miettimään että mikä palsta ja mikä nimi.
"AVOERO" ???? kyllä ei voi kuin ihmetellä tätä. Miten avosta voi erota ja siinä selitys että siksi on "tämä avoliitto" tullut kansan keskuuteen ja vielä viranomaisetkin "höynäytettiin" se merkitsemään ja kirjaamaan jonkin laisena suhteen muotona!!!
Sam kuin hedelmöityshoito. !!
Avoliitto :han tuli siihen tarpeeseen ettei "EROA " tarvita. Niin nyt siitäkin on hulabaloo että miten siitä selvitä??!!.
Tuliko karhu vastaan kun sutta lähdettiin pakoon niin elämässä kuin yhteiskunnassakin. Tais tulla.
Toteat kirjoituksessasi että "tuli"avioiduttua?
Kyllä se on tää avoliitto ollut mahdollisuus kai juuri siihen että on myönetty se kyky olla sitoutua vastuuseen ja suhteiden yleensäkkin haastavaan osallisuuteen olla aito osapuoli vastuun kantajana yhteisestä elämän tarkoituksesta toisen kanssa. Ja niin kuin sanot siitä tulee mentyä "riskillä" johonkin tilaan ja osallistuu "vastoin tahtoaan" avioliittoon jota "katuu".
Avo liiton sopivuutta kai tässä samassa sinäkin mittaat kun kerrot että siitä eroaminen (jos sen edes voi tehdä ) kun ei ole mistä erota!! kertomusten mukaan on vaikeampaa kuin liitosta joka on siunattu uskontunnustuksen kautta.
Siis , mitä etsit ja ketä tulee mieleen.
Uskoa ei pitäisi sotkea juridiikkaan?! Tässä ajattelen että mitä tarkoitat. Juridiikka on ihmisten laatimaa lainsäädäntöä ja sen tulkintaa joa on kovinkin laajaa.
Uskonnnon tai egumenian tarkoitus kai on synnyttää arvoajattelu sisäisen "lainsäädännön" muodostamisen ja täten haastaa ihminen itse vastuuseen sekä tekemiseen työtä oman sisältä tulevan moraalin ja "lainsäädännön muodostamiseen itseä ja toisia koskevasti. Eli huomioon ottaminen.
Avioliitto on kai ihmisen kokonaisuuden käyttämistä elämän perusteena tuen ja turvan antajana ensiksi itselle ja sitten ennen kaikkea jälkeläisille ettei heidän tarvitsis olla ilman turvaa.
Avo liitto on täysin juriidin riitti jossa luodaan vain yhteiskunnan toimintatavoille tukitoimet että he voi käyttää valtaa rahan jaossa toisiinsa nähden. Se ei ole edes lähelläkään sitä tarkoitusta tai arvoajattelua mitä ihmisyys tarvitsee "lain käytön välineenä".
Siis ilman avio ja avo liittoa elämä ei ole juridiikkaa ei. Vaan elämä on arvoajattelussa se inhimillinen osa ja suhteet toiseen ovat sen tulosta ja tunteet ovat ne ohajaimet millä ne syntyy eikä juridiikalla tai lailla jotka ovat pakkoja ja määräyksiä sekä valtaa toisen yksityisyyteen ja elämään puuttumista pakko keinoin.
Samoin se ns: eromainen avioliitosta on yleensä syiden penkomista ja toisen ihmisyyden häpäisyä ja aliarviointia enemmän kuin juriidista eroamista. Onko nyt aistittavissa että avoliitosta "eroava" joutuukin eroamaan siitä enemmän vastuullisesta inhimillisestä vastuusta kun se "juridiikka" ei ole pitänytkään pysyssä sitä suhdetta ja tavallaan vastuu on isompi sen suhteen syvyydestä eli toinen ei ole itsestäänselvyys niinkuin avioliitossa enimmäkseen on tai ainakin luullaan olevan.
nm: avosta ei voi erota kun sitä ei oikeesti olekkaan.
Kun rakastut "avosti" mihin tahansa koska ei "voi mennä naimisiin eli liittoon" niin sehän kaikessa haikeudessaan kariutuu ja "vanhenee se suhde ja "rekisteriote " aneetaan muille. No vaihdossa voi saada jotain tai ei.
Hyviä ajatuksia. Tätä asiaa voi kieputtaa mielessään loputtomiin.
Olen kiinnostunut teologiasta ja juridiikka on alkanut kiinnostamaan tietyistä syistä, jotka jätän kertomatta. Kävin aikoinaan muutamalla lakiluennolla, mutta ne olivat uuvuttavan puuduttavia. En tiennytkään, että jurisdiikkaan voi kytkeä monia muitakin mielenkiintoisia alueita.
Vanhempana viisastuu. Jos olisin tuomari, niin juttujen käsittely olisi hidasta. Pitkään pohdittuani tulisin aina uuteen lopputulokseen.
Olen monta kertaa kirjoittanut nettipalstoilla, että kannatan katolisen kirkon tulkintaa avioliitosta. Elän sen tulkinnan mukaan. Mies haki avioeroa ja minä olen vastentahtoisesti eronnut nainen.
Netti Iltalehti tai Iltasanomat kirjoittaa tänään raivon tunteesta. Olen kirjoittanut tuostakin asiaasta vuosien netin palstoilla.
Pikkuhiljaa asioista aletaan puhua avoimesti.
Ehkä lähiaikoina joku toimittaja vaivautuu kirjoittamaan avo/avioliiton etiikasta, moraalista, arvoista.
Pilapiirrosjupakka käy kuumana. En ole seurannut asiaa kuin pintapuolisesti. Kisojakaan en ole paljon katsonut.
Ei yh-äidin aika riitä kaikkeen.
Eilen nautin suunnattomasti penkkaripäivästä.
Tänään yritän saada työpaikoillani jotain aikaan.
Olen vuosia käynyt kahdessa työssä. Elämä on nykyään kallista ja haluan taata, että lapseni saavat opiskella. Minun opiskelut ovat jääneet retuperälle ja sen huomaa kirjoitustyylistä.
Jos aikaa olisi, opiskelisin kirjoittamista tai hommaisin itselleni haamukirjoittajan.
Nykäsen elokuva vetää ihmisiä elokuvateatteriin.
Olin tuollaisen Nykäsen puoliso, mutta ei minusta elokuvakäsikirjoittajat ole kiinnostuneita.
Onneksi ei olekaan. Ohjaajillakin näyttää olevan aamun lööpin mukaan elatusmaksut rästissä. Toivottavasti kulttuuriministeri laittaa poikaystävänsä ruotuun.