Mä tahtomattani rakastuin varattuun mieheen,se oli ainakin tätä ennen vastoin mun periaatteita koska mua petettiin samalla tavalla..silti näin kävi,ja miehen avovaimo sai nyt tietää meistä,enkä tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.Rakastan miestä ja hän mua,ja omalta osalta tunnen hänen olevan se oikea,toisaalta mulla on huono omatunto avovaimon takia.Pitäiskö ajatella toisen tunteita vai omia??koska hetkeäkään en vaihtais pois enkä kadu yhdessä vietettyä aikaa ja öitä,elämäni onnellisinta aikaa..
salarakas
ennen niin kiltti..
173096
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
lukea tällaisia viestejä. Itse olen joutunut petoksen kohteeksi, joten kyllä hävettää olla nainen.
etoo tällänen
toisia etoo toisia ei,mulle käyny vähän samalla tapaa kun sulle.itseäs varten sä täällä elät joten be happy ja ajattele ittees!
Mulle on käynyt ihan samalla tavalla,paitsi ettei vaimo tiedä,epäilee ehkä.Mä en osaa ajatella "tuntemattoman" ihmisen tunteita.Miks mä en sais rakastaa sen miestä,kun se ite ei enää tee niin?
Ei me kaikki salarakkaat suunnitella tätä,niin vaan käy.Ihmisiä tässä vaan ollaan.
"niin vaan käy"
Ai että viedään kuin pässiä narussa?
Mitähän kaikkia tekosyitä ihminen onkaan keksinyt tekemisilleen silloin, kun niitä pitää itsellekin kaunistella. Mutta sinäpä rohkea olet, kun tuntemattomasta ihmisestä osaat sanoa, että hän ei enää rakasta miestään. Ollapa tuollainen ihmistuntemus meillä muillakin, kuinkahan viisaita olisimmekaan. Ai niin, taisitkin tarkoittaa, että ukkeli on sanonut, ettei muija ymmärrä!
Joskus ne tunteet vaan voittaa järjen, ainakin hetkellisesti.
miten sinä voit tietää rakastaako tämä tuntematon ihminen vielä? petikaverisi puheista vain??? ehkä suhde ei enää ole yhtä kuuma kuin teillä - siihenhän jännityskin antaa lisänsä, mutta rakkaus muuttuu ajan myötä.
Halusit kai sanoa: joskus ihminen valitsee antaa tunteidensa voittaa järjen.
Valinnoista siinä aina vain on kyse, ei mistään muusta. Sellaista, joka todellakin toimii tunteidensa ohjaamana ilman, että tietoisia valintoja on mukana, tullaan yleensä hakemaan piipaa-autolla.
Samalla tavalla kävi minullekin. Tottakai vastaan sitä, että petetään. Ihannetilanne olisi, että erotaan ennen kuin toisen kanssa aloitetaan. Elämä ei vain mene niin... Me kuitenkin lopetimme jutun ennen kuin kiinni jäätiin. Tilanne oli niin sekava, koska tunsin myös puolison. Rakastumiselle ei kuitenkaan voinut kumpikaan mitään. Järki onneksi voitti, vaikka kipeää tekeekin, molempiin. Ehkä jokin päivä olemme vielä yhdessä. Jos niin on tarkoitettu. Molemmat kuitenkin koki sellaisia tunteita, jotka olivat täysin uusia. Onneksi tästä ei nyt kärsi muut kuin me kaksi.
Must tossa vaiheessa on vähän jälkijättöstä alkaa ajatella toisen tunteita, kun kerta vahinko on jo tapahtunut. Koeta selvittää asia kaikille mahdollisimman vähin vaurioin. Kun et kerta pysty katumaan, mistä sulla on huono omatunto? Paha mieli lienee kaikilla.
Kaiap hän sua nyt rakastaa , mutta koska pettää nyt vaimoaan tulee jatkossa pettämään sinuakin. Pettäminen monella verissä ja ne kyllästyy nopeasti.
senkun alat ykköseksi, etkös siihen pyrkinytkin vai etkö sittenkään pääse.jos onnistut, saat muutaman ehkä onnellisen vuoden, sitten miehesi haluaa vähän vaihtelua ja hankkii jälleen salarakkaan. sinä tietenkin hyväksyt elämän kiertokulun luovuttaen paikkasi kakkoselle... ryhdyt jälleen metsästämään toisen varattua, jne.. kierrätystä, tyttö, kierrätystä. sitä se elämä on. mitä rakkaus yleensä on... sitä ei moni tiedä, luulee kyllä tietävänsä..
Voi typerystä!Kehtaat vielä täällä hehkuttaa vaikka tiedät itsekin että teet väärin!Mene hoitoon ja anna varattujen olla!
kehissä lisää, eksää nyt tajua että VARATUT jätetään rauhaan!! Just joo ennen niin kiltti... p...t sanon minä, moraaliton tunnevammainen oot.
näitä ukkomiesten valituksia, kun itse olen VAPAA, kertovat miten elävät kylmässä suhteessa, eikä hellyyttä, saatikka sitä parasta rakastelua kotona saa, niin hakevat salarakkaita sentakia, kukin taaplaa tyylillään, enkä YMMÄRRÄ, miksi olla aviossa/avoliitossa, kun kerran suhde ei toimi, haluavat vaan pitää hauskaa toisen luona ja sitten on kiva taas palata kotiin tyytyväisenä ja kun seuraava halu taas iskee etitään uutta, jos ei pidempiaikaista kohdetta löydy, että ainaista hakuammuntaa, on molemissa sukupuolissa.
Elämä on ihmeelistä
kertoa salarakkaalle vain huonoja asioita, mitä mielikuvitus mieleen tuo ja salarakas uskoo kaiken. No mikäs siinä, se vain toimii ja salarakas tyytyväisenä "minulta saa, en ikinä pihtais"
Plaa plaata uskoo kaikki salarakkaat, mutta ovat silti ainaisia kakkosia ja panopatjoja.
Kuka voi nostaa itsensä korkealle hyvän ja moraalisen ihmisen jalustalle tuomitessaan muita ja hehkuttaessaan omaa paremmuuttaan? Suurin osa meistä omasta mielestään. Minunkin miehelläni oli salarakas, joka oli naimisissa ja 2 v.tytön äiti. Sain asian nopeasti selville. Puhelimessa hän vannoi rakastavansa miestäni ja mieheni vieressä vannoi samaa minulle salarakkaastaan. Me erosimme, he eivät. Inhoni on yhä hyvin syvä tuota naista kohtaan. Mutta ei ketään väkisin viedä. Kyllä mieheni oli aivan yhtä syyllinen asiaan. En silti tuomitse ketään. Koska olen nähnyt niin paljon onnettomia ja tunnevammaisia liittoja (ehkä omanikin oli). Mutta ratkaisuja silti noissa kolmiodraamoissa on tehtävä hyvin nopeasti.