Onko aupair perheenjäsen vai työntekijä?
Käytäntöhän tietenkin vaihtelee perheestä toiseen, mutta onko tästä jotain virallista tietoa?
Käytäntöhän tietenkin vaihtelee perheestä toiseen, mutta onko tästä jotain virallista tietoa?
Aupairin asema?
virallista tietoa kellään?
202973
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Niinhan niissa kaikissa esitteissa sanotaan...mutta moni au pair on kyl oikeasti silta valilta, niinkuin mina. Valilla perhe on superystavallinen,ja hengailen heidan kanssaan, ja valilla he eivat pyydakaan jonnekin lahtemaan heidan kanssaan ja ovat vahan tylyja...tos vaan yks esimerkki.
Mie oon myos valilla... hmm... aika sisalla perhe-elamassa, valilla on aika tiellaoleva olo, semmoinen ulkopuolinen. Kun ajattelin aupairiks lahtoa, halusin perheenjaseneksi. Mutta toisaalta, tulla perheenjaseneksi puoleksi vuodeksi - vuodeksi? Ja sitten jattaa heidat? Ja en itsekaan halua olla sidottu mihinkaan perhetapaamisiin ja muihin, vaan elaa omaa elamaa. Kylla mie taalla melkein kuin kotonani oon, liikun vapaasti jne, mutta oon silti toisten kotona, vieraana, vaikkakin aika vapaana vieraana.
Oletkohan meidän aupair? Tunnistan oman käytöksemme tuosta kirjoituksestasi...
Syy, miksi joskus emme kutsu aupairiamme mukaan, on se, että kun ensimmäisinä kuukausina niin teimme, hän näytti aina hapanta naamaa kuin ei olisi iloinnut ollenkaan paikoista, joita veimme hänet katsomaan. Teksitteli koko ajan Suomeen kavereilleen. Eikä kertaakaan ole kiittänyt tai edes maininnut, että olipa kiva päivä/paikka. Mielellään kyllä tulee mukaan sellaisille perhematkoille, joista voi sopivasti kehuskella kavereille, mutta ei koskaan ole esim. tullut tapaamaan sukulaisiamme (joiden kanssa voisi esim. harjoittaa kieltään) vaikka olemme pyytäneet. Että perheenjäsen ja perheenjäsen, oma aupairimme siis tosiaan toisinaan jää matkasta nykyään, kun ei ole kiva kuljettaa hapannaamaa mukanaan. Ystävällisiä yritämme kyllä olla aina silloin kun ei liikaa ota pattiin tytön käytös ja tyly kai tulee vahingossa joskus oltua, kun sattumalta ottaa pattiin. Juu, juteltu on asioista avoimesti, ei muutosta.
mietittymaan oma kaytos...Mun emanta tosin puhuu englantia, mutta kuitenkin olisi varmaan voinut olla sama henkilo. Perheeni otti minut Havaijille mukaan, ja nautin todellakin siita matkasta,mutta jotenkin kun isantaperheeni kanssa matkustetaan, iskee ujous paalle,ja en oikein osaa olla heidan kanssaan yhta perhetta.Tulee sellainen outo olo. En oikein tieda,etta pitaisiko minun nyt olla perheeni kanssa,vai voisinko menna kavelylle rannalle,pitaisiko minun auttaa emantaani laittamaan poyta (kysyin kylla aina tarvitseeko han apua, mutta kun han sanoo ei,tuntuu etta kylla minun siltikin pitaisi auttaa,mutta minulle riittaa se,jos kerran sanoo ei)) olenko nyt toissa,pitaisiko minun huolehtia lapsista...tottakai mielellani vietan aikaa lasten kanssa ja perheeni kanssa yhdessa, muttase vain hammentaa minua. Ja perhe aina ksyeli olenko kunnossa,kun naytin kuulemma surulliselta koko ajan,vaikka kaikki oli vallan mainiosti.Myonnan toki etta aamuisin en jaksanut hymyilla kauhean aurinkoisesti...Hmm,msuta tuntuu etta mun pitas jutella tasta mun emannan kanssa ettei tule enaa vaarinkasityksia.
No tuon viestisi perusteella kyllä kuulostat olevan ihan eri maata kuin meidän aupairimme - ottaisimme sinut mielellämme! Ei kuule meidän tytön suusta kysymystä "Voinko auttaa jotenkin" missään tilanteessa. Jos oman perheesi äiti sanoo ei, asia varmaan sitten on niin. Jos meidän tyttö kysyisi, esimerkiksi lomalaukkuja raahatessani lapsi sylissä, että voiko hän ehkä ottaa yhden, sanoisin heti että voi kiitos! Kysynhän tietenkin itse aina joskus, että hei kuule, voisitko sinä ottaa tuon tai tehdä tuon, mutta sellaiseen kyllästyy, toivoisi, että toisella on sen verran silmät auki, että tajuaisi itse, onko jotain tehtävää.
Mutta sinulle suosittelen lämpimästi, että puhut ja kysyt asiasta perheesi äidiltä, sellaisesta kysymyksestä ei voi ikinä suuttua, se vain osoittaa, että olet asioista perillä, huolehdit asioista ja haluat sopeutua joukkoon ja olla avuksi. Jos avoimesti kerrot, että olet hieman epävarma, kuinka milloinkin pitäisi toimia, ellei se äiti siihen yhtä avoimesti vastaa niin sitten on hänessä vikaa.
Onnea sinulle!
Itse asiassa en ole ollenkaan perheenjasen. Isani ja veljeni ovat tulossa kaymaan Briteissa, ja kun kysyin perheen aidilta, haluaisivatko he tavata perhettani, aiti sanoi etta kiitos, mutta oot ympyroissa vaan 8 kuukautta, sen jalkeen tulee uus aupair, niin... Etta pitempaa ihmissuhdetta ei silta puolelta ole ajateltu rakentaa.
No kuuluisihan se nyt ihan sitten vaikka vain yleisiin kohteliaisiin tapoihin tavata sellaisen perhe, joka sentään oman katon alla asuu sen 8kk. Enpä ihmettele, jos sulla on leuka loksahtanut. Olipa kumma suhtautuminen. Kaikkee sitä kuulee.
On se hyvä että meitä aupaireja on olemassa... Eihän perheenäideillä olisi muuten aikaa roikkua kaiken maailman nettipalstoilla jauhamassa. :D
Peace \o/ :D
Moni on varmasti eri mielta, mutta minun mielestani au pair EI ole perheenjasen. Ja miksi olisi? Miksi kukaan ylipaataan haluaisi menna perheenjaseneksi vieraaseen perheeseen? Toisaalta au pair on enemman kuin tyontekija, asuuhan han kuitenkin samassa asunnossa ja on tyon ulkopuolellakin tekemisissa perheen kanssa. Mutta perheenjasen, ei ikina.
EU:n lainsaadanto on eri mielta.
Jos henkilo ei ole perheenjasen, niin han ei myoskaan ole au pair. Itse tunnen olevani taysin perheenjasen, ja perhe kohtelee minua myos silla lailla.
Minä työskentelen aupairina tosi kivasssa perheessä mutta en silti koe että olisin perheenjäsen..ei todellakaan. Harvoin aupiri tuntee olevansa perheenjäsen, tuo kyllä tietysti riippuu perheestä, mutta minusta aupairin on jotain työntekijän ja perheejäsenen väliltä..
Vaikka kuinka tuntisit olevasi perheenjasen, ja vaikka kuinka hyvat ja lampimat valit olisi perheen kanssa, niin et sina perheenjasen silti ole....:D mua naurattaa ihmiset jotka jaksaa lassyttaa tuosta perheenjasenyydesta
voi ymmärtää ellei oo itse kokenut. minä en naura sinulle vaikka et tiedäkään mistä puhut - säälin ehkä vähän. äläkä väitä, että tiedät, sillä jos tietäisit, et nauraisi. :)
parissa eri perheessa olen ollut ja hyvin tullut juttuun perheiden kanssa...toisen perheen kanssa yha pidetaan yhteytta ja vieraillaankin. Mutta perheenjasen mina en tietenkaan ole eika tama perhe ole minun perheeni, eika koskaan tule olemaan. Minun perhe on minun perhe siella Suomessa, enka tosiaan ajattele etta mulla olis 2 tai 3 eri perhetta...:D
perhe on kai siellä, missä sydän on kotona. miksei siis useammassakin paikassa. ei kai se ole mistään muusta kiinni ku kyvystä kokea.
Tämä tosiaan vaihtelee. Se, mikä asemasi lopulta on, riippuu todella paljon paitsi perheestäsi, myös sinusta itsestäsi.
Minä olen ollut kahden eri perheen au pair. Toiselle olin kuin oma tytär, toiselle taas vain työntekijä, joka pyöri heidän nurkissaan. Toisen perheen kanssa olen edelleen paljon tekemisissä, toisiin minulla ei ole ollut mitään yhteyttä lähtöni jälkeen. Toista perhettä rakastin (rakastan edelleen), toisen kohtalo ei voisi vähempää kiinnostaa, vaikka varsinaisia ongelmia ei ollutkaan.
En ikinä ajatellut, ettei hyödytä kiintyä perheeseen vain muutaman kuukauden takia - meidän suhteemme kestää eliniän, ihan kuten oikeassakin perheessä. Ei mikään välimatka katkaise niin vahvoja siteitä.
Jos haluat elämänmittaisia ystävyyssuhteita ja tukikohdan maailmalta, kannattaa olla aito ja rehellinen sekä uskaltaa antaa myös itsestään. Jos hyvin käy, isäntäperheesi tekee samoin ja ottaa sinut oikeasti siipiensä suojaan. Toki on jokaisen oma asia, miten asennoituu au pair aikaansa ja mitä siltä haluaa, mutta ihan rehellisesti ja kokemuksella voin sanoa, että on aika ihanaa saada esimerkiksi häälahja vuosien takaiselta isäntäperheeltä ja olla aina tervetullut heidän luokseen.
Jos ottaa au-pairin ja sattuu jokin vahinko, onko jokaisella omansa vai pitääkö isäntäperheen hoitaa vakuutukset? Onko jotain muita juttuja mitä pitäisi ottaa huomioon ettei pääse hyväksi esimerkiksi siitä miten ei pidä toimia?
Itse en koe olevani perheenjäsen. Minua ei pyydetä mukaan perheen omille reissuille tai vierailuille kyläpaikkoihin. Sen sijaan perheen äiti utelee kaikki minun vapaa-aikaan liittyvät ja viikonloppuisin tapahtuvat asiat, kuten mitä tein ja kenen kanssa ja missä olin ja milloin tulin.
Tarvitseeko aupairin tehdä tiliä asioistaan (missä paikoissa on ollut edellisenä iltana kavereiden kanssa yms.)? Ymmärrän, että tietyt asiat on hyvä kertoa turvallisuudenkin vuoksi, mutta tenttaaminen alkaa rasittaa. Olen asunut itsekseni ennen aupairtyötä jo pidemmän aikaa ja tottunut huolehtimaan itsestäni, siksikin ahdistaa tuollainen jatkuva utelu.
mielestäni et ole mitenkään tilivelvollinen. Tai no kyllähän sillä äidillä jotain on oikeus kysyä mutta minu milestäni on väärin jos hän kyselee joka pikku asiaa. olethan jo aikuinen ihminen. Ja vapaa ajalla minä saan ainakin tehdä mitä huvittaa eikä minulta kukaan ikinä kovin tarkasti kysele.
perheenjäsen on ehkä vähän liiottelua, koska musta on ainakin vaikee ymmärtää miten vois olla perheenjäsen ihmisten kanssa ketä ei tunne. toisaalta tunteeko sitä oikeitakaan perheenjäseniä aina. mut silti musta hyvät ystävät kuvais paremmin aupairin ja perheen suhdetta, sillei ettei kuitenkaan sukulaisia oltais.