alottako ikinä mitään juttuu kenenkään työkaverin kanssa,koska kun se päättyy alkaa karttaminen.Kaikki ihmiset ei osaa olla sellasen jälkeen enää "normaalisti" työkaveri.Ei sitten ahdista jälkeenpäin.
Älkää
duunarikin
123184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
oikeassa. Välit eivät tule koskaan enää entiselleen, karttaminen on varmaan pikemminkin sääntö kuin poikkeus. Eikä tunnu kivalta kummastakaan.
Nimim. 'kokemusta on'
IHAN TOTISEN TOTTA ON KOKEMUSTA ON. MYÖS!
Varmasti yritän kaikkeni että saisin romanssin aikaan. En voi sille mitään. Kun sydämessä tuntuu siltä, niin se on vain yritettävä. Tosin en ole vielä juurikaan vastakaikua saanut. Mutta ehkä joskus vaikka yrityksen yhteisellä virkistypäivällä jos ei aiemmin...
on kyse?
...koulutusalan...
vain kerran ja eihän sitä tiedä mitä menettää siinä ihmisessä,jos ei yritä edes.Vaikka oliskin työkaveri.
työpaikan vaihto siinä on sitten aika liki...
työkaveriini. Aloitan suhteen niin, että ajattelen sen kestävän. Jos miettii jo sen päättymistä, se varmasti päättyykin.
Se, että karsastetaanko mahdollisen päättymisen jälkeen, ei tällähetkellä minua kiinnosta.
Elämä antaa ja elämä ottaa. Muistakaa elää eikä vain varoa.
työkaverin kanssa, olemme molemmat tahoillamme onnellisesti naimisissa. Juttua on kestänyt yli vuoden. Saa nähdä miten käy jatkossa, mutta kivaa on.
asti kun käry käy!
Eipä tuota paremmin voisi ilmaista. Ja kun käry käy on tosi mukava olla siellä työpaikalla! Joten lämpimästi omien kokemuksien toivottavasti opettamana, ei kannata, mikään pano ei ole sen arvoista, ja tosi rakkaudesta lienee turha noissa varattu kuvioissa edes puhua!
Meillä oli myös työparini kanssa pientä säpinää, eikä mitään oikeastaan edes ehtinyt tapahtua. Silti kun sekin vähä loppui, meni kaksi kuukautta ennen kuin tilanne hiukan normalisoitui, täysin normaaliksi se tuskin palaa enää koskaan!
Töitä joudumme tekemään jatkossakin yhdessä tosi tiiviisti, pienellä työpaikalla, jossa ei yleensä edes ole muita paikalla kuin me kaksi. Harmittaa suuresti kun se rento työilmapiiri, joka oli joskus ennen säpinöitä, on muisto vain!