Mitä mieltä olette ihmiset, saako parantumatonta, sietämätöntä kipua poteva tehdä itsemurhan? Ja ennen kaikkea, onko jollain muulla sama tilanne? KAIKKI on kokeiltu, kipupolit ja muu huippuosaaminen. Tapaturman aiheuttamalle vammalle ei voi enempää tehdä.
Oikeuttaako sietämätön kipu itsemurhaan?
kipee
355279
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Mulla on aivan sama tilanne kun sulla ja pidän lasten ja lastenlasten kuvia joka puolella esillä.
Ne on ne neljä syytä olla elossa.
Isäni teki itsemurhan, hän ei välittänyt miltä meistä lapsista tuntui.
...lapset tapaan enintään tunnin viikossa, heillä aikuisilla miehillä on oma elämänsä, kun minä taas kärsin 24 tuntia vuorokaudessa! Voivatko he odottaa minun pysyttelevän hengissä, jotta halutessaan pääsevät hetkeksi tapaamaan? Mies on pyynnöstäni jo löytänyt uusia ystäviä ja tulee viimeinkin menneeksi kaikkialle, minne minä en pysty lähtemään. Siitä olen todella iloinen, mutta en jaksa kuulla MINNE hän menee - lähes kaikki kun on vammani takia mahdotonta.
Jos joku nuori aikuinen sattuu lukemaan, ottakaa tekin kantaa! Pitääkö äidin sinnitellä teidän takianne, vai saako häipyä?
mutta loppuu se muutenkin itselläni.
voin vain kuvitella tilanteesi. On kuitenkin ihan eri asia kokea jatkuvaa sietämätöntä kipua.
En voi tuomita kenenkään itsemurhaa, koska en voi tietää, mitä kaikkia syitä siihen on, ja kuinka asianosainen tilanteensa kokee. En usko, että kukaan tappaa itsensä "muuten vaan". Itsemurha on meille annettu vaihtoehto, muuten sitä ei olisi mahdollista tehdä. Ymmärrän monet itsemurhat, mutta en välttämättä hyväksy sitä parhaana tai ainoana vaihtoehtona ratkaista ongelma.
Hoitotilanteesi on tänään tämä, mutta entä jos huomenna löydetään ratkaisu ja helpotus kipuusi?
Jokaisella ihmisellä on oikeus päättää elämästään, myös sen lopettamisesta milloin tahansa. Ei täällä tarvitse turhaan kitua, jos ei halua.
Minäkin voisin vastata kyllä. Tänään isäni kuolemasta on 3 vuotta. Hän kuoli syöpään. Hänellä oli aivan kauheat kivut. Minulla on semmonen tunne, että jos meitä lapsia ei olisi ollut olemassa, hän olisi riistänyt itseltään hengen. Enkä olisi ollut hänelle siitä vihainen. Näin sivusta miten sairas hän oli.
MUTTA hetkellisesti hän sai kipuihin helpotusta, silloin ennen kun hän oli niin "loppusuoralla". (Lopuksihan annettiin hänelle morfiinia). Hänelle tehtiin semmonen hermojuttu, eli se hermo, joka tietystä sisäelimestä viestitti aivoihin kipua, niin se "lamaannutettiin". Vaikutus kestää puoli vuotta, ja sitten se täytyy tehdä uudestaan. Ja se auttoi.
Onko sinulle kokeiltu tätä? En tiedä vammojesi laatua, mutta ennen kun teet mitään, niin ota selvää tästä toimenpiteestä.
Muuten olen sitä mieltä, että itsemurha on itsekäs teko, mutta jos ihminen on parantumattomasti sairas tai kärsii hirveistä kivuista, niin en suhtaudu yhtä jyrkästi. Sen vaan tieän, että jos joskus joudun isäni asemaan, en haluaisi kitua kuin eläin loppuun saakka.
Mutta tämä on vain minun mielipiteeni.
Voimia.
Kiitos kaikille tähän mennessä vastanneille. Upea isä sinulla!! Tosiaan on minullakin hermoja puudutettu, mutta auttoi vain päivän, pari. Nyt olen hätätilassa käynyt morfiinipiikillä poliklinikalla, se on ainoa joka auttaa. Toki saan jonkin verran nukutuksi ottamalla illalla hermoimpulsseja lamaavaa lääkettä, mutta se on lamannut sitten mm. näköäkin jo, muistista puhumattakaan. Ja aamupäivät menee pahoinvointiin, lääkkeestä toipumiseen.
Anteeksi valitus, ihan kun minun pitäisi todistella koko Suomelle etten jaksa. Oma murheenihan se on, lähden kun lähden. Kun vielä jaksaisin niin kauan että eräs läheinen nuori valmistuu ammattiin. Se on tavoitteeni juuri nyt. Ellen rakastaisi lähi-ihmisiäni, olisin karannut kipuja jo kymmenen vuotta sitten!
Entäs morfiinilaastarit? Toisaalta nehän aiheuttaa riippuvuutta, mutta sitä voisi kokeilla? Vaihdetaan 3 päivän välein, ja ainetta tulee koko ajan tasaisesti ihon läpi verenkiertoon. Niitä on myös eri vahvuisia.
Voimia edelleen.
Mielestäni itsemurha on suvaittava ratkaisu vain tapauksessa, joka on todistettu lähes mahdottomaksi.
Jos sekä henkinen, että fyysinen kipu on niin suurta, että koko elämän nautinto on mennyt, niin minä itse en lähtisi tuomitsemaan itsemurhaa vaihtoehtona.
Kun todellinen hätä on kyseessä ilman auttajaa, on itsemurha mielestäni varsin rauhoittava keino.
- Verti
"...on itsemurha mielestäni varsin rauhoittava keino."
Mistä sinä sen tiedät, rauhoittaako se asianosaista? Siitä ne vaikeudet vasta alkavat:
http://www.helsinki.fi/~pjojala/Itsemurha.htm
Lääketieteellisessä mielessä neuvon sinua vakavasti ottamaan kalaöljyä tai muuta oomega-3:sta sisältävää litkua pari ruokalusikallista päivässä. Kahden kuukauden kuurin jälkeen masennus ja psyykelääkkeistä johtuva itsetuhoinen ajatuskierre helpottaa. Mutta se ei tarkoita että pitäisi kalaöljy lopettaa siihen. Sen sisältämä DHA (22:6, pitkäketjuisin monityydyttymätön rasvahappo) on neurovitamiini eli F-vitamiini. Eli sitä on PAKKO saada ruuasta, koska kehomme ei kykene sitä itse tekemään vaikka aivot vaativat sitä toimiakseen.
Me syömme epäluonnollisesti tätä nykyä ja altistumme siksi tappavalle masennukselle. 300 vuotta sitten suomalaisten ruokavaliossa oli oomega6:n suhde oomega3:een 2:1, kun nykyään se on 10:1 - 15:1. Esimerkiksi jauhoista krakataan pois monityydyttymättömät rasvat, jotta ne säilyisivät pidempään.
Mutta siis aivan samoin kuin tuo lihominen, myös itsetuhoiset ajatukset ovat pitkälti SSRI-psyykelääkkeiden aiheuttama vika.
Vai kysytkö moraalista lupaa. Sitten kannattaa kääntyä pappien puoleen, niitä tuskin on täällä, tai mistäs minä sen tiedän.
Tuskin papit antavat lupaa tehdä itsaria.
Jos ei lääketiede auta niin voisithan kokeilla rukousta. AInakin tiedän, että ihmisiä on parantunut kroonisesta kivusta Pirkko Jalovaaran ja Seppo Juntusen rukousilloissa. Mikset kokeilisi kun muusta ei ole ollut apua?
Voimia sinulle. En osaa kuvitella tilannettasi koska en ole kokenut kuin ajoittaista kipua.
Ethän vain mennyt tekemään sitä?! Niin, ethän tietysti voi vastata, jos teit...
Oletko nyt aivan varma, että kaikki keinot on kokeiltu? Eräs läheiseni kärsii (kärsi) sietämättömästä hermokivusta vuosia ja hänkin kävi kipupolilla ja kaikissa mahdollisissa paikoissa saamatta apua. Hänellekin väitettiin, että kaikki keinot on kokeiltu ja että mitään muuta ei ole tehtävissä! Lääkärien lausunnoissa luki jatkuvasti:kaikki keinot kokeiltu. Yllätys, yllätys... kun lääkärit huomasivat, että nyt tuo ihminen on niin loppu kivun vuoksi, että lähtö tulee, jos ei muuten, niin oman käden kautta, löytyikin yllättäen lääkkeitä. Lääkkeet ovat jotakin tosi kovia "aineita" (en nyt muista mitä) ja läheiseni on nyt kuin "pienessä sievässä", kun käyttää noita lääkkeitä, mutta ehdottomasti parempi sekin, kuin se sietämätön kipu!!!
Kipupolien toimintaa on kritisoitu paljon viime aikoina, eikä niillä tehdä automaattisesti kaikkea voitavaa ihmisten hyväksi, joka kyllä johtuu suurelta osin yhteiskunnan säästöistä.
Ehdottaisin, että menisit puhumaan asiasta vielä lääkäriin ja kertoisit sielläkin rehellisesti, että olet suunnitellut itsemurhaa, koska et kestä enää! Uskoakseni silloin löytyy noita "salattuja aineita". Ymmärrän kyllä, miksi lääkärit eivät niitä helposti määrää- ne huumaavat ihmisen, mutta parempi sekin, kuin lopettaa elämänsä sietämättömän kivun vuoksi. Kipupotilaat tekevät todellakin paljon itsemurhia ja aiheesta on paljonkin tietoa
olemassa, joten tieto sinunkaan aikomuksistasi ei varmasti ihmetytä lääkäreitä.
Voin vakuuttaa sinulle, että tuon läheiseni, joka noita lääkkeitä lopulta sai, ajatusmaailma näyttää olevan yhtä selkeä, kuin ennenkin, lääkityksestä huolimatta. Kipuja hänellä ei juurikaan enää ole. Itse vierestä hänen kärsimystään seuranneena ihmettelen vain, että miksi hänen piti kärsiä niin kauan ennen kuin apua annettiin!?
Kiitos kaikille asiaani pohtineille!
Noista tosi vahvoista on morfiini vielä kokeilematta, mitä nyt päivystyksessä äärimmäisen hädän hetkenä on piikkinä annettu. Yksi kohtalotoveri oli "polttanut" suolistonsa morfiinin sukuisilla aineilla, mutta ehkä se laastari olisi vatsaystävällisempi. Jo Tramal sai minut oksentamaan ihan nonstoppina - onneksi olin sairaalaosastolla, missä pystyivät antamaan vastalääkettä siihen! Huh.
Olen yhä jonossa meidän kipupolille, joka on aina keksinyt jotain uutta. Itsemurha-aikeeni ovat lääkäreiden tiedossa, tuloksena masennuslääkitys jo pari vuotta. Nostanee hiukan kipukynnystäkin. Rukoilukin kuuluu toimenkuvaan, mutta välillä käy mielessä, ettei meidän ihmisten ole välttämättä tarkoitettu elävän kovin vanhoiksi. Kun seuraa vanhusten hoidosta käytyä keskustelua, tuntuu että ihmisen hengissäpito kaikin keinoin on loppujen lopuksi enemmänkin jonkin pahan voiman keksintö...Ennen vanhaan oltiin kristillisempiä, ja silti esim. ukkini sai 60-luvulla nukkua rauhassa pois keuhkokuumeeseen ilman mitään antibiootteja tai muita tiputuksia.
niitä morfiinilaastareita, äläkä luovuta! Lääketiede kehittyy jatkuvasti. Minulla on jossakin eräs artikkeli, jossa kerrotaan,että Amerikassa on edistytty hermovaurioiden hoitamisessa ja löydetty joku aine... en oikein nyt muista, mitä siinä oli, mutta siinä puhuttiin kuitenkin, että hermovauriokivuista kärsiville on tulossa helpotusta elämään! Kerron tarkemmin, jos löydän tuon "hyvään talteen" pistämäni artikkelin.
Käytkö kipupotilasyhdistyksen sivuilla? Tuo läheiseni, josta kerroin, on saanut sieltä paljon tukea ja tietoa!
Joo niitä laastareita on muistaakseni neljä eri vahvuutta, ja ihan heti ei vahvuuksia tarvitse nostaa, auttavat aika pitkään. Isälläni oli aina yksi ja sama vahvuus, mutta loppusuoralla niitä saman vahvuisia laastareita laitettiin kaksi. Ei hänen ihokaan regoinut mitenkään pahasti, pikkasen punoitusta oli, mutta sitä laastarin paikkaa voi vaihdella.
Tokkuraisuutta ym. morfiinistahan tulee, mutta isälläni ei ainakaan "pää seonnut" mitenkään merkittävästi, paitsi ekasta laastarista. Monet myös sanovat että morfiini väsyttää, mutta isälläni ainakin vaikutus oli päinvastainen. Toisaalta hän oli varmaan iloinen kun pääsi kivuistaan, joten se varmaan sai hänet paremmalle ja pirteämmälle tuulelle.
Mutta se morfiiniresepti ei ollut ihan "normaalin" näköinen. Siihen piti muistaakseni saada jonkun ylilääkärin allekirjoitus. Ja apteekissa oli aina hirveä rumba, koska johonkin rekisteriin pitää kirjata, että lääke on käyty hakemassa. Ellen ihan väärin muista, niin resepti jäi sinne apteekkiin... varmaan sen takia, ettei sitä voisi väärentää. Ja joka kerta piti hakea uusi resepti seuraaville laastareille. Kerralla me ainakin saimme vain 5 kpl.
Ja ne on kalliita. Se 5 kpl oli jotakin 100-150 e. Mutta isälläni oli merkintä KELA kortissa, joten hän sai ne korvatuksi 100%. Tämä on kai yleinen käytäntö ainakin syöpäpotilaille.
Laastarit ovat samankokoisia kuin nikotiinilaastarit, eli ei mitään giganttisia lappuja.
Ihan lopuksi isälleni annettiin morfiinia nestemäisesti, siis oraalina liuoksena. Nimi oli Oxy-Contin. Toisaalta jos vatsasi on herkkä, niin tämä saattaa olla vähän liian stydiä...
Kysele rohkeasti lääkäreiltä! Heittäydy hankalaksi ja vaadi hoitoa, ellei muuten irtoa!
Taas kerran; voimia
Elämä on Jumalan meille antama ihmeellinen lahja. Bakteerit eivät ole "luoneet" mitään vaan näkymätön Raamatun ilmoittama Elävä Jumala. Jokainen Herran Jeesuksen kohdannut tunnustaa tämän ihmeen todeksi, vaikka tuota uskoa koetellaankin elämän aikana monella tavalla.
Ystäväni teki itsemurhan. Hän oli vuosia kärsinyt hirveästä masennuksesta. Jumala paransi sen ihmeellisesti. Mutta sitten tuli leikkauksesta sellaiset hermokivut, että morfiinikan ei helpottanut kuin aina vain yöksi hetkeksi. Eli mitään ei ollut tehtävissä. Vuosia rukoiltiin, mutta paranemista ei tullut. Hän rakasti Jeesusta, siitä olen 100 % varma. Miksi?
Mutta tämä ei kuitenkaan vienyt uskoani. Miksi ei, saatat kysyä. Koska tiedän Sanasta, että jokaisen ihmisen valinnat ja teot katsotaan Y-K-S-I-T-E-L-L-E-N tuomiolla. Jumala ei erehdy arvioinneissa. Siksi tärkeintä on tutkia omaa sydäntä. Eli minne olen kulkemassa ajan rahtusessa joka minulle on annettu. Jeesukseen sydämestään ripustautuneet armahdetaan. Olen ammatiltani lut.pappi.
Minkälaisesta leikkauksesta ne hermokivut syntyivät? Sujuiko kuiteskin itse operaatio hyvin? Anteeksi että olen utelias. Itsekin kärsinyt leikkauksen jälkeisistä kivuista.
Joo se on niin hyvä jeesustella että elämä on jumalan lahja kun ei itse ole vastaavassa tilanteessa.
kenellekään itsemurhaa. Vain Jumalalla on valta päättää elämästä ja kuolemasta.
Mulla on fibromyalgia ja masennusta ollut jo vuosia. Mikään ei auta.
Jotain piipussa poltettavaa. Laillisesti ja kivut todella poistuu. Miksi helk.Suomessa on laitonta tämä ....!
Hei!
Olen muutaman vuoden kokenut kuuden kuukauden välein niin pahaa kipua, että vuosi sitten olin lähellä menoa. Lääkärit eivät osanneet auttaa, sanoivat sen olevan mahatautia. Viikon makasin sängyssä ja oksensin, mikään ei pysynyt sisällä. Ahdistuin ja itkin koko ajan, uni oli ainut aika milloin pääsin kipua pakoon.
Olin raahautumassa vessaan tappaakseni itseni, mutten kivun takia päässyt edes sängystä. Kun toisen kerran tein päätöksen, jätin asian kesken koska tiesin, että siskoni olisi löytänyt minut.
Kolmannella kerralla sain itseni terveyskeskukseen ja tunnin kuluttua olin psykiatrian päivystyksessä. Kahden aamun kuluttua olin lähimpänä kuolemaa kuin koskaan ja pääsin osastolle.
Nyt masennuslääkkeitä ja rauhottavia, kipua ei ole enää esiintynyt. Tiedän, että sinun kipusi johtuu fyysisistä seikoista, minun taas psyykkisistä.
Mikäli kuitenkin harkitset itsemurhaa niin se on lääkkeet vaihtoon. Kunhan kipu edes laantuisi, niin masennuslääkettäsi voitaisiin yrittää uusia?
Entä jos kyseessä olisi hidas ja epävarma, mutta todella tuskallinen syöpä? Itse en voisi katsoa äitini kärsivän syövän kourissa ilman elämänhalua, vaan hyväksyisin hänen päätöksensä lähteä etuajassa. Sama pätee tähän tilanteeseen, en voisi katsoa rakkaani kärsivän tolkutonta kipua, mikäli kaikki keinot on käytetty. Taistelisin kuitenkin ratkaisun löytämiseksi.
Paljon voimia taisteluun. Toivottavasti kipusi laantuu ja voit jälleen nauttia elämästä.
Oletko vuorenvarmasti kokeillut kaikkea ? Itsariajatukset kertovat: ET !
Mielen puolen hallinta on tainnut jäädä kovasti vajavaisesti hoidetuksi. Oletko tutustunut joogaan ? Oletko liikehoitanut, jumpannut, rentouttanut ... niin kroppaa kuin varsinkin mieltä ? Oletko käynyt luontaishoitopuolen kaikki vaihtoehdot läpi edes kysellen saatika kokeillen ?
Oma apu paras apu. Lääkärit eivät tiedä, eivätkä varsinkaan tajua, kaikkea.
kaikki oikeuttaa itsemurhaan.
oma elämä, oma päätös, kai sitä saa lähteä jos siltä tuntuu.
vois ihan läpällä käydä tappamassa itsensä... vaik ylihuomenna
Kannattaisiko kuitenkin käydä jossain terapiassa ensin ? Ja antaa elämälle ja kaikille elämän mahdollisuuksille tilaisuus.
Eikö tälle palstalle löytyisi lääkäriä, joka osaisi neuvoa ja auttaa
Etkö sinä oikeasti tiedä, mistä lääkäri löytyy ? Pyydäpä apua vaikka vanhemmilta.
Saa ja pitääkin tehdä. Ei pidä jäädä loisimaan muiden rahoilla elämään. Töihin tai hautaan. Suomessa liikaa hyysätään. Työ tuo niin paljon hyvää ihmissuhteet kaikki
Ok Hitler. Miksi työttömän henki olisi vähemmän arvokkaampi kuin työssäkäyvän? Suurin osa tarjolla olevista töistäkin on ihan täyttä bullshittiä. Jotain aku ankan myymistä puhelimessa tai nettisivun kehitystä yms
Kipua ei pidä missään nimessä kestää.
Missä kipusi on?
P.s.
On ihmisiä jotka kärsivät henkisistä ongelmista esim. peloista. Nämä yleensä johtaa itsetuhoisuuteen vaikka apua olisi saatavilla. Älkää jääkö näiden asioiden kanssa yksin.
Helppohan se on sanoa, ettei kipua pidä kestää.
Mutta kun sitä vaan on pakko kestää...........silloin jos/kun on pakko.
Työttömyys ei tarkoita että ihminen olisi ns. tyhmempi.
Ihmisen aivot ovat sellainen monumentti että tarvitsevat haasteita. Jos ei näitä haasteita ilmene, aivot tavallaan pistävät itsensä 'vika tilaan' josta seuraus masennus jne.
Aivot tarvitsevat meitä.