Miten tämä voi olla niin vaikeata? Ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko tapaamani miehet ihastuvat minuun ja sitten torjun niitä ystävällisesti kannoiltani. Tai sitten kohtaan miehen joka sekoittaa ajatusmaailmani, tulee uniinikin. Yllättäen hän ei koskaan ajattele samoin. Ja välimuotoja ei ole! Onkohan parempi olla vain itsekseen, tyytyä kohtaloonsa ja suojella sydäntään? Tässä menee rikki!
toivotonta
tipu
101502
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Piti oikeen käydä pari kertaa tarkistamassa etten o ite tota kirjottanu unissani :) Niin oli oman kuulosta. No jos yhtään helpottaa ( tiedän ettei) niin ainakaan et o yksin..
Kyllä se vielä tulee. Jatka sitkeästi etsintää.
Ja joku mies lämpee hiteesti, kysy uudestaan...
Toivon että onnistut:))))
Ei kannata lannistua, vaikka välillä tuntuu ettei toivoa ole. Se on vain ajan kysymys milloin se oikea kolahtaa. Tsemppiä sulle.
Hitaasti hyvää tulee. Itsellä meni melkein puoli vuotta sen mieluisen "pyydystämisessä". Hitaasti mutta hitaasti on tilanne nyt muuttumassa minun hyväkseni. Jos oikeen mukavan löytää sen eteen kannattaa tehdä työtä.
No sun ei kauaa tarvinnut etsiä. Mulla on kulunut nyt yli neljä vuotta etsiessä ja sama meno tuntuu jatkuvan.
Kuinka paljon voi tehdä hyvän miehen eteen? Yleensä vaan on käynyt niin, että jos itse naisena tekee aloitteen niin varmasti mies dissaa sut. Ei siinä paljoa viitsi alkaa lisää ahdisteleen. Jos ei toista kiinnosta niin ei kiinnosta, ei kai sille mitään ole tehtävissä. Vai onko? Keski-Eurooppalainen väsytysmeininkikö käyttöön? Ei ei... Mieluummin ylpeesti yksin.
Itse en kerennyt olla treffipalstoilla ku pari kuukautta niin heti tärppäs. Eikä ollut muuten edes kuvaa profiilissa. Tyyppi ei vastannut ihannemiestäni, mutta tykästyin häneen jo kirjoitteluvaiheessa ja nyt ollaan tapailtu jo jonkin aikaa ja aina vaan paremmalta tuntuu.
Naiseen voin tykästyä, mutta hän ei koskaan sitten tykästy minuun. Saattaa osa pelätäkkin, mutta eipä ikinä tarvitse niitä poiskaan hätyyttää. Eikä sellaista päivää tulekkaan. Ei vaikka voitan lotossa. Ei naiset niin rahan perään ole.
Miten tämä voi olla niin vaikeata. Aina kun olen ostamassa autoa, niin ne autot, joihin minulla on varaa, ovat vanhoja, ruosteisia ja rikkinäisiä, enkä minä halua tuhlata rahojani sellaisiin rotiskoihin.
Sitten kun vastaan tulee auto, jonka minä haluaisin ja josta uneksin öisinkin, niin aina tuollainen auto on minulle liian kallis. Välimuotoja ei koskaan ole. Miten tämä on mahdollista?
Niin Jaska, niinpä. Kysymys on kysynnästä ja tarjonnasta. Paria etsivät sinkut ovat ihmissuhdemarkkinoilla.
Mutta yleensä jos olet autokaupoilla löydät sieltä kuitenkin auton, jota ylpeänä esittelet naapureillekin ja jonka hyvinvoinnista huolehdit. Miksi ihmissuhteissa ei käy niin???
Ehkä se on niin, että on ihmisiä, joilla sisäinen ja ulkoinen olemus ovat totaalisen epäsynkronissa. Eikä sellaisia joilta haluaa sisällön sekä näön ja jotka kokevat samoin toisesta, ole juuri olemassakaan. Moni voi olla erilaisen kuoren vankilassa, kuori viestii ihan muuta kuin sisus. Ikä, muoto, maku..eläin kuitenkin kun monella on se, joka päättää.
Jos pitää kolahtaa kovaa ja olla sokeahko kunnioitus, jotta pysyy kiinni pidempään kuin hetken. Ja jos on levoton sielu, ei sitä tykkäämistä harjoitella jaksa.
Muutama hassu kohtaaminen saattaa olla (jätän mystifioidun "sen ainoan oikean" tästä pois..;). Eikä heitä etsimällä löydä, mutta silmät auki pitämällä ja ympärilleen katsomalla, eli niinkin rumasti sanoen kuin "(tavattujen ihmisten) määrää lisäämällä"
Lähellekin voi olla niin pitkä matka..
Itse asiassa kaikkein huumaavimmat ja luontevimmat kohtaamiset ovat usein nimenomaan ohimeneviä, joista tajuaa huomenna, että siinähän se ;)
Tsemppiä, t. äSSä