...että vanha sanonta "suku on pahin" vetää viimeisiään. Toki se on sitä edelleen, mutta kyllä alkaa tuntua, että todellinen ystäväpiiri hupenee muutamaan harvaan ihmiseen, ja ihan vain kade- ja ahdasmielisyyden vuoksi. Ja jäljellä olevienkin kanssa saa olla varovainen. Nykypäivänä kilpailua ei ole pelkästään työmarkkinoilla, vaan se ulottuu jokapuolelle.
Kilpajuoksussa ja tahdissa olisi pysyttävä halusu tai ei. Kyllä se paha on loppujen lopuksi meissä kaikissa. Paremminkin voitais puhua silminnähden hyvä- ja huono-osaisista. Siinä ihmisen todellinen hätähuuto tulee esiin parhaiten.
Kilpajuoksussa ja tahdissa olisi pysyttävä halusu tai ei. Kyllä se paha on loppujen lopuksi meissä kaikissa. Paremminkin voitais puhua silminnähden hyvä- ja huono-osaisista. Siinä ihmisen todellinen hätähuuto tulee esiin parhaiten.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän toivon ettei tartte olla kenenkään kanssa tekemisissä.Olen välillä miettinyt että olenko tulossa mökkihöperöksi ,mutta uskon että se on enemmän itsesuojeluvaistoa.
Ihmiset on niin julmia, jopa omat sukulaiset..ihan käsittämätöntä.Itsekkyys ja ahneus ja vallanhalu ja oman kunnian pyyntö tuntuu vievän nykyihmisiä tosi lujaa.Mä oon niin rikki että tuskin uskallan sanoa naapureille päivää.Sit karkaan kiireesti sisälle.Koska siitäkin sanomisesta puhutaan jo huomenna torilla.
...yhtyä kirjoitukseesi. Mulla on ihan samat fiilikset. Ihminen on pahin susi toiselle. Ei se katso puhutaanko sukulaisuus- tai työsuhteessa. Tilanne on kaikkialla sama, eli puukolla selkään aina kun tilanne sen sallii. Ei voi luottaa valistä itseensäkään l. parempi olla hiljaa, kun vähäinen sanominenkin tulkitaan tarkoituksella väärin. Tälläisessa maailmassa on paha elää varsinkin sellaisen ihmisen, joka haluaisi rauhaa ja että kaikilla oliisi hyvä olla. Olen tullut "potkituksi ja puukotetuksi" moneen otteeseen, joten tiedän mistä puhun ja ymmärrän toisaalta ihmisten hädän. Paha on maailman palkka.
se aurinko joskus näyttää säteitään meidänkin risukasoihimme ja saamme hetken lämmitellä käsiämme ystävällisyyden ja vilpittömyyden ilmapiirissä.Onneksi on muutama hyvä ystävä ( joita tosin välillä epäilee )mutta mitään suurempaa ei ole sattunut heidän kanssaan vuosiin joten uskallan jo sanoa ystäviksi.Kunpa osaisi itse olla niin hienotunteinen ja varovainen ettei loukkaisi ketään..eikä herättäisi kiukkua toisissa.Elämä on niin vaikeaa joskus.Voisinpa asua jossain villissä erämaassa jossa ei olisi kuin elukat kiusana.ilman kelloa ja kiirettä ja paskapuheita.Iso hali sulle( ilman puukkoja ja puntareita):)
Eipä ole muuta ajatusta kuin muuttaa korpeen , pieneen mökkiin ,lämmittää pirtti, ottaa kissa kainaloon ja unohtaa kaikki tämän maailman kaikki paskat velvolliasuudet,jotka kaikki ekonomipellet on meille luoneet.