jutut. jos ykkösiä, eivät kerskuisi täällä olevansa vain kakkoisia ja tyytyvänsä tehtävään. kuka nyt ikuinen kakkonen haluu olla. oikeassa elämässä. hei, haloo.... elämää mahtuu muutakin kuin panoo.... itseasiassa jos vaan pannaan on aika tylsää elämää... vai mitä...
huvittaa
kakkosten
202093
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
tosi elämä ei perustu pelkään panoon. ne naiset tai miehet siihen tyytyy ei oikestaan tiedäkkään miltä elämä maistuu, kun .
Kyl mulla ainakin on ollu se suhde paljon muutakin kuin panemista. On urheiltu yhdessä, etenkin kesällä, tehty normaaleja kotihommia, kaikkea ns. tavallista. Nautittu toisten seurassa. Retkiä jne, jne...
Monta vuotta menny tässä, mikäpä sen mukavampaa. Tykkää toisesta ja toinen tykkää minusta... ei siinä sen kummempaa tarvita.
Noin mäkin joskus ajattelin. Sit heivasin miehen pellolle, ja hommasin itselleni miehen. Se OLI IHANAA..Elämä kakkosena on säästöliekillä elämistä. TULKAA JO JÄRKIINNE!!
paskaa sitä joutuu kuulemaankin...
..normaalia elämää, mutta salassa, salassa pitää elää...sekö on mielestäsi normaalia???
Toki olette tavanneet yhdessä hänen kavereitaan, sukulaisia ym. tai ei ei, kaikkeen juolkiseen on se ykkönen...
Taidatte olla salaojittajia, kaivaa ja kyntää saa, kun kukaan ei vain tiedä ja näe.
Nämä "kakkoset" ovat niin säälittäviä ressukoita,
joiden on tyydyttävä siihen kakkostilaan.
Ykköseksihän heistä ei ole.
Kuinka joku voi alentua niin halpamaiseen varalla
oloon.
onkos ne ykköset kauhean fiksuja kun pettämisestä huolimatta jäävät suhteeseen?
Kyllä kannattais katsoa peiliin niidenkin, säälittävää on nimittäin sekin jos hyväksyy pettämisen ja tulee sitten tälläsille palstoille itkemään ja haukkumaan toisia.
Miksi oletat, että petetty vaimo jäädessään suhteeseen hyväksyisi pettämisen? En myöskään itke, olen itkenyt tasan kerran mieheni pettämistä, enkä ole tehnyt sitä täällä. Mistä päättelet, etten ole fiksu? Olen väärä henkilö itseäni arvioimaan, muttet sinä taida olla sen parempi. Ihmisten ratkaisut riippuvat niin monesta asiasta, että ulkopuolisten ei kannattaisi tuomita, jos ei tunne taustoja. Nuoruus ja ehdottomuus kulkevat käsikädessä.
En myöskään hauku kakkosia, enemmänkin ehkä säälin. Säälin vain niitä kakkosia, jotka ovat lapsettomia sinkkuja, jotka odottavat miehen jättävän vaimonsa ja lapsensa. Säälin heitä siksi, että he elävät epärealistisissa kuvitelmissa ja tuhlaavat omaa aikaansa. Yksi oma tuttavani on ollut nyt kaksi vuotta suhteessa naimisissa olevan miehen kanssa. Kaikki kolme eli mies, vaimo ja kakkonen ovat samassa työpaikassa. Salapari käy koko ajan huolimattomammaksi ja jäävät varmasti jossain vaiheessa kiinni. Mies on jo kerran eronnut ja on huomattavasti vanhempi kuin kakkonen. Kakkosella kuitenkin biologinen kello tikittää ja hän odottaa miehen jättävän vaimonsa. Voisin lyödä aika paljon vetoa, että juttu päättyy onnettomasti nimenomaan kakkosen kannalta ja olen sen hänelle sanonutkin. En ole häntäkään tuominnut, koska itse en tunne tuosta kolmiodraamasta kuin hänet. Mutta kaikkien pitää tehdä itse omat virheensä.
Vaiken tyhmäksi sinua sanonut tai ole sanomassa, niin syy siihen voisi olla tuo asenne kuin pettäjämiehen ykkösenä oleminen olisi joku suuri ja ihmeellinen palkinto. Itselleni en sitä kohtaloa halua, kuten en kakkosenkaan.
Minä säälin oikeastaan kaikkia osapuolia, joita tilanne vaivaa PAITSI pettäjää. Itse valitettavasti kokenut kakkosena olemisen, jonka onneksi lopetin aikoja sitten. Lopulta kuitenkin mietin että selvisin vähimmällä. Tietenkin suuret omatunnontuskat on vieläkin, mutta kun ajattelee haluaisinko kärsiä niistä omatunnontuskista joita pettäjä kokee..! Eihän vihaa ja iloa jne voi mitata, mutta pahemmalta ehkä tuntuisi jos olisin pettänyt oikein läheisen luottamuksen (oli se parisuhde mitä tahansa). Vaimon osa tässä tapauksessa on taas kaikkein epäoikeudenmukaisin ja ainakin yhtä kamala elettäväksi, hän ei tosin tiedä asiasta muuta kuin epäilee ja varsinkin kun tiedän etten ensimmäinen toinen nainen ollut ja valitettavasti en viimeisinkään... Eiköhän se niin ole, että uskottomuudessa ei ole voittajia jos osapuolet lopulta ovat jossain määrin inhimillisiä.
Tuomitahan ei kannata, mutta turha odottaa koskaan tällä palstalla etteikö niin voisi tapahtua. Tämä on kuitenkin monelle se terapia-palsta - keino purkaa vihaa,surua ja raivoa.
hehkuttaa suhdettaan VARATTUUN, PERHEELLISEEN IHMISEEN? Ilmeisesti niitäkin lahopäitä löytyy.ei normaalilla tervejärkisellä ihmisellä ole tarvetta
kerskua riiaavansa toisen naisen/miehen puolisoa. Eikä tarvetta ylipäätään aloittaa suhdetta hänen kanssaan.
Kyllä normaali ja tervejärkinen ihminen arvostaa ihan muita asioita, kuten uskollisuutta eikä käyttäydy moraalittomasti ollessaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa.
se ykkönen pitää siitä sosiaalisesta asemastaan kiinni hinnalla millä hyvänsä. En minä ainakaan haluaisi itselleni miestä, jonka saan pidettyä ehkä vain kiristämällä, uhkaamalla jne. Itse erosin heti, kun mieheni jäi kiinni pettämisestä. Haluan miehen, jolle minä olen ykkönen joka tasolla ja hän myös osoittaa sen olemalla uskollinen. En myöskään tarvitse miestä asemani pönkittämiseen tai taloudelliseksi tueksi, ainoastaan rakastavaksi elämänkumppaniksi. Tällä hetkellä en vielä ole valmis sitoutumaan, joten tyydyn seurustelemaan aivan ihanan varatun miehen kanssa. He ovat niin turvallisia eivätkä jää roikkumaan vaan palaavat kiltisti takaisin sen anteeksiantavan vaimon luo, kun salarakas jättää:)
Miksi päättelet, että salarakkaansa luota vaimonsa luokse palaavat miehet tekisivät sen kiristyksen tms. vuoksi? Eivätkö miehet voi palata vaimonsa luokse valintatilanteessa siksi, että he rakastavat vaimoaan enemmän kuin kakkosta? Jos sinun exäsi oli kanssasi vain pakosta, niin se ei päde kaikkiin suhteisiin.
Vaikka mieheni petti minua, minun motiivini jatkaa suhdettamme ei ole ainakaan sosiaalinen asemani. Mikä se itse asiassa edes on? Olla vaimo? Onko sillä nykyään mitään arvoa sellaisenaan? Ero olisi ollut pettämisen jälkeen helpoin ratkaisu, mutta jäimme mieheni kanssa yhteen, koska meillä on kaikesta huolimatta pitkä yhteinen historia ja helkkarin hauska suhde.
koska nämä miehet "itkevät" jokaiselle vähänkin empaattiselle kuuntelijalle, että "en voi erota kun se vaimo raukka ei kestäisi sitä.." Tuo nyt oli vähän liioittelua, mutta oman kokemukseni mukaan miehet palaavat vaimon luo siksi, että heissä ei sitten kuitenkaan ole miestä jättämään tuttua ja turvallista ja onhan se omaisuuden jakokin aika työlästä ja kallista, halvemmaksi tulee hommata uusi salarakas, kun entisestä on enää muistot jäljellä ja se kiltti vaimohan antaa anteeksi kerta toisensa jälkeen. Jossain vaiheessa vain tulee sitten se Viimeinen salarakas, josta ei enää pystykään luopumaan (tai vaimo on löytänyt uuden)ja sitten se on menoa. Minun exäni ei olisi mistään hinnasta halunnut erota eli ei tosiaankaan ollut kanssani pakosta. Mulla ei ole tapana kiristää ketään, kaikki perustuu vapaaehtoisuuteen. Olishan se minullakin aika ankeeta olla suhteessa, jossa tietäisin, että mies ajattelee jotakin toista naista koko ajan, mutta olosuhteiden pakosta on minun kanssani. Kunnioitan itseäni niin paljon, että en alistu sellaiseen eikä sitä pidä kenenkään tehdä. Eihän me ketään omisteta ja mitään ei saa mukaansa, kun elämä täällä maan päällä päättyy.
kiitos Maire !
Olen ollut aviossa 15 vuotta ja asunut yhdessä aviomieheni kanssa 20 vuotta. 2 lasta ja luulin että kaikki ok. Uuden vuoden yönä 2006 mieheni kuitenkin humalassa pudotti kännykkänsä lattialle ja sitä nostaessani näin viestin siltä toiselta. Shokki oli ja on edelleen melkoinen. Mieheni ilmoitti heti silloin, että suhde on ollut mutta päättynyt. Näihän ei tietenkään olllut, vaan hän yksipuolisesti "päätti" suhteen siinä tilanteessa kun häneltä tekstiviestistä kysyin. Hän haluaa jatkaa avioliittoa ja minä en tiedä mitä tehdä. "Kakkonen" kyselee minulta miksi aviopuolisoni oli hänen kanssaan...kaksi vuotta...eli pitkässä parisuhteessa on asioita joita nuori lapseton "kakkonen" ei todellakaan voi ymmärtää. Pihalla tässä on tämä "ykkönenkin" - ja ainut joka tuntuu porskuttavan eteenpäin ns. normaalisti on tämä suurin syntisäkki eli aviomieheni. Minä en tiedä mikä olisi se paras ratkaisu tässä tilanteessa; erota vai ei ja "kakkonen" taas on jo tehnyt omat ratkaisunsa ja samoin ukkoni; hän haluaa jatkaa avioliittoa kassani. Tällä hetkellä en todellakaan osaa sanoa kuka näissä kuviossa on voittaja vai onko kukaan, ainut mistä minulla on juuri nyt varmuus on se, että pettäminen, avioliiton ulkopuoliset suhteet yms. eivät todellakaan tee ketään osapuolta onnelliseksi.
Anu
Erikoista on keskustelu ja kommentointi, kun ns kakkosia pitäis yhtä aikaa sääliä ja ihmetellä. Toisaalta jopa heistä huvittua.
Säälit voi säästää. Huvittua voi toki, jos ei muutakaan huvia elämäänsä löydä. Meitä kakkosiakin taitaa olla moneksi. En pidä asemaani ollenkaan säälittävänä. Olen tapaillut jo vuosia naimisissa olevaa miestä. En pyri ykkösen tilalle, mutta olemme miehen kanssa kuin kavereita... jotka tosin harrastavat seksiä. Ja koska mies haluaa matalaa profiilia - todennäköisesti tälle tuttavuudelle ei ole vaimon hyväksyntää - sitten olemme matalammalla profiililla.
Ja vilpittömästi olen ihan mielelläni kakkonen. Voisin olla ykkönenkin - jollekulle toiselle miehelle, mutta viihdyn kakkosen roolissa. En halua (lapsi)perhettä enkä miehen sukulaisia enkä ystäviä pakettiin. Kakkosroolissa ei näitä tule. Tapaamme kun kumpaakin huvittaa ja silloin on poikeuksetta kivaa. Niinkuin yleensäkin kun kavereita tapaa. Tapaamiset ovat yleensä hyvin seksipainotteisia, ja seksihan on kivaa.
Kakkosen rooli ei siis ole ollenkaan hullumpi. Puhumattakaan että se olisi jotenkin säälittävä. Toki jos ainoa tavoite elämässä on pyrkiä ykköseksi kakkosroolin kautta, niin tuskalliseksihan homma saattaa mennä. Mutta kakkosen roolistakin voi nauttia - sellaisenaan.
asiat toisistaan, eli:
Kakkonen tarkoittanee sitä, joka haaveilee ja kuvittelee ykkösen asemaa. Sitten on he, jotka eivät edes halua muuta kuin olla "kaveri", hoito, vakipano ym.
rasittaa keskustelu tyhjästä, sillä sitä nämä jutut ykkösistä ja kakkosista on. Toisten haukkuminen ja mollaaminen ei ole mistään kotoisin.
tai haukuttais sitten edes sitä jolle ne haukut kuuluvat
..haukkumaan sitä poikakaverias kun NIIN tekee mieli.
Pitää kyll sanoa että parikymppisen suhteen pohtiminen ei kamalasti kiinnosta, vaikka tunne-elämä sen ikäisenä on paljon syvempää.
kun ei ole mitään syytä. Mä en ole omasta suhteestani mitään puhunutkaan.
sitten yrität, jutella kun ei sinulla olekokemusta juuri mistään.Ihan yleisesti vain miesten syyllisyydestäkö. Pidän sinua erittäin lapsellisena ja tuskin välitän vastata.Tuollaista keskenkasvuisen jankutusta.. no olkoon. Saahan täällä ottaa kantaa, mutta sinun päämäärät on aika pinnallisia. Älä hauku ketääm.Mene tuonne uskovien palstalle puhumaan. Tämä paikka ei ole tosiaankaan sinulle epäilisin.