minulla on aika paha masennus päällä ja käyn terapiassa. Itsemurhakin on ollut lähellä. Silti etsin sitä oikeaa. Olen aika ujo ja hiljainen. Ette kai te juokse karkuun jos saatte tietää tällaista treffikumppanistanne?
Kysymys naisille
Yksin...aina!
112212
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Luulen et niin kauan kuin aattelet olevasi jotenkin poikkeava, niin homma ei toimi. Omien korvien välissä se yleensä on tuollaisten juttujen suhteen. Kaikillahan ne omat luurangot kuitenkin on kaapissa. Mielemmin elettyä elämää kuin jotain kiiltokuvamatskua, vaikka omat ongelmat ne tietenkin jokaiikalla...vai tällaista barbietako sinä sitten olet hakemassa, ts.miten itse suhtautuisit jos juttu olisi toisin päin;)?
En silti ihan ensimmäisenä neuvoisi kertomaan asiasta. Ethän sä tiedä mitä sillä toisella on meneillään. Tutkailet hieman vastapuolta ja etenet sen mukaan, eiks jeah:)
kyllä vakavan masennuksen huomaa toisessa alta aikayksikön! Ekoilla treffeillä siis. Tai muuten täytyisi olla kympin näyttelijä....
on samankaltainen historia. Kun hän asiasta rehellisesti heti aluksi kertoi ja tein siitä omat johtopäätelmäni en ole päivääkään katunut. Muutaman vuoden yhdessäolon aikana kaveri on muuttunut niin ettei tutut meinaa tuntea. Tsemppiä sinulle elämäntiellä.
Ei heti ekaks kannata kertoa, koska vaikka sillä toisella olis samoja ongelmia, niin yleisesti ottaen olette kuitenkin tulleet tapaamaan uutta ihmistä, joka toisi iloa ym. Aika masentavaa olisi heti rupea kertomaan omistakaan ongelmistaan. Etkä edes voi tietää mitään minkälainen se toinen on, jos ette ole vielä tutustuneet. Poikkeuksia varmaan kuitenkin löytyy, jotka oikein hakee samas elämäntilantees olevia, joten teit miten tahansa voi käydä miten tahansa :)
Ei liity terapia, liittyy asenteesi. Ei se että käy terapiassa jne tee ihmisestä huonoa, vaan se että ei ole edes halua päästä eteenpäin, kohti hyvää elämää. Ei elämä kenellekään oo täydellistä. Mut se että on aina murheen alhossa eikä näe toivoa missään, on kyl erittäin huono asia.
ihmisen kanssa jolla on tuollaisia ongelmia, mitäs sitten jos menee välit poikki ja sen vuoksi teet itsarin, ei tuntuis oikein kivalta tuo syyllisyydentunto. Eli ehdottaisin että hoidat ensin tuon ongelman pois alta ja sitten vasta alat deittaileen. Senkö vuoksi sulla on masennus että sulla ei oo ketään, voi hyvänen aika, ei täällä suurimmalla osallakaan oo, mutta ihan tyytyväisiä ne silti on elämäänsä.
Paitsi että itse olen nainen. Ex tiesi tosta, koska tunsin hänet jo silloin kun kävin läpi huonoimpia aikojani. Nykyään en itsemurhaa harkitse, mutta välillä minulla on pahoja masennuskausia... Nykyiselleni en ole asiasta kertonut ja tuskin kerrokkaan. Tuo aihe on mulle niin paha luuranko, että saa myös siellä kaapissa pysyä!
onkohan ihan järkevää pitää kaapissa noin merkittäviä asioita itsestään. Mikä se sellainen parisuhde on, jossa ei voi kertoa edes noin oleellisia asioita. Mulla ainakin masennus vaikuttaa niin paljon jokapäiväiseen elämään, että olisi outoa jos en siitä kumppanilleni mitään mainitsisi. Jää aika pinnalliseksi sulla suhde, sanon minä.
Sinulla ei ole mitään hätää.Olet etsinyt ja saanut apua.Oikeilla jäljillä...
tai siis ainakaan minä en juokse karkuun. Mutta avoimuus on aina hyvästä ei pahasta. Ainakin, jos on kiinnostunut jostakin. Enkä usko tohon yksin - aina. Kaikille ja kaikelle on aikansa ja paikkansa.
On kovin vaikea sanoa, miten itse reagoisin. Jos pitäisin muuten kyseisestä miehestä aivan hullun lailla, mikään masennus ei olisi esteenä. Mutta muussa tapauksessa saattaisin hiukan perääntyä hämmästyksestä....