... eli siis tilanne on tämä: olen mennyt juuri kihloihin maailman ihanimman ja huomaavaisimman ihmisen kanssa, mutta on pieni ongelma joka varjostaa onnea. Miten kertoa asiasta vanhemmille? Miten te muut olette asian hoitaneet? Sen voin todeta jotta vanhempani eivät ole mitään maailman helpompia ihmisiä, pienestäkin asiasta on heti ns. herne nenässä...
Hyviä neuvoja kaivataan...
Adele
9777
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
itse olen ajatellut että jos en asiaa voi kertoa suoraan, niin annan heidän vain nähdä sormuksen sormessani, jos teillä ei ole sormuksia, niin kysy vaikka että miten teillä tapahtui kosinta, ja yritä saada heidät epäilemään mahdollisuutta.
mutta uskon että paras tapa kuitenkin on se että menet kihlattusi kanssa vanhempiesi luokse ja sanot suoraan että tässä on minun sulhaseni.
tiedän, helpommin sanottu kuin tehty, mutta onpahan sanottu ainakin, sinun tulisi enää tehdä se :)
miten olisi kirjeen tai kortin kirjoittaminen jossa kerrot miten asia on? mutta jos noin niinkun muuten ootte valeissa ja naatte toisianne enemman kuin kerran vuodessa, niin kasvotusten kertominen on paras tapa.
jos ei kihlaus heita miellyta, niin eihan sille sitten mitaan voi. sina teet omat paatoksesi, ja vanhempiesi on vain se hyvaksyttava. ja jos eivat hyvaksy, niin se on heidan murheensa ja paanvaivansa.
"sina teet omat paatoksesi, ja vanhempiesi on vain se hyvaksyttava. ja jos eivat hyvaksy, niin se on heidan murheensa ja paanvaivansa."
Suomen lain mukaan alle 18-vuotias on holhouksenalainen. Mikäli holhoojina toimivat omat vanhemmet, niin asia saattaa hyvinkin kuulua heille.
mutta oletan hanen olevan taysi-ikainen.
Niin, jos olet täysi-ikäinen, ei sinulla ole mitään ongelmaa. Mitä väliä sillä on, mitä mieltä sinun vanhempasi ovat asiasta? Miksi heidän pitäisi edes tietää asiaa, jos siitä puhuminen on noin vaikeaa? En ymmärrä ihmisiä, jotka ovat noin riippuvaisia perheenjäsenistään. Itsenäisty, hyvä ihminen, jos olet kerran mennyt kihloihinkin.
Mä kerroin ainakin äidilleni puhelimessa.Asun 300km:n päässä porukoistani,joten en malttanut odottaa näkemistä...Siispä kerroin puhelimessa porukoilleni.Muakin vähän pelotti vanhempieni reaktio (niistä kun ei ikinä tiedä..)...Mutta onneksi porukat otti asian tosi hyvin!Siispä; Kerro asia niinku se on!:)Sä oot mennyt kihloihin.
Mä olin kihloihin mennessä viel 17wee...Kyl kaikki hyvin menee!:)Tsemppiä vaan!!Mun mies ei muuten sen kummemmin kertonut kellekkään mitään...Se vaan antoi olla sormuksen sormessa.Onhan nuo kaikki sen huomanneet;)
Sä annoit niin vähän tietoa tilanteestasi, ettei ole kovin helppoa sanoa mitään. Jos olet alaikäinen ymmärrän hyvinkin että vanhempasi suuttuvat, tai ainakin että heillä on vankka mielipide asiasta. Saman ymmärrän jos olet tuntenut sulhasesi vain vähän aikaa. Mun mielestä noin ilonen uutinen pitäis heti ensimmäiseksi voida kertoa vanhemmilleen. Ihmiset on kuitenkin niin kovin erilaisia. Mä odotan innolla sitä päivää kun voin kertoa äidilleni menneeni kihloihin kultani kanssa:)
Onnittelut kuitenkin sinulle! tosi hieno juttu!
... ihan ensimmäiseksi täytyy todeta jotta nyt on asiasta kerrottu. Reaktio ei ollut mikään paras mahdollinen mutta asia on hyväksytty ja se riittää minulle. Kiitos kaikille asiaan kantaa ottaneille!
ps. täytyy varmaan sen verran vielä kertoa jotta ikää on kertynyt jo lähemmäs 25 kuin 18... joten se siitä alaikäisyydestä... : )
Meillä annettiin vanhempien itse huomata sormukset.. Mieliksihän se ei kylläkään niille heti ollut, mutta siitäkin on jo aikaa 2 vuotta ja kyllä ne on alkanu jo tajuamaan "tilanteen".. Mulla kans on vähän saman tyyliset vanhemmat.. "Lapsia et tee ennen ku oot 25vuotta ja oot naimisissa!" Muttamutta.. Jokainen taplaa tyylillään.. Vanhempienkin kans oppii tulemaan toimeen.. Tsemppiä teille ja onnittelut kihlauksesta!!! :)