Olen serustellut pian vuoden, ollaan kihloissa ja jopa asutaan yhdessä.
Alussa kaikki oli intohimoista ja upeaa,sitten tapahtui paljonkin asioita jotka järisyttivät suhdettamme vaan emme antaneet periksi ja rakkaus voitti ,vahvempana kuin koskaan.
Nyt kuitenkin minusta tuntuu ,että suhteemme alkaa pikku hiljaa olla ohitse.
Rakastan kyllä poikaystävääni,enemmän kuin mitään.
En vain tiedä miten ne tunteet ovat jotenkin jähmettyneet ja kaikki tuntuu arkipäiväiseltä ,jopa turhalta.
Mitä tehdä?
Alussa kaikki oli intohimoista ja upeaa,sitten tapahtui paljonkin asioita jotka järisyttivät suhdettamme vaan emme antaneet periksi ja rakkaus voitti ,vahvempana kuin koskaan.
Nyt kuitenkin minusta tuntuu ,että suhteemme alkaa pikku hiljaa olla ohitse.
Rakastan kyllä poikaystävääni,enemmän kuin mitään.
En vain tiedä miten ne tunteet ovat jotenkin jähmettyneet ja kaikki tuntuu arkipäiväiseltä ,jopa turhalta.
Mitä tehdä?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Olisi helpompi pohtia tilannettasi, jos vähän kertoisit, mitä ne järisyttävät asiat olivat.
Jospa etenitte liian nopeasti. Vuosi yhdessä ja jo kihloissakin. Tunnetteko vieläkään toisianne tarpeeksi hyvin?
No pettämistä ja väkivaltaa, tosin ei minun osaltani :(
En tiedä etenimmekö liian aikaisin ,en ainakaan itse koe niin.
Olen vain aivan "tyhjä"
Täällä on kavri jolla on lähes samanlainen tilanne, ja samanlaisia tuntemuksia!
mailaa niin voidaan vaikka keskustella, [email protected]
"Ei se sitä ole. No pettämistä ja väkivaltaa, tosin ei minun osaltani :( "
Eli poikaystäväsi on pettänyt ja väkivaltainen..? Ei todellakaan mikään ihme, jos rakkautenne on kuollut. Oikeasti rakastava ihminen ei lyö, eikä petä. Ne jotka muuta väittävät, valehtelevat tai elävät itsepetoksessa. Lähde kävelemään vielä kun voit!
Mä oon seurustellut puoltoista vuotta,josta vuoden oon ollut kihloissa.Tottakai aluks kaikki oli uutta ja ihanaa,mutta arki tulee väistämättä eteen!Niin on tullut meillekkin...:)Ja niin tulee muillekkin!
Liikkukaa omien kamujen kanssa,tehkää jotain "uutta" yhdessä...Harrastakaa,puhukaa,bailatkaa,viettäkää romanttisia iltoja vain kahdestaan...
Elämän onni koostuu kuitenkin pienistä asioista!:)
Ei se elämä oo sen kummempaa uuden kumppanin kanssa,joten pidä kiinni rakkaastasi!:)
Jos olisit lukenut, mitä tälle tytölle oli tapahtunut, et suosittelisi pitämään kiinni rakkaastaan. Etkä uskottelisi, ettei olo toisen kanssa voisi olla parempaa...
Tyttöhän kertoi suhteessa olleen vaikeuksia, joista on yli päästy, nyt on tyhjä tunne. Vaikeudet siis ainakin minun ymmärtääkseni ovat siis takanapäin ja kohdalla toisenlaiset tunteet.
Sellainen mies, joka pettää ja lyö, ei hevin lopeta käytöstään. Kummallisen usein jatkossakin seuraa pettämistä ja lyömistä. Niin raakaa on elämä.
Minusta tuntuu pahalta sillä tämä ihminen on todellakin se kenen kanssa aion viettää loppuelämäni ja perustaa perheen.
Väkivalta ja pettäminen, todellakin.
Ikäviä molemmat ,mutta asiat ollaan murehdittu ja keskusteltu moneen kertaan ja niiden yli ollaan joten kuten päästy.
Minulla on vain jotenkin niin tyhjä ja turha olo.
En tiedä mitä tehdä ,rakastan mutta ...
Kannattaa kuules katella muutama vuosi ennen kuin päätä perustaa perheen.
Vauvan odotusaikana ja syntymän jälkeen usein jopa ennestään väkivallaton mies alkaa väkivaltaiseksi ja uskoton uskottomaksi. Mieti tarkkaan mitä teet.
en ole ajatellutkaan nyt perhettä ruveta perustamaan, eikä poikaystävänikään ole pitämässä kiirettä lasten kanssa.
Sitten kun siltä tuntuu,eli ei vielä muutamaan vuoteen (luulisin)
Oma olo johtuu yleensä omasta itsestäsi. Ymmärsin että teillä on suhteessa tapahtunut aika paljon erilaisia asioita? Joskus kun tapahtumarikas vaihe on ohitse, ja on rauhallista, aiheuttaa se "tyhjän" olotilan. Täytä se. Mieluiten tietenkin positiivisilla asioilla, katso miestäsi ja mieti mistä pidät hänessä jne. eli rakastu uudelleen.
Mielestäni, vaikka suhteessa olisi ollut mitä, jos siitä on selvitty ja asiat muuttuneet, on mahdollista antaa uusi mahdollisuus samalle suhteelle ja rakastua uudelleen, samaa ihmiseen.
Jos aina vaikeuksia kohdatessa ihminen vaihtaa kumppania, ei hän opi vaikeuksia selvittämään ikinä.
En tiedä tilannettanne, että voisin ehdottaa jotakin mitä voisit tehdä, mutta suurin osa asioista on kiinni omista ajatuksistasi, ja itselleen on joskus hyvä esittää kysymyksiä kuten "miksi minusta oikeasti tuntuu tältä?" muita vastaavia, ja vastausten löydyttyä lähteä tekemään muutoksia omassa ajatusmaailmassaan.
Hymyä huuleen tyttö rukka :)
Turha toisen elämää pilata sillä että tulevat vuotenne olisivat haihatteluasi "ehkä tämä nyt ei ole mulle tarpeeksi"
Kiitos kannustamisesta.
Minä todellakin tahdon olla ja elää tässä suhteessa ja koska paljosta ollaan jo selvitty niin miksi nyt kaataa kaikki siihen .että minulle tulee kummallisia tuntemuksia.
Tulee vain sellainen olo ,että juuri kun kun kaikki on ollut hetken aikaa hyvin niin jotain aina ilmaantuu...
Minä rakastun poikaystävääni uudelleen ja uudelleen kaiken aikaa
(vallan ihana ihminen, vaikka toki vikojakin löytyy :)
Sekin pännii ,että poikaystäväni istuu todellakin päivät pitkät tietokoneen ääressä keskustelemassa irc:ssä ja minä saan maata sohvalla tyhjän panttina, hän todellakin viettää koneen kimpussa kaiken aikansa.
Mikä avuksi?
Eikö minun seurani kelpaa?
Olen huomauttanut asiasta, mutta silti hän aina siirtyy takaisin koneensa ääreen :(
Eihän se ole mikään peruste jatkaa suhdetta, että on kestetty kaikenlaista. Sinä et vaikuta onnelliselta, anteeksi vain. Ero on raju juttu, mutta joskus se kannattaa. On toki helpompaa pysytellä nykyisessä elämässä kuin alkaa rakentaa uutta, mutta entäpä jos tulevaisuus tuo jotain mukavampaa?
Tuo väkivalta (ja pettäminenkin) on sellainen asia, joka ihan totta pyrkii toistumaan. Kynnys pettää ja lyödä alenee, kun kerran tekee niin.
En minä sitten tiedä...
En minä ole onnellinen *myönnetään*
Mutta en minä tahdo erotakkaan.
Hym, vaikea tilanne.
Miksi ihmisille asetetaan paineita ja miksi ihmisillä on tunteet.
Miksi myös erotessa joutuu luopumaan monesta asiasta ja myöntämääm ,että kaikki menikin vituilleen.
Kaikki haaveet murtuvat, kaikki unelmat rikkoutuvat, yhteistä tulevaisuutta ei enää olekkaan ja tuntee vain pettymystä.
Minä varsinkin poikaystävästäni erotessa luopuisin kaikesta ,tuntuu ,että suoraan sanottuna menisi elämä mukana ja monta erittäin hyvää ystävää jotka olen poikaystäväni avulla saanut.
Minä kyllä rakastan häntä ,ihan totta.
Enemmän kuin kukaan voi koskaan rakastaa.
Ikävää vain että tunnen näin....
Totta kai joistain asioista joutuu luopumaan, jos eroaa. Tiedän sen toki itsekin. Olin kerran naimisissa kahdeksan vuotta. Kun ero tuli, meni koko entinen elämä. Tunsin pettymystäkin. Jälkikäteen tajusin, että ero pelasti elämäni. Sain tilalle paljon uutta mukavampaa. Niinkin voi käydä. Törmäsin uuteen mieheen, niinkin voi sattua. Selvitä ajatuksesi.
Jos ne ystävät katoaisivat eron vuoksi, eivät ne ole sinun ystäviä olleetkaan.
Voithan saada uuden tulevaisuuden. Poikaystäväsi ei ole Suomen ainoa mies, muista se.
No poikaystäväni lähtee viikoksi pois ja minulla on aikaa koota ajatuksiani.
Mutta nyt ainakin tahdon olla tässä suhteessa ,kaipaan vain jotain piristystä ?
No, itsehän paraiten tunteesi tiedät. Moni ei eroa siksi, että turvallisessa tylsyydessä on mukavampi olla kuin erota. Ei uskalleta lähteä elämässä eteenpäin. Ero on iso myllerrys. Kannattaa silti pohtia, mihin elämänsä kuluttaa.
Kun itse erosin kahdeksan vuoden avioliiton jälkeen, pelkäsin, että minusta tulisi maailman yksinäisin ihminen. Ja hah. Elämäni pelastui eron takia. Olen itsekin muuttunut ja parempaan päin.
Älä tuhlaa elämääsi. Uusia kavereita voi saada, etkä sinä ole epäonnistunut missään, vaikka eroisit.
Uskotko tosiaan, ettei hän enää koskaan petä sinua? Tai ole väkivaltainen? Mieti.