kuuluuko tämä tänne, mutta ajattelin kysyä onko kenelläkään muulla samaa ongelmaa.
Eli miestä ei kiinnosta mikään muu kuin tietokonepeli. Hän on töissä n. neljään asti ja kun hän tulee kotiin hän istuu tietokoneen ääreen ja aloittaa pelaamisen. Välillä hän käy syömässä ja sitten taas jatkaa. Ja hän jatkaa sitä pelaamista koko loppu illan siihen asti että menee nukkumaan.
Kun oikein pakottamalla pakotan niin saan hänet pois koneelta korkeintaan tunniksi, mutta ei hän enää esim. tiskaa, tee ruokaa, siivoa tms. Tai yleensäkään tee mitään muuta kotona kuin vain pelaa tietokoneella!!!! Tai jos menemme jonnekin kylään, niin sen ajan hän juuri ja juuri voi olla koneelta pois, mutta heti kun tullaan kotiin hän tulee koneelle.
Emme enää edes rakastele niin usein kuin ennen. Ei hän kerkeä, koska pelaa! Eli siis minun miehelläni on toinen...ei nainen vaan TIETOKONE!
N. kaksi kertaa kuussa sanon hänelle, että en todellakaan jaksa tällaista, että kannattais miettiä mikä on tärkeempää, minä vai tietokone. Sitten hän n. pari päivää on enemmän minun seurassani, mutta sitten hän jotenkin unohtaa koko jutun ja istuu vain koneella.
En ole koskaan aikaisemmin edes ajatellut, että voisin hänet jättää, mutta nyt olen miettinyt, että en todellakaan jaksa tällaista. Kaipaan häntä ja hänen seuraansa.
Onko siis kenelläkään samaa ongelmaa? Kertokaa millä saan hänet ainakin vähentämään pelaamista, koska rakastan häntä, enkä todellakaan halua jättää häntä. Eikä kannata sanoa, että puhu hänelle ja kerro miltä musta tuntuu..Ei auta, kokeiltu on. Ehkäpä hän siis haluaa minusta eroon...
Eli miestä ei kiinnosta mikään muu kuin tietokonepeli. Hän on töissä n. neljään asti ja kun hän tulee kotiin hän istuu tietokoneen ääreen ja aloittaa pelaamisen. Välillä hän käy syömässä ja sitten taas jatkaa. Ja hän jatkaa sitä pelaamista koko loppu illan siihen asti että menee nukkumaan.
Kun oikein pakottamalla pakotan niin saan hänet pois koneelta korkeintaan tunniksi, mutta ei hän enää esim. tiskaa, tee ruokaa, siivoa tms. Tai yleensäkään tee mitään muuta kotona kuin vain pelaa tietokoneella!!!! Tai jos menemme jonnekin kylään, niin sen ajan hän juuri ja juuri voi olla koneelta pois, mutta heti kun tullaan kotiin hän tulee koneelle.
Emme enää edes rakastele niin usein kuin ennen. Ei hän kerkeä, koska pelaa! Eli siis minun miehelläni on toinen...ei nainen vaan TIETOKONE!
N. kaksi kertaa kuussa sanon hänelle, että en todellakaan jaksa tällaista, että kannattais miettiä mikä on tärkeempää, minä vai tietokone. Sitten hän n. pari päivää on enemmän minun seurassani, mutta sitten hän jotenkin unohtaa koko jutun ja istuu vain koneella.
En ole koskaan aikaisemmin edes ajatellut, että voisin hänet jättää, mutta nyt olen miettinyt, että en todellakaan jaksa tällaista. Kaipaan häntä ja hänen seuraansa.
Onko siis kenelläkään samaa ongelmaa? Kertokaa millä saan hänet ainakin vähentämään pelaamista, koska rakastan häntä, enkä todellakaan halua jättää häntä. Eikä kannata sanoa, että puhu hänelle ja kerro miltä musta tuntuu..Ei auta, kokeiltu on. Ehkäpä hän siis haluaa minusta eroon...
Vastaukset 9
Vanhimmat
suosittelen terapiaan hakeutumista. aika pahalta riippuvuudelta kuulostaa.
hän haluaa erota. Anna hänen tehdä mitä haluaa ja etsi toinen, joka ottaa sinut huomioon.
Jos keskusteleminen ei auta asiaa. Mutta jos hän ei muutu ja ymmärrä asiaa ja olet aina onneton silloin on varmaan ainakin tauon paikka suhteessa. Jos se sitten auttaisi ymmärtämään asian sinun kannalta. Meilläkin mies pelaa, mutta ei kuitenkaan noin paljoa. Toisinaan saattaa mielenkiintosen pelin ääressä mennä useampi tunti. Mutta sitten on taas kausi ettei pelaa. Mutta en jaksaisi jos hän ain istuisi koneen ääressä. Me ei varsinkaan asuta yhdessä ja jos olisin häne luonaan ja hän pelaisi ja itse istuisin aina sohvalla kyllä sanoisin asiasta. Tietenkin voit kokeilla etsiä itsellesi uuden harrastuksen ja sen aikana hän saa pelata, mutta sitten pitää olla selkeästi aika jolloin teette jotakin yhdessä.
Pelas ja pelas ja tapaskin näitä pelikavereitaan. Yritin puhua, kiristää, lahjoa, ymmärtää, tukea, uhkailla... mikään ei auttanut. Meillä myöskin kotityöt, ruuanlaitot, siivoukset, kaikki jäi minulle. Kun elokuussa sanoin että haluan erota..mies ei ymmärtänyt että miksi. Koska HÄN oli ihan onnellinen ja oli luullut että minäkin olen. Eli kaikki mitä yritin keskustella yhteisestä ajasta ja pelaamisen vähentämisestä edes muutamaan tuntiin päivässä, meni kuuroille korville koska hän ei ollut huomannut että olin onneton :)
Jätä se!!! Ei tuu muuttumaan!! Usko kokemuksen ääntä. Parempi yksin kuin kilpailla typerän koneen kanssa, alentaa vain itsetuntoa.
Mulla sama ongelma..seurusteltu 4 v. kohta, ja hänelle pelaaminen menee useimmiten minun edelleni..jos sanon, tuu mun seuraks ku syön välipalaa ja juon teetä.. ni en voi ku pelaan, mulla on täs tosi tärkee tehtävä... pitää hoitaa tää täs pelissä.. Se pelaa selalst maailmanlaajuista peliä, jossa erilaisennäköisiä hahmoja siel ruudus.. ei niist saa ees selvää onko kissa vai koira...muuten!Ja se on nimennyt ne vaik mun nimellä..(oon joku hirviö siin pelis, et kiva..!!!)Sunnuntaina haluun mennä kävelylle, leffaan... ja sellast pient romanttist oon ajatellut sen kans, ni se ilmoittaa et eiku me sovittiin et pelataan porukalla tietokonepeliä, samaa peliä...ja se voi istuu KOKO pvän siin pelaamas, tilaas iin sit välis pizzan ja ison kokiksen, syä ja jatkaa pelaamista... puhelinta ei kuule jos kotoo sille soitan(emme asu yhdes, ONNex)..(ku sil on kuulokkeet päässä et kuulee ne pelin ja hirviöitten äänet kunnolla, paremmin mitä lie...merkitystä..). Joo ja pelaa se lautapelejäkin, sellasia jotka kans kestää 12 tuntia, ja arvaas vaa pelaanks mä kauniina ilmana peliä sisällä, en tasan.. mä oon urheilullinen kaunis nuori nainen, oon ruudun ääressä vain pakollisten asioiden takia, haen tietoa tai LUEN keskustelupalstaa, siis JOS ei oo MUUTA tekemistä todellakaan...Ja kun syksyllä espoon uusi sello- kauppakeskus avas, ni matkustin sinne junal ja olin tehny sille omenapiirakkaa, ja halusin mennä sen kans kattomaan sitä selloa (poikaystäväni asuu siinä tien toisen puolella, ei ees pitkä matka sillä sinne...) niin se sit sanoi ku soitin sille matkalla junasta et en mä voi tulla ku mä PELAAN porukalla, mul on tällänen tärkee tehtävä tässä, mun pitää viedä sellast sormusta yhteen paikkaan...... et joskus toiste.. Mä sanoin ettet oo velvollinen pelaamaan, et suljet vain pelaamisen.. ni En mä voi niin tehdä.... se sanoi. Ja se peli ei koskaan lopu,se vain jatkuu ja jatkuu........ Mä en siis todellakaan tiedä enää jaksanko mä tätä tälläst... en taida jaksaa enää...............ja muuten mieheni myös juo aivan liikaa.. pelatessaankin olutta... arkena ja joka vkl... ja sille ei riitä pari..
ei auta, niin laita käytäntöön se, mitä olet puhunut, eli sanoista toimintaan.
Ellei sittenkään herää tajuamaan, niin et voi tehdä mitään muuta.
Olisin aika vahvasti addiktion kannalla. Jos näin on niin vaatii homma sulta aika paljon. Kaveri pitäisi saada ymmärtämään, että hänellä on tässä ongelma. Ja muista sinä, että addiktion tapauksessa kyse ei ole siitä, että hän ei välittäisi sinusta, vaan että hänellä on sairaus. En nettisivuja muista, mutta asiaa käsitteleviä suomalaisten viranomaisten sivuja on. Selvitä aluksi asiaa kaverilta salassa, niin ettei se hermostu. Parempi hommata aluksi ohjeita oikeilta asiantuntijoilta.
Joo addiktiolta minustakin vaikuttaa. Jos ei osaa vapaa aikanaan muuta tehdä kun olla koneella, niin huonosti on asiat, minä valitsisin mielummin tyttöystäväni kanssa olemisen kun koneella roikkumisen. On harmillista jos suhteessa toinen kärsii jonkunlaisesta addiktiosta.
Monet on laittamassa miestä hoitoon, mutta se on varmaan hyväksyttävää jos mies makaa sohvalla ja katsoo aina telkkaria? Niin meillä.