Ovatkohan ne fyysinen ja psyykkinen puoli sitten kaksi aivan erillistä asiaa, kuten ne lääkärit näyttävät ne erittelevän?
Jos fyysistä vikaa ei tutkimuksissa löydy, yleensähän vika sitten kerrotaan olevan siellä "korvien välissä", eli psyykkisellä puolella!
Näin lääkärinpöydän toiselta puolen asiaa pohtien tuntuu, että ne olisivat kovinkin hyvin yhteydessä keskenään, jopa toisen tila vaikuttaa myös toisenkin tilaan!
Kuinkahan se sitten oikein todella onkaan?
Jos fyysistä vikaa ei tutkimuksissa löydy, yleensähän vika sitten kerrotaan olevan siellä "korvien välissä", eli psyykkisellä puolella!
Näin lääkärinpöydän toiselta puolen asiaa pohtien tuntuu, että ne olisivat kovinkin hyvin yhteydessä keskenään, jopa toisen tila vaikuttaa myös toisenkin tilaan!
Kuinkahan se sitten oikein todella onkaan?
Vastaukset 21
Vanhimmat
TÄSSÄ ESIMERKKEJÄ TODELLISESTA ELÄMÄSTÄ.
Olin tosi sairas, korkeat tulehusarvot (senkkä 150 tietämissä, CRP myös toistasataa pitkälle), kuukausia kuumeessa, eikä minua vaivannut mikään lääkärin mukaan muu, kuin psyyke, eli korvien välit.
TODELLISUUS:
Akuutti autoimmuuninen k i l p i r a u h a s e n t u l e h d u s.
-------------
Vuosi vuodelta yhä enemmän ja enemmän huimasi, ja jos kumarruin vaikka kengän nauohoja solmiamaan, niin oksetti, ja päätä kouraisi, siis särkykohtaus. Toinen puoli päätä lihoi, että kasvot muuttuivat toispuoliseksi.
Puhuminen muutti kankeaksi, ja kieli jäi monia kertoja päivässä hampaiden väliin, niin että kielen sivut olivat purressa vaurioituneet, kun se jäi hampaiden väliin.
Olin jopa sairaalassa, ja minua ei mikään vaivannut. Dignoosiksi tuli luulotauti. Siis korvien välissä heittää. Minulta suljettiin oikeus omien potilastietojen saantiin, koska tämä on psyykkinen sairaus ja minä kuvittelen olevani sairas.
TODELLISUUS
Jouduin hakeutumaan toisen sairaalan alueelle. Päästä löytyi vakavaksi luokiteltu kasvain joka oli tunkemassa aivo-onteloon. Kasvainmassan sisälle oli jäänyt toisen aivopuoliskon veriuonisto puristuksiin, joten toisen puoliskon aivot kärsivät verenkiertohäiriöistä ja kielijänne oli puristuksissa kasvainmassan tähden. Jos kasvainta ei tässä vaiheessa olisi löytynyt, seurauksena olisi ollut kuolema jos kasvain olisi ehtinyt aivo-onteloihin saakka. Jos olisin alistunut keskussairaalan tahtoon, en olis hengissä.
--------
Ankara uupumus, ja tavattoman kivulias käsi:
Olin kulkenut vuoden verran lääkäristä lääkäriin. Valtava uupumus, sehän on tietenkin psyykkistä, totta kait.
Hirvittävän kivulias käsi, osin sekin on mukamas matalan mielialan syytä, koska kipuiluun ei syytä ollut osoittaa. Tosin omasta mielestäni mielialassani ei ollut mitään mataluutta, mutta kipu oli kädessä kova, eikä silloin kyllä hurraa huudoin jaksa riemuita. Syytä kipuun ei ymmärretty. Minua kohdeltiin, kuin luulotautista.
TODELLISUUS:
Levinnyt syöpä, jossa kainalon etäispesäkkeet puristivat käden hermoja joten vaikka kuinka kortisoonia käteen laitettiin, niillä ei ollut mitään vaikutusta.
Kaikenlisäksi itse vielä sen syövän pääkasvaimen löysin, joka oli jo suuren kalkkunanamunan kokoinen. Ja vaikka mä selvästi lääkärille osoitin, missä se on, lääkärit eivät löytäneet sitä, ei edes, vaikka se nähtiin röngenkuvasta.
Että tällaista lääkärinpöydän potilaan puoleiselta laidalta.
pääsy on lainkin mukaan oikeutettua vaikka kyseessä olisikin psyykkinen sairaus!
Missä tämän toisn syöpäsi prim.kasvain sijaitsi?
T.sh
sitä sanotaan, että laki on kaikille sama, vain tuomiot vaihtelevat!
Onhan niitä lakeja kaikenlaisia, mutta käytäntö, ja niiden soveltaminen käytännössä onkin sitten jo aivan eri asia!
Rinnassa sekä rintakehän alla, että päällä. Päällä rinnassa pääkasvain, siitä kainalo täyteen etäispesäkkeitä, sekä rintalastan alla oleva imusolmukeketjussa myös syövän etäispesäkkeitä.
Ja kun rintaan pamautetaan iso kalkkunanmunan kokoinen möllikkä, pitäisi se tuntua jo lääkärin käteen, mutta ei vaan tuntunut. Olivathan lääkärit jo vuoden joka toinen kuukausi nämä tarkistukset tehneet, kosk se käsi oli niin kipeä.
Mutta silloinaan, kun itse jo sen löysin ja siitä kohti iho kuroutui kuopalle, niin eivät lääkärit siitä vieläkään saaneet käsiinsä tuntumaan.
Laitoin lääkärin käden kasvaimen päällä ja liutin sitä pitkin ihon pintaa painaen sitä voimakkaasti, niin vasta sitten lääkärit saivat tuntuman siihen.
Sanoivat, että rintakudos on niin tiivistä, ettei siitä tahdo saada esille tätä kasvainta, vaikka röntgenkuva oli edessä, että tuossa, tuossa se ilmiselvästi on, ja ohutneulanäytteet jo osoittivat, että syövästä on kyse.
Uudehko amerikkalainen tutkimus on osoittanut että oireita voi olla yhtäaikaa fyysisiä ja psyykkisiä mutta että koko kehoa koskevissa sairauksissa aivoveriestettä kiinni tai auki pitämällä psyykkiset oireet voidaan siis säätää päälle tai pois.
Tämä vedenpitävästi ja tieteellisesti siis todistaa että syyt ovat primäärisesti fyysisiä. Tai että esim. olemme masentuneita koska olemme sairaita mutta että emme ole sairaita koska olemme masentuneita m.o.t.
Käytännössä tätäkään asiaa eivät lääkärit hallitse vaan käyttävät psyykkisiä sairauksia ns. roskakorina kuten autoimmuunisairauksia ja vaikkapa korkeata ikää. Jo kolmikymppiselle saatetaan selittää oireita johtuvaksi korkeasta iästä kun ei muuta keksitä.
Lääkäritkin ajattelevat rahaa enemmän kuin lääketiedettä tai peräti oikeita tieteitä tai potilaan parasta. Lääkäreitä on vaikea kilpailuttaa mutta maksunsa saavat verojen kautta riippumatta siitä ovatko maksunsa ansainneet!
SIIS SYYT FYYSISIÄ, OIREET FYYSISIÄ JA PSYYKKISIÄ!
Ensimmäisenä tämän yrittävät tietysti kiistää psykologit ja psykaitrit mikä on tietysti inhimillistä koska hekin puolustavat lähinnä omia tulojaan!
on kovin yksinkertaista viat sijoittaa, jos omat tutkimukset eivät tuota muuta tulosta!
Sen jälkeen jo muut jatkavat, eikä potilastakaan tarvitse enää paljoa kuunnella.
Voisiko se oikean hoidon löytyminen olla näinkin yksinkertaista?
Minä en ainakaan uskaltanut kertoa sille toisen sairaalan ylilääkärille, jonka yksityisvastaanotolle menin suoraan oman sairaalan osastotutkimuksen jälkeen, että olen juuri tullut toisen sairaalan tutkimuksista.
Joten tämä toinen lääkäri aloitti puhtaalta pöydältä, vailla ennakkoluuloja.
Päättelin näin, että jos kerron, se ei tutki minua, vaan toteaa, että johan teidät on tutkittu, olette luulosairas.
Tein mielestäni aivan oikein, sillä oma sairaala ei viitsinyt sitä vertaa vaivaantua, että olisi edes ultatutkimuksen kaulan alueelle tehnyt vaikka nimeenomaan kyselin heiltä, mikä kumman kiristävä panta minulla tuntuu tuossa lähtien korvan alta ja kiertäen kaulan alle, ikään kuin siellä olisi kireä vaijeri, joku ylimääräinen. Tähän sain pilkahtavan naurahduksen, että ne naiset on turhamaisia.
Tämä toinen lääkäri laittoi heti kaulan alueen ultraääneen, ja tutkimusta tekevä oikein kaiveli sillä ultrallaan noita leukaluun alusia ja korvan alusia, josta löytyikin outo kaikualue. Sitä tehden yliopistolliseen keskussairaalaan, koepaloihin ja leikkaukseen.
Että minun tapauksessani ei molemmat tutkimustahot lähtivät samoista lähtökuopista, toisella ei ollut hyötyä toisen tekemistä tutkimuksista.
kuvitella seurauksia, kun tätä tiedonsiirron kehitystä käytetään tehokkaasti hyväksi!
Ne ensimmäiset tutkimuksethan, ja niiden tulokset ovat sitten aina esillä, jotka muodostavat näkemyksen tapauksesta muillekkin lääkäreille, vaikka potilas menisi sitten missä vain uusiin tutkimuksiin, ja olisipa niiden tulokset mitä vain, kuten esimerkkisikin kertoo!
Voipa olla monelle lääkärille kovin vatenmielistä, vaikeaakin ruveta tällaista kirjoitettua näkemystä, jopa diagnoosia muuttamaan, joten sama näkemys on tarjolla, ja hoidotkin sitten pysyvät samoina!
on tällainen ajattelu osin voimissaan. On ollut tiedossa jo iät ja ajat, että kaikki fyysiset sairaudet voivat aiheuttaa psyykkistä oireilua ja psyykkinen oireilu voi aiheuttaa somatisaation kautta fyysisiä oireita. Tämä on kyllä myös lääkäreillä tiedossa, joten ei tällä saralla pitäsii enää olla mitään ongelmaa.
Tuo jäljempänä kuvattu tilanne haiskahtaa (on varmaan totta, mutta...), koska kilpirauhaskokeet tehdään nykyään lähes poikkeuksetta, koska kilpirauhasen toiminnanhäiriöillä selittyy monta kertaa paljon. Ja, vaikka onkin niin, että ihminen oireilee myös henkisesti (tässäkin varmasti ollut näin) enemmänkin tapahtuu niin päin, että liian pitkään etsitään fyysistä syytä ja psyykkinen jää huomioimatta! Ihmettelen, jos tapahtuu toisin päin. JA lähes jokainen lääkäriopinnot suorittanut vetää kotiinpäin, ei luovuta toteamalla psyykkistä oireilua. Eli: varmasti osa oli totta, mutta liioitteluhan on aika tavallista täällä palstoilla.
johtuu, jos asiat on tiedossa ja hallinnassa, että jos fyysistä vikaa ei sopivasti löydetä, vika, vaiva siirretään kokonaan toiselle osastolle, eli sinne "korvien väliin", ikäänkuin keho ei olisi enää siihen "korvienvälitautiin" yhteydessäkään!
Eipä ole vieläkään historian lehdille jäänyttä käytäntöä!
Jos fyysistä vikaa todella ei löydy, niin silloin 90% alkuperäinen aiheuttaja on psyykkinen. Eihän se tarkoita erillisyyttä vaan nimenomaan korostaa yhtenäisyyttä. Ihminen on psykofysiologinen olento ja jossain vaiheessa fyysisten oireiden tarkkailusta pitääkin siirtyä psyykkisen puolen tarkkailuun.
On kiinni siitä miten itse asennoituu siihen, että alkuperäinen fyysisten oireiden aiheuttaja onkin psyykkinen, miten kehon ja psyyken yhteyden näkee. Ei siis siitä, onko hoitovastuullinen psykiatri, psykologi vai yleislääkäri.
Käytäntö pitäisi mennä niin, että ensin tutkitaan syy kaikkein näkyvimpään/häiritsevimpään oireeseen ja tarvittaessa sitä kautta lähetteet muuallekin. On tästä ihan kirjalliset hoito-ohjeet, en tiedä kuinka niitä noudatetaan. JA vaikuttaa siihen sekin, että monta kertaa ihminen kokee jäävänsä hoitamatta, jos lähete tehdään mielenterveyspuolelle, vaikka kyseessä olisi juuri se oikea hoidon jatko.
Jos fyysisistä syytä ei löydy on psyykkisen oireen syy silti aina fyysinen ja ihan liioittelematta vaikka näillä sivuilla kaikenlainen vanhan väärän tiedon toistelu onkin tyypillistä!
Somatisaatiosairauksia on vaikka kuinka paljon ja mites paniikkihäiriö, mikäs fyysinen sairaus siinä on? Entä anoreksia, ahdistushäiriöt? Välittäjäaineissa kyllä löydetään muutolsia, mutta em. sairauksissa ne ovat seurausta, eivät syy. Juuri mainitsemasi ylilääketieteellistämisen vuoksi esim. anorektikoita yhä joskus vain syötetään, onneksi tuollaista ajattelua ei enä ole paljon!
Mainitsemasi taudit ovat bakteeritauteja ja voidaan hoitaa sellaisina minkä jälkeen psyykkiset oireet katoavat aivan kuten fyysisetkin. Lisäksi taudit kuuluvat Th1 tauteihin joilla siis on samantapainen sytokiiniprofiili. Somatisaatio, no lehmätkin lentäis jos niillä olis siivet...
Vai tarkoititko että vallalla oleva lääketiede kärsii somalisaatiosta, sehän taas olisi rasismia...
Vielä vinkiksi kiinnostuneille haluaisin mainita Th1-tauteja kantavien määrästä tieteellistä arvioita ja siis että niitä on 40-60 prosentilla väestöstä. Vain murto-osalla on lääkärin diagnoosi. Määrä on muuten saatu selville kun on tutkittu ns. terveitä verrokkeja suuria määriä ja saatu tulokseksi yllättävän korkea prosentti ja sitten aina päätelty väärin että nehän pöpöt ei voi olla Th1 tautien aiheuttajia kun olisi pitänyt päätellä että kaikki joilta pöpöjä löytyi ovat Th1 sairaita. No nanokokoluokan bakteereja ei juuri olla osattu tutkia aikaisemmin, mutta nyt osataan ja osataan jo tauteja hoitaakin vaan kutistajat eivät hallitse näitä asioita...
Oletkin näitä ihmisiä, joitten kanssa ei kannata sairauksista puhua. Sinähän voit hoitaa paniikkihäiriöpotilaan homeopatialla, minä terapialla, niin kaikki on onnellisia.
Sun ei kannata sairautesi tässä vaiheessa keskustella turhaan - ensin kannattaa hakeutua oikeaan hoitoon. Homeopatiasta en ole sanonut sanaakaan niin että mitä varten psykopatologisoit keskustelua tällä tavalla. Paniikkihäiriön syistä on vallalla täysin vanhentunut tieto Suomessa ja terapia hoitaa oireita. Hoito voi paljonkin auttaa lääkehoidon lisänä mutta nyt oikeat syyt eli etiologia alkaa selvitä vaikka ei lääketieteen ansioilla vaan oikeitten tieteitten nimittäin molekyylibiologian etc. Kyllä syy löytyy intrafagosyyttisistä soluseinämättömistä mykobakteereista, piste. Alkuun pääsee lukemalla Lida Mattmanin kirjan näistä pöpöistä ja hoitoa voi kysellä marshallprotocol.com sivuilta ilmaiseksi. Kirjan ovh on n. 150 taalaa.
muutenkin hoidellaan vain oireita!
Jos on kipua, lääkäri määrää kipupillerit!
Jos on verenpainetta verenpainepillirit ym. ym.
Syyt, joista näitä seurauksia aiheuttuu, ne eivät jostain käsittämättömästä syystä tunnu herättävän kiinnostusta, vaikka toisin luulisi?
Jos syy poistettaisiin, sehän vähentäisi oleellisesti reseptien kirjoittelua, ja pillerien ostamista!
Kukas tämmöistä sitten haluaisi?
Ainoastaan potilas, jolla taas ei ole minkäänlaista nahdollisuutta vaikuttaa näihin käytäntöihin!
Voisikohan selitys olla jopa tämänkin näköinen?
Kyllä ainakin enemmän tätä virallista 'hoitoa' saaneet sen ovat mielessään moneen kertaan ynnänneet että päämotiivi on rahanteko ja loputkin hämäävät pakkoliikkeet palvelevat vain tätä yhtä päämäärää. Eli tämä ikuinen kroonistava oireenhoito on bisnes jota oikea tiede ei saisi vaarantaa - mutta juuri niin siinä on käymässä, onneksi!
kaikkea muuta kuin oireen hoitoa. Voisin panna pääni pantiksi, että teidän sepustuksenne loukkaavat suuresti niitä, jotka saavat avun vasta oikeaan syyhyn pureutumisella. Joskus todella kannattaisi poistua mikroskoopin ja tietokoneen ääreltä ja katsella ihan oikeaa elämää. Keskustelkaa vaikka sairautensa vuoksi kärsivien ihmisten kanssa ja tulkaa sitten selittämään vaihtoehtojanne. Helppo on väittää, että tästä tässä on kyse, kun ei ole mitään näyttöä hoidosta. Hyvät loppuelämät ja ehkäpä tapaamme oikeassa elämässä, jos ulos joskus pääsette.
...> Helppo on väittää, että tästä tässä on kyse, kun ei ole mitään näyttöä hoidosta.
Mikä se näyttö sitten on?
Eiköhän se parantunut, kivuton ja tyytyväinen potilas olisi paras näyttö, näissä asioissa!
Ainakin pitäisi olla!
Mutta kuten olemme havainneet, tämä potilashan on kovin vähäpätöinen asia, sen paljon tärkeämmän, sen tieteellisyyden, ja sen väittämien, ja niistä väittelyjen kanssa!