Se on hirmu kiva kun sukulaiset "tietää" millaista mun elämäni on, kun näen heitä suurinpiirtein kerran kolmessa-viidessä vuodessa jos silloinkaan. Oma äitini luulee tietävänsä elämästäni kaiken pelkkien puheluiden perusteella ja arvostelee äitiyttäni. Koskahan olen viimeksi hänet nähnyt...vuosi sitten ehkä? "kun asumme niin kaukana toisistamme"..130 kilsaa ON paljon.
Mun pitäisi olla aina vahva ja jaksava, jos sitten heikolla hetkellä satun soittamaan äidille niin saan osaksi pelkkiä arvosteluja elämästäni. On se niin kiva kun on tukevia ihmisiä elämässä.
Mä olen niin kettuuntunut, että tekisi oikeasti mieli muuttaa jonnekin hevon kuuseen lasten kanssa eikä ottaa enää mitään yhteyttä, ei mitään! Tai mitä väliä muuttaa mihinkään kun en mä niitä kuitenkaan ikinä näe vaikka asun tässäkin :D Tekisi vain jotenkin mieli lähteä ja aloittaa koko elämä ihan alusta, ihan alusta ja unohtaa menneet täysin.
Mun pitäisi olla aina vahva ja jaksava, jos sitten heikolla hetkellä satun soittamaan äidille niin saan osaksi pelkkiä arvosteluja elämästäni. On se niin kiva kun on tukevia ihmisiä elämässä.
Mä olen niin kettuuntunut, että tekisi oikeasti mieli muuttaa jonnekin hevon kuuseen lasten kanssa eikä ottaa enää mitään yhteyttä, ei mitään! Tai mitä väliä muuttaa mihinkään kun en mä niitä kuitenkaan ikinä näe vaikka asun tässäkin :D Tekisi vain jotenkin mieli lähteä ja aloittaa koko elämä ihan alusta, ihan alusta ja unohtaa menneet täysin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kyllä maailmaan "tietoa" mahtuu.
Sitäpaitsi jos suku pitää huolen asioista niin eipä itse tarvitse.....
Suvustaan ei ikinä pääse täysin eroon -älä unta näe- mutta tietyn välimatkan siihen pystyy saamaan.Jos kovasti yrittää.
Suku on sinulle edelleen tärkeä asia koska jaksat noin vittuuntua heidän sanomisista.
Vihaisena on turha aloittaa uusi elämä.Huumori on ainut mikä auttaa.
ps.Sitäpaitsi äitisi arvostelee itseään samalla kuin sinua.Eikös syy sinun "kyvyttömyyteen" piile siinä,miten surkeasti hän sinut aikoinaan kasvatti????
Mulla on kanssa aika kivaa kun sisar elää mun elämää 300 km:n päästä. Osaa kyllä jakaa mun aikaa kivasti silleen että äiti ja muut sukulaiset voisin hoitaa työni ohessa,siivota ja hoitaa häntä vaikka meitä lapsia on kuusi muutakin mutta minä olen nuorin ja asun lähimpänä niin, että asia kai kuuluu näinollen minulle eniten. Olen hoitanut äitini asiota ja vienyt sairaalareissut ja muut mutta enemmän pitäisi pystyä, muut eivät laita tikkua ristiin, v...tuttaa. Ja kuulen arvosteluja ja vielä provosoivat vanhaa ihmistä ja käskevät minun auttaa ja ihminen on vaikea kaikin puolin ei näe kuin asioden negatiivisen puolen asioista niin ei aina jaksa vaikka haluaisi. Tunnen vielä myös huonoa omaatuntoa kun kuulen ja sitten myös luulen etten tee tarpeeksi.
Kokemuksesta neuvon sinua, että sano suoraan sisarillesi, jotka sinua arvostelevat, että HÄN VOI PUHUA VASTA SITTEN KUN HOITAA ÄIDIN ASIOITA YHTÄ PALJON KUIN SINÄ. Tiedätkö sanonnan siitä, miten maalla on helppo neuvoa, kun merellä on hätä. En tarkoita, että riitelisit sisaren kanssa, vaan sano selkeästi ja suoraan, että hänen pitää myös osallistua äidin asioiden hoitoon tai jos ei osallistu, niin olla hiljaa.
Sellaista sukua ei varmaan olekaan joka ei sun äitiyteen puuttuisi (jos eivät ennen niin viimeistään sitten). Neuvoja ja neuvojia piisaa ihan riittämiin. Välimatka ei todellakaan aina ole huono asia...
ja monessa muussakin pakassa varmasti!
joo, munkin anoppini tietää, että me ei syödä tarpeeksi vihanneksia. Mistä vitusta se tietää miten paljon me syödään? Käydään siellä anoppilassa vierailulla aina silloin tällöin. joo päätettiinpä sitten etteipä mennä sinne ku siellä ollaan niin kireitä aina juhlaaikoihin. pysytään kotosalla eikä rasituta matkasta ja sitten vielä olla varpaillaan paikassa jossa anoppi tietää paremmin kaiken.
ja mun vanhemmat arvostelevat ja katsovat halveksivasti. näen heidän kuvansa päässäni vaikken enää pidä yhteyttä heihin.
et voi muuttaa muita voi muutta vain itseäsi. jos sinulla ei olisi lapsia niin sanoisin lopeta yhteydenpito, kun se aiheuttaa sinulle noin paljon ahdistusta!
mulla oli sama asia ja lopetin yhteydenpidon. vieläkin menneisyys vanhempien kanssa kummittele mutta kyllä se helpottaa kun ei tartte kuunnella enää nykyisyyteen liittyvää arvostelua ja ehdollista hyväksymistä.
äiotisi ei hyväksy itseään, joten hän ei pysty sinuakaan hyväksymään. kyse on äidistäsi ei sinusta vaikka se vaikuttaakiin sinuun.
Jos äitisi on hyvä? mummi lapsille, ja lapset ovat kiintyneet häneen on sinun pidettävä yhteyttä häneen mielestäni. ihan vain lastesi takia!
Voit kuitenkin ihan suoraan sanoa (sulla on oikeus!) että et halua omista asioistasi puhua ja kuunnella arvostelua. älä myöskän suostu kuuntelemaan hänen valituksiaan.
älä soita ongelmistasi ihmiselle, joka sinua arvostelee. kyllähän sitä aina toivoisi että vanhemmat tukisivat mutta näköjään meidän tapauksissamme se ei ole mahdollista.
lue kirja myötäelämisentaito niin voit antaa itse itsellesi empatiaa ja oppia kuulemaan muitten puheesta sen mitä he todella tarkoittavat. esim. jos lapsi sanoo sinua tyhmäksi hän tarkoittaa " sinä sait minut tuntemaan oloni pahaksi" lapsi ei osaa ilmaista tunteitaan vielä. ja näin on monen aikuisenkin laita!