että kun niin monet ovat tulleet jätetyiksi ja sydän on särkynyt ja tuskaanne täällä olette purkaneet niin että kuinka kauan teillä on kestänyt että on alkanut helpottamaan?
Reilut kolme viikkoa jo takana tuskaa ja jokailtaista itkua..odotan vaan kauhulla koska keho pettää (minulla on vakava sairaus joka pahenee mm. tälläisissa tilanteissa) ja tuntuu että sitten ei ole enää mitään minkä takia elää.. :'(
Reilut kolme viikkoa jo takana tuskaa ja jokailtaista itkua..odotan vaan kauhulla koska keho pettää (minulla on vakava sairaus joka pahenee mm. tälläisissa tilanteissa) ja tuntuu että sitten ei ole enää mitään minkä takia elää.. :'(
Vastaukset 5
Vanhimmat
ero on kuin kuoleman hyväksyminen, luopumisen tuska raastaa, mutta siitä paranee. Minulla meni itkiessä ja nukkumatta 3 kk. Sain avun pakottamalla itseni ulkoilemaan, syömään, juomaan ja NUKKUMAAN. Uni on pakollinen lääke jolla pyörität seuraavan päivän, vaikka nukahtamislääkkeiden avulla. Keskity yhteen asiaan kerrallaan, nyt näyttäsi, että aloitat nukkumisesta. Kyllä sinä selviät!
On tässä se että olen jo 3 viikkoa nukkunut 6h yössä ja viime yönä vain 3h..tänä yönä taitaa tulla saman verran koska 5h päästä on jo herätys ja töihin lähtö. Ja lääkäriin ei ole mahdollisuutta mennä ennen torstaita että viikko pitäisi pärjätä kotikonstein. Olen jo 3h pyörinyt sängyssä..pari kertaa meinannut nukahtaa mutta aina herännyt..kerran huomasin kyynelenkin valuvan toisesta silmästä! En tiennyt että nukkuessaankin voi itkeä.. :(
Alan olemaan nytten aika hysteerinen että jos tässä viestissä ei ole järkeä niin se selittää kaiken.
Nyt pitäisi sinun keksiä vähän muuta ajateltavaa. Uusi harrastus kenties, maisemien vaihto hetkeksi ehkäpä.
Itse olen huomannut, jos olen hyvässä fyysisessä kunnossa, niin pääkoppakin kestää paremmin paineita.
Sinun täytyy vaan tiedostaa, että nyt on näin ja märehtimällä ei tilanne parane, vaan täytyy suunnata katse eteenpäin.
Nyt on pillerit saatu et ehkä tää tästä..kuten varmaan tiedätte että väsyneenä kaikki tuntuu 10 kertaa kamalammalta. :)
sulle...tiedän tunteen,itselläni n.5kk erosta ja alku oli tosi paha.paruin,valvoin,oksensin...mikään ruoka ei pysynyt sisällä...11vuoden suhde kaatui ,kuin seinään ja aivan yllättävässä elämäntilanteessa.nyt oloni on hyvä ja elämä voittaa ja löysin netistä aivan ihanan ,mukavan ja kivan ihmisen ,jota olen jo alkanut tapailemaankin....kivalta tuntuu ,kun on taas perhosia mahassa ja joku kuiskuttelee korvaan mukavia...ajattele asiaa niin ,että ,ehkä luvassa on jotain paljon parempaa ja juuri sinun arvoistasi...näillä sanoilla sain itsellenikin voimia...vaikka tuleehan tuo ex aina aika ajoin mieleeni ja juhlapyhät ovat pahimpia aikoja...ja lapset tietysti myös muistuttavat entisestä elämästä...mutta tästä ei voi olla kuin tie ylöspäin..tsemppiä ja jaksamista,lupaan, että olosi vielä jonain päivänä helpottaa!