Voiko kaukosuhde muka oikeesti toimia..? Jos haluaa olla beibensä lähellä joka ikinen minuutti, ajattelee kultaansa 3/4 päivästä, haluis käydä nukkumaan rakkaansa viereen ja herätä aamuisin sen vierestä... Mutta on vaan puhelin ja netti,ei riitä mulle.. Ja kuitenki tää hlö todella nyt viimein tuntuu siltä "OIKEALTA" (monenlaista peluria tullu vastaan aiemmin) Mutta nyt yhteydenpito hiljalleen kuihtuu pois ja sitä kautta kuolee koko tän homman ihanuus.. Ja kun todella välittää beibestään niin tää väistämätön sattuu niin et tunnen tukehtuvani.. Mä en jaksa.. "And I Can't Be Without You Beibe..."
Mietityttää
jaa-a..
92332
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
on seurata miestään vaikka maailman ääriin.
Mutta nyt yhteydenpito hiljalleen kuihtuu pois ja sitä kautta kuolee koko tän homman ihanuus..
Joo,minä sain olla suhteen lopulla aina se joka ensin otti yhteyttä,mulla meni tunteet ihan pieleen,silti vielä välitin ja toivoin..
ja ihmettelin miksi se antaa mennä jutun perseelleen?
nyt itse lopetin lähettämästä sille enää mitään siis noita tekstiviestejä kun joskus se ei vaan vastanut mulle samalla mitalla takaisin,tai ei vastanut enää ollenkaan.. mulle tuli ihan paha mieli :-(
nyt juttu menee näin että se viestittää mulle joskus jotakin,muttei vastaa samoin takaisin,ja mä en enää tiedä mitä ajatella tästä touhusta välitän vielä mutta tuon miehen käytöksen takia kun se ei näe vaivaa vastaa takaisin tai ei vastaa ollenkaan huomaan että mun tunteet menee pikkuhiljaa kaivoon...ja välillä sitten taas iskee se ikävä mun beibeä :'( mutta,pitäähän yhteydenpito olla molemminpuolista eikä tällaista yksipuolista hommaa? en mäkää jaksa enää ikävöidä..joo koko ihanuus kuolee pois kun toinen toimii noin..harmi.
...aika paljon ihmisestä. Tietystikään ei yksipuolisesti vaan molempien pitää tilanne hyväksyä. Tuskin on kenelläkään loputtomasti halua kaukosuhteessa jatkaa. Tosin teidän muutaman tapauksen, missä vietetään vain viikonloput ja lomat yhdessä. Näin jatkunut jo vuosia eli ei kai sekään mahdottomuus ole.
Tunnen piston omatunnossa kun puhe kääntyy yhteydenpidon vähenemiseen. Ehkä suhde kaatui siihen tai ehkä se olisi loppunut muutenkin... Hyvinkin voi olla lopun alkua, tai sitten väliaikaista, onhan niitä ala- ja ylämäkiä kaikissa suhteissa. Ei siis ihan heti kannata luovuttaa.
Kysyisin teiltä, joilla suhde on pikku hiljaa hiipunut, että missä vaiheessa alkoi yhteydenpito harventua? Kauanko olitte silloin olleet "kaukosuhteessa"?
Meillä suhde toista vuotta menossa ja edelleen päivittäin ollaan yhteydessä. Kerran pari kuukaudessa tavataan. Ollaan mielestäni vain lähennytty koko ajan, vaikka tiedetään, ettei yhteen muuttamisesta ole toivoa vielä vuosiin.
Rakastan tätä miestä tolkuttomasti ja tiedän, että hänkin rakastaa minua. Mutta pelottaa, että esim. hän väsyisi tähän etäisyyden aihettamaan haittaan...
Elämä on rankkaa..beibe!
ei voi toimia mutta jonkin aikaa kyllä kestää sitten joko on pakko muuttaa yhteen tai lopettaa. ei sitä kauaa kestä kaukosuhdetta meinaan. ittelläni on nyt jonkin aikaa ollut kaukosuhde välillä ollaan oltu kuukausi yhessä välillä nähty parina viikonloppuna puolessa vuodessa... nyt se on loppu ja muuttolaatikot on jo täyttämistä odottamassa
terv. mies 2700km
Vaatii suhteelta todella paljon. Meillä menossa kolmas vuosi kaukosuhteessa ja nyt tulen hulluksi.
näimme ennen kerran kuussa ja yhden kk vuodes olimme yhdes. nyt homma menee niin, että kolmen kuukauden välein näemme ja tuntuu kuin tunteet toisella haalenee. kun on tulossa ns. kotiin. Pelkään sanoja " en tule enään" Onhan toki ikä otettava asiassa huomioon. jos on nuori niin tuhlaa elämänsä tuollaiseen suhteeseen. toista ei opi tuntemaan kunnolla. ero tulee aika nopeaa kun huomaa että tekstiviesteillä ei ole merkitystä. samoin sähköposti.
no kaikella on aina tarkoitus. Rakkaus on ikuista mut kohteet vain vaihtuu. koitetaan jaksaa.
Ei näihin asioihin oo mitään oikeeta tai väärää kyllä/ei -vastausta. Itse sun se täytyy päättää mitä tehdä. Sydäntään ja järkeään kuuntelemalla se näissä asioissa täytyy se vastaus löytää. Ei kukaan voi sitä sun puolesta päättää, voiko juuri teidän suhde toimia vai ei. Älä siis lannistu. Täällä näkee ihan liian paljon sellasia tekstejä ihmisiltä, jotka ite on kerran kokenu kaukosuhteen joka on menny vikaan ja sitten ne yleistää sen kommentiksi "ei kaukosuhde voi toimia, ei mullakaan toiminu"...
Se on todella raastavaa, kun tuntee sydämessä sen paikan jonka on toiselle luovuttanut, ikävän joka polttaa. Sitä se rakkaus on. Usein synkkinä hetkinä täytyy vain ajatella, että on onnellinen, että on joku jota ikävöi.
Me asuttiin lähekkäin, ennen kuin poikaystäväni lähti töihin toiselle puolelle maapalloa. En voinut lähteä mukaan. Ajattelin jo, että erotaan varmasti. Yhteydenpito jatku vain, ja tiivistyi. Tiedostettiin myös molemmat, että rakkaus toisimme kohtaan kasvoi kaiken aikaa. Sitten ei edes oltais pystytty erota ( vaikka molemmat oli niin aluksi ajatelleet). Tiedän sen, jos oltais erottu ainoastaan vaikeuden vuoksi ja rakkaus olisi jäänyt elämään, en olisi voinut elää kenenkään muunkaan kanssa.
Jos yhteydenpito laantuu, se kuvaa koko suhteen laantumista, sillä puhelut, tekstiviestit... on kaikki miten pystytte olla mukana rakkaan jokapäiväisessä elämässä.