Miehelläni on deitti-ilmoituksia netissä. En oikein osaa suhtautua loukkaantumatta. Miten olette käsitelleet tämänkaltaisia asioita? Onko uhka todellinen vai onko "virtuaalirakastelu" vain esimerkiksi kirjan lukemiseen verrattavaa toimintaa? Jotain on varmaan pielessä, osaispa auttaa itseään ja toista.
Uskotontako?
Eevakaisa
101828
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Esim. kuivassa tai jo ns. kuolleessa suhteessa mies(myös nainenkin)hakee viritteitä netistä. Jotkut saavat jopa nettiseksistä tyydytyksensä ja se riittää perhesovun säilymiseksi.
Hyvin yleistä on tuolla chatmaailmassa, että varatut miehet haluavat lähes heti johdattaa keskustelun-jos ei ihan suoraan nettiseksiin, niin kuitenkin kaikkeen kiihoittavaan. Moni sieltä sitten hyppää kiimaisena naisensa sänkyyn..(näin ovat miehet itse kertoneet)
Eikö muka saisi loukata, olisin RAIVOISSANI.
TOSI LOUKKAAVAA
Älä nyt ihmeessä kaikkea usko. Seuraahan se sieltä netistä hakee!! Kannattaa mennä terapiaan tai sitten ihan vaan hissukseen katsella omaa kämppää. Mies on taatusti tyytymätön.
Voi sentään!! sain kohtalon toverin... Sain eilen tietää oman mieheni netti deittailuista. Hän oli myös kommentoinut hänen mielestään nättejä naisia aika härskistikin ja pyytänyt yhteyden ottoja. Tämä kyllä loukkasi kamalasti, etenkin kun löysin nämä sattumalta..(mies oli unohtanut tyhjätä sivuhistorian).. Koen tämän lähes pettämiseksi koska seksi hänen puoleltaan on muka lopahtanut ja silti vokottelee toisia, oli ne sitten netin kautta tai livenä.. Saattaa nekin johtaa johonkin myöhemmin..Pahinta on että olen raskaana ja aika alussa ja erittäin yksin. Mieheni kieltää tehneensä mitään tuommoista ja valehtelee ettei muka ole käynyt siellä sivuilla ja että kommentit ovat vanhoja vaikka tuorein oli vasta tämän viikon alussa... Nyt hänen kohdallaan pätee "hyökkäys on paras puolustus" kun hän syyttää minua mustasukkaisuudesta vaikka sille ei jää tilaa tämän pettymyksen vihan keskellä. Nyt hän sanoi vain että pakkaa kamasi ja häivy.... ja kaikki lähti siitä että hän teki väärin. Epäreilua.Mutta näköjään elämä on. Hän todella helpolla luopuu hyvin alkaneesta suhteesta.
Sä olet siis raskaana, ja mies on jo heittämässä ulos kämpästä?? Ja vielä sen takia, kun se itse on mokannut?
Tollaset tyypit ovat luonnevikaisia. Eivät koskaan näe vikaa itsessään..niinkuin tämä sinunkaan miehesi ei osaa edes hävetä. Siinä tuli siis jo kaksi luonnevikaisen piirrettä esiin. Ja vielä kun miettii mitä toi sun miehes on tehnyt, eikä tunne edes syyllisyyttä. Siinä on sulle kolmas piirre psykopaatista lisää.
Eli jos olisin sinä niin..
aborttikaan ei ole ehkä myöhäistä, ja sen jälkeen voit lähteä kävelemään. Yksin on helpompi, ja taatusti löydät paremman miehen. Ei noi sun miehen nettiseikkailut ole mitään leikkiä.
Niin.. Mutta lapsi on nyt se jonka todella pidän oli tilanne mikä hyvänsä, olen jo niin tottunut tähän raskauteen ja tämän tahdon ja olen valmis... Jooh.. Ja nyt kun asia hieman antoi pölyn laskeutua niin mieheni alkoi pistämään ihan samanlaisia arkisia rakastan rakastan viestejä kun luuli idiootti että asia olisi loppuun käsitelty, kun mainitsin asiasta, hän suuttui ja sanoi että no okei vedetään mukaan kaikki meidän riidat ja et mist voin tietää mitä sinä siellä teet kun olen töissä. Olin vaa et huhhuh miten paksua... oli mies sitten kuinka kusipää tahansa niin en halua vieraita miehiä pökkimään lastani. Ja se silti kehtaa epäillä. Ja näin, taas kerran, käänsi keskustelun pois itsestään. yksi sen kaveri puolusteli mieheni tekoja käydessään likkakaverinsa kans kyläs.. se sano et kun sä oot just muuttanu tänne ja kun sit heti lapsikin niin kai nyt se on uus ja stressaava tilanne.. Taas kerran huhhuh!Ensinnäkään vaik ois kuinka uusi tilanne niin ei oikeuta minkään muotoiseen pettämiseen eikä uhkaamaan et lähe menee... Entä jos tekisinkin hänelle samoin ja vetoisin elämän muutokseen... miettis kuinka vaikeeta mulla on isossa uudessa kaupungissa, jossa en osaa kunnolla liikkua, lähes tunne ketään saati näe miestäni kuin 4vkon välein ja vielä raskaana..Sit viel tekee mulle näin.. Luojan lykky sain töitä etten märehdi kotona näitä asioita yksin..
Voi sentään!! sain kohtalon toverin... Sain eilen tietää oman mieheni netti deittailuista. Hän oli myös kommentoinut hänen mielestään nättejä naisia aika härskistikin ja pyytänyt yhteyden ottoja. Tämä kyllä loukkasi kamalasti, etenkin kun löysin nämä sattumalta..(mies oli unohtanut tyhjätä sivuhistorian).. Koen tämän lähes pettämiseksi koska seksi hänen puoleltaan on muka lopahtanut ja silti vokottelee toisia, oli ne sitten netin kautta tai livenä.. Saattaa nekin johtaa johonkin myöhemmin..Pahinta on että olen raskaana ja aika alussa ja erittäin yksin. Mieheni kieltää tehneensä mitään tuommoista ja valehtelee ettei muka ole käynyt siellä sivuilla ja että kommentit ovat vanhoja vaikka tuorein oli vasta tämän viikon alussa... Nyt hänen kohdallaan pätee "hyökkäys on paras puolustus" kun hän syyttää minua mustasukkaisuudesta vaikka sille ei jää tilaa tämän pettymyksen vihan keskellä. Nyt hän sanoi vain että pakkaa kamasi ja häivy.... ja kaikki lähti siitä että hän teki väärin. Epäreilua.Mutta näköjään elämä on. Hän todella helpolla luopuu hyvin alkaneesta suhteesta.
Tuttua juttua. Hyökkäys on se laji mistä aloitetaan. Olen minäkin jo saanut kuulla mikä olen kun kehtasin tämmöisen asian esiin tuoda. Olen siis "syyllinen" katsotaan asiaa sitten miten päin tahansa. Olen ollut liian sinisilmäinen ja uskonut, jo vuosia ennen seurusteluani tuntemaani, miestä uskolliseksi ja sanojensa takana olevaksi ihmiseksi. En ole eroamassa hänestä, vielä. Luulen kuitenkin, ettei oma psyykkeeni kestä juuri enempää tuevaisudessa. Takana on jo yksi "nettiseurustelu" vuosi sitten jonka mahdollisia johdannaisia en edes tiedä enkä halua. Mies on aikuinen asperger. Eli ei välttämättä edes oivalla kuinka syviä haavoja pystyy minun tekemään. En kuitenkaan pysty pistämäään tuon piikkiin kokemuksiani ja sitä tuskaa mitä tunnen. Onko jollakulla tietoa aikuisten asperger-oireyhtymän kanssa seurustelevista?
En tiedä millaista on seurustella aspergeria sairastavan kanssa mutta tiedän ko sairauden koska velipuoleni sairastaa sitä (tosin vasta 10) mutta tiedän kuinka pahoja oireet hänellä on pahimpina päivinä. Ja hän tosiaan tekee ja sanoo mitä vain tietämättä miltä toisesta tuntuu. Kaikki luonnoliset tunne ja arkielämä asiat/taidot jotka ovat "normaaleille" synnynäiset ja luonnolliset asiat niin ne jotka sairastaa tuota niin joutuvat opettelemaan sen, toisin sanoen he opettelevat mikä on oikein ja mikä väärin kun muuten ihminen tietää sen. heillä ei ole omaatuntoa, ellei he tee sen asian etee kovasti töitä.... monesti olen kuullut äitin luona kyläillessäni kun velipuoli hermostuu niin lentävät huorat ja vitut ja tappouhkaukset vaikka hän on vasta 10!...et saa nähä kuinka hänen käy vanhempana...toivottavasti hyvin....
No se on pidemmän päälle hevettiä. Ihan tosissaan. Toinen ei alkuunkaan pysty samaistumaan/toimimaan normaalissa ( jaa mihin?)ihmissuhdekuviossa. Jos kieltää itsensä koonaan niin ehkä silloin onnistuu, vaan mitä järkeä?