Tajusinpa tässä taannoin, ettei minulla ole ollut minkäänlaisia miesjuttuja kuukausiin. Siis ei kertakaikkisesti yhtään mitään. Monilla sinkkukavereillani on huomattavasti aktiivisempi seuraelämä. He käyvät treffeillä harva se viikko, pitävät vakipanoja, tapailevat exää tms. Heidän elämässään on miehiä. Ei ehkä tulevia aviomiehiä, mutta jotain pientä säätöä koko ajan kuitenkin.
Itse olen ollut sinkkuna puolitoista vuotta ja käynyt nettitreffeillä viimeksi syksyllä. Netistä etsiminen ei oikein enää jaksa kiinnostaa. Ongelma on vain se, ettei niitä miehiä muutenkaan juuri tapaa. Baarista ei löydä mitään, kaupan kassajonosta vielä vähemmän. Onko monen muun sinkun elämä tällaista, että kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen puuttuvat täysin?
Tunnen itseni aika friikiksi välillä. Oudoksi tilanteen tekee se, että olen kyllä muuten sosiaalinen, käyn paljon ulkona, kavereita on jne. Ulkonäköäni on usein kehuttu, ja ihmiset käsittääkseni pitävät minua hauskana tyyppinä ja hyvänä keskustelijana. En haluaisi olla sinkku, kaipaan seksiä, miehen kosketusta ja arjen jakamista, mutta jotenkin en vain saa kontaktia miehiin. Mistä se voisi johtua? Tuntuu, että sinkkumiehiä on tosi vähän tai sitten he pyörivät ihan eri paikoissa. On vaikea löytää samanhenkistä seuraa. Mikä avuksi?
Itse olen ollut sinkkuna puolitoista vuotta ja käynyt nettitreffeillä viimeksi syksyllä. Netistä etsiminen ei oikein enää jaksa kiinnostaa. Ongelma on vain se, ettei niitä miehiä muutenkaan juuri tapaa. Baarista ei löydä mitään, kaupan kassajonosta vielä vähemmän. Onko monen muun sinkun elämä tällaista, että kontaktit vastakkaiseen sukupuoleen puuttuvat täysin?
Tunnen itseni aika friikiksi välillä. Oudoksi tilanteen tekee se, että olen kyllä muuten sosiaalinen, käyn paljon ulkona, kavereita on jne. Ulkonäköäni on usein kehuttu, ja ihmiset käsittääkseni pitävät minua hauskana tyyppinä ja hyvänä keskustelijana. En haluaisi olla sinkku, kaipaan seksiä, miehen kosketusta ja arjen jakamista, mutta jotenkin en vain saa kontaktia miehiin. Mistä se voisi johtua? Tuntuu, että sinkkumiehiä on tosi vähän tai sitten he pyörivät ihan eri paikoissa. On vaikea löytää samanhenkistä seuraa. Mikä avuksi?
Vastaukset 27
Vanhimmat
On se juu tosi hirveetä tollanen. Täysin toivoton tapaus... ai niin, olet nainen. Eli sulla ei ole mitään syytä valittaa. Lopeta ruikutus.
Eikö ole hyvä, että on tällainen palsta, jonne voi anonyymisti purkaa pahaa mieltään? En vain ymmärrä, miksi se pitää tehdä muille vittuilemalla.
Se on kuule ukkoin kanssa vähän niinkö pitkän siiman vetoo...ensimmäisen siian kun saat sisään niin kymmenen tulee perässä, ja yleensä se viimenen on paras. Eli aukase pää vaikka pokaamalla joku b-män ja sit alat pokailee sen kavereita. Kyy se siit...
Jos ne pulit sit niin pelottaa niin me sillon ulos kun amatöörit dokaa, esmes vappuna. Voit bongata vaikka minkälaisen Seppo Siviän iskukunnossa.
Samaa tulee usein pohdiskeltua näin miehen näkökulmasta...
Tommoset kevyet jutut eivät selvästi ole sua varten. Jos kaverisi tapailevat exiä, harrastavat yhen illan juttuja, vakipanoja jne. niin ei se tarkoita sitä, että sinun pitäisi semmoista tehdä. Ei tommonen mitään muutenkaan anna, ehkä jopa vain pahaa oloa. Eli et menetä mitään ! Mun mielestä on tosi arvostettavaa, että ei harrastele kevyitä suhteita.
Outoa, että moni nykyisin kuvittelee, että pitääkin olla koko ajan jotain ihme säätöä menossa.
Kirjotuksesi perusteella vaikutat fiksulta, ajattelevalta, normaalilta tuntevalta naiselta. Varmasti tulet löytämään hyvän miehen ! Yritä nyt sitä ennen vain nauttia elämästä. Miehetkin kiinnittävät aina paremmin huomiota hymyilevään naiseen :). Kumppanin löytäminen ei ole kenellekään helppoa. Ei sen löytämistä kuitenkaan helpota sekään, että hengailee exien tai vakipanojen kanssa. Päinvastoin, nyt sulla on varmasti aistit valppaana ja oot heti valmis kun se oikea osuu kohdalle.
Edelleen todennäköisimpä paikkoja varamsti noi perinteiset baari, chatit, sinkkupalstat, työpaikka, harrastukset, yhdistykset, seurat, järjestöt, kurssit, opiskelupaikka, kavereiden kautta, kavereiden kavereiden kavereiden kautta, illanistujaiset, juhlat, pileet, vapaaehtoistoiminta, festarit, konsertit, tapahtumat, seuramatkat jne jne.
Eli aina kun poikkeet siitä perinteisestä koti-työ-kauppa-lenkkipolku-koti akselilta.
Tai ettei sitten vain vaatimustasosi ole naisellisen korkea? Kun niitä pitkiä, tummia, rikkaita, komeita yms. yms. miehiäkään ei varmaan riitä kaikille naisille, vaikka heillä onkin useampi nainen samaan aikaan kierrossa.
Nuorena miehenä en voi ymmärtää sitä, kun nuoret ja ainakin omasta mielestään kauniit (eli itsetunto ainakin kunnossa) naiset valittavat, etteikö ketään löytyisi. Mene baariin. Varmasti illan aikana luonasi käy kymmeniä miehiä. Siitä vaan sitten parhaat päältä... Tai laita ilmoitus nettiin. Ensimmäisen vuorokauden aikana saat kymmeniä vastauksia, ja niistäkin jatka jutustelua parhaiden kanssa. Yksinkertaistahan se naisilla on, kunhan vaan tajuisit sen.
Olisin voinut kirjoittaa aivan samanlaisen kirjoituksen. Olen liikkuvainen ja nautin tavata ystäviä ja kavereita. Katselen miehiä sillä silmällä, mutta katseluksi se jää... Ja tilanne on ollut tällä tolalla jo niin kauan että kynnys on päässyt aivan liian korkeaksi.
Myös minä tunnen itseni omituiseksi. Muut löytävät sängynlämmittäjiä, minä en. Eikä kyse ole siitä etteikö pyrkijöitä olisi tarjolla.
Tällaisella käyttäytymiskaavalla olisin ollut ihailtava sata vuotta sitten. Nykymaailmassa kuitenkin tunnen olevani täysin vammainen ääliö, jossa on jotakin pahasti vialla.
Olen kuitenkin päättänyt, että nyt tämä selibaatti ainakin saa loppua. Ehkä jo ensi viikolla pokaan jonkun herrasmiehen edes yhdeksi yöksi. Tai ensi kuussa tai sitä seuraavana...
Mulla oli ihan täsmälleen sama juttu, kunnes vähän aikaa sitten ajattelin että helvetti, nyt saa riittää! Piinallisen pitkän selibaatin jälkeen päätin kokeilla taas tunteetonta panemista, että edes fyysiset tarpeet tyydyttyisivät hetkeksi.
Oli kivaa, seksi on mukavaa.
Vaan nyt on niin tyhjä olo. Ei tää nykysinkkuilu sovi mulle yhtään! Tuo "normaali" sekoilu vaan lisää mun ikävää ja rakkaudenkaipuuta, ei turruta tippaakaan, vaikka kuvittelin, että se voisi niin tehdä. Miten ihanaa on tuntea toisen kädet ympärillä, huulet ja hengityksen iholla... ja tajuta, ettei se merkkaa kummallekaan yhtään sen enempää. Helvetin feikkiä minun mielestä. Tulee kamalan paha mieli.
ON kamalan paha mieli. :(
Aivan sama tilanne minulla, mutta olen mies. Olen tutustunut joihinkin naisiin netissä, mutta he haluavat vain seikkailuja, kun taas itse etsin paljon muutakin. Hylkyyn siis ovat menneet.
Ei ole naista jota kiinnostaisi läheisyys, luottamus, yhdessä kokkailu, mukavat koti-illat, ehkä yhteiset liikuntaharrastukset, ystävät, jne. Seksi on rock, ainut mitä nykynaiset haluavat. Surullista.
Autatko miestä mäessä, ja kerrotko miten olet saanut kontaktin naisiin? Kun itse en saa vastauksia, vaikka olen jo kymmenille naisille viestin lähettänyt muutaman kuukauden aikana. Ja olen kirjoitellut erilaisia viestiä, eli minussa itsessäni ei kaikki syyt ja viat voi olla. Ja vielä sekin, että kenellekkään "kuvalliselle" en ole viestiä lähettänyt.
Vai olisiko parempi lähetellä flirttejä viestin sijaan?
"Ei ole naista jota kiinnostaisi läheisyys, luottamus, yhdessä kokkailu, mukavat koti-illat, ehkä yhteiset liikuntaharrastukset, ystävät,"
Täällä on yksi, jota kiinnostaa. Minua ei kiinnosta pelkkä seksi, vaan oikea suhde.
Minulla on ollut ilmoitus missä rehellisesti kerron mitä etsin ja kaipaan, eli niitä asioita mitä tuossa aikaisemmin mainitsin. Mutta ilmeisesti se ettei puhu seksistä mitään on naisille punaisen vaate ja ilmoitukseen vastaavat vain ne jotka haluavat juuri sitä seksiä. Jonkinlainen haaste heille? Kiitos ei, korvien välissä täytyy olla muutakin...
Ehkä kunnollisen naisen saisi vastaamaan jos kertoisi olevansa todella renttu..? :)
Onnea sinulle, älä anna periksi, jatka omana itsenäsi.
Minne minä se kirveen sitten heitän? :) Tai lasson, jolla lassoan sen aidon, fiksun, symppiksen, mukavan, huumorintajuisen ihanan naisen?
On sitä kaikenlaisia murheita ihmisillä. Minä olen puolestani helpottunut, kun ei ole mitään kontakteja naisiin.
Naispuolisella ystävälläni sama ongelma. Hän on myöskin sosiaalinen, kaunis ja menestyvä.
Hänen ongelmansa on suurimmaksi osaksi liian korkeat kriteerit miesten suhteen. Hän ei vaivaudu edes puhumaan miehille, jotka eivät pilkulleen täytä 1000 kohdan vaatimuslistaa. Ja sitten valittelee, kun ei ole miestä. Muuten hänella ei ole mitään ongelmia jutustella miespuolisten kanssa. Sopikaa ne treffit, vaikka miehellä olisikin väärän väriset kengät! Koskaan et voi ensivaikutelman perusteella tietää, mitä potentiaalia ihmisestä löytyy.
Lisäksi, mitä enemmän analysoit tuota asiaa, sitä enemmän se alkaa hallita käytöstäsi ja eleitäsi tiedostamattasi. Joten, kun sinulla muuten menee todella hyvin, niin mikset yrittäisi unohtaa koko asiaa ja keskittyisi nauttimaan elämästä?
Kyllä se rinssi rohkea ilmaantuu aikanaan.
koska olen kuuro, ollut syntymästä asti.
Olen teidän kaltaisenne kolmekymppinen ( teidän ikäänne en tiedä mutta kuitenkin )fiksu koulutuksen hankkinut nainen pääkaupunkiseudulta.
Olen kohdannut kyllästymiseen asti saman ongelman siten, että baareissa ja yökerhoissa pidettyäni miesten kanssa etäältä välillä viattomia välillä rohkeampia silmäpelejä hyvän maun rajoilla tietysti.
Niistä rohkaisemana miehet ovat hitaiden tanssien koittaessa tulleet noutamaan minut ja tanssiessamme alkoivat puhua korvaani mutta heille selvisi karmea ( ? ) totuus kuuroudestani.
Sen vuoksi he hyvien tapojen vuoksi velvollisuudentunteesta jatkoivat tanssin loppuun ja saattoivat hämillään minut takaisin pöydän ääreen soperellen vakiolausetta tyyliin: " Olet nätti mutta...." ja poistuivat niskaansa nakellen paikalta jättäen minut kuin nalli kalliolle.
Tuntuu, että kuurouteni on ollut ja on edelleenkin syypää (iki)sinkkuuteeni. Ei auta vaikka ulkonäköni kontaktin alkuvaiheessa kelpaa kuuleville miehille mutta odotas kun avaan suuni niin mielenkiinto sammuu samantien.
Siitäkin huolimatta, että ilmaisen itseni kavereiden mukaan " amerikkalaisten tapaan " eloisasti hymyillen vähän väliä, eli ei syyttää minua juroudesta tms. :)
Päädyin pitkällisen pohdinnan tuloksena siihen, että en sovi suomalaiseen kultturiin joka suosii tasapäistämistä mikä tarkoittaa erilaisuuden heikkoa sietokykyä.
Täällä ei ole tilaa erilaisuudelle eikä suvaita vähänkin enemmistöstä poikkeavia yksilöitä.
Toisin on USA:ssa. Siellä ollessani turistina koin saaneeni sikäläisten taholta positiivisempaa suhtautumista minua kohtaan.
Sehän on varsinainen sulatusuuni käsittäen monia eri kansallisuuksia joten he ovat oppineet sietämään erilaisia ihmisiä.
Joten taidan viimeistä keinoa käyttäen suunnistaa nokkani kohti USA:ta. Ihmisiä siellä on Suomeen verrattuna moninkertaisesti enemmän, myös kuuroja, joten toivon mukaan mahdollisuuteni löytää vastakappaleeni paranee.
Mutta mutta Suomi on minun kotimaani jota minun ei ole helppo jättää taakse...
Jospa yritän vielä löytää joku suomalainen mies mutta huoliiko kukaan heistä minunlaista kuuroa naista...
Entä kuurot miehet, enkö huoli heitä, varmaan ihmettelette.
Huolisin kyllä mutta Suomi on vähäväkinen maa joten kuuroja on häviävän vähän, vain muutama tuhat eivätkä ne käsitä vain naimaikäisiä miehiä ja naisia vaan kaikenikäisiä vauvasta vaariin. :(
Tästä on joku kuuro nainen taannoin kirjoittanut aikaisemminkin.
Sama kohtalon iva riivaa meitä kuuroja kolmikymppisiä fiksuja, hyvän itsetunnon omaavia naisia.
Kyllä te kuulevat naiset kelpaatte, paremmin kuin me kuurot.
En totea tätä itsesäälissä kieriskellen vaan katsoen kylmästi totuutta silmiin.
Ottaisin kyllä kuuron naisen, jos vain muuten olisi yhdessä kivaa. Mutta minä en nykyään pahemmin baarissa käykään. Baarista harvemmin löytää mukavia naisia, ja eipä näköjään sitten mukavia miehiäkään, kun noin sinua kohtelevat. Baarista löytää yleisesti ottaen vain kertakäyttöseksin perässä juoksevia pinnallisia paskoja. Mutta tiedä sitten missä me loput tavattais... No joka tapauksessa, kyllä kelpaisit minulle kuuronakin.
Terv. 26v mies
Ikävä kuulla että noin, uskon että olisit varmasti mukavaa seuraa, itse en kyllä jättäisi asiaa siihen kuurouden vuoksi. Haluaisin tutustua ehkä entistä enemmän, erilaisuus ei ole pahe vaan rikkaus :)
Onnea sinulle! Itse olen myös sinkku, kaikinpuolin ok, mutta kohtaan vain seikkailuja haluavia naisia. Ei kiitos..
Olen ollut minäkin todella kauan ilman poikaystävää... ongelma ei ole ulkonäössä, eikä myöskään siinä että asettaisin liikaa kriteerejä. Vai asetanko? En välitä miehestä joka viettää kaikki viikonloppuillat baareissa, itse en niissä käy. Haluaisin miehen joka tykkää luonnosta ja jolla on terveelliset elämäntavat. Joka haluaa nähdä maailmaa ja oppia ymmärtämään sitä paremmin. Voiko tämä olla liikaa pyydetty?
Kertokaa edes miehet missä teitä kunnon miehiä tapaa! Nettiin en ilmoitusta halua pistää ja baareissa en tykkää käydä. Ulkomailla asuessani tätä ongelmaa ei koskaan ollut, mutta nyt asun suomessa ja haluan ihanan kunnon suomalaisen miehen:)
pikemminn päinvastoin!
Jotenkin vierastan nykyajan meininkiä baareissa. Kauhean pinnallista, olen " liian " herkkätunteinen tuollaiseen touhuun viitaten yhden yön juttuihin, säätöihin...
Tunnen usein olevani syntynyt väärään aikaan, siihen aikaan jolloin kunnon naisia - jotka eivät harrasta kevyitä suhteita kaikissa muodoissa - arvostettiin..enemmän kuin nykyään.
Olen pettymyksekseni huomannut kelpaavani kuuleville miehille seksikumppaneksi mutta EN vakavasti otettavaksi seurustelukumppaniksi mikä surettaa ja suututtaa minua.
On minullakin tarpeet vaikka yksi aisti minulta vaan puuttuu.
En miellä, en ole koskaan mieltänyt itseäni vammaiseksi saati vaillinaiseksi naiseksi mutta siltä minusta alkaa tuntua kun toisensa jälkeen totean etten kelpaa....Ei vaikka osaan puhua, tosin eri lailla kuin kuulevat mutta monien kohtaamieni kuulevien mielestä " hämmästyttävän " hyvin ottaen syntymäkuurouteni huomioon.
Aivan, se taisi tulla yllätyksenä. :)
Oma kehu lienee päähäni potkittuna paikallaan. :)
Kiitos teille miehille kun annoitte positiivista palautetta.
Sain siitä kummasti voimaa ja uskoa parempaan tulevaan!
Ja minusta on mukava kuulla mukavien ja järkevien naisten ajatuksia, niihin kun ei tahdo livenä usein törmätä. Itse kun en juurikaan käy baareissa ja netissä törmää vain seikkailunhaluisiin naisiin. Vieraana jos minulla käy nainen, hän usein hämmästelee siistiä ja hyvin hoidettua asuntoani, se tuntuu pelästyttävän naisen. Kai viehättäisin enemmän jos olisin renttu parka asiat rempallaan, nainen tuntisi itsensä tarpeelliseksi? Muuttamaan ja hoivaamaan.
Mutta kun etsi itselleen ”kotitalouskonetta”, vaan mukavaa ja fiksua seuraa jonka kanssa keskustella kaikista mahdollisista asioista, kokkailla, harrastella, viettää aikaa yhdessä muualla kuin kapakassa niin meneepä vaikeaksi! Tai sitten käy niin että kun toinen ihastuu niin toinen ei, ja seuraavalla kerralla päinvastoin.
Itse käyn joskus harvoin pubissa ja silloinkin ystäväseurassa, silloin vaihdetaan kuulumisia eikä isketä naisia. Harrastusten parissa ei taas naisia juuri näe ja netissä haetaan lähinnä seikkailuja. Missäpä sitä sitten enää kohtaa sen upean kumppanin? Kumppanin kyllä saisi jos yksinolo olisi kauheaa kuten se joillekin tuntuu olevan, mutta seurusteluun seurusteluun vuoksi en halua langeta. Mieluummin yksin ystävien parissa kuin huonossa suhteessa.
Tsemppiä teille, olen varma että fiksu ja herkkä seuranne voittaisi kirkkaasti monen nykynaisen seuran. Olisi ilo tuntea teidänlaisianne :)
Kun kaikkien muiden vaikeuksien lisäksi siinä on vielä juuri se, että aina vaan ei rakastu/ihastu. Välillä vaikka tapaisikin aivan ihanan kunnollisen miehen, ei vaan synny sitä kipinää, vaikka kuinka haluaisi.
Ja juuri tuo, nykyisessä elämässä tuntuu todella vaikealta löytää kumppania, jos ei baareissa käy. Jos on naisvaltaisella alalla töissä, naisvaltaisen alan pääaineopiskelija, ja harrastus on sellainen missä ei kauheasti ole mahdollisuus tutustua muihin ihmisiin vaikka siellä muiden ihmisten keskellä onkin, niin missä sitä sitten ihmisiin tutustuu? Suomalaiseen kulttuuriin kun ei oikeen kuulu sekään, että alkaisi junassa tuntemattomille juttelemaan, kieroon katsotaan vaan:) Tuntuu että Suomessa kommunikointi on jotenkin todella paljon vaikeampaa kuin muualla... Tuntuu että täällä on pienet piirit, ulkomailla taas kaikkea tehtiin isolla porukalla ja kaikki otettiin mukaan ja ihmisiinkin tutustui todella helposti. Vaikkei baareissa käynytkään! Lisäksi Suomessa elämä on niin hektistä, ettei sitä mitenkään jaksa edes olla koko ajan menossa, kyllä sitä tarvitsee sitä omaa aikaa ja rauhaakin. Siksi tulee jäätyä turhankin usein kotiin sohvan pohjalle kirjan ja teekupposen kanssa:)
Keskustelupalstoilta olen huomannut, että meitä on aika monia!! Ongelma on vain se, että Suomessa tämä ihmisten tapaaminen on tehty pirun vaikeaksi. Mikä siis neuvoksi? Varsinkin, kun itse tykkään että kohtaamiset ovat spontaaneja, ei esim. netin kautta sovittuja. Luonnollisempia... :)
Samanlaiset ajatukset kun edellisellä. Jos johonkin baariin tai jonkun artistin keikalle menen, niin menen niihin kavereiden kanssa pitämään hauskaa, enkä jaksa enää naisia vahdata, koska siellä jengi hakee vaan yhden illan huumaa. Eikä seuranhakupalstat baareista paljoa eroa. Miesvoittoisessa koulussa ei paljoa naisia edes näy, harrastuksissa käydään kavereiden kanssa lenkillä, ei reenatessa naisia tapaa.
Pitäisikö siis alottaa joku uusi harrastus, esimerkiksi tanssi, jossa tapaa uusia ihmisiä. En ole epätoivoinen, enkä halua tehdä mitään epätoivoisen ihmisen valintoja. Kaupasta naisen iskeminen[tai ainakin yritys:)] on mielestäni kanssa epätoivoista. Ei sitä kunnollista pakottamalla löydy.
Kaverit on pelkkiä äijiä, koulussa on pelkkiä äijiä. Kai sitä hyvää pitää sitten varmaan töistä joskus muutaman vuoden päästä etsiä. Tai sitten lisätä kaveripiiriä jollakin uudella harrastuksella..?
Voisinpa sanoa, että näin se menee minullakin. Ei sillä että noita pelkkiä säätöjä kaipaisin, en ole koskaan kaivannut sitä pelkkää deittailua tai yhden yön juttuja. Haluan seurustelusuhteen, en pelkkää seksiä.
Mutta pitkän sinkkuuden aikana läheisyyden ja seksin kaipuu kasvaa ihan liiaksi. Sitä niin toivoisi pääsevänsä toisen ihmisen viereen, turvalliseen kainaloon, nukkua toisen vieressä, halata, pussailla, harrastaa seksiä... Pelkkä miehen kosketuksen kaipuu tuntuu jo melkein fyysisenä kipuna...
Uutena vuotena baarissa päätinkin, että nyt en yksin täältä lähde, yksin en aamulla halua herätä. Ja niin päädyin erään ennestään tuntemani miehen luo yöksi. Seksi oli mukavaa ja etenkin se miehen vieressä/sylissä nukkuminen ja ylipäätään fyysinen kosketus oli juhlaa:) Olemme nähneet sen jälkeenkin, seksin merkeissä, mies on vasta eronnut, eikä halua vakavaa suhdetta. No, nyt saa jäädä. En halua ottaa riskiä, että ihastuisin mieheen, joka haluaa vain seksiä. Se oli ainut yhden yön juttuni ja vaikka kivaa oli, ei noita varmasti jatkossa tule harrastettua. Toivottavasti ei ole tarvis...
Mutta siis kontaktit miehiin ovat varsin vähissä. Harvoin käyn treffeille. Itsekin olen ujo lähestymään kiinnostavaa miestä. Seksiseuraa baareissa kyllä riittäisi, mutta ei muuta... Sitten miehet, jotka mahdollisesti haluaisivat muutakin kuin pelkkää seksiä, tuntuvat olevan myös ujoja lähestymään naisia, vai mikä lie. Hankalaa joka tapauksessa.
Kyllä, läheisyyttä kaipaa kovastikin, kuten myös älyllistä seuraa. Minusta taas alkaa tuntumaan että kiinnostus seksiin vähenee kk kuukaudelta, vaikka olen aina pitänyt seksistä ja ollut kokeilunhaluinen ex:n kanssa. Seksi on iloinen asia, vai pitäisikö pian sanoa että oli...
Mä luulin, että haluan naisesta ensimmäisenä seksiä. Olen ollut pitkään ilman seksiä ja sitten kun päädyin erään baari-illan päätteeksi ihan seksikkään naisen kotiin, niin mä halusin vaan nukahtaa sen viereen:) Väsytti ja oli vaan mukava tietää, että saa nukkua jonkun vieressä ja herätä sen vierestä. Seksi on usein sellaista suorittamista, josta annetaan suurinpiirtein arvosanoja ja eihän sellaista duunia usein jaksa. Ja miehelle on helppoa katsoa silloin pornoa, kun ns. paine tulee liian kovaksi. Naiset niputtavat tunteet ja seksin melkein aina yhteen, kun taas minulle tunteet ovat ymmärtämistä ja välittämistä, hyvää fiilistä yhdessä. Seksiä voi harrastaa melkein kenen kanssa vaan ja se voi myös tuntua hyvältä ilman ns. tunteita. Mutta tunteiden suhteen olen paljon tarkempi, mulla synkkaa aika harvan naisen kanssa. Se, että nainen tuntuu hyvältä vain vieressä ollessaan onkin paljon enemmän vaadittu.
Kaupan kassa jonossa puhuminen siltii hämmästyttää, miks juri siellä?