Kertokaa minulle mies-pololle,miten seurustellaan urheilevan naisen kanssa? siis koska? Aina on treenit,pelit ja muut lenkkeilyt etusijalla.Onko minun tyydyttävä olemaan aina urheilulle kakkonen? Nainen sanoo rakastavansa minua.Minusta on ihmeellistä rakkautta kun aikaa ei ole minulle.En voi osallistua hänen treeneihinsä enkä kyseistä lajia osaakaan eikä kyllä kiinnostakaan vaan minua kiinnostaa se nainen!
Nainen urheilee
koska minä?
71414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kuin urheilu niin sitten ei tarvii :)
Ja aina valitetaan, että naisten pitäisi olla sporttisia ja timmejä. Ei saisi jäädä sohvaperunaksi. Ja sitten kun joku nainen urheilee aivan tosissaan, niin heti on miespolo hätää kärsimässä...
Minkäs sitä harrastuksilleen voi. Eli anna neitokaisen harrastaa rauhassa. Hyvin todennäköisesti harrastukset vähenevät pakostakin jossain vaiheessa, kun perhe alkaa kasvamaan. Tosin varsinkin silloin täytyisi suoda neitokaisellekin sitä omaa aikaa ja mahdollisuus harrastaa liikuntaa.
Pointti oli kuitenkin, että mikäli urheiluharrastukset ovat tyttöystävällesi niin tärkeitä kun annat ymmärtää, niin hän tuskin haluaa niistä luopua tai edes paljoa vähentää.
Ehkä löydätte jonkin kultaisen keskitien, jotta molemmmat ovat tyytyväisiä. Mutta jos mieheni kiukuttelisi minulle liikuntaharrastuksistani, vaihtaisin ennemmin miestä kuin harrastusta.
Tästä harrastuksesta on tulossa ilmeisesti enemmän kuin harrastus.Näin minäkin olen ymmärtänyt ,että mieluummin vaihtaa miestä kuin tätä lajia.Minusta tuntuu siltä että urheiluihmiset eivät voi seurustellakaan kuin toisen urheiluihmisen kanssa.Aina vain pahoitan mieleni kun jään toiseksi.Alettava miettiin tosissaan miten tässä mennään.Eikö kenelläkään ole kokemuksia ja vinkkejä?
olis toisinpäin.. riippuu tietysti henkilöstä...
urheileva nainen voi seurustella myös ei-urheilevan miehen kanssa. Kyse on vain siitä, että hyväksytkö sinä hänen harrastuksensa ja tuetko sitä.
Sama pätee tietysti toisin päin. Eli sinunkin harrastuksellesi on oltava tilaa suhteessa.
Tietysti jos toisen elämä pyörii vain ja ainoastaan harrastuksen ympärillä, eikä hän ole halukas tinkimään yhtään siihen käytetystä ajasta, se voi olla myös osoitus siitä, että suhteella ei ole tulevaisuutta.
Mutta minkälaisista määristä nyt puhutaan? Käykö tyttöystäväsi joka ilta harkoissa, mukaan lukien viikonloput? Vai harrastaako hän 2-3 kertaa viikossa, mikä on ainakin minun mielestäni ymmärrettävää.
Tosin siinä vaiheessa kun lapsia alkaa tulemaan kuvioihin, 2-3 kertaa viikossa on todennäköisesti liikaa.
Kyllä naiset äidiksi tultuaan voivat jatkaa liikuntaharrastusta mutta riippuu tapauksesta, siitä, että siunaantuko yksi lapsi vai useampia ja onko miestä vai ei ym.
Kaikkea ei voi yleistää.
Kerron omasta tilanteestani miten äitiyteni vaikutti liikuntaharrastuksiini.
On totta, että se rajoittaa mutta jonkin verran, ei kokonaan jos äiti ei anna sen rajoittaa liikaa.
Olen reilusti yli 30v yh-äiti ja lapseni murrosikän kynnyksellä.
Muistan, että vauvan syntymän jälkeen en vaivautunut harrastamaan yhtä rakkaimmista urheiluharrastuksistani:juoksu.
Kaikki ylimääräiset kilot eivät pettymyksekseni jääneetkään synnytyslaitokselle mutta hyväksyin ajatuksen väliaikaisesta uhrautumisesta eli liikuntalakko vauvan vuoksi.
Vauvahan vaatii ensimmäisenä vuotena vanhemmilta täydellistä omistautumista, valppautta, huomiota ym. 24t/vrk. Kirjaimellisesti, varsinkin minulta yh-äidiltä.
Toki kävelin ja paljonkin työntäen rattaita vaihtelevalla tempolla ja vaihtelevissa maastoissa, että hengästytti ja hiki valui. :)
Minulle oli tärkeämpää luoda lapseni ensimmäisinä kuukausina tiivis äiti-lapsisuhde kuin tuntikausia rääkkiminen lenkkipolulla. Täysimetys piti huolen siitä, että olin aina vauvan saatavilla.
Mutta lapseni kasvettua n.2-3vuotiaaksi tilanne muuttui niin, että sain mahdollisuuden harrastaa enemmän liikuntaa, kiitos isovanhemppien ja heidän tarjoaman hoitoavun.
Minun oli aika alkaa ajatella myös itseäni ja hyvinvointiani.
Ei lapsi ole syy jättää kokonaan urheilua!
Minulle tuli tavaksi ottaa aikaa itselleni 2 kertaa viikossa ja käytin sitä hyväkseni menemällä lenkkipolulle, tietysti.
Esim. yksi arki-ilta ja viikonloppu.
Nyt kun lapseni on yli 10v voin mennä vaikka joka ilta juoksulenkille jos haluan. Tein niin, aloitin joulun jälkeen tammikuun alussa määrätietoisen juoksuharjoituksen tähtäimenä Helsinki City Maraton.
Kuten alussa totesin, jokainen tapaus on erilainen, siten ei ole vertailukelpoinen.
On perheenäitejä joilla on mies ja monta lasta, pääsevät kuitenkin säännöllisesti urheilemaan mutta on myös niitä jotka eivät vastaavasti pääse.
Voin väittää, että se pääseekö äiti urheilemaa 2 kertaa viikossa riippuu miehestä, suoko mies vaimolle mahdollisuuden siihen vai ei. Mieshän voi huolehtia sillä aikaa lapsista jos on kotona. Miehet ovat perinteisesti vanhemmista se osapuoli joka pääsee joka viikko ulos kavereiden kanssa baariin tai urheilemaan. Miksei sitä sallitan vaimoillekin? :)
asiaa lähinnä "harkkojen" kannalta. Eli jos oletetaan, että nainen pelaa esim. jossain joukkueessa ja harjoituksia on vaikkapa se kolme kertaa viikossa, iltaisin. Kälylläni, joka pelaa käsipalloa, hurahtaa siellä ainakin se kolme tuntia joka harjoituskerralla.
En missään nimessä ole sitä mieltä, että äidit eivät saisi harrastaa liikuntaa. Päinvastoin! Mutta perheen kasvaessa niin aikaavievä harrastus voi alkuvaiheessa rasittaa perhe-elämää enemmän kuin rentouttaa.
Minulla on kolme lasta, lapset ovat suunnilleen samanikäisiä kuin sinulla. Ja olen aina harrastanut liikuntaa, imetyksistä huolimatta. Kerran viikossa pari kilsaa uintia, muuten muksut rattaisiin ja menoksi. Enempään minulla ei olisi riittänyt energiaakaan.
Ja harrastan edelleenkin liikuntaa, juoksua ja uintia. Nykyisin on vain helpompi lähteä lenkille kun lapset voivat jäädä hetkeksi yksinkin kotiin.
Mutta jos ajattelen, että olisin ollut kälyni tavoin vaikkapa sen kolme kertaa viikossa melkein koko illan pois kotoa lasten ollessa aivan pieniä. Olisin jättänyt mieheni pitkän työpäivän päätteeksi kolmesti viikossa hoitamaan kolmea pientä lasta, joista kaksi oli vielä vaippaikäistä. Hmm... En usko, että harrastuksestani olisi ollut iloa koko perheelle.
Eli liikuntaa, kyllä. Ja mies voi olla iltaisin "lapsenvahtina", että äiti pääsee lenkille. Mutta mikäli harrastuksen parissa menee monta tuntia kerrallaan, useasti viikossa, voi perhe-elämästä tulla aika uuvuttavaa.
Koska tässähän puhuttiin muistaakseni nimenomaan jostain aikaavievästä peliharrastuksesta.