Valitsin pillerin.
Tälläkin palstalla on kyseenalistettu mielialalääkkeiden käyttöä. Itselleni on määrätty SSRI (?) -lääke Efexor. Sen lisäksi bentsoja.
Olen kuitenkin yrittänyt päästä efestä, kuten pameistakin eroon vuoden vaihteesta lähtien.
Viime viikon aikana masennus ja ahdistenuisuus alkoi kuitenkin olla niin voimakas, että viikkojen tauon jälkeen heitin yhden 150mg efexorin depotin poskeen.
Vaikutus alkoi tuntua jo parin tunnin kuluttua. Voi olla osaksi lumetta, mutta täytyy olla takana jotain muutakin. Ehkä elimistöni reagoi nopeammin lääkkeeseen, koska olen sitä aiemmin käyttänyt.
Nyt sitten odotellaan jonkin aikaa tuleeko sivuvaikutuksia. Mnulla ne olivat lähinnä urologisia.
Mutta on myönnettävä itselle. Niin rikki mieli on, että alkoi tuntua siltä, että joudun psykoosiin, minulla puhkeaa jokin pahempi tauti päässäni, tai teen itselleni jotain. Millään ei ollut enää merkitystä En edes pesulla jaksanut käydä.
Lisäksi tästä lääkkeettömyydestä oli sivuvaikutuksena se, että minulle tuli pakonomainen tarve mässäillä makealla, suklaalla, jäätelöllä. Näistä jälkeenpäin morkkis ja entistä suurempi itsehalveksunta. Olen varmaan lihonut 10 kg parissa kuukaudessa.
Nyt sitten seurailen fiiliksiä ja yritän saada otetta elämään. Ehkä jaksan vielä aloittaa liikunnan. Olin ennen oikea hikikuntoilija. Siitäkin ole vihanut itseäni, että en ole edes sitä harrastusta jatkaa.
Tänään on kuitenkin kaikki valoisampaa.
Tälläkin palstalla on kyseenalistettu mielialalääkkeiden käyttöä. Itselleni on määrätty SSRI (?) -lääke Efexor. Sen lisäksi bentsoja.
Olen kuitenkin yrittänyt päästä efestä, kuten pameistakin eroon vuoden vaihteesta lähtien.
Viime viikon aikana masennus ja ahdistenuisuus alkoi kuitenkin olla niin voimakas, että viikkojen tauon jälkeen heitin yhden 150mg efexorin depotin poskeen.
Vaikutus alkoi tuntua jo parin tunnin kuluttua. Voi olla osaksi lumetta, mutta täytyy olla takana jotain muutakin. Ehkä elimistöni reagoi nopeammin lääkkeeseen, koska olen sitä aiemmin käyttänyt.
Nyt sitten odotellaan jonkin aikaa tuleeko sivuvaikutuksia. Mnulla ne olivat lähinnä urologisia.
Mutta on myönnettävä itselle. Niin rikki mieli on, että alkoi tuntua siltä, että joudun psykoosiin, minulla puhkeaa jokin pahempi tauti päässäni, tai teen itselleni jotain. Millään ei ollut enää merkitystä En edes pesulla jaksanut käydä.
Lisäksi tästä lääkkeettömyydestä oli sivuvaikutuksena se, että minulle tuli pakonomainen tarve mässäillä makealla, suklaalla, jäätelöllä. Näistä jälkeenpäin morkkis ja entistä suurempi itsehalveksunta. Olen varmaan lihonut 10 kg parissa kuukaudessa.
Nyt sitten seurailen fiiliksiä ja yritän saada otetta elämään. Ehkä jaksan vielä aloittaa liikunnan. Olin ennen oikea hikikuntoilija. Siitäkin ole vihanut itseäni, että en ole edes sitä harrastusta jatkaa.
Tänään on kuitenkin kaikki valoisampaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mitään ainoaa oikeaa kaikille sopivaa valintaa "lääkkeet vai ei lääkkeitä" ei ole olemassakaan. Itse olen välillä valinnut lääkkeet kun ei meinaa tuskaisuus ja itkuisuus loppua millään, ja välillä olen valinnut lääkkeettömyyden kun sivuoireet ovatkin olleet pahemmat kuin varsinainen masennus. Se on aina ihan siitä kiinni minkä suostuu sietämään, sillä suo siellä, vetelä täällä.
Ja kun on löytänyt jollain ilveellä sen itselle sopivan vaihtoehdon, on siinä syytä pysyä eikä kuunnella kaikenmaailman besserwissereiden kommentteja. Varsinkin kun suurin osa näistä paremmin tietäjistä ei edes itse ole koskaan ollut vastaavassa asemassa. Mitä sellainen "mitään en takuulla ota koskaan" -tyyppi muka tietää lääkkeistä? (Ja kas kummaa kun viinaa "saa" kumminkin vetää vaikka joka Luojan viikonloppu...!)
Enemmän viinapäissään riehutaan ja tapetaan kuin mielialalääke"päissään"...