En osaa enää nauttia seksistä. Olemme käyneet läpi pari erittäin ikävää kriisiä. Ensin petti mieheni -tuhannen päissään yhden yön juttu. Sitten petin minä -pönkittääkseni itsetuntoani.
Yhdessä on kuitenkin pysytty, mutta rankkaa on ollut. Luottamus on kasvanut tässä ajan kuluessa molemmin puolin jo paljon. Ja monella tapaa olen jopa oppinut arvostamaan itseäni -mutta en ulkonäköäni.
Niin, järki sanoo että olen hemmetin kaunis. Missin mitat, viehättävät kasvonpiirteet, kuulas iho ja nätti hymy. Suuret silmät ja pitkät hiuksetkin vielä. En siis hassumpi paketti. Mutta mutta...
En halua riisuutua mieheni edessä. Hävettää hemmetisti. Häpeän "pieniä rintojani, pömppöä vatsaani" jne. Todellisuudessa rintani ovat aivan normaalikokoiset ja vatsani on hyvinkin litteä. Ja uskon että kaikki muut ajattelevatkin niin -paitsi mieheni.
Tietysti mieheni yrittää kehua ja kannustaa, mutta se ei auta. Uskon että muut pitävät minua upeampana kuin oma mieheni. Turhauttaa ja ahdistaa. Ja tietysti tämä saa aikaan sen, että en voi esimerkiksi saada enää orgasmia. Haluan pitää mieheni tyydytettynä, eli en pihtaa. Mutta seksistä on tullut hyvin kaavamaista, oikeastaan vain naimista. Minä en halua ottaa edes paitaa pois päältäni. Mielessäni pyörii vain se, että ketäköhän mieheni nyt miettii...
Melko usein homma pysähtyy ja mieheni ilmoittaa ettei halua suoritusta. Ja jos vaikka loppuun saakka "suoritammekin", niin paha makuhan siitä jää.
Tilanne aiheuttaa miehellenikin paineita, tietysti. Ja ogelma on karannut käsistä. Ennen pystyimme asiasta keskustelemaan hyvin asiallisesti, mutta mitä kauemmin tätä kestää, niin sitä helpommin molemmat ärsyyntyvät tappelemaan.
En halua seksitöntä suhdetta. Kaipaan kovasti niitä aikoja kun vielä rakastelimme, tunteella ja nautiskellen. En vain tiedä miten pääsisin tästä sotkusta eteenpäin. Jotenkinhan minun pitäisi itsetuntoani kohottaa.
Menestyn elämässäni muutoin, minulla on kavereita ja itsetuntoni on siis kunnossa kodin ulkopuolella. Älkää siis sanoko, että minun kannattaisi panostaa itsetuntoni kohottamiseen esimerkiksi tekemällä jotain missä olen hyvä tms. Se ei auta.
Älkää myöskään sanoko, että pettäminen auttaisi, koska sellainen toiminta meidän juuri ajoi tähän tilanteeseen.
Ja älkää ehdottako eroa. Emme halua luovuttaa. Rakastamme toisiamme pohjattomasti.
Muita ehdotuksia otan mielelläni vastaan. Alan olla kovin väsynyt siihen, että joka kerta kun mieheni koskettaa minua hellästi ja vihjaavasti, niin minä menen aivan lukkoon. Kainalossa tykkään kytvätä jne. Turvallisuuden ja läheisyyden tunne on upea. Mutta seksi... Ei onnistu.
Ja ongelma ei ole siinäkään, että en kokisi miestäni haluttavana. Hän on tavattoman komea ja upea mies. Niin upea, että kelpais varmaan muillekin. Ja kieltämättä pelkään hänet menettäväni. Haluan tehdä hänet onnelliseksi.
Yhdessä on kuitenkin pysytty, mutta rankkaa on ollut. Luottamus on kasvanut tässä ajan kuluessa molemmin puolin jo paljon. Ja monella tapaa olen jopa oppinut arvostamaan itseäni -mutta en ulkonäköäni.
Niin, järki sanoo että olen hemmetin kaunis. Missin mitat, viehättävät kasvonpiirteet, kuulas iho ja nätti hymy. Suuret silmät ja pitkät hiuksetkin vielä. En siis hassumpi paketti. Mutta mutta...
En halua riisuutua mieheni edessä. Hävettää hemmetisti. Häpeän "pieniä rintojani, pömppöä vatsaani" jne. Todellisuudessa rintani ovat aivan normaalikokoiset ja vatsani on hyvinkin litteä. Ja uskon että kaikki muut ajattelevatkin niin -paitsi mieheni.
Tietysti mieheni yrittää kehua ja kannustaa, mutta se ei auta. Uskon että muut pitävät minua upeampana kuin oma mieheni. Turhauttaa ja ahdistaa. Ja tietysti tämä saa aikaan sen, että en voi esimerkiksi saada enää orgasmia. Haluan pitää mieheni tyydytettynä, eli en pihtaa. Mutta seksistä on tullut hyvin kaavamaista, oikeastaan vain naimista. Minä en halua ottaa edes paitaa pois päältäni. Mielessäni pyörii vain se, että ketäköhän mieheni nyt miettii...
Melko usein homma pysähtyy ja mieheni ilmoittaa ettei halua suoritusta. Ja jos vaikka loppuun saakka "suoritammekin", niin paha makuhan siitä jää.
Tilanne aiheuttaa miehellenikin paineita, tietysti. Ja ogelma on karannut käsistä. Ennen pystyimme asiasta keskustelemaan hyvin asiallisesti, mutta mitä kauemmin tätä kestää, niin sitä helpommin molemmat ärsyyntyvät tappelemaan.
En halua seksitöntä suhdetta. Kaipaan kovasti niitä aikoja kun vielä rakastelimme, tunteella ja nautiskellen. En vain tiedä miten pääsisin tästä sotkusta eteenpäin. Jotenkinhan minun pitäisi itsetuntoani kohottaa.
Menestyn elämässäni muutoin, minulla on kavereita ja itsetuntoni on siis kunnossa kodin ulkopuolella. Älkää siis sanoko, että minun kannattaisi panostaa itsetuntoni kohottamiseen esimerkiksi tekemällä jotain missä olen hyvä tms. Se ei auta.
Älkää myöskään sanoko, että pettäminen auttaisi, koska sellainen toiminta meidän juuri ajoi tähän tilanteeseen.
Ja älkää ehdottako eroa. Emme halua luovuttaa. Rakastamme toisiamme pohjattomasti.
Muita ehdotuksia otan mielelläni vastaan. Alan olla kovin väsynyt siihen, että joka kerta kun mieheni koskettaa minua hellästi ja vihjaavasti, niin minä menen aivan lukkoon. Kainalossa tykkään kytvätä jne. Turvallisuuden ja läheisyyden tunne on upea. Mutta seksi... Ei onnistu.
Ja ongelma ei ole siinäkään, että en kokisi miestäni haluttavana. Hän on tavattoman komea ja upea mies. Niin upea, että kelpais varmaan muillekin. Ja kieltämättä pelkään hänet menettäväni. Haluan tehdä hänet onnelliseksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
tunteisiin. Aistillisuus on naiselle hirveen tärkeetä. Koitapa herätellä sitä aluksi erilaisilla tuoksuilla ja pehmeillä materiaaleilla ja muodoilla, visuaalisesti, auditiivisesti ja kinesteettisesti. Nää oli sitten mun ekat ja vikat sivistyssanat tällä palstalla toivon mukaan. Tsemppiä!
syö itseluottamustasi, olisiko "vika" siinä että hän on haluttavampi kuin sinä...tai yhtä hyvä kuin sinä...
uskon että ei kannata verrata muihin suhteisiin, koska jos olet onnellinen miehestäsi niin se on tärkeintä.. :)
kyllä se intohimo voi olla myös toisen tyydyttämistä toisella tavalla (en olisi ikinä uskonut sanovani näin)... toivon että ymmärtäisit että ei aina tarvii tuntea itseänsä täydelliseksi.. se voi olla pieninä hetkinä sitä :) vaikka silloin kun miehesi on kanssasi...
ja saanut sinut rauhoittumaan.
Olen varmastikin vanhempi kuin sinä ja en todellakaan ole missin mitoissa. Korkeintaan mukiinmenevän näköinen. Minunkin mieheni petti minua ja jatkamme edelleen yhdessä. Mielestäni sinä et ole päässyt miehesi pettämisen yli, koska koet olevasi jotenkin riittämätön ja itseluottamuksesi naisena näyttäisi olevan nollassa. Vaikea sanoa, mikä tuohon auttaisi, mutta pari/yksilöterapiaa voisit kokeilla. Käsittääkseni teillä ei ole lapsia (?). Jos ei siis ole, ei erokaan mikään häpeä ole. Ei kai elämäänsä kannata pilata toisen tekojen takia.
Myös minä petin, ei vain mieheni. Sen jälkeen tämäkin ongelma oikeastaan paheni. Toki niitä tuli heti jo silloin mieheni petoksen jälkeen, mutta nyt tämä on paljon rankempaa.
Mieheni kävi terapiassa, mutta minä en. Mieheni on ehdottanut sitä minulle, mutta minun mielessäni se vain pahentaisi asiaa. Se olisi sama, kuin sanoisin ääneen, että en pysty itsekseni mihinkään. Kuulostaa varmasto hölmöltä, mutta kun olen säälien katsellut parasta ystävätärtäni, joka kymmenen vuoden ajan on juossut terapeutilta toiselle vain siksi että "elämä on vaikeaa", niin en halua itse alistua moiseen. Niin, suomeksi sanottuna siis itsetunnosta on sentään vielä jotakin jäljellä, kun ylpeys estää menemästä psykologille...
Erota en aio, se on varmaa. Tiedän kyllä miltä ero tuntuu, koska olen kerran eronnut. Ja lapsia meillä ei ole, koska ei ole siunaantunut. Mutta ehkäisyä emme käytä. Joidenkin mielestä tällaisessa tilanteessa ehkäisy voisi olla hyväkin idea... Mutta jos jostakin olemme varmoja, niin siitä että me emme eroa. Se on niin varma kuin mikä nyt elämässä ylipäänsä voi varmaa olla. Vaikka mies pettäisi uudelleen, niin en minä tästä suhteesta mihinkään luovuttajana lähde.
Enkä minä koe elämääni pilaavani. Minulla on kuitenkin mies joka rakastaa minua valtavasti, ja toisi minulle vaikka kuun taivaalta jos tahtoisin. Hän on valmis tekemään takiani mitä tahansa. Ja parhaat hetkeni elämässä koen yhä päivittäin mieheni kanssa.
Siinä olet oikeassa, että en ole yli ehkä oikein päässyt, vaikka aika jo olisikin. Enkä ole päässyt yli omistakaan teoistani. Mutta miten niistä pääsee eteenpäin? Miten itsetuntoa voi kohottaa??
Joops...mee raflaan YKSIN tai tyttokaverien kanssa ja katso, kuinka monta puhelinnumeroa onnistut bongaamaan per ilta!
Siis ala lahde "kuksimaan" tai vie saatille, vaan katso mielenkiinnosta, kuinka "suosittu" olet.:)
Eikos tuo sitten kivasti kohenna itsetuntoa?:)
Kyllähän niitänumeroita ja iskuyrityksiä saa vaikka riesaksi asti! Tiedän olevani vetävän näköinen kaikkien muiden mielestä, paitsi oman mieheni silmissä. Tosin miehenikin väittää, että olen hänen silmissään maailman kaunein jne, mutta kun en usko, vaan olo on ällöttävä. En minä siis muiden miesten ihailua kaipaa yhtään nykyistä enempää. Sitä kyllä tiedän saavani.
Mulla on kans nautinto hukassa ja niin miehellänikin.Kesällä vielä mies teki aloitteen usein seksin suhteen,mutta itse osallistuin hommaan hyvin vastahakoisesti.Syy tähän oli se,että olin lihonnut 8-kg viime kevättalvelta kesään mennessä ja tunsin itseni niin ällöttäväksi vaikka toki painoindeksin mukaan olin vielä normaalin rajoilla.Jouluun mennessä tuo kahdeksan kiloa oli kadonnut multa tiukalla dietillä ja liikunalla ja nyt olen taas periaattessa oma itseni...mutta silti en ole tyytyväinen itseeni ja ulkonäkööni ja tilannetta pahentaa se,että en ole enää syksyn jälkeen saannut orkkua ja mieheni ei halua seksiä enää kuin kerrankuussa pikapanona.Tästä voi vaan päätellä sen,että mieheni pitää musta hieman pyöreänä ja itse taas ihannoin sellaista kroppaa kuin mitä madonnalla on!
No tää ei ollut mikään vastaus sun pulmaan,mutta ajattelin josko sua lohduttais tietää että muillakin pareilla on ongelmia seksin-ja ulkonäön kanssa :)