kertokaa nyt mitä olisi pitänyt tehdä toisin... varsinkin miehet!
Kun tapasin nyt jo ex-mieheni, olimme molemmat akateemisesti koulutettuja ja tehneeet hyvää uraa (minä julkissektorilla jossa palkkataso on huomattavsti yksityistä matalampi). Alusta saakka puhuimme että halusimme molemmat suuren perheen ja kun ensimmäinen lapsi tuli päätimme yhteisesti että jäisin kotiin lasta hoitamaan; rahan takia minun ei tarvinnut töissä käydä, sillä miehen nettotulot olivat yli kymmenentuhatta kuussa. Asuimme hulppeasti usean sadan neliön omakotitaloa hyvällä alueella pääkaupunkiseudulla ja kävimme miehen ulkomaan komennuksellakin. Toinenkin lapsi tuli ja halusimme vielä kolmannenkin. Yllätys oli suuri kun saimmekin tietää odottavamme kaksosia. Kaksosraskaus oli vaikea ja siinä oli kompliaatioita, sen lisäksi minulla jo kaksi ja neljävuotiaat tyttäret. Onneksi minulla oli kotona apua, sen ansiosta koti oli aina puhdas ja siisti, lapset hyvin hoidettuja ja edustin mieheni rinnalla kotona ja muualla.
Kun kaksoset olivat kahden vuoden ikäisiä, mieheni kertoi että on löytänyt uuden (lapsettoman) naisen ja halusi eron. Kotona oli kuulemma liian levotonta!
Mieheni varakas suku vaati aikoinaan avioehtoa, jonka takia minä ja lapset saimme vain 10% asuntomme arvosta.
Asun nyt lasten kanssa kaupungin vuokratalossa. Mies on riitauttanut elatusmaksut ja osituksen mutta ei huoltajuutta, hän haluaa elää lapsetonta elämää eikä ole edes kiinnostunut lähivanhemmuudesta. Hänen tuloillaan ja miljoonaomaisuudellaan hän maksaa elatusta 300 euroa/lapsi. Työssäkäynnistä jää käteen vähemmän kuin yhteiskunnan tuilla eläessä sillä tulojen kasvaessa kaikki menot kasvavat (päivähoitomaksut nousevat, asumistuki putoaa jne). En kuitenkaan halua jäädä yhteiskunnan elätiksi. Viisi henkeä ei mahdu yksiöön joten asumiskulunikin ovat melkoiset, kuten ruokalaskut ja vaatekulut; varsinkin vanhimmalle ja kaksosille joutuu hankkimaan 'uutta'.
Lasten elintaso on romahtanut täysin. Isä ei osta lapsille mitään ylimääräistä, polkupyöristä, luistimista tai harrastusvälineistä puhumattakaan.
Täällä on aina varsinkin vahingoniloisia miehiä kun naiset saavat nenilleen. Olisi kiva kuulla teiltä miten minä ja lapset olemme ansainneet tämän.
Kun tapasin nyt jo ex-mieheni, olimme molemmat akateemisesti koulutettuja ja tehneeet hyvää uraa (minä julkissektorilla jossa palkkataso on huomattavsti yksityistä matalampi). Alusta saakka puhuimme että halusimme molemmat suuren perheen ja kun ensimmäinen lapsi tuli päätimme yhteisesti että jäisin kotiin lasta hoitamaan; rahan takia minun ei tarvinnut töissä käydä, sillä miehen nettotulot olivat yli kymmenentuhatta kuussa. Asuimme hulppeasti usean sadan neliön omakotitaloa hyvällä alueella pääkaupunkiseudulla ja kävimme miehen ulkomaan komennuksellakin. Toinenkin lapsi tuli ja halusimme vielä kolmannenkin. Yllätys oli suuri kun saimmekin tietää odottavamme kaksosia. Kaksosraskaus oli vaikea ja siinä oli kompliaatioita, sen lisäksi minulla jo kaksi ja neljävuotiaat tyttäret. Onneksi minulla oli kotona apua, sen ansiosta koti oli aina puhdas ja siisti, lapset hyvin hoidettuja ja edustin mieheni rinnalla kotona ja muualla.
Kun kaksoset olivat kahden vuoden ikäisiä, mieheni kertoi että on löytänyt uuden (lapsettoman) naisen ja halusi eron. Kotona oli kuulemma liian levotonta!
Mieheni varakas suku vaati aikoinaan avioehtoa, jonka takia minä ja lapset saimme vain 10% asuntomme arvosta.
Asun nyt lasten kanssa kaupungin vuokratalossa. Mies on riitauttanut elatusmaksut ja osituksen mutta ei huoltajuutta, hän haluaa elää lapsetonta elämää eikä ole edes kiinnostunut lähivanhemmuudesta. Hänen tuloillaan ja miljoonaomaisuudellaan hän maksaa elatusta 300 euroa/lapsi. Työssäkäynnistä jää käteen vähemmän kuin yhteiskunnan tuilla eläessä sillä tulojen kasvaessa kaikki menot kasvavat (päivähoitomaksut nousevat, asumistuki putoaa jne). En kuitenkaan halua jäädä yhteiskunnan elätiksi. Viisi henkeä ei mahdu yksiöön joten asumiskulunikin ovat melkoiset, kuten ruokalaskut ja vaatekulut; varsinkin vanhimmalle ja kaksosille joutuu hankkimaan 'uutta'.
Lasten elintaso on romahtanut täysin. Isä ei osta lapsille mitään ylimääräistä, polkupyöristä, luistimista tai harrastusvälineistä puhumattakaan.
Täällä on aina varsinkin vahingoniloisia miehiä kun naiset saavat nenilleen. Olisi kiva kuulla teiltä miten minä ja lapset olemme ansainneet tämän.
Vastaukset 26
Vanhimmat
kysynyt lakikoijareilta avioehtosopimuksen kohtuullistamisesta??
aikas moni täällä on nenilleen saanut ja tulee saamaan edelleen...
ei kait kellään oo siittä vahingoniloa,että lapsilla ei enää ookkaan molempia vanhempia kiusattavanaan..
mut pistetääs me vaan nenät pystyyn :)
pitää peukkuja!
ja sainkin toiset 10%... ja mies on riitauttanut senkin.
Oikeudesta on turha lähteä hakemaan "oikeutta", sen verran olen tässä veivatessa huomannut. Nämä vähätkin saadut menevät juristinpalkkioihin....
ihmeessä voi elatusmaksu olla vain 300e,kun "tavallinen" duunarikin maksaa saman...
nooh,yleisesti ottaen ei ymmärrä,että miten pystyy lapset unohtamaan..hölmöö!
Se oli per lapsi siis 1200€/kk
Tavalisen duunarin koko netto palkka.
näytti olevan elarit,(kävin oikeen kahtoo)mutta kyllä ne useemmiten menee 200-300e väliin ihan tavallisella tallaajallakin,yhdestä lapsesta joo.
Tosin yks maksoi "vaan" 375e kolmesta lapsesta
ja sossu maksais vaan 120e... eihän sillä saa nykyään enää yhtään mitään?? ei oo helppoja nääkään asiat näemmä... hölmöö!
Tässä tapauksessa mies maksaa periaateessa koko elatusmaksun kun lastakohti lasketaan 400€
ja kun lapsilisä lisätään 300€ niin äidin osuus on 0 €
Totta kai se kirpaisee kun on tottunut käyttämään rahaa, ja sitten pitäisi elää kuin Matti Meikäläisen
mutta kun aattelee tätä tapauksen ukkelia ja sitte "tavallista" duunaria,ni ei tuo minusta oo oikein..
duunari maksaa sen minkä kykenee ja kärvistelee sitte itekseen. ja varakas sen minkä ite haluu,jos sitäkään ja vielä taisteluun käy rahasummasta,jonka laittaa leviäksi yhdessä saunaillassa,eihän tässä nyt koko totuutta voi tietää,mutta kerrotun perusteella olis näin ?
Kuulostaa tosi törkeältä. Miten voi aikuinen mies käyttäytyä tuolla lailla? Ei taida olla hänellä kaikki kotona, anteeksi vaan. Hän hutki, ennen kuin tutki; vastuu olisi kannettava. Yhteiskunta on mätä, mies pääsee vastuusta kuin koira veräjästä. Etkö sinä olisi kuitenkin voinut vaatia yhteishuoltajuutta vedoten lasten lukumäärään? Vai etkö tahdo lapsiasi miehesi luokse tämän uuden naisystävän vuoksi?
Tsemppiä sinulle, vaikka se onkin laiha lohtu varmasti.
Joo, ja minulla on vastaavia kokemuksia naisen sikamaisesta käyttäytymisestä.
Ex-vaimolla selvästi suurempi palkka kuin minulla. Elatusmaksuja laskettaessa hän ryhtyikin yllättäen osapäiväiseksi työntekijäksi jotta häenen elatuskysynsä pienenisi.
Vaatii siis tämän hetkiseen tilaipäiseen tilanteeseen vedoten että minä selvästi huonompipalkkaisena ja huonomman elatuskyvyn maksajana maksaisin vieläpä korotettua elatusmaksua joka menee selvästi yli kaikkien keskivertolukujen.
Niin, että on niitä laskelmoivia kusipäitä naistenkin joukossa.
Avioero ei nykyään ole kovinkaan harvinainen, joten ehkä siihen kannattaisi jotenkin varautua. Muutenkin kuin olettamalla, että ex-mies elättää.
Lähes kaikissa minun tietooni tulleissa eroissa lähtijänä on ollut vaimo. Miehen täytyy maksaa, vaikka eron syy olisi mikä tahansa.
Kukaan tuntemistani miehistä ei ainakaan minusta ole ollut sellainen hirviö, joksi täällä miehet kuvaillaan.
Jos lähtijänä on ollut mies, hänellä on ollut siihen todella painavat syyt.
Voisiko naisissakin tosiaan olla syytä valtavaan avioerojen määrään? Jos niin on, kai heidän täytyisi myös kestää seurauksetkin.
Miksiköhän muuten naiset ovat sittenkin niin riippuvaisia miehistä? Olettavat jätetynkin miehen pitävän yllä elintasoaan?
Kun olet vilpitön ja rehellinen sanoissasi et ole tietenkään ansainnut ... jos tämä nyt sitten on mikään ansaintokysymys... mutta silti voisi olettaa että suhteenne rikkoutumiseen johti muukin syy, kuin vain se että kotona oli levotonta. Täältä katsoen näyttäisi siltä miten -vaikka olet akateeminen, ja siten jotkut kansalaispiirit saattaisivat katsoa sinua hieman ylöspäin- ei se kuitenkaan ole riittänyt ex miehellesi, tai hänen suvulleen...ehkä olet itse varatonta sukua? Täältä katsoen näyttäisi siltä, että ex miehesi arvot ovat juuri näitä' 'liberaaleja' arvoja, joita meille nyt niin hanakasti tarjoillaan. Ahneus, toisista piittaamaton elämänasenne, mille alttarille ollaan valmiita uhraamaan vaikkapa omat lapset... Nämä edelliset ajatukset tulivat mieleen vain siksi, koska itse korostit voimakkaasti taloudellisia seikkoja ja omaisuutta.
Mutta todellakaan tästä asiasta ei voi (täältä katsoen) sanoa muuta kuin vain tälläisen 'poliittisen' arvion, mikä sekin saattaa mennä pahasti metsään. Sympatiat kuitenkin puolellasi....
Niin, jotenkin särähtää taloudellisten asioiden korostuminen - eikö se että mies jää vaille lastensa rakkautta ole miehelle kuitenkin se suurempi tappio kuin ne rahat mitä sinä tai lapset jäätte vaille.
Ei sillä ettäkö olisin miehen puolella, en todellakaan. Kylmä ja tunnevammainen täytyy olla jos lapsiinsa ei pidä yhteyttä.
Aina mietin että ovatko ne ihmisiä ollenkaan.
Ja toivon ja vannon ja toivon, että jos jonakin päivänä herään vuokra-asunnosta rahattomana, jaksaisin löytää onnea sieltä mistä sitä voi, enkä itkisi rahan perään.. Sitä ei voi tietää ennen kuin se tulee kohdalle...
Tuskin olisit voinut omalla toimillai vaikuttaa asioiden kulkuun. Ainoa syy ex-miehesi valintoihin on se, että hän ne voi tehdä!!!
Naiset ovat hanakasti tarttumassa miehiin joilla asemaa ja omaisuutta riittää (kuten itsekin toit avoimesti esille ex-miehesi suuren tulotason!). Kun taloudellinen tilanne on hyvä, niin voi esim. suurperhettä tosissaan harkita ja monet käytännön asiat ovat helpompia (esim. pitkä kotona olo lasten syntymän jälkeen).
Harva nainen vain muistaa, että tällaisilla miehillä on muitakin ottajia! Kysyntä moisista hyvätuloisista ja koulutetuista miehistä on todella kovaa. Kukapa nainen ei haluaisi perustaa perhettä moisen miehen kanssa jossa lähtökohdat yhteiselle elämälle ovat hyvät...
Mieti uudelleen arvomaailmaasi, mikä oli ennen tärkeää ja mikä nyt tästä eteenpäin. Korostit "edellisessä elämässäsi" taloudellisen toimeentulon ja ulospäin näkyvän elintason olleen merkitseviä asioita elämäntavassanne. Nyt sinulla on neljä lasta -ilmeisesti olet "noin 30-35 "- oletettavasti terve, hyväkuntoinen, työssäkäyvä. Mieti, suuri osa ihmisistä löytäisi näistä asioista jo riittävästi iloa arkeen ja syytä jokapäiväiseen onneen.
Korostat lasten elintason romahtaneen -millainen elintaso pitäisi olla tarhaikäisellä -jokaisella oma huone? Vai oma tv? Ehkä mahdollisuus päästä ulkomaille vanhempien kanssa useita kertoja vuodessa, niinkö? Paljon tavaraa ja rahaa? Sekö on elämän tavoite?
Moni akateeminen elää kuvaamaasi elintasoa nykypäivänä, mieti onko materiakeskeisestä arvomaailmastasi luopuminen lopultakin enemmän positiivinen, kasvattava kokemus kuin kuvaamaasi tuhkimounelmien romuttumista.
Mieti myös sitä että saat mieheltäsi nettona käteen 1200e/kk oman palkkasi ja lapsilisien lisäksi. Noilla tuloilla moni kahden aikuisen perhe yrittää tulla toimeen mutta sinulle sekään ei riitä.
Elämällä on taipumus välillä kouluttaa, näin symbolisesti asiaa ilmaisten; jos tarvitset kuitenkin täyskäännöksen ja edessä on arvojesi uudelleenrakentamisen jälkeen jotain parempaa kuin mitä jäi taakse. Näin väitän olevan.
M47
-elämän kokemuksista oppinut
Älä ota tätä henkilökohtaisesti.
YLEISTÄN:
Rikas mies on aina vetänyt naisia puoleensa,sillä kun on hyvä pröystäillä omalla suvulle ja pääsee helposti nostamaan elintasoaan.
Tämä on vaiettu asia jota harrastetaan ja jota vanhemmat tyttärilleen toivoisi.
Mutta siinä on juuri kääntöpuolensa.
Rikas mies vetää naisia puoleensa,kilpailu on kovaa.
Tälläisissä tapauksissa onkin kyse miehen moraali kasvatuksesta.
Ja kun on lapsesta asti arvot pielessä voi tälläistä odottaa.
Vinkkini:
Ei raha onnelliseksi tee,keskity elämääsi ja yritä nauttia lapsistasi ja niistä kauniista hetkistä.
Jos onni on oksalla voita nauraa koko asialle vuosien päästä uuden miehesi kainalosta.
Opettele nöyryyttä ja elämää.
Miehesi on löytänyt uuden lelun,ja voit lohduttautua silläkin että vaihtoon sekin menee ajan päästä.
Kun mies rakastuu,ei hän ajattele selväjärkisesti ja tulee katumaan myöhemmin,koska lapsiaan hän rakastaa varmasti aidosti vaikkei sitä nyt tunnista itsestään.
Miehesi elää nyt muutoksen ja rakkauden kevättään eikä ajattele muita asioitaan kuin välttämättömänä pahana.
Yhdyn edelliseen. Luovu taistelusta. Keskity
lastesi kanssa tulevaan.
Riitely oikeuden kautta kuluttaa ja syö sinut
loppuun. Lapsille ei jää mitään.
Mitä tarkoitat kun sanot, että tuilla eläessä käteen jää enemmän kuin työssä ollessa?
Lasten elatusmaksuja ei katsota tuloiksi päivähoitomaksuja määriteltäessä. Saat neljästä lapsesta siis 1200€/kk elatusmaksuja, lisäksi lapsilisät neljästä yksinhuoltajakorotuksella 639,40€/kk. Asumistukeenkaan ei tuloiksi oteta huomioon kuin palkkatuol, lapsilisä tai elatusmaksu ei vaikuta asiaan. Kävin tuolla Kelan sivulla huvikseni vielä laskemassa, että asumistukea tulee aika hyvin, yli 540€, jos sinun tulosi ovat vaikkapa 1600€/kk ja asut 100 neliön asunnossa, jossa vuokra on 800€/kk (Helsingissä). Näillä laskelmilla sinulle jäisi kuukaudessa rahaa lähes 3600€ (oletuksella että palkkasi on 1600€/kk).
Kyllä tuolla rahalla jo aika kohtuullisesti elää ja elättää neljä lasta.
Tuohon tapaamisasiaan en puutu, ja jotainhan siinä avioliitossa on mönkään mennyt jos mies on lähtenyt omille teilleen....
liian pienet on nuo elatusmaksut.Jos lasketaan vaikkapa 10 prosenttia bruttotuloista,niin tulisi 4000 euroa kuukaudelle.Ehdota 3000euroa/kk kaikista yht. tai jos ei suotu,niin rosikseen vaan.Tuo on tingitty hinta sun miehellesi!
Näe jotain hyvääkin elämäntilanteessasi.
Sinulla on kaupungin vuokra-asunto ja asunto kelpaa vielä lapsille. Toista se minulla oli aikoinaan.
Ostin uuden omistusasunnon eron jälkeen, mutta kotilähiömme alkoi tympiä teini-ikäisiämme.
Ei siinä muu auttanut kuin muuttaa vuokrakaksioon Helsingin arvostetuimaan kaupunginosaan. Nimea tuskin tarvitsee mainita.
Jonkin ajan päästä asunto alkoi taas tympiä ja minä kilttinä äitinä hommasin vielä paremman.
Nyt lapset ovat jo täysi-ikäisiä. Olen käynyt vuosia kahdessa työssä. Päiväpalkka ei riitä elämiseen.
Näe hyvä ihminen positiivisia puolia elämässäsi.
Asuntoasia sinulla on kunnossa, akateeminen tutkinto takataskussa.
Ota pienperheyhdistykseen yhteyttä. Tietoa saat paremmin Soneraplazan/Ellit/yksinhuoltajapalstalta.
Hyvin sinulla näyttää asiat olevan.
Asumistukea sain aikoinaan 87 neliön omistusasuntoon 89 euroa/kk. Vuokra-asuntoon muuton jälkeen nolla euroa.
Ainut tuki mitä yhteiskunnalta sain oli 30 euron yh-korotus.
Älä itke miehesi perään. Hänellä ei ole alkoholi ym. ongelmaa. Vain menevän miehen syndrooma.
On omituista, että hän vähät välittää lapsistaan.
Suosittelen miehelle ammattiauttajan pakeille menoa. Jotain lapsuudentraumaa tai muuta pattia hänellä on päässä. Ei rikkaiden lapsuus aina niin ruusuinen ole. Vääriä elämisenmalleja. Mies toistaa jotain vanhaa kaavaa päässään.
Keskity sinä omaan ja lastesi hyvinvointiin.
Netistä on paljon apua, mutta ei tänne ihan kaikkea kannata kertoa.
Usko pois. Soneranplazan Ellien yh-palstan arkistosta saat kultaisimmat neuvot.
Mukavaa ja aurinkoista hiihtolomaviikkoa lapsillesi. Menkää vaikka pulkkamäkeen ja herkutelkaa laskiaispullilla.
Hein vaan
Luin viestiäsi hymähdellen ja ajattelin, että joku viitsii provoilla ko asialla.
Oliko tuo tarina tosi? Jos on , niin aikuistu. Jätä todellakin se Tuhkimo satumaailma ja astu todellisuuteen.
Ongelmana sinulle tuntuu olevan suuri kateuden tunne rahallisesti parempiosaisia kohtaan.
Se kateus saattaa kuihduttaa elämänhalusi ja katkeroittaa sinut; kuten varmasti olet jo huomannut.
Elitasokilpailuun ei kannattaisi lähteä; aina on joku joka on rikkaampi tms kuin sinulla. Hyväksy se tosiasia!
Joku täällä jo laskeskelikin euroja, jotka saat per kk. Kyllä niillä tulee toimeen, oikeasti.
Ainoa, mikä tarinassasi surettaa on lapset, ei elintason menetyksen suhteen, vaan isän hylkääminen.
Erittäin kypsymätön mies. Tulet vielä senkin huomaamaan, miten uusi onni ei olekaan sen kummoisempaa, kuin mitä teillä on ainakin joskus ollut. Exäsi tulee vielä varmasti kärsimään kovia syyllisyydentunteita lastenne vuoksi.
Oli sinun onnesi, että pääsit miehestä eroon.
Ja lapsesi selviävät kyllä yhdenkin rakastavan vanhemman turvin.
Olisi vaan hyvä, jos pystyisit lopettamaan sen elintaso vouhotuksen ja keskittyisit elämään.
Aika kovalta rundilta kuulostaa. Taloudelliselta huipulta taloudelliselle pohjalle lyhyessä ajassa. Tappio tuntuu varmasti pahalta. Jos olisitte elellyt persaukisena, niin tuskin kauheasti ottaisi pattiin ukon lähtö. Tottumiskysymys.
Tenaville parempi kasvuympäristö on kyllä hieman tarkemman markan koti, niist ei tuu velliperseitä.
Ja fyrkkansa menettäneitä kyllä maailmasta löytyy paljon muitakin, uhkapelureista ja narkkareista kunniallisiin yrittäjiin.
Meillä on viisihenkinen perhe (2 3). Nettotulot = n. 2500e/kk lapsilisineen. Asumiseen menee 1000e/kk, bussilippuihin 220 e/kk, laskuihin uppoaa (puhelimet, netti, sähkö, vakuutukset jne) kuukausittain vähintään 300e, ruokaan toiset 300e. Tuo n. 600-700 e pitää sitten riittää harrastuksiin, vaatteisiin, bensaan, auton korjauksiin/huoltoon ym ym. viidelle ihmiselle. Ja nykyisin meillä sentään menee paremmin kuin joskus ennen. Kaikki on suhteellista.
Minulla on ollut sama tilanne kuin sinulla. Minä akateeminen, mutta köyhä (tuntiope). Ex on ylilääkäri, tienaa yli 100 000 e vuodessa. Hän rakastui mieheen eli tuli kaapista ja jätti minut ja kolme lastamme. Minä olin työtön (kesän ajan koulu säästää), jäin siihen 200 neliön kämppään, johon ei ollu varaa maksaa edes sähkölaskua. Minä jäin puille paljaille ja kolme murrosikäistä, jotka olivat tottuneet matkailuun, laajakaistoihin, kotiverkkoihin, harrastamaan, ja kalliisiin vaatteisiin. Piti ostaa velkavetoinen rivitalokämppä ja nyt sinnittelemme päivästä päivään. Lapset ovat silti ottaneet tämän hyvin eivätkä kiukuttele, kun olen faktat selvittänyt.
Oikeastaan oli hyvä, että tämä tapahtui. Nyt on selvinnyt niistä lukuisista "ystävistä" ne, jotka todella ovat ystäviä. Se on muuten katkeraa!Mutta minä olen itsenäinen, teen omat valintani eikä raha tehnyt minua onnelliseksi avioliiton aikana. Nyt olen onnellinen!
Kyllä se aurinko paistaa sinunkin risukasaasi, olen varma. Tulee kyllä synkkiäkin hetkiä. Kuten minulla, kun kuulin ex:n viettävän hiihtoloman sveitsissä lasketellen, minulla ei lasten kanssa ole varaa edes kylpyläkäyntiin.Olin sentään hänen vaimonsa 20 vuotta.
Tsemppiä!
Ne jotka ovat aina penniä venyttäneet eivät muusta tiedäkään. Siihenkin tottuu.
Aineellinen EI ole tärkeintä, mutta kyllä elämä ON helpompaa jollei tarvitse miettiä päivittäin rahojen riittämistä.
Ja kyllä se harmitti kun mies meni ja piruuttaan myi perheen tila-auton ja piti rahat itsellään. Toisaalta, nykyinen pieni on huomattavasti halvempi pitää.
Oikeassa olette, keskenkasvuinen mies. Harmi vain että tuollaisen kanssa tuli tehtyä tällainen määrä lapsia, yksinhän minä en niitä tehnyt. Enkä kyllä tiedä mikä kotona oli niin vialla että sieltä piti karkuun päästä; koskaan ei tarvinnut mitään kotitöitä tehdä ja palvelu pelasi joka osastolla. Itsestäni pidin huolta niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Miehellä oli 5 tähden hotelli mutta ehkä lapset kuitenkin veivät liikaa huomiotani...
Olen jo huomannut miten paljon paremmin monet asiat ovat ilman aikuislasta. On paljon asioita joihin ei rahaa tarvita ja lapset kasvavat onnellisiksi vähemmälläkin mammonalla. Kun exä hiihtelee Sveitsissä ja golffaa etelässä niin väkisinkin harmittaa lasten puolesta; heidän harrastusmahdollisuutensa ovat paljon rajoitetummat kuin ne voisivat olla.
Uuden kullan löytämisestä voin vain haaveilla - yksi tai kaksi lasta on 'normi' neljän lapsen äidistä ei kovin moni mies ole kiinnostunut...
Meidän uusperheessä on kuusi lasta, joista neljä on minun entisestä avioliitostani, eli ihan saalistettavaa riistaa olin vielä ;)
Mitä olisi pitänyt tehdä toisin? Et kerro mitään tunteista, rakastitteko toisianne, millainen suhde teillä oli tunnepuolella. Mikä sujui, mikä ei. Oliko näissä asioissa jotain ristiriitoja (kyllä varmaan jos miehesi lähti toisen matkaan)? Kerrot vain melkein pelkästään taloudellisista seikoista eikä niistä voi sanoa mitä olisi pitänyt tehdä toisin.
Voin olla väärässä, mutta kirjoituksestasi sai sen kuvan, että eniten sinua jäi avioerossa harmittamaan taloudellisen tilanteen heikkeneminen. Tietenkin se vaikuttaa lapsillekin, mutta esim. kirppareilta saa aivan hyviä käytettyjä urheiluvälineitä ja vaatteita ei ole pakko ostaa uutena Stockmannilta.
Entä tapaako ex-miehesi lapsia? Sekin on tärkeää, tärkeämpää kuin raha-asiat.
Minullakin oli kaikki se mitä sinulla. Silti minä olin se joka lähti ja vaikka nyt asumme vuokrakaksiossa lasten kanssa eikä enää ostella autoja joka vuosi tai lähdetä monta kertaa vuodessa ulkomaille, olen onnellinen. Lapset eivät kaipaa luksustaloja ja upouusia harrastusvälineitä. He tarvitsevat sitä, että molemmat vanhemmat viettävät aikaa heidän kanssaan - vaikkakin sitten erillään.