Eli olen ollut viikon nyt töissä,ja jo toisena päivänä tuli tunne että tämä ei ole mun hommiani.
Työ ei sinänsä ole rankkaa,mutta aamuisin herätykset,ja puolen tunnin työmatka ottaa voimille.
Olen yh ja enpä paljon kerkeä viettää lapseni kanssa aikaa kun lapsi hoidossa 9h päivässä ja kotiin kun tullaan niin parin tunnin päästä jo nukkumaan.
Eikä paljon jää aikaa muuhunkaan,kun ei ylipäätänsä jaksa,eli erakoidun täysin työpäivän päätteeksi:(
Töissä on kuukauden koeaika ja työ on määräaikainen(työsopimusta en ole vielä kirjoittanut)
Palkkakin on tosi huono,sama jää käteen mitä olen kotona(liiton päivärahoilla)kun joudun vielä maksamaan lapsen hoitomaksut ja työmatkat,niin saattaa olla että käteen ei jää sitäkään mitä kotona ollessa.
Millaisia syitä pitäisi olla että ei tulisi karenssia jos irtisanoutuu ja mistä näitä asioita voisi kysellä?
Ahdistaa koko ajan ajatuskin töihin menosta ja siellä olosta,öisin en saa nukuttua ja illat olen sitten kotiin tullessani kärttyinen ja väsynyt.
Työ ei sinänsä ole rankkaa,mutta aamuisin herätykset,ja puolen tunnin työmatka ottaa voimille.
Olen yh ja enpä paljon kerkeä viettää lapseni kanssa aikaa kun lapsi hoidossa 9h päivässä ja kotiin kun tullaan niin parin tunnin päästä jo nukkumaan.
Eikä paljon jää aikaa muuhunkaan,kun ei ylipäätänsä jaksa,eli erakoidun täysin työpäivän päätteeksi:(
Töissä on kuukauden koeaika ja työ on määräaikainen(työsopimusta en ole vielä kirjoittanut)
Palkkakin on tosi huono,sama jää käteen mitä olen kotona(liiton päivärahoilla)kun joudun vielä maksamaan lapsen hoitomaksut ja työmatkat,niin saattaa olla että käteen ei jää sitäkään mitä kotona ollessa.
Millaisia syitä pitäisi olla että ei tulisi karenssia jos irtisanoutuu ja mistä näitä asioita voisi kysellä?
Ahdistaa koko ajan ajatuskin töihin menosta ja siellä olosta,öisin en saa nukuttua ja illat olen sitten kotiin tullessani kärttyinen ja väsynyt.
Vastaukset 3
Vanhimmat
On vaikeaa sanoa sinulle, että ole positiivinen, mutta jos ajattelet sellaista asiaa, että tapaat työssäsi "tod.näköisesti" aikuisia, joiden kanssa voit vaihtaa ajatuksia ja lapsesi toisaalta saa virikkeitä saman ikäisten seurassa, joita on useita (jos ei ole perhep. hoidossa)ja korvaa lapsellesi useita tilanteita myöhemmin yhteiskuntaan sopeutuessa.
Toinen asia on tuleva eläkkeesi. Olisi varmasti kiva nauttia nyt yhteiskunnan tuesta, nukkua pidempään ja viettää lapsen kanssa ns. laatuaikaa. Mutta toteutuuko tuo laatuaika? Lapsesi kasvaessa, tukien loputtua ja vihdoinkin, jos Luoja suo, eläkeiän koittaessa, huomaat, että ansiotasosi jää pieneksi. Jos ei lapsesta kasvakkaan äitinsä elättäjää,mikä nykyaikana on aika tavallista, jäät aikapaljon taas "sossulan" elätettäväksi. Mietippä tätä.
jossakin muut lapset muutaman vuoden nuorempia.
Tiedän kyllä että lapselle on hyvä olla hoidossa kun on leikkikavereita,itselläni ei noista työkavereista hirveästi seuraa ole kun melkein kaikki ovat ulkomaalaisia,mitkä eivät paljon suomea puhu.
En hirveästi ole vielä tullut ajatelleeksi eläkettä kun ikää vasta reilu 20v...Ja soskun luukulla en ole eläissäni tarvinnut käydä kuin pari kertaa.
Enkä todellakaan odota tai halua että lapseni minua koskaan elättäisi,huh huh.
jos olet koeajalla ja lähdet niin se käy ilman mitään selittelyjä työnantajalle. Karenssi rapsahtaa, mutta jos asioita on selvitelty työterveyshuollon kanssa voi ehkä selvitä lyhyemmällä karenssilla. Ja ei se elämä lopu yhteen työpaikkaan. Etsi joku vaikka lyhyt määräaikainen ja mene sinne ja saat aikaa miettiä mikä sopii parhaiten omaan elämän tilanteeseen.
Lapsikin on vaan kerran pieni.