voi enää tehdä. Juttu siis meni näin, aloin kolmannesta luokasta asti olemaan poikaystäväni kanssa, toki vasta yläasteella siitä tuli parisuhde(sitä ennen vain kädestä pitämistä, kaverien kanssa yhdessä oloa, molemmat siis nyt 24wee)..yhdessä asuttiin vuosia nyt yhtäkkiä elokuussa 2005 heräsi puolisoni vierestäni kertoi löytäneensä 19vuotiaan uuden tytön edellisenä iltana. Meni elämä ihan sekaisin, en tiennyt mitä olisin tehnyt, itkin päivä tolkulla, kunnes mies ilmoitti ettei se suhde toiminutkaan ja nyt voisimme kokeilla uudelleen...muutin tuolloin omaan asuntooni marraskuussa, maksettuani 4kk niin paljon vuokraa että meni kaikki opintolainat siihen ja laskuihin, mies kun oli salaa minulta etsinyt uuden asunnon.
Kiusaaminen jatkuu...iltaisin voimme nähdä muulloin ei koskaan...joka kerta sanon hänelle etten lähde sinun kanssasi enää siihen samaan, vittuilu on uskomatonta mitä hän minulle sanoo...mm olen pubi ruusu ja huora koska käyn silloin tällöin kavereideni kanssa oluella taikka synttäreillä baarissa. Sen verran minulla on vielä itsekunnioitusta etten pysty enää häneen luottamaan enkä HALUA enää olla tämän ihmisen kanssa.
Kyse on nyt siitä miten tämän pahan olon saa pois? Olen joka ilta juonut alkoholia jotta saisin unen, muuten valvon koko yön ja itken ja tätä tosiaan jatkunut 6kk...jos menen lääkärille ja kerron murheeni niin leimaako hän minut hulluksi? En millään tahtoisi pilata tulevaisuuttani sillä tahdon normaalin elämän ja perheen! Kaikkein vaikeinta on nähdä koulussa entinen poikaystäväni joka lähtee luokkalaistensa kanssa jonnekkin, taikka niin kuin nyt on käynyt niin hän alkanut levittelemään minusta HIRVEITÄ juoruja...onneksi ystäväni koulussa tietävät totuuden ja oikaisevat asiat. Eihän tällaista enää jaksa. Eikö mitään muuta enää ole kuin lääkkeet?
Kiusaaminen jatkuu...iltaisin voimme nähdä muulloin ei koskaan...joka kerta sanon hänelle etten lähde sinun kanssasi enää siihen samaan, vittuilu on uskomatonta mitä hän minulle sanoo...mm olen pubi ruusu ja huora koska käyn silloin tällöin kavereideni kanssa oluella taikka synttäreillä baarissa. Sen verran minulla on vielä itsekunnioitusta etten pysty enää häneen luottamaan enkä HALUA enää olla tämän ihmisen kanssa.
Kyse on nyt siitä miten tämän pahan olon saa pois? Olen joka ilta juonut alkoholia jotta saisin unen, muuten valvon koko yön ja itken ja tätä tosiaan jatkunut 6kk...jos menen lääkärille ja kerron murheeni niin leimaako hän minut hulluksi? En millään tahtoisi pilata tulevaisuuttani sillä tahdon normaalin elämän ja perheen! Kaikkein vaikeinta on nähdä koulussa entinen poikaystäväni joka lähtee luokkalaistensa kanssa jonnekkin, taikka niin kuin nyt on käynyt niin hän alkanut levittelemään minusta HIRVEITÄ juoruja...onneksi ystäväni koulussa tietävät totuuden ja oikaisevat asiat. Eihän tällaista enää jaksa. Eikö mitään muuta enää ole kuin lääkkeet?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei ihminen, jota on syvästi loukattu ja joka kärsii siitä ja on vielä niin fiksu, että tajuaa hakea apua pahaan oloonsa, ole millään tavalla hullu, vaan erittäin normaali, tunteva, inhimillinen ja fiksu ihminen, joka on valitettavasti rakastunut hyvin vääränlaiseen mieheen.
Hullu sinä olisit, jos et tekisi kaikkea, mitä voit, hakeaksesi apua sieltä, mistä apua saa. Ei siis kaljapullosta vaan psykologilta/psykiatrilta/lääkäriltä/ystäviltä/perheeltä/ihmisiltä, jotka sinusta välittävät.
Voimia!
mitään? Ei tartteis nähä koko ukkoo ja vois muutenkin aloittaa alusta. Toi viinan kaa lutraaminen ei oo hyvä juttu. Se lihottaa pitemmän päälle ja sekin alkaa masentaa. Kyllä minusta tää sinun ex-ukkos on täysi mulkku kun sinua noin kohtelee. Minä näkisin hänen haluavan pitää sinua piippuhyllyllä odottamassa jos hänen suhteensa eivät toimikkaan. Ilkeilyllään hän koettaa lannistaa sinun itsetuntosi ettet vaan löytäisi toista miestä. Käy juttelee jonkun asiantuntijan kanssa noista jutuista. Ei kannata haaskata lyhyttä elämää murehtimiseen.Mulla on yksi naispuolinen ystävä joka oli samassa jamassa vuosia sitten kuin sinä. Ensirakkaus pyöritti ja pompotti miten sattuu. Monta kertaa koski sieluun kuunnella nätin ja fiksun tytön itkua kun mies oli ollut taas ilkeä. Tää mimmi vaihtoi sit opiskelupaikkakuntaa ja asuu onnellisesti avoliitossa miehen kanssa jolla itellä ollu samanlaisia kokemuksia joten osaa olla huomaavainen. Ja muuttamisessa on sekin puoli että kun kaikki on uutta niin ei jää aikaa murehtia .
että paikkakunnan vaihtaminen voi vaan pahentaa tilannetta, itsellä kävi(ja koulun), niin ja nyt en enää luovuta..... vaan harkitsen tarkkaan.. ja koulun käyn loppuun vaikka mikä olisi.
Että silleen, oletkos kuullut että paikan vaihtaminenkin masentaa!!!!!!
Sitä varten lääkärit ovat.
kuin kääntää veistä haavassa kun joutuu näkemään päivittäin exää ja kestämään ilkeilyä. En tarkoittanutkaan heti vaan sit kun on päässy vähän jaloilleen . Tuolla menolla se paha olo ei helpota ikinä kun toinen on dissaamassa vähän päästä. Uusi koulu ,uudet kaverit toisivat välimatkaa menneeseen ja haavat saisivat parantua rauhassa. Tuolla kaverilla kyllä kuullostaa olevan niin paha luonnevika ettei hevillä lopeta. Ja jos koulua vielä paljon jäljellä niin numerotkin laskevat ja päästötodistuksesta tulee huono. Ja lopputyön tekeminen on rankkaa terveellekkin saati sitten puolikuntoiselle. Ei kannata hassata tulevaisuuttaan jäämällä sylkykupiksi vaan pitää mennä eteenpäin. Tsemppiä tytölle. Varmaan vaikee uskoo nyt, mutta kyllä se aurinko paistaa sullekkin vielä. Tietty voit säästää herjaavat textarit ja nauhoittaa puhelut joita todistusaineistona käyttäen hakea lähestymiskieltoa jos toinen ei ymmärrä jättää rauhaan. Ainakin papereissa se ois aika ikävä tahra sille jätkälle. Mutta se on hyvä juttu että sulla on ystäviä jotka pitää sun puolia.
vastanneille. Tiedän itsekkin ettei alkoholi ole TODELLAKAAN hyväksi, se nyt vaan on ollut säälittävä keino saada uni... Kaverit ja perhe on ollu tukena ja sain sitten tänään soitettua terveyskeskukseen...lääkäri siellä antoi pari rauhoittavaa ja tämä naislääkäri KÄSKI olla olematta MISSÄÄN tekemisissä miehen kanssa(jotenkin hauskaa miten lääkäri reagoi puolen tunnin itkuuni ja valitukseen) Antoi sitten myös "terapeutin" numeron johon voin soittaa ja varata ajan, siellä on sitten ammatti ihminen auttamassa, ja voipi olla että tarvitsen masennus lääkkeitä vaikka koulussa ja muuten hyvin meneekin on olo silti todella tukala sillä 6kk aikana olen laihtunut 8kg...ja tällä hetkellä olen pahasti jo alipainoinen, siksi lääkäri masennuslääkkeitä minulle suosittelikin ja keskustelua ammatti ihmisen kanssa.
Kiitos kaikille tänään aloitan ihan uuden elämän=)))