perheväkivalta on on viinaa tai huumeita.silloin ihminen on sairas ei tunne rajojaan. itselläni on niin kauhea lapsuus että en pysty/kykene kertomaan niistä lapsilleni.kerron oman tapaukseni/lapsuuteni lyhyesti.
meitä on 4 lasta isä ja äiti olimme onnellisia (ulkopuolisten silmin)totuus on karmiva.isäni harrasti tarkka ammuntaa ja oli tehtaassa töissä äitini oli ravintolassa,isäni oli kova ottamaan viinaa. tapauksia ..
"äiti oli yö vuorossa me lapset isän hoidossa .olin silloin 5-vuotias.isä alkoi juomaan ja vanhin veljemmä oli syönyt äidin astmalääkkeitä ja meilkein kuoli.kiitos isän hyvän hoitamisen." isä hakkasi ja äitiä koko lapsuuteni ja pyssy oli ohimolla monta kertaa.
muutimme saksaan ollesani 7 asuimme siellä vuoden kun muutimme takaisin suomeen kun isällä ja äidillä alkoimennä niin huonosti. kun pääsimme suomeen he erosivat ja minä ja nuorin veljeni menimme isälle ja kaksi vanhempaa äidille.
asuimme isän kanssa varmasti paikkakunnamme jokaisessa slummiasunnon kämpässä.kun olin 10 ja veljeni 7 väkivalta kohdistui meihin isälläni oli huumeriippuvuus kovista aineista eikä äitini tai kukaan tiennyt mitään siitä ei puhuta sanoi isä emme veljeni kanssa edes tienneet mikä on huume ei onko se oikein vai väärin?joka vk-loppu olimme peiton alla ja pelkäsimme jos kello meni yli 10 ja isä ei ollut tullut vielä koska sitten sattui! olimme saman peiton alla ja lauloimme "peitto on suojani kukaan minua sieltä ei löydä.."keksimme sen itse se rauhoitti,mutta vain hetkeksi.kun ovi pamahti auki aloimme täristä pelosta..isä saattoi tulla huutamaan viimeviikoisesta tappelusta kun en halunnut syödä aamulla paahtoleipääni tai jotain muuta sellaista..
kun olin 14-15 en enää pelännyt käänsin toisenkin posken en enää itkenyt!poltin tupakkaa join rällästin kukaan ei välittänyt mutta huumeisiin en koskenut,en uskaltanut niitä osasin pelätä! minulla on vekki vieläkin ylähuulessa ja leuan alla veljelläni on kulmassa.olen saanut turpaani,olen ja kunnolla!
kun olin 16 rakastuin kilttiin rauhalliseen poikaan joka oli silloin 18 ei vinaa ei huumeita ei huutamista ei nyrkkejen heilumista!mutta en kedannut kerto hänelle totuutta en kehdannut viedä hänta kotiini!kerroin isälle että minulla on poikaystävä silloin sain mustan silmän .
muutta se oli viimeinen kerta päätin lintsasin koulusta keräsin minun ja veljeni vaatteet ja joitakin tavaroita ja muutimme äitilleni.sen jälkeen en ole isääni nähnyt!muutin omaan asuntoon 16 vuotiaan.
olen vieläkin tämän pojan kanssa ja meillä on kasi aivan ihanaa lasta. nyt voin sanoa että minä selvisin!!!minä todellakin selvisin! kiitos kaikkille jota ovat tämän lukenee!!ja voimia niille ihmisille jotka ovat kohdanneet saman asian ja tekin selviätte!!
meitä on 4 lasta isä ja äiti olimme onnellisia (ulkopuolisten silmin)totuus on karmiva.isäni harrasti tarkka ammuntaa ja oli tehtaassa töissä äitini oli ravintolassa,isäni oli kova ottamaan viinaa. tapauksia ..
"äiti oli yö vuorossa me lapset isän hoidossa .olin silloin 5-vuotias.isä alkoi juomaan ja vanhin veljemmä oli syönyt äidin astmalääkkeitä ja meilkein kuoli.kiitos isän hyvän hoitamisen." isä hakkasi ja äitiä koko lapsuuteni ja pyssy oli ohimolla monta kertaa.
muutimme saksaan ollesani 7 asuimme siellä vuoden kun muutimme takaisin suomeen kun isällä ja äidillä alkoimennä niin huonosti. kun pääsimme suomeen he erosivat ja minä ja nuorin veljeni menimme isälle ja kaksi vanhempaa äidille.
asuimme isän kanssa varmasti paikkakunnamme jokaisessa slummiasunnon kämpässä.kun olin 10 ja veljeni 7 väkivalta kohdistui meihin isälläni oli huumeriippuvuus kovista aineista eikä äitini tai kukaan tiennyt mitään siitä ei puhuta sanoi isä emme veljeni kanssa edes tienneet mikä on huume ei onko se oikein vai väärin?joka vk-loppu olimme peiton alla ja pelkäsimme jos kello meni yli 10 ja isä ei ollut tullut vielä koska sitten sattui! olimme saman peiton alla ja lauloimme "peitto on suojani kukaan minua sieltä ei löydä.."keksimme sen itse se rauhoitti,mutta vain hetkeksi.kun ovi pamahti auki aloimme täristä pelosta..isä saattoi tulla huutamaan viimeviikoisesta tappelusta kun en halunnut syödä aamulla paahtoleipääni tai jotain muuta sellaista..
kun olin 14-15 en enää pelännyt käänsin toisenkin posken en enää itkenyt!poltin tupakkaa join rällästin kukaan ei välittänyt mutta huumeisiin en koskenut,en uskaltanut niitä osasin pelätä! minulla on vekki vieläkin ylähuulessa ja leuan alla veljelläni on kulmassa.olen saanut turpaani,olen ja kunnolla!
kun olin 16 rakastuin kilttiin rauhalliseen poikaan joka oli silloin 18 ei vinaa ei huumeita ei huutamista ei nyrkkejen heilumista!mutta en kedannut kerto hänelle totuutta en kehdannut viedä hänta kotiini!kerroin isälle että minulla on poikaystävä silloin sain mustan silmän .
muutta se oli viimeinen kerta päätin lintsasin koulusta keräsin minun ja veljeni vaatteet ja joitakin tavaroita ja muutimme äitilleni.sen jälkeen en ole isääni nähnyt!muutin omaan asuntoon 16 vuotiaan.
olen vieläkin tämän pojan kanssa ja meillä on kasi aivan ihanaa lasta. nyt voin sanoa että minä selvisin!!!minä todellakin selvisin! kiitos kaikkille jota ovat tämän lukenee!!ja voimia niille ihmisille jotka ovat kohdanneet saman asian ja tekin selviätte!!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hei,
Tulin surulliseksi kun luin lapsuudestasi.
Itsekin sain veljeni kanssa täristä peiton alla odottaessani isäpuolta kotiin; alkaako hakkaaminen nyt ja joudutaanko yö taas viettämään verkkokellarissa tai kerrostalon saunatiloissa. Oltiin minä ja veljeni 9- ja 10-vuotiaat.
Aikuiset ovat julmia riistäessään lapsuuden ja elämän omilta lapsiltaan.
Vanhempana sen tajuaa että apua olisivat tarvinneet.
Mitä se enää auttaa? Lapsuus loppui lyhyeen ja nuoruuskin jäi elämättä, pelko ja suru käsikädessäö aina vierellä.
Siitä kumpuaa sitten taas alkoholismia ja läheisriippuvaisuutta kun häpeän vuoksi asiasta ei ole voinut kenellekään puhua.
Säälittää nytkin kaikki maailman lapset jotka joutuvat pienessä sydämessään hätää ja pelkoa kantamaan omien vanhempien takia.
Surun keskellä tuli ilo lukea miten onnellinen nyt olet vaikka varmasti lapsuus palaa aika ajoin mieleesi ja tuo tullessaan ahdistusta.
Elämä on.
Hienoa että selvisit! Minä selvisin myös! Tosin meistä lapsista yhtä vain hakattiin, kun hän ei käyttäytynyt kuten isukki tahtoi. Vilkas veljeni olisi varmaankin tarvinnut rakkautta eikä raippaa. Me toiset kuuntelimme sängyssä täristen ja itkien. Monesti on meidät kaikki kartanolle ajettu haulikolla saatellen, "ammun sen huoran, saatana". Ei isä varsinaisesti lapsia uhkaillut, vaan lasten seassa piileskelevää vaimoaan, meidän äitiä. Kamala lapsuus. En ikinä voi antaa äidilleni anteeksi, että hän ei eronnut suhteesta, vaan antoi meidän kaikkien kärsiä. Onneksi olemme kaikki hengissä! Nykyisessä omassa kodissani kaikki saavat olla rauhassa ilman minkäänlaista uhkailua tai yöllisiä herätyksiä. Täällä ei viinan vääristämät aivot ja harhat jyllää. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä, mitä vanhemmat voivat lapsilleen aiheuttaa.
miksi minä vihaan huumeita.ne tekee ihmisestä tunteettoman sosiopaatin.tappokoneen.selvää on että kykenemättömän vanhemmuuteen.luulis jokaisen ymmärtävän että huumeet ja lapset ei sovi yhteen!miks nykyään ollaan niin saatanan huumemyönteisiä??ei osata vissiin ajatella läheisten tunteita ollenkaan vaan omia fiiliksiä.mikään ei ole niin paha kun ihminen joka käyttää aineita.ja sitten ne vielä pilaa muidenkin elämän.joutua elämään narkkarin kanssa on aikuisellekin ihmiselle helvetti.saatikka sitten pienelle lapselle.jokainen joka tämän lukee,jos käytät aineita älä hanki lapsia.ihan turha sanoa,"mä lopetan sitte"se ei mene niin.oikeastaan kaikki nitkut pitäis sterilisoida
Pahinta on, ettei kukaan puutu eikä auta lapsia, vaikka tietää tilanteen. Satuttaa.
Te ootte selvinneet kamalista asioista, ootte vahvoja. Oikein paljon onnea ja iloa tulevaisuuteenne!
mikä siinä on että vaikka isä on päissään ensin hakannut äitiä,minä pikkutyttönä pelännyt kuoliaaksi omassa sängyssä,niin isä on vieläkin kaikkein rakas!
Olen aikuinen jolla oma lapsi ja silti isäni vielä löi,enkä katkaissut välejä isään.Olen ainut lapsi mutta monta kertaa miettinyt mitä olen saannut kestää isältä(joskus pikkuisena olisin joutunut sairaalaan ellei äitini kanssa olisi paettu kotoa illalla) Miksi isäni tuntuu niin rakkaalta vaikka olen saannut kokea kaikkea pahaa,joskus tuntuu että liian paljon pahaa,eikä ketään kelle sen kertoisi. Miehelleni puhunut asiasta yleisesti ja että pitäisi käydä jossain puhumassa asioista mutta kun ei kehtaa.Miten kertoa niistä kaikista painajaisista,kaikista pahoista asioista mitä tapahtunut?
minulla on yksi tytär jonka lapsuus on ollut repaleista, ikinä ei ole selkäänsä saanut eikä fyysisesti kuritettu, meidän perheessä minä käytin henkistä väkivaltaa miestäni kohtaan johon vastasi alati raaistuvalla pieksämisellä.tämä mies on hyvinä päivinään vieläkin mun peruskallio, kun on ns.paha hetki niin tiedän sen miehen olevan ainoa joka tulee mihin vaan ja ottaa kaiken vastaan kun se vaan meitä suojelee. miten mä pääsen irti, menneisyydestä joka tulee huomenna ja aina kuin seinä vastaan? kuulumme ns. rikollispiireihin joten viranomaisille en ongelmia enkä ainakaan ikävääni miestä kohtaan koskaan saa myöntää.