Mun tilanteessa poikaystävä opiskelee toisessa kaupungissa ja luonnollisesti nähdään vain viikonloppuisin. En tiedä onko rakkaalla hiukan samanlaisia fiiliksiä, mutta itelle on tosi raskasta, ku niin kovasti aina odottaa viikonloppuja ja rakkaan näkemistä ja sitten jos toinen sattuukin olemaan väsynyt tai muuten vaan hiukan känkkäränkkätuulella, tuntuu, että koko elämä on aivan pilalla, eikä kukaan välitä;) No ei nyt tietystikään aina, mutta vaikka pyhät sujuiskin noin niinku ihan mukavasti, ne ei varmaan koskaan täytä odotuksia. Hullua:) Mutta joo... Ei mulla mitään kysymistä itse asiassa ole. Ihan vaan halusin jakaa kaikkien kanssa... :)
Liian kovat odotukset vklopulle
muisku
61947
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mitä tuo känkkäränkkätouhu on? Tai siis tiedän aivan tarkaan mitä se on, mutten ole koskaan voinut sitä ymmärtää, en vaikka olen toistuvasti ja eri ihmisten kanssa kokenut.
Mistä se oikein tulee ja miksi?
...eli loppujen lopuksi mies tuli todella mustasukkaiseksi ja minun oli pakko lopettaa suhde. Välillä ajattelen häntä vieläkin...mutta onneksi järki voitti.
Tiedän todella mitä tarkoitat. Minulla ja poikaystävälläni on välimatkaa 500 kilometriä ja nähdään kerran tai kaksi kuussa. Jokaista yhteistä tapaamista odottaa innolla. Olen huomannut kasaavani odotuksia ja sitten se känkkäränkkä iskee. Ja juuri niin kuin sanoit vaikka ei iskisikään niin koskaan ei odotukset voi todella toteutua (ei ne taida olla edes realistisia). Ja kun vihdoin nähdään saattaa kaikki ikävä ja helpotus siitä että vihdoin saa olla toisen sylissä purkautua itkuna ja siitäkös mies on kummissaan. Hän onkin sanonut minulle että olen aivan erilainen kun silloin kun vielä asuttiin samassa kaupungissa. Mitenhän ihmeessä osaisin olla kasaamatta liikaa paineita ja odotuksia yhteisille viikonlopuille ja osaisin vaan nauttia? Onneksi tämä kamala odotus ja sittenkun -elämä loppuu meillä kesällä kun pääsen mieheni luo. Ei tässä nyt tainnut olla kovinkaan paljon järkeä, mutta onko missään....
oikein nyt meni. Edelleen kaipaat häntä, mutta mukamas järkevää olla erossa?? Ei jummartanut. Jonkinasteinen mustasukkaisuushan on tervettä, mikäli sitä ei olisi yhtään, välitettäisiinkö sinusta ollenkaan?
vasta viisi kuukautta ollaan tämän miehen kanssa tunnettu, ja nyt se sitten on lähdössä takaisin ruotsiin työkomennukselle. sitten taas käy niin, että hän tulee joka toinen viikonloppu käymään, mutta ymmärrettävästi ei voi viettää koko viikonloppua kanssani kylki kyljessä. vaikka kuinka järjellä ajatellessa tajuaa että toinen välittää vaikkei olekaan kosketusetäisyydellä joka hetki, silti on hirveää kun nähdään ja toinen sitten lähtee illaksi kaverinsa luokse tai mikä pahinta baariin! pitäisi olla oma elämä, mutta haluaisi kuitenkin vaan olla toisen lähellä. voi jessus että se rassaa.
Sanoit sen jo itsekin: liian kovat odotukset. Ne ne pilaavat tai haittaavat yhteistä aikaanne. Koitapa ottaa rennosti vaan.