Tapasin kolme kuukautta sitten erään naisen. Tämän naisen tapaaminen oli monen sattuman summa. Sovimme tämän naisen kanssa treffit ja tapasimme, aivan ensitapaamisestamme lähtien olemme tulleet erittäin hyvin toimeen ja tuntuu, kuin olisimme luodut toisillemme.
Suhteessa on pieni ongelma, joka johtuu vain minusta. Eli tämä nainen on hieman "raskasrakenteinen", ollut ennen todella hyvässä kunnossa, mutta nyt hänen vartalonsa on päässyt rapistumaan. Vaikka sisintä pidänkin tärkeimpänä, on minusta ulkonäölläkin jotain merkitystä, jos aletaan pidempiaikaisesta ja vakavammasta suhteesta puhumaan.
Meidän tämänhetkinen suhteemme on hyvällä mallilla, mutta minua mietityttää, että voinko millään tavalla tälle naiselle kertoa siitä, että olisi kiva, jos hänkin alkaisi huolehtimaan vartalostaan.
En kaipaa mitään moralisointia tästä ulkonäköseikasta. Haluan saada tietää teidän mielipiteitä/kokemuksia/neuvoja, miten tämän voisi hoitaa loukkaamatta naista.
Suhteessa on pieni ongelma, joka johtuu vain minusta. Eli tämä nainen on hieman "raskasrakenteinen", ollut ennen todella hyvässä kunnossa, mutta nyt hänen vartalonsa on päässyt rapistumaan. Vaikka sisintä pidänkin tärkeimpänä, on minusta ulkonäölläkin jotain merkitystä, jos aletaan pidempiaikaisesta ja vakavammasta suhteesta puhumaan.
Meidän tämänhetkinen suhteemme on hyvällä mallilla, mutta minua mietityttää, että voinko millään tavalla tälle naiselle kertoa siitä, että olisi kiva, jos hänkin alkaisi huolehtimaan vartalostaan.
En kaipaa mitään moralisointia tästä ulkonäköseikasta. Haluan saada tietää teidän mielipiteitä/kokemuksia/neuvoja, miten tämän voisi hoitaa loukkaamatta naista.
Vastaukset 53
Vanhimmat
jotakin lääketieteen dokkaria sille esittele että su rkeeta kun kun kohta kuolee...
Ei hän kuitenkaan niin lihava ole, että hän tämän takia olisi kuolemassa. Sanontaanko niin, että ylimääräistä löytyy ja tämän huomaa erittäin selvästi, mutta mitään aivan älytöntä ylipainoa ei kuitenkaan ole.
että hän olisi vähän laihempi, niin kyllä hän varmaan voisi hiukan laihduttaa.. uskon että jos tuet häntä, niin varmaan voisi tehdä sen, jos olisit kehumassa häntä tuloksista niin hän voisi jäädä niihin mittoihin.
mies on päässyt "pikkusen lihoamaan", ja varsinkin kun hän on ennestään jo ylipainoinen....
Olen mietteinyt ja pohtinut...miten raa'asti sanottunu saisin hänet laihtumaan. Onhan niitä keinoja yhdessä liikkuminen, kevyet ruuat, mutta meidän kohdalla se ei voi vielä toimia, kun on väli matkaa kumminkin, asumme eripaikkakunnilla.
Asiasta ollaan kyllä jollain tavalla puhuttu, että molempien olisi hyvä laihduttaa. Mutta mutta mutta....
En ainakaan itse naisena haluisi kuulla että laihdutappa vähän vaikka tiedän että olisi syytäkin. Voisin painon tiputtamisen jälkeen paremmin, tuntisin itseni kauniimmaksi,seksikkäämmäksi... ja vaikka mitä muita etuja...... Olen päättänyt ostaa askelmittarin. Siitä luulen saavani eräänlaisen kannustimen kilojen tiputtamiseen.
tämä ei ehkä ole luontevaa nuoressa suhteessa, mutta ehdotanpa silti:
laihtuminen vaatii muutosta elintapoihin.jos haluat, voisit vaivihkaa ujottaa näitä terveellisiä elämäntapoja yhteiseen elämään. laittaisit kevyttä ruokaa, jos pyydät esim. hänet luoksesi syömään tai lähdette treffeillä yhdessä liikkumaan - pelaamaan tennistä, reippäälle lenkille tai vastaavaa...
on kuitenkin muistettava se, että pitääkö lihava osapuoli itseään lihavana. jos huomaat hänen sen itsekin noteeravan, asian voi ottaa esille varovasti - niin, ettei loukkaa. varsinkin mainitsit, että nainen on aiemmin ollut hoikahko; täten uskoisin, ettei painonpudotus ole hänelle vastenmielinen idea (tietysti mikäli haluaa itse laihtua)
Tiedän mitä laihtuminen vaatii. Itse olen suhtkoht hyvin perehtynyt ravinto/liikunta-asioihin, joten tietoa löytyy.
Mutta miten tätä voisi tuoda esille, jos hän ei pidä itseään mitenkään lihavana? Ja tämä nainen on ollut ennen melko "tiukassa" kunnossa, koska harrastanut urheilua kv.tasolla.
se on varmasti ollut naiselle sellaista aikaa jossa hän on kiinnittänyt asiaan niin paljon huomiota, että et tiedä asiasta mitään.......
se on ollut hänen elämänsä....
nainen varmaan tietää minkänäköinen on nyt ja tuskin hänelle on kovin vaikeaa olla laihempi...
mutta sinä taas voit olla tällä hetkellä kunnianhimoisempi kuin hän.. kaiva jostain esiin hänen mielenkiintonsa ns voittamiseen niin johan alkaa laihduttaa!!!!
Ei ole mitään keinoa, jolla sinä voisit asiaan vaikuttaa. Jos siis haluat olla loukkaamatta toisen tunteita. Yritätpä sanoa tai viestittää sen ihan miten tahansa, niin viesti, jonka hän kuulee on "olet ihan kiva, mutta liian lihava, kelpaat mulle kyllä, jos laihdutat".
On myös jännää, kuinka hoikat tai normaalipainoiset ihmiset kuvittelevat, että lihavat tai ylipainoiset eivät tietäisi suurinta osaa niistä faktoista, jotka liittyvät ylipainon riskeihin. Puhumattakaan, että jokainen osaa esim. lehdistä todeta, että kauneusihanne suosii hoikkaa. Ei se, että ylipainoiset ovat ylipainoisia, tee heistä tyhmiä! Suurin osa ylipainoisista on ehtinyt taatusti kuulla riittävän monta suoranaista haukkumista tai hyvää tarkoittavaa vinkkiä, että ovat ehtineet elämässään huomata, mitä muut heidän kiloistaan ajattelevat.
Sitten vielä, ylipaino voi olla arka paikka miehelle, mutta naiselle se on sitä paljon suuremmalla todennäköisyydellä. Vaikka on toki niitäkin pullukoita, jotka nauraisivat sinut pihalle, jos yrittäisit ryhtyä mestaroimaan heidän elämäänsä. Niitä, jotka tulevat toimeen kilojensa kanssa.
Mutta ainoa, johon voit vaikuttaa, on oma pääsi. Onko sinussa miestä kulkea pullukan tyttösi rinnalla, vai pitääkö hänen ensin saavuttaa jotain eli hoikempi ulkomuoto, jotta sinä voit hänet hyväksyä? Valinta on ihan omasi.
En tässä tietääkseni ole väittänyt, että lihavat ihmiset olisi tyhmempiä! Arvasin, että tänne tulee joku tällaista kommentoimaan. Olen kyllä ihastunut tähän naiseen, eikä tämä hänen ylimääräinen ole tähän vaikuttanut. Nyt on kyse siitä, että jos itse arvostaa ihmisessä sitä, että hän hoitaa omaa kroppaansa.
Ja mielestäni minulla on kyllä täysi oikeus myös vaikuttaa siihen, että tämä tyttö voisi myös olla hoikemmassa kunnossa. En jaksa mitään tällaista "onko sinussa miestä kulkea pullukan tyttösi rinnalla" kommenttia, koska voisin myös kulkea laihemman tyttöni rinnalla.
Et ehkä sanonut tuota tyhmyysasiaa suoraan. Mutta se, että kysyt, onko mitään keinoa, jolla voisit kertoa hänelle, että "olisi kiva, jos hänkin alkaisi huolehtimaan vartalostaan" oli se tyhmyysoletus, johon minä puolestani viittasin. Kertaan vielä, että en usko löytyvän moniakaan lihavia, joille ei jossain vaiheessa joku olisi tuputtanut laihdutusajatusta suoranaisten herjojen tai hyvää tarkoittavien vinkkien muodossa. Ja silti on edelleen paljon lihavia. He eivät siis, kuten sanoin, ole tyhmiä. He varmaan ovat joutuneet omia muotojaan miettimään moneen kertaan. He tietävät, että ympäröivä maailma suhtautuisi heihin myönteisemmin, jos he laihduttaisivat oman terveytensä tai esteettisten syiden vuoksi. Useimmat ylipainoiset ovat varmaan törmänneet siihenkin, että heillä (sukupuolesta riippumatta) riittäisi vientiä seurustelumarkkinoilla paremmin, jos elopainoa olisi vähemmän.
Sinä voit toki arvostaa sitä, että ihminen hoitaa kroppaansa. Luulen, että tyttöystäväsi ei ole tyhmä, vaan ymmärtää, että "itsestään huolehtivia" arvostetaan monesti enemmän. Silti hän on ylipainoinen.
Mutta sitten sanot, että "mielestäni minulla on kyllä täysi oikeus myös vaikuttaa siihen, että tämä tyttö voisi myös olla hoikemmassa kunnossa". Aha, ja millä perusteella? Siksikö, että olet hänen poikaystävänsä? Mihin muihin ihmisen omassa vapaassa päätäntävallassa oleviin asioihin sinulla on mielestäsi "täysi oikeus vaikuttaa"? Hiusmuoti? Silmälasien tai piilarien käyttö? Entä työpaikka? Harrastukset? Onko sinulla peräti täysi oikeus vaikuttaa siihen, mitä hän tekee omistamallaan maallisella mammonalla (oli sitä paljon tai vähän)? Missä menee raja?
On aivan totta, että voisit kulkea myös laihemman tyttösi rinnalla. Joko tämän nykyisen, jos hän saa laihdutettua tai sitten jonkun valmiiksi hoikan. Mitäs oikeuksia ajattelit jättää tyttöystävällesi?
En ymmärrä miksi sinun täytyy noin kimpaantua alkuperäisen kirjoituksesta.Hänhän haluaa loppujen lopuksi pelkkää hyvää sekä tyttöystävälleen että itselleen- siis heidän suhteelleen.
Sitäpaitsi, jos hän on jo ihastunut naiseen, ei se tarkoita että vain laihana tyttö kelpaisi.
Hikosit aivan syyttä.
Tämän takia en tänne ole enää viitsinyt kirjoittaa. Kyselin vinkkejä, mutta tässä alkoi heti tämä epäileminen, että haluan vain jonkun "näytekappaleen". Onhan se tietenkin mukavampi, jos hän on laihempi, kelpaa minulle kuitenkin sellaisenaan.
Kuules aurinkoiseni, ole toki mitä mieltä haluat, mutta yritä sentään lukea viestiketjuja ennen kuin kommentoit niitä. Karrus vastasi minun kommenttiini ja minä puolestaan hänen.
Jos "kiihkoiluksi" lasketaan se, että esittää muutaman kysymyksen siitä, missä Karruksen mielestä menee kunkin ihmisen itsemääräämisoikeuden rajat (koska niistä tässä minun mielestäni on kysymys), niin kyllä, sitten kiihkoilen. En usko, että ihminen, joka haluaa heti suhteen alussa ryhtyä muuttamaan toista osapuolta "haluaa loppujen lopuksi pelkkää hyvää sekä tyttöystävälleen että itselleen- siis heidän suhteelleen". Mutta sekin on vain mielipiteeni.
Juu, "epäonnistuin" kyllä siinä, että en ollut samaa mieltä Karruksen ja joidenkin muiden kirjoittajien kanssa, että tytön ylipainolle pitäisi jonkun muun kuin tytön itsensä jotain tehdä. Olen nimittäin vakaasti sitä mieltä, että meistä jokainen saa olla juuri sitä, mikä itselle parhaiten sopii - kunhan sillä ei estä muita olemasta myös sitä, mitä heille parhaiten sopii. Saatanpa olla sitä oikein kiihkomielisestikin. ;-)
Mutta toki, jos sinä haluat elää maailmassa, jossa yhä enemmän arvostellaan ihmistä ulkonäön mukaan ja vaaditaan kaikkia sopeutumaan samaan muottiin, oikein hyvä niin. Realismiahan on, että siihen suuntaan ollaan joka tapauksessa menossa, eli tulet olemaan enemmistössä ja minä vähemmistössä.
noi teidän kirjoituksenne, joka ikisen :)
Sitäpaitsi, olen itse entinen "pullukka", joten en TODELLAKAAN halua että ihmiset kuulluu samaan muottiin.Laihduin, sillä tiesin että MINULLE tulee parempi olo.Ja lyön vetoa että normaalipainoisena jokaikisellä ihmisellä on parempi olla.
että tällastä.
En oikein päässyt perille millaisesta ylipainosta on kyse, kun tuntui että taitaa olla enempi kiinni siitä ettei ole missimitoissa.. =) En tarkoita pahalla. Mutta mun mielestä sä voisit ihan pokkana ehdottaa että lenkkeilisitte tai liikkuisitte yhdessä, suoraan toiselle laihduttamisen ehdottaminen on aika riskipeliä. Vaikka itse varmaan oletkin tosi timmissä kunnossa ja harrastat jo muuten liikuntaa niin ei varmaan olisi paha hiukan tehdä ylimääräistä jotta saisi toisen innostumaan mukaan, yksin on kuitenkin aika tylsää lähteä lenkille ym. Yritä keksiä joku kiva laji mistä voisit kuvitella hänen innostuvan, samalla saisitte laatu aikaa keskenänne. Onnea yritykseen, mutta muista että väärin esitetty laihdutuskehoitus voi jättää pitemmät seuraamukset kuin vain välirikon...
En ole tässä hakemassakaan hänelle mitään missinmittoja, vaikka eihän ne pahitteeksi olisi;)
Häntä ei välttämättä voisi sanoa ylipainoiseksi, mutta pientä ylipainoa hänessä on. En tarkoita, että hänen pitäisi olla aivan rasvattomassa kunnossa, tai päkki pitäisi näkyä. Mutta siinä vaiheessa kun vatsa pömpöttää ja näyttää hieman "kaljamahalta", niin voisi minusta kyllä hieman kiristää. Ei ole kuitenkaan kiva fiilis, kun tuntuu tyttöystävä painavan lähes itse paljon kuin minä.
Siis tämä hänen ylimääräinen on aivan selvästi huomattavissa. En halua tämän keskustelun lähtevän mihinkään väärään suuntaan (esim. kun tässä joskus aikaisemmin erästä missiä haukuttiin ylipainoiseksi), vaan kaipaan vinkkejä miten tämän tilanteen voisi hoitaa.
kerran että haluatko tyttöystävän vai esittelykappaleen... jos haluat tyttöystävän eli hänet niin puhumalla hänelle hän ymmärtää.. kyllä hänkin varmasti haluaa olla kaunis ja ehkä vielä laihempi kuin on. Omalla kohdallani asia on ainakin niin. Monet ristiriitaiset keskustelut asiasta käytyäni ja kaikenmaailman vaiheet läpikäytyäni uskon sen että en usko ketään muuta kuin itseäni ja peiliäni.. kaiken maailman kaverit ja naispuoliset yleensä väittävät aina ihan muuta kuin totuus on, eli että hyvä, ehkä se on todellakin sitä kateutta, mutta jotain pahaa siinä asiassa on, tai sitten se johtuu vain omasta päästäni. Kun vain pystyisi luottamaan kavereihin, mutta kun ne sanovat aina noin, ja se ei pidä paikkaansa, että sellaista. Että kavereiden mielipiteet ovat silkkaa puppua.
En ole maininnut haluavani mitään missimitoissa olevaa, tai esittelykappaletta!
Yksinkertaisesti olisi mukavaa, jos kumppanini pitäisi myös omasta vartalostaan huolta. Mutta kyllä sen myönnän, että vakavammassa suhteessa myös ulkonäön pitää olla miellyttävä. Minusta nämä "ei ulkonäöllä" ole mitään väliä", ovat melko turhia jeesustelijoita.
lle kävi niin että se rupsahti kun rupes seurusteleen, ei millään pahalla, mutta minä olen samaa mieltä..että mieluummin liian laiha kuin lihava.
Taidat olla kovin nuori? Asiahan on niin, että 10 vuoden laihan suhteen jälkeenkin saattaa toiselle/molemmille ylikiloja tulla, joillekin reippaastikin 30-40 kg. Miten sitten suu pannaan, kun asiasta puhutaan ja puhutaan, mutta paino senkun nousee? Erotaanko kenties? Että muuten meillä meni mukavasti, mies vain painoi 30 kg liikaa...
Ainoa asia mitä voit naisesi laihtumista edistää, on treenata/liikkua itse kuin hullu ja syödä vähän vähäkalorisesti säännöllisesti. Ei välttämättä tehoa sekään, tai pitkään aikaan. Kannattaa silti kokeilla... Ei sekään haitaksi ole, että itse näyttää hyvältä :).
Kun ja jos jotenkin "päätät" hoikennusoperaatiota
käynnistää, jokainen sanomasi sana on sinun myös oman itsesi kannalta punnittava tarkoin.
Jos pelästytät/ pahastutat/ suututat naisesi kommentoimalla jollakin sellaisella tavalla, joka tätä edes laittaa miettimään ajatusta: "miksi tuo nyt noin...enkös mä kelpaa...jne", saat helposti sellaisen painolastin mukaasi, ettet siitä eroon pääse niin helposti, kuin mahdollisesti muutamasta ylimääräisestä kilosta.
Nainen saattaa alkaa häpeilemään omaa vartaloaan ja mahdollisesta painonpudotuksestakin huolimatta peili siellä päässä saattaa väittää, että tuo ei pidä minun kropastani...ja läheisyys ja kosketus jne saattavat vääristyä ja vaikeutua... Häpeilee omaa kehoaan ja moni asia mutkistuu.
Et voi "hoitaa" tätä asiaa mitenkään. Joko hyväksyt naisen sellaisena kuin hän nyt on, tai sitten lopetat seurustelun. Ei ole muita vaihtoehtoja. Toki voit laitella kevyttä ruokaa ja hankkia yhteisiä liikuntaharrastuksia ja voi olla, että sinun ongelmasi katoaa ja naisestasi tulee mieleisesi. Mutta et voi pyytää häntä laihduttamaan ilman että loukkaisit häntä.
Seurustelussa, parisuhteessa on aina pohjimmiltaan kyse siitä, että ihminen tuntee itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi sellaisenaan. Jos uhkaat tätä perusturvallisuuden tarvetta nyt, se uhka säilyy aina, vaikka naisesi pelästyisikin yrittämään laihduttamista ja onnistuisi siinä. Toivottavasti ymmärrät ja punnitset tilanteen nyt tarkasti.
Sillä ei niinkään ole merkitystä, mitä sanot, vaan sillä MITEN sanot.
Jos kyseessä on muutama liikakilo, niin on typerää sanoa "sinun pitäisi vähän laihduttaa". Asioiden tuomien esille on taitolaji, eikä voi liikaa panostaa siihen, että osaisi sanoa asiat hienotunteisesti kunnioittavasti ja toista loukkaamatta.
Kuitenkin pidemmän päälle on kyettävä sanomaan myös ikävät asiat kumppanille ja siinä on satasen plussaa, kun tietää MITEN sanoo.
Jos sanot laihduttamisen sijasta, että arvostat erittäin paljon ihmisessä sitä, että hän välittää ja haluaa huolehtia itsestään ja samalla sanot, että arvostat kumppanissasi sitä, että hän välittää ja huolehtii itsestään. Niin viesti on selkeä, mutta ei kohdistu henkilökohtaisesti ja osoita kumppanissa "vikoja". Tässä on myös se piirre, että sinun on oltava itse sanojesi mittainen omalta osaltasi, sillä et sinä kumppania ole mihinkään muuttamassa, vaan kertomassa omasta näkökannasta, etkä voiitse sotia sitä vastaan.
Sinä olet itse paras kannustin hänelle ja hän sinulle. Älä yritä muuttaa häntä, sillä et tule onnistumaan, muuta sen sijaan itseäsi ja kannusta häntä lähtemään mukaan, niin kannustatte parhaiten toisianne.
Olen tätä hieman kokeillutkin, eli kertonut hänelle siitä, miten en voi käsittää ihmisiä, jotka eivät omasta kunnostaan/terveydestään pidä huolta. Ehkä pitäisi enemmän tätä hänelle tuoda esille.
positiivinen aspekti mukaan. Älä sano, että et voi käsittää heitä, jotka..., vaan sano, että arvostat sitä, että pitää itsestään huolta.
Ethän vain suunnittele ensin puhuvasi pitkään ja hartaasti kautta rantain ja asian sivusta ja vierestä ja vihjailevasti siitä miten SINÄ et "voi käsittää ihmisiä, jotka eivät omasta kunnostaan/terveydestään pidä huolta."
Ja sitten mene töräyttämään jossain välissä että "kultu, miten olis jos pudottasit pari kiloa kun mua vaivaa kun sä oot vähän pullee?"
Menee perseelleen... menee menee, usko pois. Annat vaan turhaan kuvaa että SINUN mielestä HÄN EI huolehdi itsestään mutta että SINÄ tässä joudut huolehtimaan niistä HÄNEN puolestaan.
Ei hän varmaankaan enää mikään lapsi ole ja tarvitse toista ihmistä sanomaan mitä hänen tulisi tai kuuluisi itselleen tehdä.
Varsinkin kun kyse nyt ei kuitenkaan ole "käsittämättömästä ylipainosta".
Parasta olisi jos ensin osoittaisit kiinnostusta siihen hänen kv-kilpa aikaansa, juttelisit siitä millaista se oli ja millaisia paineita hänellä silloin ehkä oli näiden ravinto-asioiden kanssa. Ottaisit vähän etukäteen selvää ja kartoittaisit sitä aluetta jos et paljon siitä tiedä. Se saattaa olla niin rankkaa ja stressaavaa menneisyyttä, että hän siitä kerran eroon päästyään on todennut että sellaista rääkkiä ei kiitos enää.
Voihan olla että hän nyt nauttii siitä että hänellä on vierellä ihminen joka näkee vähän muutakin kuin sen kilon-kaksi liikaa, tai joku joka ei alvariinsa kyttää mitä suuhun laitetaan.
Paras keino on todellakin tuo saamasi neuvo keksiä yhteisiä liikunnallisia iloja, käydä lenkillä tai kävelyllä. Ehkäpä hiihtämässä? Seksikin polttaa kaloreita, niin kuin varmaan tiedät ;-)
Mutta varo antamasta sitä kuvaa että tämä muutaman kilon (?) ylipaino nyt on sinulle se ongelma. Sehän ei ole hänen ongelmansa ollenkaan.
Ja rakkaushan on sitä että hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on. Ja niitä piirteitä mitä ei voi hyväksyä, pitää vain oppia sietämään.
Sillä ethän sinäkään... ole täydellinem.
:-)
Tästä painosta..ei ole kyse parista kilosta, karkeasti arvioisin, että jos normaalivartolaan verrataan, niin painoa on noin 10-20 kiloa ylimääräistä. Arviointi on vaikeaa, mutta sitä ylimääräistä on. Normaalivartalolla en nyt tarkoita sitten mitään langanlaihaa.
Kyllä sinun kannattaa ottaa asia puheeksi. Luulen, että entinen kilpaurheilija kaipaa nyt vaan vähän potkua peppuun ja paino lähtee putoamaan. Kehu hänen aiempaa vartaloaan, sano että näytti hyvältä kilpaillessaan. Kilpaurheilija on aina kilpaurheilija nimim kokemusta on, ja painonhallinta onnistuu hyvin helposti. Aina siitä ei vaan jaksa huolehtia jos tuntuu, ettei siihen ole (muka) syytä. Kilpaurheilijalle, vaikka entiselle, tuo 10-20kg:n pudotus on parin kuukauden hyvin helppo leikki. Haasta se siihen!
Mulla meni aikoinaan jalka, paino nousi, ja kyllähän monet siitä huomauttivat kun paino ei laskenutkaan heti. Mutta sitten otin itseäni niskasta kiinni ja tiputin kilot. Ja yllätys yllätys: olen todella tyytyväinen että "sain aikaiseksi" sen operaation. Ilman ulkopuolista potkua en olisi välttämättä saanut aikaan mitään.
Tätä mieltä itsekin olen. Miksei tämä nainen voisi haluta samoja mittoja, kuin mitä hänellä on aikaisemmin ollut? Tai ei ehkä enää mitään akviiviaikojen mittoja, mutta kuitenkin solakampaa vartaloa?
Mutta toisaalta, miksi hänen pitäisi haluta niitä, jos lopultakaan ei ollut kyse suuresta ylipainosta. Toisaalla puhut vain pienestä pömppömahasta, toisaalla 10-20 kilosta. Se on aika iso haitari, ja mihin sitä vertaat? Painoindeksiin vai omiin käsityksiisi siitä, miten pitäisi olla? Oletko ajatellut, että entäpä, jos hän on aivan tyytyväinen nykyisiin mittoihinsa eikä voisi mitenkään ymmärtää, jos alkaisit "kouluttaa" häntä lähemmäs aktiivimittoja?
Jos et halua esittelykappaletta, kuten olet vakuuttanut, niin miksi tämä asia on sinulle niin tärkeä?
Aika karkea arvio tuo 10-20kg... Itse olisin aika tankki 20 kg ylipainoisena. Liikun ja kuntoilen nykyisin melkolailla ja sen voin sanoa, ettei paino ole laskenut vaan pikemminkin kohonnut "normaalista" n. 3 kg. Lihas painaa enemmän kuin läski.
Itse olin 30kg hoikempi tutustuessani mieheeni.Kului vuosia ja ystävyys muuttui seurusteluksi.Kun hän oli osoittanut pitävänsä minusta(jonka sinäkin olet tehnyt,ethän muuten olisi aloittanut suhdetta)hän otti aiheen varovasti esille. Kyse on siitä että kun oppii tuntemaan ihmisen paremmin,osaa valita sanat niin että tuottaa mahd.vähän "vaurioita". Kun mieheni kehui aikaisempaa olemustani ja hellästi puhuen ihmetteli minne se itsestään huolta pitävä ja liikkuvainen tyttö on hävinnyt,minusta tietysti tuntui pikkuisen nololta,mutta tajusin hänen olevan oikeassa. Kaikkien naisten itsetunnot ovat hyvin erilaisia,eikä hän välttämättä todellakaan mene rikki painosta puhuttaessa. Esim.omat kipupisteeni ovat aivan muilla elämänalueilla.Minusta tunteesi ovat erittäin inhimillisiä,naisesi saattaisi pohtia samaa asiaa mikäli tilanne olisi toisin päin. Toivottavasti hän ymmärtää kuinka vaikeaa sinun on ottaa aihe puheeksi ja arvostaa rehellisyyttäsi. Neuvottelutilanteet ja kritiikin vastaanottaminen ovat erinomaisia suhteen toimivuuden mittareita.Tekstistäsi sain vaikutelman hyvin fiksusta miehestä,olen varma että saat keskustelemalla hänen kanssaan paljon hyvää aikaan. Ihannetapauksessa pääsette niin syvälliselle tasolle,että naisesi uskaltaa analysoida niitä psykologisia syitä jotka ovat aikaansaaneet itsestään ja hyvinvoinnistaan piittaamattomuutta.
Sinulla oli hyviä neuvoja ja kyllä olen ajatellut tämän asian jollain tavalla ottaa puheeksi. En ehkä nyt heti, mutta jossain vaiheessa kuitenkin, onhan siinä pienet riskit, mutta pakko kait ne ottaa. En vaan halua tämän suhteen menevän tämän takia mönkään, koska muuten meillä synkkaa erittäin hyvin.
Mitä mieltä tyttöystäväsi on vartalostaan? Ehkä sellaista voi kysyä melko turvallisesti. Pahinta mitä voi tapahtua, on että hän kysyy mielipidettäsi vartalostaan. Siinä tapauksessa voi olla ehkä "hieman" suorempi.
Mutta alkuperäiseen aiheeseeni. Jos tyttöystäväsi on tyytyväinen vartaloonsa ja sinä et (hänen vartaloonsa) niin sitten teillä on ongelma. Jos taas hän ei ole (etkä nähtävästi sinäkään) ongelma helpompi hoitaa, koska se on selvästi yhteinen.
Tätä samaa kysymystä ajattelin kanssa kysyä häneltä. Ajattelin vain jotenkin ja jossain vaiheessa kysyä hänen omaa mielipidettä vartalostaan, mitä mieltä hän siitä on jne..
Tämän avulla voisi saada selvää, voisiko hänelle tästä asiasta puhua jotenkin kivuttomasti. Jos hän olisi samaa mieltä, niin olisi tietenkin molempien kannalta helpompaa.
Kun tätä joskus kysyn, luulenpa vain, että samalla tulee vastakysymys, että mitä mieltä minä olen hänen vartalostaan. Siinäpä en sitten tiedä, pitäisikö olla mahdollisimman suora, jos hän ei ensin omaa mielipidettä sano.
Asian kanssa kannattaa olla varovainen! Tutustu ensin kunnolla toiseen jotta saat selville kuinka hyvä/huono itsetunto tällä on,jottet loukkaisi pahasti häntä tällä painoasialla.
Kun oma poikaystäväni aikoinaan huomautti reisistäni- ja vatsasta,että ne tarttevat kiinteytystä loukkaannuin aika pahasti asiasta...olin nimittäin juuri ennen hänen tapaamistaan laihduttanut reilusti ja en ollut vielä ehtinyt aloittaa jumppaa joka kiinteyttää.Itse olin tällöin ylpeä saavutuksestani,mutta en enää tuon kommentin jälkeen! Tuosta huomautuksesta kärsin vieläkin,sillä itsetunto on aina ollut mulla hyvin heikko.Vieläkin koen itseni rumaksi ja esim.seksistä en kykene nauttimaan koska häpeän kroppaani niin paljon! kaikki muut naiset ovat paljon kauniimpia ja seksikkäämpiä.Toinen ongelma on se,että liikunnasta ja kalorienlaskemisesta on tullut pakkomielle,liikuntaa paljon joka päivä ja ruokaa vähän,enintään 1400Kcal/pvä.Ja jos sorrun syömään pikkuisen enempi tai jotain herkkuja niin sitten sormet kohti kurkkua...
Eli varaa tutustumiseen ensin aikaa ennenkuin otat asian puheeksi,jottet jätä pahoja arpia hänen itsetuntoonsa!
Mietin tässä ,että miksi on tuota ylipainoa tullut.Onko e-pillerit,vai onko taustalla joku masennuskausi,tai sellaista? Itsellä on muuten kokemus tästä laihtumisesta.Miesystäväni tuli eräänä kauniina kevättalvipäivänä luokseni tohkeissaan,ja sanoi,että nyt kuule lyyli lähdetään lenkille,ja aletaan harrastamaan terveitä elämäntapoja!Nyt loppuu mussutus ja lähdetään ostamaan lumikengät!Haastoi minut mokoma,ja siitä se lähti.:) Olin vähän aikaa huuli pyöreänä,mutta innostus tarttui,ja olin pian täysillä mukana.Kaverillakin oli mahaa jonkin verran,joten laihtumisasia oli kummallekkin kyllä ihan paikallaan.Ne lumikengät oli muuten ihan hyvä juttu,niillä saa hyvin kunnon hikiliikuntaa niin halutessaan.Onnistuisiko joku tällainen teillä?Oletko itse hoikka vai voisiko avata pelin vetoamalla vaikka "kohonneeseen verenpaineeseen"tai johonkin,joka vaatisi elämäntavan muutosta?Liikunnallisena ihmisenä naisystäväsi voisi hyvinkin innostua tällaiseen.Ehkä teille yhteinen harrastuskin saisi näin alkunsa?Voisi sanoa,että karikot kiertäen pääsisi sitten tavoitteeseen..
Lähinnä tässä nyt vaivaa se, että jälleen lihavat/ylipainoiset ovat niitä itsestään huolehtimattomia possuja, jotka mässäävät illat pitkät sohvalla rasvanorot suupielistä valuen. Terveellisistä elämäntavoista ei mitään hajua ja rasvaruokaa vaan mätetään.
Eli millaiset tämän naisen elintavat ovat? Ei tarvita niin kauhean paljon, että kilot kertyvät ja liikuntahan ei varsinaisesti laihduta vaan ruokavalio. Ja paljonko sitä painoa oikein on? Voihan olla, että jos on kilpaurheiluaikana joutunut olemaan tiukoilla, niin nyt ei koe sitä enää mitenkään mielekkääksi. Silti ollaan kaukana itsensä ei-huolehtimisesta.
Mietinpä vaan, että kuinka sitten aloit moisen suhteen, jos tämä niin paljon vaivaa.
Tästä nousee varmasti meteli täällä, mutta kokeile... "Hei, sä olet laihtunut! Olet, jos mahdollista, vieläkin paremman näköinen kuin aikaisemmin!" Siis vaikka ei olisikaan. Eihän tuo ole loukkaavaa, vai onko? Musta se on parempi tapa vihjaista että pidät hänestä hiukan laihempana(kin!), kun vaikeasti vääntää, että viitsisks kuule vähän tiputtaa painoa, musta olet vähän lihava. Katsos, on paha paikka jollei kelpaa kumppanilleen :(. Sit vaan ne kevyet ruuat ja liikunnat päälle, niin johan tapahtuu ;).
Naisella ulkonäkö on usein aika herkkä kohta, monesti enemmän kuin mikään muu, ehkä oikeasti ongelmallisempi asia. Moni nainen kärsii ulkonäöstään, vaikka siinä ei muiden ihmisten mielestä olisi edes mitään vikaa, vaan jopa päinvastoin.
Mieti, mikä on oma arka paikkasi. Onko jokin asia elämässäsi, joka on aika kipeä, jos sen asian joku ottaisi puheeksi. Mieti, kuinka paljon haluaisit, että kolmen kuukauden vanha tuttavuus ottaisi tämän sinun akilleen kantapääsi puheeksi "ihan vaan koska olisi kiva, että tekisit sille jotain". Ja jos se vielä olisi ihminen, johon haluaisit luoda ehkä pidempää suhdetta ja luottamusta. Ehkä siitä saat vastauksesi, oletko oikeilla jäljillä tässä missiossasi.
voi hoitaa asiaa loukkaamatta tuota naista. Kaikenlisäksi kaikenlainen huomauttelu hänen painostaan ei saa häntä laihtumaan grammaakaan, mutta päinvastoin, lihomaan saa... Harva on huvikseen ylipainoinen. Lihavat myöskin tietävät olevansa lihavia, ei sitä heille enää tarvitse kertoa. Tarve/halu laihtua on tultava ihmisen sisältäpäin.
koska jokainen nainen suhtautuu vartaloonsa ja sen arvosteluun niin tuntosarvet pystyssä ettet ikinä saa anteeksi jos tuollaisen asian möläytät. Itse olen erittäin hoikka nainen mutta koen takapuoleni liian leveäksi ja rinnat liian pieniksi joten jos minulle niistä huomautettaisiin se olisi paha paikka. Vaikka mieheni sanookin nauraen asiaa kysyessäni ettei kyseessä ole leveä takapuoli vaan "liian" hoikka vyötärö siltikin kun ajattelen asiaa käännän sen toisinpäin. Naisesi olettaa että sinä hyväksyt hänen liikakilonsa ja on onnellinen siitä että juuri te olette löytäneet toisenne. Ajattele vaan mitä tapahtuu kun hän tajuaa että liikakilot ovat kuitenkin sinulle jonkintasoinen ongelma. Ehdottaisin että vain vaivihkaa veisit häntä liikunnallisiin harrastuksiin. Yhdessä harrastaminen saattaisi antaa hänelle potkua jatkaa yksinkin. Tämän kirjoitti nainen.
Mielestäni neuvojen antamisen tässä tekee haasteelliseksi sen, että olette tunteneet toisenne vasta kolme kuukautta. Tunteeko siinä ajassa jo toisen niin hyvin, että uskaltaa sanoa toiselle mielipiteensä hänen ulkonäöstään. Toisaalta, tarvitseeko asiasta vihjata ollenkaan sanallisesti: ota tyttöäsi kädestä kiinni ja menkää kävelylle. Me siippani kanssa kävelimme paljon suhteemme alussa ja kilot pysyivät kurissa. Mutta kun kävelyt lopuivat, olen nyt samassa tilanteessa kuin sinun tyttösi: turhat kilot pitää saada kuriin.
Siippani on huomauttanut kiloista suoraan (seurustellaan kolmatta vuotta) ja myönnän itsekin, että olisi mukava olla jälleen hoikka ja mahtua mielihameeseen. Neuvoni on, että älä ole kovasanainen, sillä sohvaperunaa pitää teoin "potkia" liikkeelle. Olemme keskustelleet laihduttamisesta ja itse ehdotin tällaista, että joka kerta, kun olen laihtunut kilon tai kaksi niin siippani ostaisi esim. ruusun ;) Voisit yllättää mielitiettysi jollain pienellä lahjalla, kun huomaat, että hän on laihtunut lenkkeilyn seurauksena. Kyllä ihmisestä näkee onko edes hieman laihtunut, vaikkei ilmoittaisi tarkalleen kilojen pudotusta. Kannustaminen kannattaa aina, mutta itsestä se laihuttaminen lähtee! Ottakaa tavaksi urheileminen yhdessä.
Teet kyllä elämäsi virheen, jos otat uuden tyttöystäväsi painon puheeksi. Vaikka esittäisit asian miten 'fiksusti' tahansa, voin kertoa, ettei ole älykästä tapaa sanoa naiselle: olet muuten mielestäni läski, laihduttaisit, niin pitäisin sinusta enemmän.
Kun ilmiselvästi näyttäisi siltä, että nainen on täysin tyytyväinen ulkonäköönsä, niin mitä hittoa sinä rupeat esittämään vaatimuksia. Todennäköisesti nainen on joutunut koko pienen elämänsä katsomaan ruokailujensa perään, jos kerran on kv-tasolla ollut urheilija. Niillähän on tosi tiukat ruokavaliot yms. joten ehkäpä hän on nyt vanhemmiten päässyt nauttimaan elämästä eikä kaikki aina pyöri urheilun ja tiukan ruokavalion ympärillä.
Jos jotain muutosta haluat, niin voithan kokeilla sitä, että keksitte yhteisen liikuntaharrastuksen tai rupeatte vaikka kokkaamaan yhdessä terveellisiä annoksia. Mutta puheeksi älä missään nimessä ota tätä asiaa. Et voi mennä kuin ojasta allikkoon.
Ainoa, mitä voit ehkä tehdä, on tosiaan huomaamatta hivuttaa häntä lenkkipoluille yhteisen harrastuksen tiimoilla.
Tai sitten sun vain täytyy muuttaa omaa suhtautumista ja ajatella, että hän on kaunis ja ihana nainen, vaikka oliskin 10 kiloa ylipainoinen. Tai onhan se vaihtoehto, että jätät naisen rauhaan jatkamaan omaa elämäänsä ja löytämään sen miehen, joka hyväksyy hänet kiloineen päivineen.
Sun provo onnistui aika hyvin, et ollut liian hyökkäävä vaan osasit sopivasti antaa porkkanaa kansalle.. =)
Sua ei missään vaiheessa kiinnostanut toisten ohjeet ja neuvot, ei vaan sä vaan selittelet miksi kysyt moista....
Hyvää jatkoa sulle ja toivon sulle monta laihaa tyttöystävää!!! =)
omien korvien väli, sillä ongelma on siellä... mieti vähän jos lyyli sanoisi sulle "sori vaan mut kun sulla on tommoset hampaat, niin en mä kyllä voi ajatella sun kanssa pitkäaikaista suhdetta. mä tykkään enemmän kato semmosista valkoisista tasaisista hampaista. ei tästä varmaan tuu mitään pitemmän päälle" - sun juttus on täsmälleen samaa luokkaa.
Kyselin vinkkejä, miten tätä asiaa voisin hoitaa. Nyt tänne on sitten alkanut tulla näitä moralisoijia aivan liikaa. Ei tarvitse tulla kertomaan omaa mielipidettä, jos ei sitä ole kysymykseen.
Teitä jeesustelijoita näyttävästi riittää kyllä jokapuolella, oletteko itse ulkonäöltä sen verran heikkoja, että ette kestä, jos joku haluaa omasta ja kumppanin ulkonäöstä huolehtia. Lisäksi tähän ulkonäöstä huolehtimiseen liittyy erittäin vahvasti oma terveys, liikunta terveet elämäntavat!
Teillä taitaa olla ongelma omasta ulkonäöstä, tai sitten olette joskus kuulleet kommenttia siitä.
Nyt on pakko todeta, että jos olet löytänyt jostain sellaisen säännön, jonka mukaan keskustelupalstalla saa vastata vain esitettyyn kysymykseen kirjoittajan haluamalla tavalla eikä ns. mitalin kääntöpuolelta ollenkaan, niin pistä äkkiä linkki, että me muutkin löydämme sen säännön. Tosin, jos olet palstoja lukenut, niin täällä vastaillaan niin paljon aiheen vierestä, että jutut loppuvat aika lyhyeen, jos kaikki alkavat totella määräyksiäsi orjallisesti.
Odottelin kiinnostuksella, kuka keskustelijoista ensimmäisenä lähtee tälle linjalle, että eri mieltä olevia aletaan mollata heidän oletettujen ulkonäköpiirteidensä vuoksi. Ja kuvaavaa tekstillesi ja tasollesi oli, että se olitkin sinä itse.
Huolehdi sinä vain siitä omasta ulkonäöstäsi, että on jotain, mistä tyttösi voi olla ylpeä kulkiessaan rinnallasi. Ja jos olet valmis ottamaan riskin, että satutat hänen itsetuntoaan kenties pahastikin (maailmassa on mm. paljon anorektikkoja), niin toki, siitä vaan kommentoimaan myös hänen olemustaan. Mitä kauneimmin sanankääntein tietysti, koska sitähän olet täällä epätoivon vimmalla etsinyt. Mutta säästä meidät palstalaiset siitä, että tulet tänne sitten itkemään, jos tyttö menee ihan sekaisin ja keskittyy vain ulkonäköönsä tai peräti jättää sinut (jota kyllä suosittelisin hänelle, jos tuntisin). Hyvää omanapaista elämää sinulle jatkossakin!
Niin, kertoisitko nyt vielä, että onko sillä naisella millaiset elämäntavat? Kyllähän sillä "tarkoitan vain hyvää" -syyllä on aina ihmisiä loukattu, pahastikin. Ja onko se pömppämaha (hieman ylimääräistä väärässä paikassa, vaikka paino voi olla normaalin rajoissa) vai selvä ylipaino (10-20 kg).
Ja muutamia faktoja. Vähän ylipainoiset ovat ihan yhtä terveitä kuin normaalipainoiset, jos liikkuvat ja elintavat ok. Laihuus ei ole tae terveydestä.
Ja ylipainoa voi kertyä ihan pienestäkin, sanotaanko suklaapatukka päivässä (tai yhtälailla vaikka pullo olutta) tekee aika paljon kaloreita vuositasolla ja jos juuri tässä mennään ylimääräisiin kaloreihin, niin siinähän sitä sitten on useampi kilo kertynyt ihan tekisi mieleni sanoa tyhjästä.
Joten huolehdi vain omasta ulkonäöstäsi ja terveydestäsi.
Ai niin, minulla ei ole ongelmia ulkonäköni kanssa, kiitos vaan. Eikä ihmeemmin ollut kyllä silloinkaan kun painoin 20 kg enemmän.
Kerron sulle että et mitenkään voi kertoa, vihjata asiasta naiselle ettei se vetäis hernettä nenään. Kertoi sen niin tai näin ihan varmasti jotenkin reagoi. Minä riehuin, huusin ja kiljuin että eikö sisin ole tärkein!? Sen jälkeen alkoi tapahtua meikäläisen päässä! Nyt kun katselen sen aikaisia valokuvia en yhtään ihmettele että kultsi viimein sanoi (nätisti kylläkin)asiasta. Tuskaa on ollut välillä mutta nyt ollaan timmissä kunnossa! Kiitos miehelleni, kiitos että rohkenit kertoa!!!
Vähän on arka aihe monelle, mutta jokainen haluaisi olla sopusuhtainen. Jos joku muuta sanoo, valehtelee.
Naiset eivät epäröi kehoituksissaan korjata ties mitä itsessäni. Kampaus, vaatteet, viinan juonti, viinan juomattomuus... Eihän mussa muuta olekaan, kuin vikoja! Eräskin ehdotti kauneusleikkausta. Pääsin ihan ilmaiseksi, kun vaihdoin sellaiseen, joka kehuu ulkonäköäni niin, että lähes hävettää.
Koetan poimia neuvoista toteuttamiskelpoiset, ja jos ei käy, niin ei sitten.
Tarkoituksena on kuitenkin miellyttää kumppania. Muuten suhde ei oikein toimi. En vedä hernettä nenään mistään. Kiva, jos naisetkin voivat olla objektiivisia!
Tsemppiä Sinulle! =D
Hei mulla on hyvä idea. Tää toimi ihan sika hyvin. Mulla nimittäin on 20 kiloa ylipainoa eikä mies oo kymmenen yhteisen vuoden aikana kertaakaan valittanut ääneen mitään.Ja vielä sen verran, että ylipainoa on ollut vasta 2-vuotta.
Pari viikkoa sitten hän todella hienovaraisesti oli vaihtanut digitaali-vaakaan patterit ja tuonut vaakan keittiöön jääkaapin viereen. Siinä hän pyysi jokaisen perheenjäsenen käymään ennen jääkaapille menoa. Itse hän astui siihen ensimäisenä.
Minäkin astuin vaakalle, mutta vasta kun talo oli hiljentynyt ja nyt olen laihiksella. Enkä todellakaan loukkaantunut vaan pikemminkin iloinen näin hienovaraisesta herätyksestä kohti terveempiä elämäntapoja.
On vain reilua,jos mies kertoo avoimesti tunteistaan sen sijaanettä alkaa pettää hoikempien kanssa kun ei kehtaa sanoa naiselleen mitä ajattelee. Anna palaa,Karrus!