Mulla ois tällanen ongelma, että tyttöystävä tuntuis kovasti olevan vielä minussa kiinni ja hokee näitä rakastan sua-juttuja, mutta oma kiinnostus on jo siirtynyt ihan muualle. Ja vielä suht kauas. Oma tyttöystävä ois ihan kaunis, mutta mutta... kaipaan varmaankin jotain perinteisempää kaunotarta. Sellaista joka ei turhia naputa, hoitaa kodin ja kakarat ja osaa arvostaa miestänsä.
Tapasin nimittäin nätin ja hyväluontoisen tyttösen talvilomani aikana kaukomailla matkaillessani. Tyttö tuntuu paljon paremmalta vaimoainekselta kuin tämä vielä minussa kiinni oleva tyttöystäväni, siivoaa ja kokkaakin mielellään. Olo on vähän kiusallinen kun en hennoisi häätää entistäkään. Olen kai liian hellämielinen? Toisaalta kun tyttöystäväni käsittääkseni jätti entisensä takiani, tämä ei liene hänelle mikään maata kaatava juttu?
Mitäs mieltä veikkoset olette? Mitä tehdä? Pitääkö entinen tyttöystävä jalkavaimona vai antaako kenkää saman tien? Minulla ei ole mitään erityistä tarvetta pitää kahta muijaa (kuten eräillä tuntuu olevan), mutta armeliaisuudesta voisin tietenkin olla edellisenkin tytön käytettävissä.
Tapasin nimittäin nätin ja hyväluontoisen tyttösen talvilomani aikana kaukomailla matkaillessani. Tyttö tuntuu paljon paremmalta vaimoainekselta kuin tämä vielä minussa kiinni oleva tyttöystäväni, siivoaa ja kokkaakin mielellään. Olo on vähän kiusallinen kun en hennoisi häätää entistäkään. Olen kai liian hellämielinen? Toisaalta kun tyttöystäväni käsittääkseni jätti entisensä takiani, tämä ei liene hänelle mikään maata kaatava juttu?
Mitäs mieltä veikkoset olette? Mitä tehdä? Pitääkö entinen tyttöystävä jalkavaimona vai antaako kenkää saman tien? Minulla ei ole mitään erityistä tarvetta pitää kahta muijaa (kuten eräillä tuntuu olevan), mutta armeliaisuudesta voisin tietenkin olla edellisenkin tytön käytettävissä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
en voi tuntea tilannetta täysin,enhän tunne suakaan.Mutta osaan astua pöksyihis siinä määrin ,että itselläni on sama tilanne--oma mies on täysillä kiinni mussa,mutta musta ei tunnu enää miltään..Ja toki kuvioissa on mukana se "toinen mies",jonka kanssa en kuitenkaan ole miestäni pettäny,enkä haluakkaan pettää!
Itse olen nykyiselleni (seurusteltu melkein 7v) kertonu,etten enää tunne läheskään niinku ennen.Sillon ku muutettiin yhteen (n.vuosi sitten),hyysäsin ja passasin miestäni minkä kerkesin, ja toki nytkin keitän,siivoan jne. mutta nyt lähinnä ihan vain oman itseni takia.
Nyt mieheni taas luulee,että kaikki on hyvin,vaikka itselläni olo päivä päivältä pahenee..Olenkin päättänyt ottaa asian tänään puheeksi,palauttaa miehen takaisin maan pinnalle..
Mun mielestä kenenkään ei tarvi olla väkisin toisen kanssa, ihan vain hellämielisyyttään,kuten sinä asian ilmaisit. Kyse on kuitenkin SUN elämästä,etkä sä voi uhrata sitä sen takia ettet halua satuttaa toista.Päätös on täysin sun oma,eikä kellään oo oikeutta tuomita sua siitä.
Nyt tietenkin mietit tarkkaan,mitä elämältäsi haluat--jospa kuitenkin rakastat nykyistäsi ja jospa uusi tuttavuutesi ei olekkaan sellainen kun ensivaikutelma antoi ymmärtää (niinku ei varmasti ookkaa!!!).
Jos vielä pitkän mietiskelysi jälkeen olet sitä mieltä,että nykyisestä on tultava "se entinen",kannattaa silloin olla hellämielinen, mutta kertoa todellinen syy suhteen lopettamiseen.Sinulla on oikeus lopettaa suhde,mutta hänellä on oikeus tietää totuus.
Ja mitä tuohon arvostamiseen tulee,niin mielestäni myös miehen pitäis kunnioittaa naistaan,eikä "jalkavaimona" pitäminen todellakaan edusta kunnioitusta.Ei voi kauhalla vaatia,jos on lusikalla annettu.
Ehkä sunkin pitäisi lopettaa tuo suhteesi, kun et kerran mitään hupia irti siitä saa.
Olet muuten väärässä tuon jalkavaimojutun suhteen. Juurihan Japanissakin on miespuolisten perillisten puutteessa alettu harkita jalkavaimoperinteen käyttöön ottoa nykykeisarille. Ja uskallan väittää että jos mahdollisuus tulee niin kyllä noita jalkavaimoehdokkaita tulee pilvin pimein kun noin arvostettu ja vauras herra on kyseessä. Sentään Jumalien sukua.
Ja jos se kerran herra keisarille kelpaa niin miksi ei meille pulliaisillekin?
Tuskinpa nyt tosissasi moisia edes kyselet - mutta jos nyt niin ikävästi sattuisi että olisitkin ihan vakavissasi: sanonpa sen että et ansaitse niin minkäänlaista naista, et minkäänlaista.
..haluatko taloudenhoitajan vai rakastajattaren!!
Ei tässä ansaitsemisesta ole kysymys. Ei suhteissa ja parisuhteissa ylipäätään ole kysymys "ansaitsemisesta". Kysymys on ennemminkin kaupankäynnistä.
Aattelepa ite. Olen ihan hyvinkoulutettu, hyvännäköinen kaveri ja talouteni on kunnossa. Olen siis haluttua kauppatavaraa, eikö totta? Olenko ansainnut tämän arvoni ja sen mukanaan tuomat naiset? Osittain ehkä olen, suurelta osin en. Totuus kuitenkin on se, että moni tyttö haluaa minut ennemmin kuin jonkun sellaisen, joka mielestäsi "ansaitsisi" naisen rinnallensa. Tuppaavat olemaan kilttejä ja aikaansaamattomia ressukoita sellaiset.
Ihmettelen, että sulla ylipäänsä on tyttöystävä. Joo, olis paras että jättäisit tyttöystäväsi, ettei hänen elämänsä kuluisi hukkaan tuollaisen sovinistisen paskiaisen kanssa!
En ole sovinisti, vaan persoonallinen mies. Jos joku nainen on vastaavassa tilanteessa niin suvaitsen samankaltaiset ajatukset hänellekin.
Vaikka kyllä mielestäni naisen kuuluu ainakin sängyssä alistua miehellensä... ;)
On todella ihme että noin ajattelevia ihmisiä vielä löytyy. "kaipaan varmaankin jotain perinteisempää kaunotarta. Sellaista joka ei turhia naputa, hoitaa kodin ja kakarat ja osaa arvostaa miestänsä.
" Kyllä varmaan jokaine ihan mielellään siivoilee ja kokkailee, kunhan siitä ei tarvitse yksin ainoastaan huolehtia. Ajattele nyt itsekkin hyvä ihminen. Kyseessä on kaksi aikuista ihmistä,jotka molemmat varmasti osaavat huolehtia itse itsestään. Ja mitä tulee kotitöihin, niin miksi naispuolisen kumppanin pitäisi tehdä kotityöt yksin. Jos molemmat käyvät töissä ja töiden jälkeen pitäisi tehdä ruokaa ja ehkä tiskata ja siivota jäljet, niin mikä ihme saa sinut kuvittelemaan että sinun ei tarvitse niitä asioita tehdä? Mitä sinä tekisit sillä aikaa? Katsoisit tv:tä?
Enkäpä usko että tämä hyväluontoinen tyttö jota ajattelit tulevaksi vaimoksi,myöskään sulattaisi tällaista touhua.
Pistää miettimään että jos olet joskus asunut yksin, niin miten olet ylipäätänsä selvinnyt kaikesta siivouksesta, ruoanlaitosta, pyykinpesusta ja kodin siisteyden ylläpidosta yleensä.
Kuka sinua voi arvostaa jos ajatusmaailmasi on noin suppea. Me elämme nyky-yhteiskunnassa jossa on (yleensä) kaksi työssäkäyvää ja toimeentuloa hankkivaa aikuista, jolloin vastuu lasten kasvatuksesta sekä kodin siivoaminen ja muut elämään kuuluvat vastuualueet kuuluvat molemmille yhtälailla.
Yritän nyt niin ystävälliseen sävyyn kuin vain suinkin kykenen, valaisemaan maailmaasi. Tulevaisuutesi tulee olemaan todella yksinäinen jos asentteesi ei muutu, tai sitten sinulla kai todella hyvä tuuri ja löydät naisen joka ei yksinkertaisesti ymmärrä kuinka häntä tullaan käyttämään järkyttävällä tavalla hyväksi koko hänen loppuelämänsä.
Lopuksi kysyisin että mitä sinulla on annettavaa naiselle? Tai millä olet pitänyt nykyisen tyttöystäväsi tyytyväisenä.
"Jos molemmat käyvät töissä ja töiden jälkeen pitäisi tehdä ruokaa ja ehkä tiskata ja siivota jäljet, niin mikä ihme saa sinut kuvittelemaan että sinun ei tarvitse niitä asioita tehdä?"
En varmasti missään kohtaa kirjoitustani todennut että naiseni tarvitsisi käydä töissä. Kodin 100% hoito yhdistettynä työpäivään olisikin liian raskasta. Kodinhoitohan on työtä. Ja lasten äitinä toimiminen ei todellakaan ole mitään hermolepoa.
Uusi kiintymykseni kohde tienaa tällä hetkellä n. 130 euroa/kk ja paiskii pirusti töitä, mutta minun naisenani hänen ei tartte tehdä varsinaista duunia ja elintaso nousee selvästi. Ymmärrätkö nyt, mitä minulla on hänelle tarjota? Tarjoan hänelle miellyttävää elämää ja miellyttävän itseni. Voi olla hankala ymmärtää täällä pullamössö-Suomessa koko ikänsä elänneen tytön sitä hyväntahtoisuutta joka uuden neitoseni kohdalle osuu.:)
Jos kerrankin kaltaisesi miehet älyäisivät mennä mieluummin "naistensa" perään, eivätkä raahaisi niitä tänne "pulla-mössö-suomeen" siihen saakka, kunnes seuraava "palvelijatar-kotihengetär-vaimoehdokas" vie edellisen paikan paremmilla kriteereillä! Ei ihme ole, että ainoa kriteeri naisellesi sulla on kodin taidot ja lasten kasvatus, susta kun selkeästi ei olisi kumpaankaan näistä, puhumattakaan tasa-arvoisesta suhteesta, jossa naisen muillakin avuilla olisi merkitystä. Kas kun voisit tuntea itsesi peräti jalkamieheksi älykkään naisen rinnalla, jonka kanssa pitäisi ehkä jopa keskustella (kätevää muuten, kun ulkomailta tuodun vaimokkeen voi opettaa puhumaankin mitä haluaa.. ;) )
Onnea sulle samalla saralla kuin aiemminkin - mitään parempaa et ansaitsekaan.
Älä, älä tyttö kuule. En minä mitään tyhmää kanaa itselleni ole halajamassa. Pidän tärkeänä sitä että parisuhteessa ollaan älyllisesti suht' tasavertaisia.
Mitä noihin kriteereihin tulee, ne ovat henkilökohtainen makuasia. Minä olen kiireinen mies, ja vaikka ajatus omien lapsien kanssa telmimisestä on sydäntä sykähdyttävä, en voi töitteni takia satsata kotona olemiseen kovinkaan paljoa aikaa. Katson lisäksi että lapsilla on oltava täysiaikainen huoltaja, äiti tai isä. Ja koska minä tienaan leivän, on luonnollinen järjestys se, että nainen hoitaa kodin.
Älä käsitä väärin, minä arvostan erittäin korkealle kodinhoidollista työtä. Sen takia en vaatisikaan ilmoissa ikänä naiseltani työssäkäyntiä kaiken tuon lisäksi. Suomen kielen opettelu ja kodinhoidolliset työt ovat riittävä työmäärä neitiselle.
Ja mitä tuohon "menisit itse sinne"-retoriikkaan tulee, niin muistuttaisin että pääministerimme ja muutkin valtiolliset tahot ovat olleet huolissaan maamme väkiluvun pienuudesta ja syntyvyydestä. Pidän itseäni isänmaallisena halutessani tehdä ainakin neljä mukulaa tähän maahan, joka kaikesta huolimatta on se rakkahin kotimaani.