kerrotaanpas taustaa: miehelläni on ollut muutamia nettiystäviä, siis naispuolisia. En tiedä tarkalleen suhteen laatuja mutta ihastumista on varmaan tapahtunut. Mieheni on netissä jokapäivä ja minulla v*'uttaa tietenkin.
No, eilen sitten päätin, että minäkin kokeilen sitä chattiä ja niin vain kävi että tuli juteltua melkein koko yö kiinnostavan ihmisen kanssa, miehenä tämä ei minua kiinnostamutta mutta kiintoisa keskustelu kumminkun.
Mieheni vetäisi aivan järkyttävät pultit tästä. siis kuinka naurettavaa? Kyl hän saa tehdä mut auta armias kun minä. Nyt aamulla sitten uhkasi erolla.
Niin mulla on ihana olo kun hän sai vihdoinkin maistaa omaa lääkettään, olisi saattanut tajuta minunkin tunteita.
Ei tainnut tajuta, eroa en kumminkaan halunnut.
vai pitäisikö antaa hänen vaan mennä?
En tiedä tää olis kait kuulunut tuonne parisuhde osastoon mutta olkoot nyt täällä.
No, eilen sitten päätin, että minäkin kokeilen sitä chattiä ja niin vain kävi että tuli juteltua melkein koko yö kiinnostavan ihmisen kanssa, miehenä tämä ei minua kiinnostamutta mutta kiintoisa keskustelu kumminkun.
Mieheni vetäisi aivan järkyttävät pultit tästä. siis kuinka naurettavaa? Kyl hän saa tehdä mut auta armias kun minä. Nyt aamulla sitten uhkasi erolla.
Niin mulla on ihana olo kun hän sai vihdoinkin maistaa omaa lääkettään, olisi saattanut tajuta minunkin tunteita.
Ei tainnut tajuta, eroa en kumminkaan halunnut.
vai pitäisikö antaa hänen vaan mennä?
En tiedä tää olis kait kuulunut tuonne parisuhde osastoon mutta olkoot nyt täällä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Juu, tuommoistahan elämä on. Niin kauan, kuin käskyä "tee toiselle niinkuin toivoisit tehtävän itsellesi" ei sisäistetä, kaikki tässä maailmassa on kurjaa.
Itsekin olen tähän syyllistynyt. Siis nimenomaan niin, että olen olettanut itselleni eri oikeudet kuin parilleni. Fiksuna (?) sitä tajuaa kaiken vasta jälkeenpäin, kun oikeen menee itseensä. Riidellessä sitä ei paljoa järkeä päähän mahdu. Olettaisin, että teilläkin asiat puhutaan selviksi, ja toivottavasti kumppanisi jatkossa opettelee ottamaan sinutkin ja tunteesi huomioon.
Tosiaan puhumalla asioista etukäteen? selviää ainakin uusissa suhteissa monesta mielipahalta kun ei tunne vielä toista ihmistä.Toiset vielä loukkaantuu eri asioistA JA HERKEMMIN KUIN TOISET.Itse olen joutunut toisten eroprosun keskelle ja siinä kun täytyy ottaa huomioon vielä ex puoliso ja yhteinen lapsikin.Se kasvattaa huomioimaan toisia t. loukkaantumaan 3 pyöränä.Ei auta aina itseensä menokaan.Puhukaa ihmiset toisillenne!
Kaikkihan riippuu siitä, miten asian keskustelupuolen hoiditte, meillä vähän samanlaista juttua ollut. Mies onneksi tajusi mennä itseensä ja miettiä, että mitenkäs päin ne asiat ovat menneetkään, enkä joutunut asiasta sen isommin jutustelemaan tai muistuttamaan totuudesta. Tosin ei mieheni erolla uhannutkaan, se on nimittäin aihe josta juttelen vain kerran -samalla kun pakkaan. Mutta se on toinen tarina.
Toivottavasti saitte juteltua, ja niin, ettet sinä antanut periksi, koska mitään väärää et ole tehnyt, on vain saatava miehesi tavalla tai toisella ymmärtämään, että mikäli sinun tekosi ovat hänen mielestään väärin, on se sama myös toisinpäin... jos sinun chattailysi on hänelle syy eroon, niin miksi hän kuvittelee ettei sama toisinpäin...? Kerrohan miten asia meni teillä :)
On se hyvä kun viisaus puhuu...
Mutta tasapuolisuus ei ihan aina ole sitä, että molemmille mitataan täsmälleen samalla mitalla. Jos siis toinen puoliso sietää toisen chattailyt, siinä ei välttämättä tarvitse päteä päinvastaisen hyväksynnän. Tämä nyt on sellainen asia mikä varmaan sotii yleistä moraalintajua vastaan. Koitan vain sanoa, että jokin suhde voi toimia niinkin, että eri asioissa vapaudet jakautuvat puolisoiden kesken hieman eri tavoin.
Kaikesta huolimatta tämän keskustelun alkuasetelma on selvä. Kumpaakin on loukattu.
Näinhän se menee, oikeassa olet. Jotenkin sitä väkisinkin herää kyllä kysymys välillä kun on tasapuolisuudesta kysymys, että mikä on syy että sallii jotakin itselle, mutta ei toiselle? Ts. toimiiko itse siten, että jos toinen tekisi niin, niin se loukkaisi?
Ihmisen ajatushan yleensä lähtee ihmisestä itsestään, eli siinä tapauksessahan itse oman ajatusmaailmansa mukaan loukkaa toista tieten ja tarkoituksella, mikäli tekee jotakin mitä ei soisi toiselle...koska itse loukkaantuu kun toinen tekee samoin...eikö?
No, luulenpa kuitenkin että tässäkin asiassa on perimmäisenä syynä luottamuksen puute, kuten useimmissa vastaavissa aiheissa. Ja se taas selviää luottamalla ja puhumalla samaa kieltä.
Tiiätsä mä oon tosi sori sun puolesta. Vitsi et ne miehet ei ymmärrä mitään. Mä oon kans sitä mieltä, et vaik sä ootki parisuhteessa nii kyl sulla pitää olla oma vapaus, tiiätsä? Esim. hei, jos panettaa täytyy panna ja jos haluu vaan sättäillä nii sit sättäillään. Tiiätsä, mä oon sitä mieltä et sun tarttee ostaa itelles oma kone, et voitte sitte sättäillä yhtäaikaa. Mut hei VARO ETTET VAAN SÄTTÄILE SIT OMAN MIEHES KANS, aattele kui kauheeta se vasta olis!
Aika rankasti miehesi otti tuon chattailusi! Taisi ihan hätääntyä, että nyt häneltä viedään vaimo!
Eihän nuo miehet aina osaa loogisesti ajatella. Se on sitä miesten logiikkaa ;D.
Mieheni ei tee juuri mitään kotitöitä, istuu vaan sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Jos minä hääräilen siinä kotitöitä tehden niin kaikki ok. Ei mitään sanomista HÄNELTÄ. Jos minä olen tietokoneella, hänelle tulee heti ikävä ja myös huoli siitä, ettei kotityöt tule tehdyksi! Tästä taas tulee jo sanomista minultakin. Kysyin miten hän saa tuijottaa tv:tä tuntikausia tekemättä kokonaisena iltana MITÄÄN muuta. Ei tiskejä, ei pyykkiä tms. Jos sitten päätänkin joskus olla tietokoneella, vaikka parikin tuntia ennen pyykkejä niin SO WHAT? Olisihan se ihan yhtä hyvin hänen hommiaan myös hoitaa kotia. Mieheni oli erittäin yllättyneen näköinen tästä terävästä havainnostani, joten asia ei ole ilmeisesti ollut mietintämyssyssä ennen kuin siitä huomautin...
No, hyvinhän tässä kävi. Mies koki "herätyksen" ja nyt ollaan juteltu halki muutama muukin asia halki. Kerrankin olen tullut ymmärretyksi! Tästä on hyvä jatkaa.