No niin, tämä tavallinen tarina: erosin pitkästä liitosta muutama vuosi sitten ja tapasin nykyisen mieheni 1,5 sitten.
Alkuun kaikki oli kuin unta, kuinkas muutenkaan. Hänessä oli kaikki se mitä kaipasin. Puhuttiin naimisiinmenosta ja kaikesta mahdollisesta siirapista.
Suljin silmäni kaikilta hänen ei-niin-hyviltä ominaisuuksiltaan - totta kai, olinhan niiiin rakastunut.
Tämän suhteemme aikana on tapahtunut kovasti kaikkea vaikeaa läheisille ja olemme itsekin olleet niiden myötä kovassa pyörityksessä.
Summa Summarum: tällä hetkellä tulevaisuuden ajatteleminen tuntuu aika vaikealta. Teen kovasti paljon väärin molempia kohtaan jos nyt vaan annan mennä eteenpäin. Meillä on yhdessäolo ihan jees mutta ilman minkäänlaista intohimoa.
Ei sitä mitään kummempaa kaipaakaan mutta jos nyt edes joskus vaikka kauniita sanoja ja suukottelua.
Niin, en siis aio kysellä mitä tehdä, se minun on vaan tiedettävä. Kysynkin sitä millaisia jälkimaininkeja teille muille on tullut kun olette näistä syistä "ei vaan suju eikä tunnu miltään" eronneet suhteesta. Onko kaduttanut ja miksi - vai oletteko tunteneet tehneenne oikean ja helpottavan ratkaisun?
Alkuun kaikki oli kuin unta, kuinkas muutenkaan. Hänessä oli kaikki se mitä kaipasin. Puhuttiin naimisiinmenosta ja kaikesta mahdollisesta siirapista.
Suljin silmäni kaikilta hänen ei-niin-hyviltä ominaisuuksiltaan - totta kai, olinhan niiiin rakastunut.
Tämän suhteemme aikana on tapahtunut kovasti kaikkea vaikeaa läheisille ja olemme itsekin olleet niiden myötä kovassa pyörityksessä.
Summa Summarum: tällä hetkellä tulevaisuuden ajatteleminen tuntuu aika vaikealta. Teen kovasti paljon väärin molempia kohtaan jos nyt vaan annan mennä eteenpäin. Meillä on yhdessäolo ihan jees mutta ilman minkäänlaista intohimoa.
Ei sitä mitään kummempaa kaipaakaan mutta jos nyt edes joskus vaikka kauniita sanoja ja suukottelua.
Niin, en siis aio kysellä mitä tehdä, se minun on vaan tiedettävä. Kysynkin sitä millaisia jälkimaininkeja teille muille on tullut kun olette näistä syistä "ei vaan suju eikä tunnu miltään" eronneet suhteesta. Onko kaduttanut ja miksi - vai oletteko tunteneet tehneenne oikean ja helpottavan ratkaisun?
Vastaukset 3
Vanhimmat
on tosiaan helppo erota, niin se on, mutta jos vähänkin tykkää niin sitä vaikeampaa..
Nuorena jaksoin juosta naisten perässä - minä olen ja olin silti ujo herrasmies. Nyt yli 30-kymppisenä ei niin jaksa.
Se mikä minussa häiritsi joskus naisten kanssa oli juuri klisheetermit; "summa summarum", "säännöllisen epäsäännöllisesti" ja ihmissuhdepeli tyyliin "heti jos menisin ravintolaan niin voisin alkaa seurustelemaan", "mulla on ollu tuhat miestä". Se joka häviää ihmissuhdepelin, jota ei ole edes aloittanut kokee sen rankaksi. Näin kävi joskus minulle.
vaikka pohjimmiltaan tietäisikin tekevänsä oikean ratkaisun. En ole varmaankaan ikinä ollut sellasessa tilanteessa, jossa olis helppo erota. Tämä onkin johtanut siihen, että olen joskus roikkunut huonossa suhteessa kohtuuttoman kauan ja lopulta on ollut PAKKO lähteä kun muuten hajoaisi lopullisesti. Ja tämä on johtanut myös siihen, että olen tullut hyvin varovaiseksi suhteissani, koska tuntuu että aina revin itseni rikki.
Mutta meitä on joka junaan, niinkuin sanotaan.