Miten on, pystytkö myöntämään poikaystävällesi/miehellesi että jotain on sinun syysi vai yritätkö selviä tilanteesta puhumalla? Itse elän naisen kanssa joka ei IKINÄ myöntää tekevänsä mitään väärin, vaan aina löytyy mitä merkillisempiä selityksiä kaikkeen.
Jos hän esimerkiksi hosupäissään pudottaa ruokaa ym lattialle niin aina löytyy joku selitys sille - minä en auttanut häntä vaikka näin että hänellä oli kädet täynnä. Jos ruoka palaa pohjaan niin sekin on minun syyni koska minun olisi pitänyt katsoa sen perään vaikkei siitä oltaisi puhuttukaan. Jos hän myöhästyy johonkin niin sekin on minun syyni koska miksen muistuttanut hänet siitä.
Siis, ihan kaikkeen löytyy selitys. Miten saisin hänet ymmärtämään että maailma ei kaadu siihen jos joskus myöntääkin että itse on mokannut?
Jos hän esimerkiksi hosupäissään pudottaa ruokaa ym lattialle niin aina löytyy joku selitys sille - minä en auttanut häntä vaikka näin että hänellä oli kädet täynnä. Jos ruoka palaa pohjaan niin sekin on minun syyni koska minun olisi pitänyt katsoa sen perään vaikkei siitä oltaisi puhuttukaan. Jos hän myöhästyy johonkin niin sekin on minun syyni koska miksen muistuttanut hänet siitä.
Siis, ihan kaikkeen löytyy selitys. Miten saisin hänet ymmärtämään että maailma ei kaadu siihen jos joskus myöntääkin että itse on mokannut?
Vastaukset 12
Vanhimmat
miksi mies yrittää syyllistää asioista, joissa ei ole mitään väliä, kenen syy on, tai asiat, jotka selvästi ei ole kenenkään syytä eli vahinkoja!!
Pudotin lautasen lattialle; se luiskahti kädestäni ja meni sirpaleiksi. Keräsin rauhallisesti palasia roskiin, kun mies kattoi vierestä ja alkoi heti natkuttaa että "No niin! Oliko toi nyt fiksua?" Sanoin että "luuletko tosiaan että TAHALLANI sen pudotin?" Mies alkoi selittää, miten ihan selvästi olin vaan antanut lautasen luisua käsistäni! Lopulta selvisi, ettei mies edes tykännyt yhtään siitä lautasesta (niitä oli vain yksi) ja hänen mielestään se oli hankalan muotoinen tiskattava. Minäkään en suuremmin surrut lautasen perään. SILTI äijä rupee paasaa, miten muka tahallani pudotin lautasen!!
MITÄ IHMETTÄ???? :0
jos sinä teet ruokaa ja jätät sen hetkeksi liedelle, niin se nainen kyllä aika todennäköisesti ei anna sen palaa pohjaan jos sinä poistut hetkeksi, vaikka asiasta ei erikseen sovittaisikaan. Jos sinä olisit myöhässä jostakin, niin hän ehkä voi muistuttaa siitä jos tietää. Ja jos sinun kätesi olisivat täynnä astioita ja ne uhkaisivat pudota, niin hän aika varmasti voisi pelastaa ne tuholta ilman eri sopimuksia.
Nainen saattaisi olettaa, että sinä toimit samalla logiikalla. En ensinnäkään ymmärrä miksi vikoja pitää kaivella, sattuu jos sattuu. Ei se syyttämällä parane. Ja en myöntäisi tehneeni virhettä jos mies seisoisi hellan vieressä ja kastike palaisi pohjaan. No miehen valinnassa voisi olla virhe..
Olen monesti ihmetellyt miksi hän aina hakee joku ulkopuolinen syyllinen jos esimerkiksi joku pieni vahinko sattuu. Miksi aina pitää löytyä joku syy siihen? Jos itse joskus mokan niin otan syyt niskalleni eikä siitä puhutaan enää sen jälkeen. Hän käyttäytyy niin ihmellisesti vaan kuin tulee näihin kömmellyksiin.
Olen kuullut hänen äidistään että hän kilpaili usein siskonsa kanssa kuin hän oli pieni, eli aina verrattiin sitä ja tätä joten voisko tämä johtua siitä? Ehkä hän vaan on niin kilpailuhenkinen ettei ikinä pysty myöntämään omat erehdyksensä? Vähän niin kuin Suomen olympiajoukkue... :)
Hänen paremmuutensa kärsii, jos hän myöntää tekevänsä virheitä. Hänellä ei ole aivan terve itsetunto.
Minulla oli tuollainen miesystävä. Siis OLI. Mikään ei koskaan missään ollut hänen vikansa. Vika oli aina työkavereissa, pomoissa, minussa, ihan kenessä vaan muttei hänessä itsessään. Tunsi niin suurta alemmuutta kaikkien suhteen, että aina piti saada joku muu näyttämään huonommalta. Sillä tavalla hän todisteli itselleen olevansa parempi.
Mitäs ottaa niin paljon tavaraa käsiinsä, ettei niiden kannattelusta selviä. Ei saa jättää sitä kastiketta ilman valvontaa jne. Kyllä omista toilailuistaan pitää ottaa syyt omille niskoilleen. Älä sinä ainakaan ota.
...mikä usein auttaa noihin ongelmiin..... ;D
Hän on aivan liian tyydyttymätön, usko pois. Ja sinäkin tietysti olet, kun hän on aina sellainen, ja hän on, kun sinä olet ja..... Blaaaah... Unohda ne kiukuttelut, ja kuittaa ne jotenkin muuten kuin masentamalla tilannetta entisestään.
Mutta entäs jos sinä sittenkin vallan tiedostamattomasti aiheuttaisit hänen mokailunsa..? Ehkä sä tarkkailet hänen tekemisiään siihen tyyliin, ettei hän pysty keskittymään tekemisiinsä, tai ehkä sä nimenomaan et välitä pa****kaan vertaa mistään mitä hän tekee??
Mut siis nää ohjeet pitää lukea tässä järjestyksessä
1. Se G-pistejuttu
2. Häiritsetkö todellakin
3. Etkö huomioi tarpeeksi
Sun naisesi käyttäytyy huonosti sua kohtaan. Eikö hän osaa ottaa vastuuta itsestään? Eikö hän kestä epäonnistumista? Laita tyttö opettelemaan. Eihän tuollaista kauaa jaksa. Kokemusta on.
muutamat vastanneet eivät voi tunnustaa tunnustavansa olevansa joskus väärässä :)
no, minäpä tunnustan sitten. Teen joskus virheitä niin kuin varmaan kaikki ja myönnän sen miesystävällenikin. Oletan myös että mies itse ei käyttäydy turhan syyttelevästi, etenkään silloin jos kyseessä on selvä vahinko. Ja odotan luonnollisesti mieheltäkin vastuunkantamista omista virheistään.
Ei sen syyttelyn pidäkkään olla se pääasia, vaan sen että pystyy tunnustamaan tehneensä jotain väärin. Esimerkki: ihminen A on juuri imemässä mehujäätä, joka on keltainen, ja sanoo että "kyllä mä tykkään näistä punaisista mehujäistä". Ihminen B huomauttaa, humoristisesti, että "mun mielestäni tuo imemäsi mehujää on keltainen". Ihminen A katsoo ihmeissään ihminen B:tä ja tiuskaisee, että "kai minä nyt tiedän, että tämä on keltainen". B sanoo, edelleen leikkisästi, että "äsken just sanoit, että tykkäät näistä punaisista mehujäistä". A raivostuu silmittömästi ja tiuskii B:lle, että "kai mä nyt helvetti tiedän minkä väristä mehujäätä mä tässä imen, en varmasti sanonut punaisesta yhtään mitään!!!"
B ei ymmärrä sitä, että miksi A ei voi tunnustaa mahdollisesti sanoneensa punainen, vaikka olisikin ilmiselvästi tarkoittanut keltaista. B tietää kokemuksesta, että ihminen voi sanoa väärinkin. B ei ymmärrä niitä ihmisiä, jotka eivät osaa nauraa itselleen, eivät voi tunnustaa sanoneensa tai tehneensä jotain väärin.
Kummassa sitten lienee enemmän vikaa, siinä joko leikkisästi huomauttaa toisen sanoneen hassusti, vaiko siinä joka ei voi tunnustaa sanoneensa väärin. B kuuli sitten oikein, tässä esimerkissä ei ole mitään mahdollisuutta siihen, että B olisi kuullut väärin ;)
Mutta jos aletaan syyttelemään tahallaan, alentavasti ja halventavasti, niin se ei ole enää kivaa / asiallista.
Hohh, valta-asetelmaa keittiössä..Tarvitsette ulkopuolista tukea, joka osaa erottaa timjamin basilikasta.Milloin voin aloittaa, olen innokas piikailemaan? Näytän koristeellisen jalostetulta.
antaa periksi. Siinä se yksinkertaisuudessaan...!
Jos minussa on vika niin tottakai sen pystyn myöntämään, ja mahdollisesti pyytämään anteeksi jos siitä toiselle on jotain harmia koitunut.
Mutta jos teen esim. ruokaa ja käyn vaikka vessassa välillä, ja palatessani mies seisoo pannujen vieressä tuijottamassa ja sanoo että nyt taitaa ruoka palaa pohjaan, niin tottakai se ärsyttää! Jos oikeasti huomaa että ruoka on parhaillaan palamassa pohjaan eikä itse tee mitään muuta sillä hetkellä, niin ei luulisi olevan vaikeaa vaikka pienentää levyä.
Se nyt vain oli esimerkki, onneksi mieheni on huomaavainen ja osallistuu kotihommiin siinä missä minäkin:)